Viikon vinkit

Niiii... Tän viikonhan piti jatkaa sitä viime viikon hyvää buustia ja hilpeetä mieltä... .. . Ehkä tää maanantai ei ollut mikään ihan varsinainen kliimaksi, mut jos ajatellaan, että tästä voi vaan parantaa, niin sit tää oli vallan oiva aloitus. ;) No joo, ei ees mitään erityisen peetä, perinteisen huonot su/ma unet ja siitähän se ajatus sitten lähti. Myöhässä töihin, kympiltä jo kauhee nälkä, kun viikonloppumahaa taas venytetty odottamaan ruokaa 24/7, töissä keskiverron kaoottista, yhtäkkiä kello seitsemän ja taas simomyöhään kohti kotia, kaupassa totaalinen repsahdus herkkuhyllyllä - sekä suolaisella että makealla, jing ja jang nääs, ja bussissa taas ihan käsittämätön kokoelma toinen toistaan raastavampia tapauksia. Sitäkin ilahduttavampaa oli lukea edellisen häpihäpizoizoi-postauksen iloa komppaavat kommentit. Ihanuutta! ♥

Tästä virkistyneenä täytyy laittaa jakoon pari piristävää tekijää elikäs viikon vinkit:

Hyvä kirja, parempi mieli. Oon taas löytänyt lukemisen riemun, jos se nyt ikinä ihan totaalisesti kadoksissa olikaan. En oo muutamaan kuukauteen katsonut telkkua ollenkaan, joten aikaa on jäänyt lukemiselle. Ihan parasta löytää joku toooosi hyvä kirjailija ja lukea useampi teos putkeen. Viimeksi ahmin Åsa Larssonin Rebecka Martinsson -sarjaa, josta hotkin neljä kirjaa putkeen. Nyt on ihan orpo olo, kun ei ole seuraavaa putkessa enkä äkkiseltään löytänyt tietoa useammista teoksista, ainakaan suomennetuista moisista. Toivottavasti tulis pian täydennystä, jäin totaalisesti koukkuun.

Hoidettu hipiä, levollinen mieli, karhee kylki, kiree pinna. Moniongelmaisen ihon omaavana en välttis kilju innosta pakkasen kiristyessä - tai näin ennen, nyt ei juurikaan hetkauta, kun vaan sivelee kookosta pintaan. Älyttömän monikäyttöinen (lisää infoa esim. täältä), enkä nyt ota kantaa sisäiseen käyttöön, kun sen hyödyistä ja haitoista ollaan niin montaa mieltä enkä itse ole aiheeseen tarpeeksi perehtynyt, vaan hehkutan tota töhnää nimenomaan ulkoisessa käytössä. Huulet, kasvot, kroppa, kynsinauhat, kantapäät - you name it... Kosteuttaa ihan älyttömän hyvin ja ainakin allekirjoittaneella myös rauhoittaa ärtynyttä ihoa. En oo suuren suuri kookoksen ystävä, mutten oo tuosta tuoksusta häiriintynyt, mun mielestä haihtuu melko nopsaan tai sitten musta on jo tullut immuuni. Oon koittanut kysellä lähipiiriltä josko löyhkään häiritsevästi kookokselta, muttei kukaan ainakaan oo kehdannut myöntää että haisen bountyltä... Ollakseen öljy toi imeytyy todella hyvin ja nopsaan ja sitä tosiaan sopii sutia ympäri ämpäri. Öljy on huoneenlämmössä kiinteää, mutta muuttuu käsissä lämmitettäessä juoksevaksi. Todella riittoisa ja kun aina ottaa purkista puhtaalla lusikalla, niin säilyy hyvänä koko purkillisen verran. 500 ml maksaa öbaut kympin ja sillä kyllä rasvailee tovin jos toisenkin. Kannattaa testiä, paitsi jos oot totaalinen kookosvihaaja, niin sitten tuskin pääset tuoksusta yli. (Yritin ottaa tähän "tutoriaalikuvia", jossa lämmitin öljyä kämmenissä ja sivelin pintaan, mutta lopputulos oli niin rivon oloinen, että ne kuvat olis sopineet paremmin sinne Nolliksen käsityöblogiin... Jätetään siis julkaisematta. ;D)

Kun nyt tuli tosta hipiästä juttua, niin sitähän voi kosteutuksen lisäksi myös värjätä. Oltiin yhdellä asiakkaalla viime viikolla piipahtamassa ja poikkeuksellisesti tuli pistettyä nokka ulos ihan päivänvalolla. Itseäni en nähnyt, mutta pomo ja esimiesnainen näyttivät siinä kirkkaassa tammivalossa niin kertakaikkisen valjuilta ja rähjähtäneiltä, että todella toivoin noiden rasvojen parin viikon säännöllisen käytön tehneen ihmeitä. No, viikonloppuna onnistuin syynäämään nassua päivänvalossa eikä se nyt ihan pahalta näyttänyt. En sitä nyt mitenkään hehkeäksi lähtis väittämään, mutten ehkä ollut ihan niin harmaa kuin pomo siinä hankien keskellä. Noi on siitä kivan mietoja, että noilla ei voi kauheesti kämmätä eli yhdessä yössä ei saa muututtua oranssiksi. (Ja toi mun käsi tossa edellisessä kuvassa ei oo oranssi oikeesti, toi on joku valoissue...) Tossa Acossa on ehkä paras päivettävässä rasvassa kohtaamani (trust me, näitä on testailtu) tuoksu, ei mitään ruskettajan jälkihönkyä vaan täydellisen neutraali, jopa raikas tuoksu. Toi Garnier taas lupaa kymmenen hyvää ja ykstoista kaunista, ei se nyt mikään tajunnanräjäyttäjä oo, mutta kyllä sen voimin kehtaa lähikaupassa käydä jos ei jaksa sen ihmeemmin nassuaan sutia. Melkein jopa sillon kun hyvännäköinen mies on vuorossa. (Kun mä nyt näköjään mainitsen ton herra hyvännäköisen toistuvasti, niin keksitäänkö jooko hälle joku lyhennys, kun on muuten niin kielen lamauttavan pitkä... LKHM? Siis LähiKaupanHyvännäköinenMies, joo, sillä mennään.)

