Päiväni murmelina

Hän, joka ei jaksa enää kahlata läpi mun marinaa, murinaa ja marmatusta voi suosiolla loikata seuraavaan blogiin ja palata tähän joskus 2013, jos vaikka oon saanut siihen mennessä vaihdettua työpaikkaa. No hard feelings, no offence, non taken, en itsekään jaksais enää naputella tätä ruikutusta, mutta muutakaan musta ei tällä erää irtoa. :(

Mulla on jotain hämmentävää tassuissa ja oon täältä.

Alkaa pikkuhiljaa toi työllinen malja ämpäri saavi täyttyä, kun hommaa puskee ovista ja ikkunoista ja esimiehen kommentti on vaan "Onks se X missä vaiheessa, on nyt kestänyt aika kauan." Joo, niin on, se ja moni muukin juttu, kun ihan kaikkea ei pysty suorittamaan kerralla. Oon melkoinen perfektionisti työsaralla (vain sillä, muuten tää meno ei oo mitään ihan täydellisyyden tavoittelua :D) ja syö ihan simona, kun ei pysty tekemään hommia niin hyvin kuin haluaisi / pitäisi. No, nyt en sorru siihen ylityörumbaan, jota ammoin suorittelin ihan urakalla, teen mitä pystyn (yritän noudattaa Fcookien äipän muistutusta 'Do your best and leave the rest') ja vastapainoksi nukahdan näköjään joka ilta ennen ysiä.

Krooh, pyyh, koisin täällä.

Eilen olin taas nukahtanut kirjan ääreen ja heräsin siihen, kun sisko soitteli. Räpelsin puolitajuttomassa tilassa jotain kännyn kanssa ja ehdin kuulla vaan siskon kysyvän ja epäröivän "Haloon", kun jo vahingossa iskin luurin kines. Koitin soittaa joku seitsemänsataa (okei, ainakin seitsemän) kertaa perään, mutta hää ilmeisesti yritteli aina tänne päin, kun oli koko ajan varattua. No, ajattelin, että venailen hetken ja yritän uudestaan ja seuraavaks sitten heräsinkin 04:20. Sori sys, palataan tänään! :)

Mur, m'oon murmeli ja täältä.

Oli muuten ihan sai-raan hyvä kirja, jota luin, eikä ollenkaan sen vika vaikka tipahdinkin kooman puolelle. Sisko ja isukki tätä jo kovasti kehuivatkin, eikä suotta, oli toooosiiii hyvä! Jos oot dekkarien ystävä, niin suosittelen tarttumaan Nigel McCreryn Myrkynkeittäjään. Sama tyyppi on loistavan Hiljaisen todistajan (YLE) takana. (En tosin tiedän kirjoittaako enää noita uusia jaksoja, vai oliko vain niissä Sam Ryan -jaksoissa, no enihou, ilmeisen pätevä kaveri joka tapauksessa.) Onneks on vielä toinen kirja hältä jäljellä, hyvää viikonloppua mulle! :)

Kiva sikspäkki mulla, täältä.

Mut hei viikonloppu, vähänkö oon odottanut. Oireilee toi hiirikäsikin siihen malliin, että ei tuu tauko yhtään liian aikaisin. Tuikkinut koko illan ja näköjään jatkaa nyt aamulla eli pitäis taas siirtää hiiri vasurille. Se vaan on sen verran hidasta, että harvoin jaksan sen kanssa pährystää kovin pitkään. Nöjöö, kai se on raijauduttava suihkun kautta sinne hiiren ääreen. :/ Illalla suunta kohti mökkiä ja siunattua todellisuuspakoa. Katotaan joskos saisin sieltä hieman positiivisempaa raporttia aikaiseksi, tää(kin) viikko mennyt vaan töissä tuskaillessa ja illat nukkuessa. Oon melko ihastunut mun uuteen sarastusvaloon, joka ainakin luo illuusion lempeämmästä herätyksestä. Toki oon pari viime viikkoa sammunut suunnilleen ysin pintaan tai jopa ennen eli ei ehkä oo niin erikoista, että öbaut yhdeksän tunnin unien jälkeen herää hiukan normaalia pirteämpänä. XD No, on ollut ilo kuiteskin, siinä on sellanen kivan hillitty sointi, jota voi vaikka hetken kuunnellakin eli herätys ei oo mallia sydänkohtaus. Hää oli tarjouksessa Prismassa, normihintaisena ei ois kyllä mun makkariin tietään löytänyt, mutta tolleen tarjouksessa tuli testittyä. En muuten oo ainoa, jolle aamut on hiukan vaikeita. Naapurin kepara herää aina itkien. Aina. Ihan joka aamu.

Tjoo, mut nyt Turun sanoman kimppuun ja sitten töihin, oivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Viikonloppuna pakko päästä syynäämään kaikkien kuulumiset, oon ihan tipahtanut kuvioista. :(

Pirkan pähkinäjäde oli hyvää, slurps, oon täältä.

PS Jos syöt ketutukseesi jätskiä suoraan purkista, niin kannattaa käyttää purkkikädessä patakinnasta - ei händy jäädy.