Kellahdus

Onneks tuli pilkottua toi talviloma osiin - jos yhden lomapäivän puitteissa on näin poikki, niin enhän mä ois selvinnyt viikosta putkeen millään... Nyt on ihan järkyttävä päikkäritarve, tekis niiiiin paljon mieli kellahtaa hetkeks tähän sohvalle, mut tunnin päästä kutsuu mökki enkä halua suunnata sinne erittäin äreänä kesken päikkäreiden. Joten, sen sijaan että ottaisin päikkärit, kellahdankin näppikselle ja marisen päikkäripuutteesta täällä. Toimii. 

Ollut melkosta haipakkaa tää toukokuu, töissä sen ei ois niin väliks, mut vapaa-ajalla erittäinkin tervetullutta. Viime viikonloppukin meni aika lennossa, kun kävi vaan välillä vähän nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita ja sit suuntas taas nauttimaan helleviikonlopusta. Tai no ei se ihan pelkkää nautintoa ollut, konserttitalossa kun hekotettiin Martin Luolamiestä (mä niiiiin tykkään noista vierailuesityksistä), niin en ois kyllä pahastunut pienestä ilmastoinnista salin puolella. Martti oli ihan mahtava ja tunnelma katossa, mut meinas kyllä välillä happi loppua. Sen lisäksi onnistuin saamaan molemmat jalat totaalisen auki vanhoilla kengillä. Ko. popot olleet ihan toimivat parina aiempana kesänä, mut ilmeisesti toi helle oli liikaa ja ulkoreuna päätti syöpyä sisään jalkaan kummaltakin puolelta. Onneks tuli siinä nättinä iltana käpyteltyä jokirannassa enemmänkin, lopuks sai jo vähän keskittyä, että pysyi ilme peruslukemilla. 

Sunnuntaina Turku esitteli hiukan kohtuullisemmissa lämpölukemissa parhaita puoliaan, oli ihana noljua jokirannassa, kun oli tosi paljon väkeä liikenteessä ja kaikki kovasti hymyileväisiä ja hyvällä tuulella. Cafe Artin terassi tuli korkattua ja kerrankin pääsi Tintåånkin ekalla yrittämällä apehtimaan, yleensä se on aina niin täynnä, että ilman varausta ei oo mitään toivoa. Keskiviikkona tuli pitkästä aikaa syötyä RantaKertussa, tarkoitus oli napsasta jotain pientä, mutta eihän se Kertussa onnistu, kun annokset on aina niin tuhteja. Toivottavasti sää suosii ulkoruokailua ens kerralla, terassinsa on myös kovasti kiva. 

Tuli tossa kelluttua 23 tuntia risteilylläkin ja todettua, että ei se oikeen edelleenkään oo mun juttu. Ei ollut huono reissu ollenkaan, kun seura oli Ystävistä parhaimman muodossa parasta mahdollista, mutta se itse risteily ei kyllä ollut kovin ihmeellinen. Mulle on tosi moni kaveri mohissut sitä miten upee se uus laiva on ja buffa ihan älyttömän hyvä jne., mutta ei kyllä oltu YP:n kanssa järin vaikuttuneita. Kaikki oli ihan ok, muttei meidän silmään ja suuhun mitään kovin spessua. Meillä oli se joku vähän "parempi" aamiainen, enkä sitten tiedä miten huonosti asiat sillä normiaamiaisella on, kun tolla paremmalla vadit oli jatkuvasti tyhjinä, kakku keskeltä jäässä ja pöytiin ohjaamassa yks tyyppi, jonka suorittaessa ohjaustehtäväänsä väki jonotti odottamassa varauksensa käsittelyä. Ehkä sieltä oli sakkia yllättäen sairaana tms., toivottavasti aamiaisrutiininsa on normaalisti hiukan sujuvampi. No, tulipahan tehtyä ja nähtyä, voi sit taas joskus kymmenen vuoden päästä kokeilla uudestaan...

Niin se vaan aika juoksee maristessa päikkäritarpeesta ja tyhjistä vadeista, tarttis vissiin lyödä ne mökkikamat kasaan. Katotaan jos vielä ehdin narisemaan jostain toukokuun puolella vai säästyykö seuraavat jorinat kesäkuulle. Oon ollut viime ajat luppohetkeni niin koomassa, että oon vaan katsonut Nannyja Netflixistä - ihan loistavaa huttua siinä tajunnan rajamailla, sekuntia ennen sohvalle sammumista.
   

Imbevirne

Tieks, kun joskus on vaan ihan tositosi hyvä fiilis? Mulla on nyt just sellanen, päällä kunnon iih ja imbevirneeseen asti yltävät suupielet, maailmoja syleilevä olo. Aika parasta.