Koska ulkoinen hehkeys kuitenkin lähtee kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta, kannattaa sen naamankuorinnan lisäksi viritellä verenkiertoa muussakin päin kroppaa. Itse pyrin pötköttelemään piikeillä silloin tällöin - jos ei muuta, niin tulee itseään hemmotteleva olo siitä, että varta vasten makaa piikeillä itseään kiduttamassa. No joo, ei toi mitään kidutusta oo niin kauan, kun köllii ton kanssa sängyssä. Ihan heti en kyllä kävis lattialla ton päälle, täytyy siellä alla olla pientä joustoa ja pehmustetta. Ton maton tuotekuvassa se muikki makaa poski tota vasten, mutta mun nähdäkseni siinä saa kyllä jo olla melkoinen fakiiri. Mulle riittää, että piikit kaivautuu patjan ja allekirjoittaneen välissä selkään, niskaan ja päänahkaan, siinä on jo ihan tarpeeks stimulointia mulle. Mut kivan lämmin siis tulee ja silleen vallan rento fiilis.

Kun yöpuulle on siirrytty piikkien rentouttamana ei aamua kannata ryssiä jollain sydänkohtausherätyksellä. Sarastusvalo virittelee kivasti kohti aamua niin ettei eka kiekasu tuu ihan puskista. Tossa versiossa on sellanen kivan kumea hiljalleen voimistuva plong-plong, jota voi jopa hetken kuunnellakin, jos ei ihan heti jaksa kurottaa kohti katkaisijaa. Paha vaan, että siitä katkaisijasta löytyy myös torkkuvipu eli sitä lempeää heräämistä voi harjoitella vaikka seuraavan tunnin. Ja sitä seuraavan puolituntisen viettää vähemmän leppeissä merkeissä pommiin nukkuneena tukka pystyssä pitkin kämppää ryntäillen. 

Mielen ja hipiän lisäksi tulee helliä myös simmuja. Pyyhkimättä jääneet pölyt unohtuvat äkkiä, kun pöydälle hankkii eläviä kukkia. Pienikin live-kimppu tuo kummasti väriä ja jaksaa ilahduttaa - ainakin siihen "voi pee, nää varrethan on totaalisesti mädäntyneet tänne maljakkoon, hyi hitto" -hetkeen asti.

Kaunista, virkistävää ja kaikin puolin hehkeää viikkoa!

PS Toi 'viikon vinkit' on lainakäytössä. Eräs jokaiseen tilanteeseen mielipiteen omaava kollega suosii termiä ja tällä pohjustuksella saa yleensä kattavan selvityksen siitä mitä olisi pitänyt tehdä, huomioida, mitä seuraavaksi, mitä hän olisi tehnyt, kuinka tämä olisi voitu estää, mitä maksaa, kuka maksaa... Kaikki tämä täysin pyytämättä kuten nää munkin vinkit, mut meitsin versio toivottavasti vähemmän raastavassa haastavassa sävyssä. :)

PS 2 Heijee, uus lukija! Terrrrrvetuloa Linda! :)

Viikoista vinkein

Mihin nää viikot oikeen menee? Nytkin ollaan jo sunnuntaissa vaikka tuntuu, että just vasta odotin viikonloppua kiihkeesti. No, eiks oo niin, että aika kuluu vinhaan jos on kivaa..? Tällä viikolla on nautittu mm. seuraavanlaisesta hauskasta:

Menetetty sushi-neitsyys hyvässä seurassa. Todettu ko. kääröt yliarvostetuiksi, en jaksa ymmärtää miten joku kehittää näihin suoranaisen himon? Ei ne nyt pahoja olleet, mutta tosi miedon makuisia ja kun sen tuuppas soijaan, niin kaikki maistui soijalle. Selkeesti taas näitä juttuja, joihin en vaan oo tarpeeks trendikäs... No tulipahan testattua eikä jatkossa tarvi enää kiemurrella ja pitää kryptistä hyminää (Kirsulta pöllitty termi, joka niin jää krooniseen käyttöön) tiedusteltaessa pidänkö sushista.

Käyty kahdesti Helsingissä ja toisella kerralla yhdistetty hyöty ja huvi eli vietetty laatuaikaa Ystävistä parhaimman kanssa. Ihastuttu jälleen hiukan lisää Helsinkiin ja punnittu plussia ja miinuksia. Juotu useampi lasi kuplivaa ja kuplittu sen jälkeen junassa oman hauskan merkeissä.

Vietetty töissä ilta jos toinenkin ja shoppailtu jälleen turhan tiiviisti Shellillä. Juotu vielä vähän lisää energiajuomia. Käyty Ystävistä parhaimman kanssa pitkän työviikon päätteeksi keskustelu asian tiimoilta:

Mää: Mikä on sun suhtautuminen energiajuomiin?

Ystävistä parhain: Kielteinen.

Mää: Mikä on sun suhtautuminen energiajuomasta tehtyyn drinkkiin?

Ystävistä parhain: Myönteinen.

Nautittu Ystävistä parhaimman seurasta myös perjantaina, päätetty työviikko energiseen drinkkiin, jumalaiseen pekoni-kana-pastaan ja hyvään valkkariin. Ihasteltu ikuisuuslainaan saatua Ystävistä parhaimman maalaamaa ihan älyttömän hienoa taulua. Jännitetty siskon puolesta ura-asioissa ja oltu sittemmin vallan onnellisia siskon puolesta. ♥

Parannettu maailmaa parin työkaverin kanssa ja mietitty mikä musta tulis isona, muuta kuin toivottavasti vähän pienempi. Juotu sangriaa ja haaveiltu kesästä. Herkuteltu oikein urakalla ja päätetty jälleen aloittaa uus elo maanantaina (voi hitto, se on jo huomenna, täytyy vissiin käydä tyhjentämässä jääkaappi lopuista herkuista). Nähty hämmentäviä unia, mm. toistuvasti entisestä luokkakaverista - mistä nää ihmiset löytää tiensä uniin ilman, että heitä on nähnyt saati ajatellut vuosiin...? Loikoiltu sängyssä hyvän kirjan kera, haaveiltu töissä loikoilusta sängyssä hyvän kirjan kera. Tai vaiks sen lähikaupan hyvännäköisen miehen, hää on kyllä tosi söpö. Ja niin ihanat kädet. Mmmmm.

Vietetty kaiken kaikkiaan vallan oiva viikko, naurettu paljon ja nähty rakkaita piiiitkäääästä aikaa. Toivottu, että aina voisi olla näin ja mietitty miten sen toteuttaisi.

Idioottivarmat* herkkusämpyt

Oi mums! Piti jo pistää kone kines ja hipsiä yöpuulle, mut oli pakko heti raportoida, kun tein niin herkkuja "sämpylöitä" Toppiksen vinkistä. Hää oli tehnyt juustoleipäsiä ja mää päätin heti matkia. Ei voi olla kauheesti simppelimpi ohje, kaikki vaan sekaisin ja pellille. Itse tuunasin ohjetta ripauksella viherpippuria, paprikajauhetta ja, luonnollisesti (tuuppaan tätä ihan kaikkialle), rouhasulla Santa Marian Roasted Garlic & Pepper -myllystä.

Määää kohosin yllättävän hyvin.

Ohje siis löytyy täältä ja tosiaan niin iisi homma, että noi pyöräyttää vaikka aamukiireessäkin. Vallan maistuva sellaisenaan, mutta toimi oivasti myös halkaistuna ja täytteillä. Varmasti vielä parempi hiukan vetäytyessään, itse toki hotkin pari jo lämpöisinä, täytyy testata maustuneempi versio huomenna lounaseväänä. Tossa ohjeen kuvassa näyttäis olevan jotain ryhelmää messissä, oiskohan seesaminsiemeniä. Täytyy testiä ens kerralla, joka varmaan tulee viimeistään ylihuomenna, kun toi eka satsi on ahmittu. 

Mut nyt masu täynnä unta palloon, herrrrrkullista alkavaa viikkoa!

Juustosta ja munasta koostuvan sämpylän lisukkeeksi sopii toki juusto ja muna...

* Onnistuvat jopa allekirjoittaneelta.

PS Hyvä Pekka!

Kehällä

Tällä viikolla on:

- Tehty ylitöitä 15 tuntia, oltu ylitöissä vain kahtena päivänä.

- Nukuttu 20 tuntia, yhtenä yönä seitsemän tuntia.

- Juotu energiajuomia enemmän kuin viime vuonna yhteensä.

- Käytetty asiakaspalaverin matkoihin 5 tuntia.

- Käytetty asiakaspalaveriin puoli tuntia.

- Istuttu asiakaspalaverissa kupla otsassa, kun sääolosuhteiden vuoksi myöhästyneinä ei ole ehditty vessaan ennen palaveria.

- Poltettu kieli asiakaspalaverissa juodusta kahvista.

- Ajettu motarilla 45 minuuttia 20 km tuntivauhtia.

- Oltu kehällä. Kirjaimellisesti.

- Istuttu palavereissa 7 tuntia.

- Istuttu koulutuksessa 5 tuntia.

- Tuotettu paljon väsynyttä naurua.

- Heitetty runsaasti huonoa läppää.

- Suunniteltu salille menoa.

- Jätetty menemättä salille.

- Hankittu aamupala Ärrältä.

- Hankittu iltapala Shelliltä.

- Syöty lounas Hesellä.

- Istuttu 3,5 tuntia kynsihuollossa.

- Istuttu 3,5 tuntia kahvilla.

- Saatettu jälleen yksi viherkasvi ikuiseen talvilepoon.

- Syöty yhtä sun toista lusikalla kaikkien muiden vehkeiden ollessa pesussa.

- Todettu kämpän muistuttavan rikospaikkaa.

- Jätetty noteeraamatta edellinen.

- Nukuttu neljänä aamuna pommiin.

- Myöhästytty neljä kertaa bussista.

Erinomaisen hyvä viikko siis takana. Nyt möngin makkariin ja yritän hiukan kasvattaa tota unen viikkomäärää... Jos sit huomenna uudella efortilla...?
 

Ei kysyvä tieltä eksy.

+ Todettu että nyt, klo 0:10, on naapurin mielestä ilmeisen optimaalinen aika vasarointiin.

Hah!

Heh. Kahden tunnin yöunet ryyditettynä kolmentoista tunnin työpäivällä saa ihmeitä aikaan seuraavana päivänä. Oon tänään repeillyt pitkin päivää mitä milloinkin ja illan hohottanut ääneen enemmän tai vähemmän (= enemmän) kroonisesti. Naapurit on varmaan melko vakuuttuneita, että mulla on jäänyt joku olennaisempi lääkesatsi väliin, viimeks räkätin vessassa, jossa on aikas kiva akustiikka eli ilo tuli jaettua lähinaapureihinkin.

Aloitin mallikkaasti ensin hymähtelemällä Nolliksen sanailua ja sitten jo räkätin ääneen. Siis oikeesti: "Yleensähän vanhempi arvioi nuorempiaan entistä nuoremmiksi, kun taas nuorempien mielestä vanhemmat ovat jo räkäänsä kompastuvia vanhuksia, vaikka olisivat vasta hehkeitä keski-ikäisiä." - räkäänsä kompastuva vanhus, hyvä ettei ollut Pepsit näppiksellä, nenässä ne jo kävi. :D Siitä päästiinkin Nolliksen ihanat käsityöt -blogiin ja taas hirnutti. Että tattis vaan Nollikselle, tiedän ketä kiittäminen, kun naapurit katsoo kieroon rappiksessa.

Ton jälkeen olikin aika ottaa poskilihastreeni kertauksen muodossa, aloin siis uusintarepeilemään jo päivällä naurettua. Meillä on kestoläppänä työkamun kanssa "bad line, bad line" -visio, kommunikeerataan kyllä kansainvälisesti päivittäin sähköpostitse, mutta silloin harvoin kun tulee internationaali puhelu, niin hetken kestää se käynnistyminen in English. Ei ehkä muuten niinkään, mutta mulla ainakin tulee "esiintymispaineita" kämppiksistä eli ei ois mitään ongelmaa jos ois oma huone, mutta kun niitä ummm, jees, juu nou, ummm, oukei -käynnistelyitä on aina kuuntelemassa useampi kollega, niin ei oo ollenkaan niin luonnikasta. No, tänään taas näistä jauhettiin ja vedin sitä perinteistä krhhhhrrrr, bad line, zzzhouyyikrrr, bad line, bad line, send me an e-mail, shrrrouuuumrk -rotlaa, niin lisäsin siihen "I'm going through a tunnel'-osan ja lisää räjähdysääniä, ja tuli mieleen, että toi vois olla joku Ketosen ja Myllyrinteen sketsi, jossa sermin takaa vaan kuuluis moista mesoomista ja niitä suhina- ja räjähdysääniä ja sit tyyppi vaan kävelis sieltä ihan muina miehinä / naisina kommentoimatta moista kollegoille sen ihmeemmin. Tai sit vaan toteais lakonisesti "Tunneli." ja suuntais kohti kopiokonetta. Tjoo, tän hauskuus ei nyt ehkä ihan aukee tässä, mutta iskee ihan kympillä mun väsyneeseen mieleen. Edelleen ja äsken vessassa.

Tiettekö tunteen, kun joskus tulee sellasta ihan hervotonta naurua. Silleen, että meinaa melkein fysiikka pettää (ei, en puhu rakon toiminnasta eli unohda Toppis ne Tenat), tulee ihan hervoton olo ja vähän hävettääkin että miten mä tälleen räkätän eikä vaan voi lopettaa. Tänään otin moisen kohtauksen kymmenen minuuttia sen tunneli-repeämisen jälkeen, kun käytiin työkamun kanssa lounaalla. Siinä kassaneiti heitti hyvää läppää ja kamu komppas enkä mä pystynyt kuin räkättämään siinä kassalla suunnilleen ilmat pihalle. Yritin siitä sitten vähin äänin navigoida tarjottimen kanssa kohti pöytää kamun jäädessä vielä maksamaan ja hekottelin siinä sitten itekseni kuin enemmänkin vajaa. Toisaalta tosi vapauttavaa, mut toisaalta ei ehkä ihan huomenna tarvi mennä siihen paikkaan uudestaan.

Joskus taas tulee joku niin totaalisen onnistunut tilannekoominen hetki, joka ei aukea muille ollenkaan. Muistan kun ysillä kirjoitettiin jotain ruotsin ainetta ja ope kierteli luokassa, jotta hältä sai tarvittaessa pyydettyä apua. Mulla oli tarve sanoa lemmikkieläimistä jotain muttei mitään käryä mitä se olis toisella kotimaisella (eikä oo muuten vieläkään). Kysäisin sitten opelta puoliääneen hään osuessa kohdalle, että mikä on lemmikkieläin ja hää vastas mulle että santmikkel (S:t Michel) ja mää tartuin tyytyväisenä uudelleen kynään. Pikkasen kyllä iski epäilys josko tässä oli jotain väärinymmärräyksen varaa ja vilkaisin opea tuumivasti. Hää tarkisti mitä olin kysynyt ja kun kerroin tiedustelun koskeneen lemmikkieläintä kertoi hää kuulleensa, että kyse oli Mikkelistä. Tuijotettiin hetki toisiamme ja revettiin ihan täpöllä. Allekirjoittanut tärisi pulpetin ääressä pää käsissä ja ope hoippui pitkin luokkaa suorastaan ulvoen. Muu luokka seurasi lievästi sanottuna hämmentyneenä, kun eivät olleet käytyä keskustelua kuulleet. Eikä sillä, tuskin olisi heitä niin huvittanut vaikka olisivat kuulleetkin, tää oli taas niitä juttuja, jotka aukee vain siinä hetkessä. (Ja silti mun oli pakko jaaritella siitä täällä näin viitisentoista vuotta myöhemmin.)

No joo, nää muistelut on tainneet naurattaa vain allekirjoittanutta, joten laitetaan jakoon muiden tuottamaa hauskaa, jos vaikka huvittais muitakin...

Jos haluat kokea live-hauskaa, niin käy katsomassa Kiviä taskussa Studio Pasilassa. Ihan uskomatonta työtä Martti Suosalolta ja Mika Nuojualta, toi on nyt nähty kahdesti ja naurettu niin, että meinas tulla jo lirah revähdyksiä. Toi on pyörinyt täysille katsomoille vuodesta 2002 ja nytkin näyttäis olevan loppuunmyyty toukokuulle. Suosittelen lämpimästi!

Loppuun vielä:  http://youtu.be/ON4ECUkK_xI, hää ei halunnut upota tohon nätisti.

Hauskaa viikon jatkoa!

PS Oi! Tervetuloa lukijaksi Joanna! :)

PS 2 Tiedätte sitten keneltä oli idea lähtösin jos jossain vaiheessa tulee eetteriin joku toimisto/huono linja/hämmentyneet kollegat -sketsi.

PS 3 Ottaisin Ketosen enitaim, hää on niin kuuma!

Let me be young, let me keep my Visa Electron

Siis mihin nää päivät oikein menee? Tää viikko vierähti jotenkin niin nopsaan, etten ehtinyt Bloggeriin päin ees henkästä saati tarttua näppikseen. Ei kiva. Viikko oli melkoisen työpainotteinen ja rämmin iltaisin kotiin ihan turhan myöhään. Torstai oli taas reissupäivä ja niin kivoja kuin ne onkin, niin se aina vähän keikauttaa venettä eli päivät on inan pidempiä ennen ja jälkeen reissun. No, pääsinpähän taas pääkaupunkiseudulle, vaiks tällä kertaa en ehtinyt ihailemaan maisemia kuin junan ja auton ikkunasta. Mun niin piti junassa tänne naputellakin, mutta oli ne työjutut niin mukaansatempaavia, että matka meni ihan hujauksessa enkä tainnut ehtiä ees kenenkään kuulumisia lukasta. Ihan väärin.

Junassa kuuntelin kadehtien ihaillen takanani istunutta nuorta naista, joka oli todellinen small talkin mestari. Hänellä oli vieruspaikalla muutama vuosi sitten (juu, se oli vallan informatiivista salakuuntelua ;D) Suomeen muuttanut nuori mies ja jestas sentään että se tyttö jutteli luonnikkaasti! Välillä suomeksi ja suurimman osan aikaa englanniksi, kun se luonnistui mieheltä paremmin. Kerrassaan hurmaava tapaus ja oisin sinä miehenä ollut varmaan ihan lääpälläni. Tää neiti oli kuin pieni iloinen lintu, joka sirkutti milloin mistäkin, kyseli kiinnostuneena miehen opinnoista ja kertoi omistaan, haki karttapalvelusta ideaaleinta reittiä Helsingissä ja vertaili Turkua ja Helsinkiä (Hki voitti) - ihan mahtava tapaus! Siinä missä itse olisin murahtanut hein ja miettinyt lopun matkaa, että olisko pitänyt sittenkin sanoa helou, niin tää piti keskustelua luonnikkaasti yllä ja nauroi välillä hersyvästi. Niin epäsuomalaista. Niin ihastuttavaa. Niin haluun olla hän. 

Harmi muuten ettei tullut Waynsiltä eväät mukaan junaan... Olin melko yllättynyt, kun kävi ilmi ettei Visa Electron käy junan ravintolavaunussa. WTF? Se nyt kuitenkin käy konnarille, niin oisko näppärää että kävis myös apehtimiseen... En onneks ois halunnutkaan mitään lounasta saati juotavaa. Mur. Ehkä mun pitäis hankkii joku aikuisten maksuväline, mut se ei jotenkaan oo enää viime vuosina tuntunut niin olennaiselta, kun toi Electron käy nykyään pitkälti missä vaan. Paitsi siis junan ravintelissa. Työkamulta oli pankkineiti pankissa napannut Electronin veks ja sanonut ettei voi enää moista nuorisokorttia käyttää, ja antanut aikuisten version tilalle. Mut jos mä haluunkin olla ikuisesti nuori? No, se taitaa olla myöhäinen toive... Valotettiin yhden kaukaisemman työkamun kanssa historioitamme ja hää kysyi minkä ikäinen oon. Piti ensin itsekin hetki miettiä, kun edelleen miellän itteni sitkeesti alle kolmikymppiseks, mut sain sitten sanottua että "kolkyt". Hää katsoi odottavasti ja kun jatkoa ei kuulunut kysyi "Ja?". :D :D Oli hieno hetki sanoa, että "Ne on kuule vaan nää silmäpussit jotka tekee ihmeitä. Ei siihen oo tulossa mitään kasia tms. perään, oon kolkyt. Piste." Kattelin just kaiholla viimeisimmän Tallinnan reissun kuvia. Pitää vissiin moikata Jylhän Tiinaa seuraavalla kerralla.

Muuten ei tähän viikkoo oo ihmeempiä mahtunutkaan. Eilen suoritin työkamun kanssa empiiristä vertailua Kupittaan ja Länsikeskuksen Cittarien Caesar-salaattien välillä. Kyllä se Kupittaa on edelleen ykkönen (monipuolisempi täytevalikoima), mut ei toi Länkkäri ollut ollenkaan huono kakkonen. Ei siis sentään väännetty molempien salaattia (ne annokset on jättimäiset), vaan ihan vaan tota läntisempää versiota, siitä Kupittaan satsista on jo pidempiaikaisia testituloksia. Paarustin kamulta kotiin joskus puolenyön paikkeilla ja sellasessa vastaviimassa, että meinas pää lähteä puhurin perään. Kuulokkeet lähtikin, lensi ne napit korvista pariin otteeseen ja meinasin toistuvasti saada turpaan takin kaulukselta, kun ne lepatti melkoisen voimallisesti poskia vasten. Eikä tietenkään pipoa, kun aamulla töihin lähtiessä oli nollassa. No, tulipahan ulkoiltua. :)

Tänään ulkoillaankin Turun yössä, kun ihastellaan ensin yhteen muuttaneiden uutta tupaa ja siitä varmaan suunta kohti keskustaa. Oon täältä sängystä käsin koittanut miettiä että mitä hittoa sitä laittaisi päällensä, mut täytyy varmaan vääntäytyä tohon vaatekaapille ottamaan kokonaisvaltaisempaa vaatekriisiä. Edellisen jäljet täällä makkarissa vielä näkyykin, kun torstaiaamuna pöllytin kaapin sisältöä ja yritin epätoivoisesti miettiä mikä olisi toisen asiakkaan palaverin ja toisen iltatilaisuuden sisällään pitävän päivän ideaalein asukompromissi. Life is...

Osaaks joku muuten neuvoa miten tollaseen nokialaiseen saa näytön niin ettei se vedä saapuneen puhelun jälkeen takaisin mustaksi? En oo järin perehtynyt tohon mun työluuriin enkä muutenkaan mikään Nokian ystävä, mut erityisesti tossa ärsyttää, kun se näyttö on alati pimeenä. En välttämättä huomaa jatkuvasti tarkistaa josko on tullut puheluita (kun en jatkuvasti pöytäni ääressä nakota enkä tykkää kuljettaa puhelinta mukana), ja on melkoisen ärsyä huomata pari tuntia myöhemmin, että ai täällä onkin kolme puhelua tullut ja pari tekstaria... X/ Enivan?

Mjaah... Kai se on pakko ottaa suunta kohti kaappia ja käynnistettävä se vaatekriisi. Argh. Kriisitöntä lauantain jatkoa muille!

Piiis mään

Oijoi, otin pienen välikuoleman ja nyt taas hämmentävän pirteenä - just tää tavoiteltu rytmi... ;D Tuli kotiin joskus puol kuuden maissa, kun armas kollega ihanaisesti heitti mut kotiin, ja siinä vaiheessa tuntui, että aikaa ja virtaa on vaikka millä mitalla. Äkkiä se siitä taas totuudeks muuttui ja huomasin koomaavani tässä sohvalla. No, en sentään silmäillyt olkkarin maisemia luomien läpi, mut melkoisen raukeissa tunnelmissa siinä mentiin. Mulla oli jotenkin hitsin kylmäkin ja olo kaikinpuolin flaati. Siis oli. Nyt mulla on suorastaan kuuma täällä viltin alla, yks pesukone tyhjennetty, toinen täytetty ja aivot ihan ylikierroksilla. Eli nyt siis nukkumaan. Jeps.

Päivä oli perinteisen kaoottinen ja meille napsahti parin kollegan kanssa yhden asiakkaan tiimoilta yks extranakki, jonka parissa tuli pemmattua arkistoja enemmänkin. Jännä miten sitä jotkut jutut muistaa ihan kirkkaasti ja toiset tuntuu ihan vierailta, vaikka mapista löytyy omat puumerkit. Samoin ajantaju on mulla ilmeisen hukassa, tänään mietin pariinkin otteeseen, että "se tais olla viime keväänä tai sit 2010", vaikka todellisuudessa ko. homma oli hoidettu jo 2009 (syksyllä). Mun on välillä myös tosi vaikea hahmottaa miten pitkään oon esim. hoitanut tota postia tai asunut takaisin Turussa. Samoin jotkut reissut tai kesätyöt muistaa vaan siitä*, että niitä on tottunut ajattelemaan vuosiluku perässään, Barcelona 2009, vaatekauppa 2005, mutta jos joku kysyis montako vuotta sitten olin Barcelonassa pitäis ensin miettiä se luku siihen perään ja sit hiukan miinustella. Samoin en välttis pysty heti mieltämään pitkäänkö oon ollut savutta, sekin pitää miettiä jonkun kautta esim. vaatekauppakesänä vielä poltin, seuraavana kesänä en, ja sit taas otetaan sormet avuksi. Onks kellään muulla tällasta hahmotushäiriötä vai onks mulla joku uniikki issue?

No joo, nyt mulla tuntuu oleva häiriötä enemmänkin, se raukeus löysi tiensä takaisin mun luomiin... Himmee fiilis, kroppa on väsy, mutta mieli ei. Ei sitten niin ollenkaan. Käyn jotenkin ihan ylikierroksilla, mutta fysiikka alkaa pettää. No, joskohan se mielikin tosta suostuis lepotilaan, jahka pää koskettaa tyynyä. Öitä ja oman kullan kuvia, ken hää lieneekin! (Ja koska mulla ei oo, niin voisin uinua vaikka Javier Bardemin ja Denis Learyn kanssa, jooko, kiitos.)

Aijuu: Unista tuli mieleen Unni Lindellin Unenvartija ja Orkesterimonttu. Pidin, tykkää säkin!

* Edit 23:42: Oikoluku kunniaan... Siis muistan kyllä ko. reissut ja työt ilman numerointia, mutta niiden ajankohtaa siis on vaikea hahmottaa... XD

Viilan viemää

Buuuuh, miniloma on pian ohi. :( Edessä kammottavan pitkiä viikkoja ilman loppiais- tms. vapaita. En kestä. Nelipäiväinen työviikko olis enemmän kuin jees, oon taas niin päässyt tähän mökkimoodiin, että voisin jäädä tänne loppukuuksvuodeks.

Tänään pitäis siis vielä suunnata Turkuun (mur) ja illalla työstää kynnet kuntoon (tupla-mur). Tää on nyt tosi neiteilyä, mut edessä oikeesti ihan miehen työ, kun nää on päässeet ihan ylipitkiksi. Ostin viimeksi huollon yhteydessä uuden viilan, mut oon onnistunut jemmaamaan sen jonnekin ihan liian tehokkaasti eli joudun hinkkaamaan vanhalla, viilausteholtaan olemattomalla viilalla. Ei nyt tartte ollenkaan pyöritellä silmiään siellä, tää on vakava asia, tulee vielä joku rasitusvamma. Nää ei oo vielä koskaan olleet näin pitkät, ihan järkyt. Jopa näpyttely on hiukan haastavaa, piilareiden laitosta puhumattakaan. Kai se sit vaan täytyy ottaa viila vähemmän kauniiseen käteen ja pistää hinkaten, tulee muuten noottia kollegoilta, kun eivät jaksa kuunnella näppiksen ropinaa... :D On se vaan välillä niin vaikeeta olla nainen mää.

