Hops, mihis se on taas viikko vierähtänyt..? Mun niin piti aktivoitua blogin osalta ja päivitellä ahkerasti yhtä sun toista, mut johonkin nää päivät taas juoksi enkä ehtinyt kuin kääntymään koneella ja / tai sammumaan sen ääreen.
Talvi ainakin ehti tulemaan tässä välillä, yllättävän pitkäkestoinen ensilumi, kun on nautittu valkeasta maasta torstai-illasta asti. Tai mähän siis nukuin onneni ohi ja heräsin vaihtuneeseen vuodenaikaan vasta perjantaina, saatoin ehkä sipata turhankin kirpakan ulkoiluilman uuvuttamana ennen kuin maisema muuttui valkoiseksi. Aina se jotenkin tulee niin yllätyksenä miten paljon toi lumi tuokaan valoa maisemaan, perjantai-iltana ei ollut taskulampulla mitään virkaa mökille tullessa, kun hanki ja kuu hoiti hommat niin, että melkein häikäisi.
Aikaisemmin viikolla pääsin ihan liian pitkästä aikaa herkuttelemaan Mamiin ja oli kyllä taas niin mahtia! Sitä kurpitsakeittoa täytyy pian päästä lusikoimaan uusiks, oli ihan tolkuttoman hyvää. Eikä se kuha ja jälkkäriksi johonkin mahaan tungettu porkkanakakku appelsiini-mascarponejädelläkään olleet huonoja juttuja... Toi on kyllä jotenkin niin ihanan epäsuomalainen paikka, ihan kuin olis jossain kansainvälisemmässä kohteessa, kun käy tuolla apehtimassa. Ihanaa myös, että palvelu kulkee ruoan kanssa käsikädessä ja on aina viimeisen päälle sekin.
Nyt oon taas jo päässyt hyvästi luiskahtamaan mökkikoomaan, josta pitäis jotenkin kammeta ylös ja orientoitua alkavaan viikkoon. No, onneks siellä häämöttää mm. Kakola ja 2,5-vee lempparipoitsun treffaus, joten eiköhän tästä jotenkin selvitä. Tän viikon kulttuuriantia edusti Puhdistuksen leffaversio, josta täytyy valitettavasti todeta ettei ollut mun heiniä. Oon varmaan tolkuton juntti, mutta sekä kirja että leffa jätti mut aika kylmäksi. Kirjan kieli on todella rikasta, kuvaus hyvää, taustatyö vaikuttava ja tarina tempaava, mutten silti pitänyt kirjasta tai nauttinut sen lukemisesta. Leffan suhteen sama juttu eli hienot näyttelijäsuoritukset, upea kuvaus, hyvä käsikirjoitus, miljöö yms. toimii, mutta ei ollut mun juttu. M'oon juntti.
Jeps, mut nyt kahvia ja pullaa tai käytännössä siskon törkyhyvää kookos-ananaspiirakkaa, sit kamat kasaan ja kohti Turkua. Mun puolesta maisema saa säilyä valkeana, mutta toivotaan että hetken käy plussan ja harmaan puolella niin, että kesärenkailla reissuun lähteneet vanhukset pääsee jossain välissä kotiin...
PS Ei omakohtaista kokemusta, mutta sisko testasi kehutun Tangle Teezerin, kun ostin sen sille lahjaksi ja on kuulemma tooooosi hyvä! Tai sitten sanoo niin vaan mun mieliksi. :D Mut jos tukka on takkuuntuvaa sorttia, niin kannattaa varmaan testiä. Sisko: "Mä vaan näytän mun tukkaa sille harjalle ja..." sekä "Mun elämä romahtaa jos se harja joskus hajoo." Että näin. :)
Mä niin rakastan näitä hitaita viikonloppuja. Niitä aamuja, kun saa herätä ihan rauhassa ja vähän vielä torkahtaa ja kääntää kylkeä ja venytellä. Ja torkkua vielä vähän. Keittää kahvia ja juoruta puhelimessa. Pestä koneellinen pyykkiä ja tuntea itsensä sen myötä tosi tehokkaaksi. Suunnitella tekevänsä yhtä ja toista ja tehdä sitten kolmatta. Parasta.
Aika parhain viikko ollut muutenkin. Tiistaina käytiin perheen kanssa hohottamassa Ilmari Saarelaisen huikea Parasta ennen. Näin sen jo keväällä ja silloin hekotuksen lomassa surin vain sitä, että meidän porukoilta jää se näkemättä. No, onneksi Ilmari tuli visiitille Turkuun toistamiseen ja olin heti kärppänä varaamassa lippuja. Oli niin ihana seurata toisten iloa ja nauratti se allekirjoittanuttakin toisellakin kerralla. Suosittelen lämpimästi, toimii myös elämää vähemmän nähneille!
Muuten on taas räkätetty EHY:n kanssa yhtä ja toista, etenkin Vedetään hatusta ykköskauden helmiä. Oon ollut jotenkin tosi poikki koko viikon ja siten erityisen räkätysaltis. Eilen kävin tyhjentämässä puoli apteekkia vitamiineista, toivotaan että niillä on ainakin joku lumevaikutus, ton räkätyksen ei tarvitse karsiutua (okei, naapurit ei ehkä arvosta mun taipumusta muistaa hassut jutut vessassa), mutta muuten ei haittais vaikka oisin pikkasen pirteempi. Oon jopa nukkunut normaalia enemmän, mutta näytän siltä kuin oisin ottanut ne tirsat haudassa. Just puhuttiin kolmospyöreitä täyttäneen kamun kanssa, että jos toi yläluomi (tai se sen päällinen, mikä sen nimi mahtaakaan olla) laskeutuu tätä vauhtia, niin on kyllä joku kiristysleikkaus edessä. Mulla vielä nousee alapuolelta noi tolkuttomat silmäpussit vastaan, niin enhän mä kohta näe mitään, kun simmut jää kaiken turvotuksen väliin uppeluksiin.
Mjaah. Mut just nyt en jaksa ottaa suurempaa stressiä siitäkään, vaan jatkan väsyräkätystä. Tää viikko tiivistyy aika hyvin tohon H-P Björkmanin Saipa-fiilikseen, sillekin hirnahdeltu kerran tai kaks. Mennään täällä viikonloppukin.
Aijuu: Emmi, ollos lämpimästi tervetullut lukijaksi! :)
Vietin viime(kin) viikolla paljon aikaa yhden erityisen hyvän ystävän kanssa (jos Ystävistä parhain on YP, niin olkoon hän jatkossa EHY) ja sain taas nauraa melkoisen 24/7. Meillä on EHY:n kanssa jotenkin ihan erityistä läppää, jollaista en tavoita muiden ystävien kanssa. Hän jotenkin saa hauskimmat puoleni esiin (tai ainakin saa mut kuvittelemaan niin) ja ajoitus vaan toimii hänen kanssaan loistavasti. Niin loistavasti, että viime viikolla oon esim. hoippunut lähikaupan (juu, LKHM toki oli vuorossa) hyllyjen välissä naurusta hervottomana EHY:n naurattaessa puhelimitse sekä virnuillut itsekseni kanssa-asioijia hämmentäen julkisessa vessassa EHY:n heitettyä erityisen hyvän läpän (jäljempänä EHL) juuri ennen vessaan menoa.
Hymyilen nytkin kuin vähämielinen muistellessani kaikkia hänen kanssaan räkätettyjä EHL:iä, onneksi nyt virnuilen privaatisti kotisohvan uumenissa. Tää ystävyys on rakentunut jotenkin ihan huomaamatta, alku ei ollut järin ruusuinen ja pitkään oltiin vaan työkamuja, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tää ihminenhän on mulle ihan hiton tärkeä. Niin se vaan voi ensivaikutelma pettää - kerrankin positiivisesti! ♥
Olikohan mulla joku pointti tässä jaarittelussa..? Tuskin. No, ainakin se, että on kyllä ihan käsittämätöntä miten paljon energiaa ja hyvää mieltä voikaan ystävistä saada. Toivon vastavuoroisesti tarjoavani sitä nauruterapian merkeissä ko. ystävälle, jolla nyt on surua ja murhetta. Oon kyllä etuoikeutettu omatessani niin ihania ja ihanan erilaisia ystäviä, harmi vaan että osa heistä ei oo ihan alvariinsa saatavilla ts. asuvat kauempana, toki onneksi puhelimitse tavoitettavissa. Se hyvä puoli tosin siinäkin, että näkeminen on sitten entistäkin ihanampaa. Ooo, onpas nyt ihanaa. Mulla on varmaan joku tikkariyliannostus ja sen myötä maailmoja syleilevä sokerihumala. Thih. Tai joku vastareaktio maanantaiangstille. Maanantaiangstille, joka olisi yltynyt hallitsemattomiin mittoihin ilman EHY:n EHL:iä. Joo, noi lyhenteet raastaa muakin. Sorppa.
Tjoo, ei mulla muuta, kunhan viettelen etukäteistä ystävänpäivää ja koitan muistaa kertoa kaikille ihanille ystävilleni miten tärkeitä ovat. Myös sulle! ♥ Muista säkin!
PS Kuvitus muuten ihanasta löydöstä eli Candyshopin herkuista. Tohon Butter Londonin "Mutaan" on ihan parasta upottaa varpaat. Lööv.
Aijuu... Laitaks fcookie mulle privameiliä jos oon tervetullut, en tiedä miten saan yhteyttä. :(
Tuli luonnoksista vastaan seuraava listaus ja tovin mietin että
mikähän hitto tää on... Pikkuhiljaa kirkastui ja uskoakseni liittyy
Nolliksen ammoiseen Likainen tusina -postaukseen. Oli mun mielestä
hupaisa idea ja piti itsekin sitä kommentoida (/siitä postata?), mutta
jäi näköjään idean tasolle. No, ei anneta pienen plagioinnin ja viiveen häiritä, joten
tässä, olkaas hyvä, mun likainen (=karismaattinen, seksikäs, polvet notkauttava,
kuolanerityksen maksimoiva) tusina:
Denis Leary
- Uh, se renttu-palomies-kombo vaan on niin kuuma.
Christian Berkel
- Se sielukas katse Perikadossa vie perikatoon.
Liam Neeson
- Love Actually:n halittava nalle oli aika kuumis The A-Team:ssa. Huono leffa, mut Liam ja Bradley sängellä - ei sen juonen niin väliä.
Andrew Lincoln
- Voisko sen Opettajat uusia?
Robert Carlyle
- Se pieni huvittunut hymynkare...
Julian Rhind-Tutt
- Green Wing:in vastustamaton Dr. Macartney. Lööv.
Kari Ketonen
Kari on ihanuutta. TJEU.
Javier Bardem
Nimikin on kuuma.
Luca Zingaretti
Komisario Montalbanossa on muutakin silmäniloa kuin vain maisemat.
Scott Patterson
Mmm, toimii lippiksellä ja ilman.
Bradley Cooper
Tykkäsin Bradleystä jo ennen sinisiä piilareita ja megamenestystä.
Michael Vartan
Voi niitä Aliaksen aikaisia kaihoisia katseita. Täytyy katsoa noi muutkin kaudet uusiks.
Joo joo ja ai nou, mut makuasioista ei voi kiistellä... :D
Mut
pistäkääs hei muutkin listaten, eli ketkä saa sydämen läpättämään
ilmestyessään valkokankaalle tms. näytölle. Siltä varalta ettei kukaan
innostu, niin pakkohaastan littleB:n, Jennin, Kirsun ja Pepperin, sori tytsät, muahhahhah. Kaikki muutkin saa siis toki
"osallistua" kommenteissa / omassa blogissa. Jee. :)
Hmmm... Ihan kuin heillä ois joku yhdistävä tekijä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta... ;D
Kollaasin kuvat wööldwaidwebistä:
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
täältä
ja
täältä
Haasteeseen osallistuminen ei sitten edellytä mitään kuvakollaaseja ja seitsemänsadan linkin operointia - nää oli ihan omaksi hermojen menetykseksi iloksi.
PS Toki saa listata myös sankarittaria jos ne aihettaa sankareita enemmän läpätyksiä. Tai sekä että. Kaikki käy! :)
Viikon sisään oon kummastellut esimerkiksi:
- Mistä sitä tiskiä oikein kertyy vaikka en oo juur yhtään kotona?
- Miks joistakin tikkareista falskaa se tikku? Siis ruikkii sieltä tikun alaosasta sitä sulanutta tikkaria. Peestä.
- Miks mulla ei oo ikinä käteistä? Koska on tosi tyylikästä pyytää kamua jättämään ravintolassa tippiä myös omasta puolesta.
- Miten monta pikkuomppua voi syödä putkeen ilman että tulee maha kipeäksi? Ainakin kuusi.
- Voiko erään palveluntarjoajan palvelu olla juuri niin käsittämättömän huono kuin kuvittelit? Voi. Kevyesti. Ja huonompikin.
- Miten iloiseksi voi tulla kollegan kiitoksista? Tosi.
- Miten nopsaan kengät kastuu läpimäriksi kaatosateella? Noin kolmessa minuutissa. Elin otsassa kasvaa täyteen mittaansa suunnilleen samassa ajassa, kun odottaa bussia kolmekymmentä minuuttia niissä läpimärissä kengissä.
- Miten hellyyttävä radion tahdissa lauleskeleva hammaslääkäri voi olla? Erittäin.
- Miksi sohvalle vahingossa nukahtaminen ei ole ikinä ongelmallista, mutta kun varta vasten yrittää ottaa tirsat, niin ei tule uni?
- Miten syvälle voi jemmata siskon nimpparilahjan? Ilmeisen syvälle. Ei ole vielä tullut vastaan.
- Miten liikkiksiä noi pennut voi olla? Tahtoo oman.
- Kuinka paljon mua kiinnostaa tyhjentää pesukone ja ripustaa pyykit? Aika vähän.
Edit 01:15... - Miten totaalisesti voi menettää hermonsa taistelemalla näiden asetusten kanssa..? En ymmärrä miks toi fonttikoko kettuilee mulle Firefoxissa, siinäkin hallinnoinnissa ja esikatselussa koko normi, mutta julkaistussa versiossa kumman pieni. Auttakee! Millä saan sen kohilleen? En oo tehnyt mitään muutoksia ja Chromessa + IE:ssä (mites muissa, kommentteja kiitos :)) koko kohillaan. Argh.
Edit 01:20 Mit..? Ai että toi edellinen kappale on nyt sitten fonttikooltaan ok? Ja tismalleen sama kuin toi muukin teksti. En ala.