Ollut tosi kiva viikko, joskin kivaa päivää on aina seurannut totaalinen koomapäivä, jonka päätteeks oon sipannut sohvalle. Oonkohan taas nukkunut yhden tai kaks yötä sängyssä ja muut etsinyt hyvää asentoa tässä sohvalla. Guh. Mut takaisin niihin kivoihin päiviin... Keskiviikkona käytiin parin kaverin kanssa pemmaamassa Turun kaupunginteatterin kirppiksellä. Sinne oli ehtinyt ennen meitä moni muu ja jäljellä ei ollut enää ihan hirveesti vermettä, mut tuli hurjan kulturelli olo siellä pyöriskellessä. Helsingin kaupunginteatterilla on näköjään just tänään vastaava tempaus eli sinne siis jos kaipaa sadepäiväänsä (ainakin Turussa on tosi suhmuista) tekemistä. 

Sitä kirppariakin kivampaa oli tutustua hiukan paremmin yhteen kaverin kaveriin, joka vaikuttaa erittäinkin tutustumisen arvoiselta tapaukselta. Illasta oli kehkeytynyt ihan huomaamatta tosi nätti ja korkattiin siinä sitten ravintolalaivakausikin, kun sää (ja lämpölamput) niin suosi. Katotaan jos sinne tänä kesänä pääsis pari kertaa toistekin, jäänyt noi aina jotenkin tosi vähälle, vaiks nykyään aiempaa viihtyisämpiä ovatkin. Vappuna korkattiin Koulun piha ja se on kyllä edelleen mun lemppariterde Turun tarjonnasta. Ihan ytimessä, mut kuitenkin rauhallinen ja tarpeeks väljää, inhoon sellasta kylki kyljessä hinkkausta. Seuraavaks pitäis ottaa tän vuoden ensivisiitti Cafe Artin terassille, nyt kun maisemaa ei enää pilaa se vähemmän esteettinen siltatyömaa. Pääsee se mudanruskea Aurajoki paremmin oikeuksiinsa. 

Eilen tuli vietettyä ihan huippukiva ilta yhden kamun kanssa, vietettiin laatuaikaa Cittarissa oikeen urakalla, meni varmaan pari tuntia siellä laahatessa. Lopputuloksena allekirjoittaneella uudet tossut ja huulikiilto ja kamulla kolme kassillista raskausajan diabetestä välttelevää ruokaa - ei siis turha reissu ollenkaan! Se on kyllä aika mahtia, kun jonkun kanssa on niin kivaa, että tuntien ruokakauppareissukin pitkän viikon päätteeksi on tosi jees. ♥

Nyt oon kiskonut yliannostuksen kahvia, jotta jaksan viisujen kisastudion kamujen sohvalle sippaamatta. Asian tiimoilta käytyä keskustelua:

Mää: Meillä on lauantaina kisastudio.
Kamu 1: Mistä lähtien sä oot seurannu lätkää?
Mää: Mitä lätkää? Sieltä tulee Euroviisut.


Mää: Oon vähän miettinyt jos oon kuitenkin lauantaina ihan limulinjalla.
Kamu 2 (raskaana): Emmä ainakaan ois jos mä oisin mä. Tai siis jos mä en ois mä. Tai siis sä.


Oikein oivaa kisalauantaita, minkä tiimoilta kisastudio sitten onkin pystyssä!

   

Aurinkoisen päivän haaste

Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Haastetta pukkasi Nollikselta, kiitos vaan ja pahoittelut vastausviiveestä. Oli oikeesti kivaa saada pitkästä aikaa haaste, mut pukkas tota vapaata tajunnanvirtaa ja huipputärkeetä mun puuteri on lopussa -asiaa niin paljon omasta takaa, että pääsin tähän käsiksi vasta nyt.