Mitäs muuta? Tällä viikolla en tosiaan ihmeitä puuhaillut, vietin laatuaikaa maailman rumimman kaulaliinan parissa ja kävin syöpöttelemässä (indeed, Fontanassa on melkoisen mittavat annokset, ei ees mahtunut jälkkäriä kyytiin) työkamun kanssa. Tän lisäksi pääsin irti Stockan kosmetiikassa ja pukin sponssaaman hajuveden lisäksi mukaan tarttui heleyttävä (I wish) kasvorasva, meikkivoide + erinäisiä näytteitä. Stockalla on kyllä palvelu kohillaan, asioin kolmen (ei ollut kyse mistään kilpailutuksesta, kuvittelin vaan aina kassalle päästyäni jo lopettaneeni asioinnin, kunnes taas eksyin hyllyjen väliin ja bongasin uuden myyjän avuksi) eri myyjän kanssa ja kaikilta sain erinomaista palvelua. Pitäis vaan rohkeemmin muistaa hyödyntää toisten ammattitaitoa eikä ensimmäiseks hymistä että "mä vaan katselen", kun joku tarjoaa jeesiä.

Tänään tein vahingossa tosi hyvää ruokaa (joo, joskus näköjään heilahtaa noinkin päin, yleensä ne oho:t on vähemmän onnistuneita), kun jouduin hiukan soveltaan kanafileiden kanssa. Meillä oli lähimarketissa kerrassaan onneton valikoima torstai-iltana ja olin pakotettu ottamaan filerasian, jossa oli päivämäärä aika likellä. No, tän toki autuaasti unohdin ja sittemmin paistelin ne fileet hätäpäissäni, että sain hiukan armonaikaa. Tänään mulla sitten oli käsissäni valmiiks paistetut fileet ja ihmetys miten ne tarjoillaan perheelle ilman, että ovat totaalisen kuivahtaneita. No, ladoin ne vaan vuoan pohjalle ja kippasin päälle Skånemeijerin maustettua mössöä (feta/aurinkokuivattutomaatti tms.), hiukan mausteita ja juustoraastetta. Koko höskä uuniin pariin sataan parikskymmenenks minuutiksi (= kunnes juusto on saanut väriä) ja homma bueno! Oli tosi hyvää, niiiiiin helppoa, ja kyytipojaks riitti raikas salaatti.

Tjoo, nyt taidan vielä ottaa ton luomukseni käteen ja vedellä pari kierrosta ennen kamojen pakkausta, ei tosin taida toi huivi ehtiä tän talven pakkasiin, sen verran hidasta toi mun tikutus... :D No, ajatus on tärkein, eikä toi toisaalta taida katseita kestää muutenkaan eli taitaa toimia vaan mun terapialuomuksena.

Loputtoman pitkää sunnuntain jatkoa + mahdollisimman leppoisaa alkavaa viikkoa!

Talviunilla

Iiiiiihanaa, täällä on talvi! ♥

Eilen oli vaan ihan ina huurretta ja vielä kovin syksyistä, mutta illalla alkoi sadella LUNTA ja nyt on kerrassaan kaunista. Voi kun tää nyt säilyis hetken, alkoi pikku hiljaa palaa käpy siihen jatkuvaan sateeseen ja kaiken nielevään pimeyteen. 

Tultiin torstai-illalla mökille ja nyt oon vaan koomaillut pari päivää. Melkoisen poikki noiden parin puolikuntoisen työviikon jälkeen, ainakin siitä päätellen, että päikkäreitä on nukuttu melkoisen ruhtinaallisesti eikä ne yöunetkaan oo ihan lyhyiksi jääneet. Tukan kummallisille mutkille (nyt tässä on taas sen verran pituutta ettei tää nouse enää ihan niin herkästi ihan pystyyn) nukkumisen lisäksi oon vaan lueskellut, rentoutunut maailman rumimman kaulaliinan parissa, kokkaillut, syönyt ja hiukan surffaillut netissä - hirveen rankkaa siis. :D

Huomenna luvassa lisää lötköilyä ja sitten taas karu paluu arkeen. Mur. Ens viikosta tulossa melkoinen, joten sietääkin latailla akkuja. Mut vielä en murehdi sitä, en-en-en!

Vuosi on siis lähtenyt käyntiin kaiken kaikkiaan rauhallisesti, siis vapaa-ajalla, töissä on jo taas täysi härdelli päällä, jos se nyt jouluksi rauhottuikaan. Vapaa-aika saisikin aktivoitua, ens viikolla onneks luvassa kamun tuparit ja eiköhän siihen jotain muutakin saa kehiteltyä. Ei noi viikonloput niinkään (, jottei mökkeily kärsi), mut viikolle olis kiva saada jotain häppeningiä hiukan tiuhempaan. No, working on it ja itsestä se on kans isosti kiinni eli luuri kauniiseen käteen ens viikolla ja jotain kehittelemään, eik jeh.

Mut nyt jatkuu kooma vielä hetken, taidan siirtyä vielä toviksi rentoutumaan ton ruman luonteikkaan neulomuksen pariin ja sit taas unta palloon. Toivottavasti huomenna paistais aurinko ja olis ihan ihana talvipäivä!

To do 2012

Noni, se ois sitte 2012. Vau. 

Oon lueskellut useammankin 2011-summauksen ja kateellisena ihastellut miten hyvin porukka osaa jäsennellä ja summata + erityisesti miten elämyksellinen ja tapahtumarikas mennyt vuosi monille oli. Omastani en valitettavasti voi sanoa samaa, melkoisen tasapaksua ollut ja se elämä on edelleen hakusessa. Hyvät lähtökohdat siis alkaneelle vuodelle - tästä ei voi kuin parantaa!

Viime vuodesta ei siis tunnu löytyvän eritysen mainitsemisen arvoisia juttuja, mutta jos otetaan top 5 puolesta ja vastaan:

 

TOP 5 JEE

1 Vietin entistä enemmän aikaa perheen parissa. ♥

2. Rakastuin mökkeilyyn aina vaan uudelleen.

3. Suoritin jossain määrin itsetutkiskelua ja kasvoin toivottavasti edes piirun verran ihmisenä.

4. Yritin olla aiempaa säästäväisempi. Onnistuin tässä osittain.

5. Starttasin blogin ja löysin sen myötä ihan mahtavia tyyppejä ja tarinoita. ♥♥♥

TOP 5 BUU

1. Etäännyin muutamasta ystävästä tyystin ja passivoiduin muiden suhteen, tämän myötä olin ajoittain melkoisen yksinäinen.

2. Kasvoin ihmisenä fyysisesti.

3. Lähipiirissä ilmeni terveydellisiä haasteita.

4. Lähipiirissä ilmeni taloudellisia haasteita.

5. Toiveet uudesta urasta, arjesta, ystävistä, minästä jäivät täyttymättä.

Itsepetos on avain onneen vol. 1 täältä.

Vuoden 2012 konditionaalit eli toivotaan toivotaan -lista:

- Saisin toimeksi kastella kukat säännöllisesti, niin ettei kasvikunnan vaihtuvuus olisi niin suuri.

- Jaksaisin tehdä työeväät valmiiksi jo edeltävänä iltana.

- Kasvattaisin liikunnallisuuttani olemattomasta kohtalaiseen.

- En päästäisi kämppää lääväksi.

- Löytäisin uuden työn.

- Lähipiirin potevat tervehtyisivät ja muut pysyisivät terveinä.

- Viettäisin sohvalla aikaa vähemmän.

- Jaksaisin viilata kynnet useammin.

- Valkkaisin seuraavan päivän vaatteet jo illalla eikä kolme minuuttia ennen bussin lähtöä.

- Olisin säästäväisempi.

- Saisin vuorokausirytmini oikaistua ja nukkuisin enemmän arkisin.

- Verestäisin ja vahvistaisin vanhoja ystävyyksiä.

- Ulkoilisin enemmän.

- Olisin suvaitsevaisempi kuitenkaan omista periaatteistani tinkimättä. (Haa! Tosi suvaitsevaista iskeä tähän reunaehto... :D)

- Jaksaisin huolehtia kodistani paremmin.

- Saisin oman kodin (ees 2020 mennessä, jooko).

- Kävisin kuntosalilla enkä vain maksaisi jäsenyydestä.

- Olisin kärsivällisempi.

- En purkaisi omaa pahaa tuultani rakkaimpiini.

- Olisin itsevarmempi.

- Kartuttaisin muistoja.

- Voittaisin lotossa. Hmmm, tää saattaisi edellyttää lottoamista...

- Pääsisin jonnekin reissuun.

- Nauraisin paljon.

- Itkisin vähemmän.

- Olisin terveydellisesti paremmassa kunnossa.

- Saisin uusia ystäviä.

- Olisin sosiaalisempi.

- Kävisin onnistuneesti kampaajalla.

- Olisin suunnitelmallisempi ruokakaupassa.

- Pesisin illalla meikit.

- En myöhästelisi töistä.

- Varaisin ajan hammaslääkärille.

- Oppisin jonkin uuden taidon. Ihan mitä vaan!

- Olisin rennompi.

- Löytäisin istuvat farkut.

- Olisin ennakkoluulottomampi.

- Kävisin enemmän Helsingissä.

- Kävisin paljon mökillä.

- Saisin nähdä rakkaimpani huolettomina ja onnellisina.

- Olisin huoleton ja onnellinen.

- Löytäisin täydellisen meikkipuuterin ja parit kivat korvikset.

- Kiinnostuisin politiikasta.

- Olisin pirteämpi.

- Bloggaisin tiuhempaan.

- Saisin enemmän aikaiseksi.

- En olisi niin arka.

- Kokkailisin useammin.

- Kutsuisin ystäviä kylään.

- Olisin avuliaampi.

- En nitkauttaisi niskaani / selkääni.

- En olisi kateellinen.

- Kävisin Ikeassa ostamatta mitään.

- Lopettaisin syömisen siinä vaiheessa kun olisin täynnä.

- En torkuttaisi tuntitolkulla aamuisin.

- En unohtaisi ladata MP3: sta ja kuuntelisi aamubussin hälyä kuulokkeiden läpi.

- Söisin ravintolassa vain pääruoan ilman jälkkäriä.

- En näkisi painajaisia.

- Luottaisin ihmisiin enemmän.

- Tyhjentäisin astianpesukoneen heti pesun mentyä.

- Olisin enemmän avuksi mökillä.

- Siivoaisin lipaston laatikot.

- Huoltaisin kengät säännöllisesti. Tai ees joskus.

- Olisin tyytyväisempi itseeni.

Itsepetos on avain onneen vol. 2 täältä.

 

Tuleekin kiireinen vuosi. Starttaan sen tyhjentämällä pyykkikoneen nyt eikä vasta aamulla, kun vaatteet on ihan ryntyssä, tekemällä eväät ja ottamalla huomisen vaatekriisin jo tänään. Adios ja parhainta tätä vuotta!