1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

- Jaa-a, hyvä kysymys... Toivottavasti ainakin enenevässä määrin juttuja, joista saa virtaa ja joista tulee hyvä mieli, osuu ne jutut sitten mille elämänalueelle tahansa.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .
- ... poistuisin mukavuusalueeltani useammin. Tai ees joskus.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
- Nykyään mitkä vaan, musta on tullut kauhea niiskuttaja. Leffoissa ei tarvitse kauheasti kannustaa vanhuksilla, lapsilla, eläimillä tai traagisilla rakkaustarinoilla, kun mun hanat jo aukeaa ja hyvin luontevasti onnistun itsekin itkettämään itseäni ihan oman mielikuvituksen voimin. Ei tarvitse kuin vähän ajatella jotain vähemmän positiivisia tulevaisuuden kuvia rakkaimmista, niin muutun Niagaraksi nanosekunnissa. Ja se ei katso aikaa ja paikkaa, onnistuu esim. aamun ruuhkabussissa tai lenkillä ihan ongelmitta. Tai nyt. Niisk.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
- Hmmm, varmaan jotain, joka edellyttäisi sitä mukavuusalueelta poistumista. Ja sehän kattaakin sitten pitkälti kaikki mahdolliset lajit ja ajanviettotavat.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
- Tätä tahtia, kun nää silmäluomet valuu kohti leukaa, niin joku operaatio on simmujen tiimoilta epäilemättä edessä, ei pelkästään turhamaisuudesta vaan ihan näönkin kannalta. Mulla ei kyllä oo muistaakseni ollut järin jyrkkää kantaa (tai minkäänlaista kantaa) noihin leikkauksiin aiemminkaan, kukin tehköön kropallaan mitä tykkää. Luomussa vara parempi ja itse en lähtisi sorkkimaan kuin tarpeen vaatiessa, kuten esim. tossa silmäjutussa.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
- Yleensä siellä korvien välissä kajahtelee viimeisin pakkomielle, jota tuuttaan hetken ahkerasti ripiitillä, kunnes kyllästyn ja siirryn hinkkaamaan pilalle seuraavan biisin. Toi on sen verran tiivistahtinen sykli, että ykskään soitanta ei nyt nouse yli muiden. 

Korvamadoista hämmentäviä klassikoita on otteet Tiernapojista tai Vanhoja poikia viiksekkäitä -kertsi. Näitä kun ei ihan alvariinsa kuule, niin yllättävän tiuhaan kuitenkin soivat päässä. Tiedä sitten onko merkki korvamadosta vai rakoilevasta mielenterveydestä.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
- Oon vähän huono näissä, en oo mikään suuri hifistelijä. Varmaan uuden läppärin, tää lainamasiina on aivan ihana, mut tarkoitus olis vielä joskus se palauttaakin. Ja puhelin temppuilee toisinaan, täydellisen toimivan jos sais tilalle, niin ois kiva.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
- Ei oo ja jos oiskin niin haaveeks jäis. Oon niin onnettoman huono tarttumaan mihinkään kirjoihin, että kaikki jatko-opinnot jäis kyllä ajatuksen tasolle aika nopeesti. Ei toki voi ikinä sanoa ei ikinä, jos oikeesti tulis joku palo ja innostus, niin mikä jottei, mut moisia ei oo toistaiseks näkynyt. Täytyy vissiin ekaks keksiä mikä haluaa olla isona.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
- Voi olla, että miellän arvon tässä yhteydessä vähän väljästi tai täysin väärin, mutta sanotaan, että mun tärkein arvo ja mulle arvokasta on olla tyytyväinen omiin tekemisiinsä ja sanomisiinsa ja se, että pystyy seisomaan niiden takana. On sitten kyse tehdystä työstä tai hengailusta ystävän kanssa, niin mulle on tärkeää, että teen sen "täysillä". 

Yritän toimia ihmisten ja asioiden parissa niin kuin haluaisin itse muiden toimivan. Suurimmaksi osaksi se onnistuu ihan hyvin, toki aina löytyy jotain kehitettävää. Ehkä eniten oman perheen kanssa toimiessa, heille tulee äristyä ihan turhasta ja väläyteltyä niitä vähemmän hyviä puoliaan, joilta koittaa muita säästellä.

Kiteytetään vaikka, että tärkein arvoni (ja tavoitteeni) on pystyä katsomaan menneisyyteen ihan kauheasti punastelematta.

10. Riitätkö itsellesi?
- En ja tuskin tulen koskaan riittämäänkään. Riittämättömyys on joku sisäänrakennettu juttu, aina pitää olla johonkin asiaan tyytymätön. Ja sitten kun on täydellisen saamaton tekemään mitään asialle, niin sehän ei sitten hevillä muutu.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
- Ömm? Ehkä en oo suuri käsillä tekijä? Ainakin se on sitten kovin kausittaista, mutta joulukorttien askartelu on ainakin inspiraation iskiessä kivaa, kaikki maalailu yms. itsensä ilmaisu valittavasti jäänyt tyystin. Ja hiukset parturoin itse, mutta se on mieluista vain ekan vartin ajan, sitten alkaa kädet puutua.

En taida tähän hätään haastaa ketään, mutta haasteen saa toki tästä ihan vapautuneesti napata! Mä jatkan haasteen nimen mukaisesti (olikohan toi "virallinen" nimi vai pöllinkö sen vaan Nollikselta..?) aurinkoisen talvilomapäivän viettoa ja suuntaan suihkun kautta mökille. Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikonloppua!