Kohdistettua mainontaa

Tää onkin ollut erittäin perhekeskeinen viikko sattuneista syistä ja jatkuu samanmoisena. Tänään pikapiipahdus mökillä, pitäkääs peukkuja, että jäät ei oo moukaroineet rantasaunaa, vaan hää on sievästi siellä missä pitääkin. Rantaviiva on vuosien saatossa käynyt ihan olemattomaksi ja joka kevät on pieni jännitysnäytelmä päällä sen suhteen, miten liki jäät tällä kertaa liippaa. Yks kevät liippas turhan likeltä ja oli sit vinossa koko torppa, toivottavasti tää jäidenlähtö on sujunut / sujuis remontitta.

Oon taas tällä viikolla löytänyt varsinaisen kanaemon itestäni yhden rakkaan operoinnin myötä, isukki kysyikin josko oon harkinnut alanvaihtoa sisar valkoiseksi. Mikä jottei, jos hommat rajoittuu toisen käsien rasvaamiseen, peiton ja tyynyn kohenteluun, loputtomaan "Onks kaikki ok" -tiedusteluun ja jäiden inttämiseen hoitajalta. Kaikki ne ronskimmat jutut voi sit mun puolesta hoitaa joku muu... 

Heh, eilen oli hupaisaa, kun käytiin kotikotona ja kävi ilmi, että hellan alle oli postia avatessa livahtanut "joku vakuutuspaperi". Siskon kanssa sitten ronkittiin hellan alusta ja sieltä tosiaan löytyi aanelonen aivan perältä. Hiukan huvitti, kun ko. ilmoituksen teema oli "Kannattaisiko siirtyä sähköiseen laskutukseen". Varmaan kannattaisi, jos noi perinteiset tuppaavat päätymään niinkin näppärään paikkaan kuin hellan alle... Oli varsin hyvin kohdentunutta mainontaa se. 

Jeps, mut nyt jotain apetta ja sitten möksälle, ihana keli ainakin näyttäis olevan. Toivottavasti tänään ees hitusen vähemmän tuulinen, meinannut viime päivinä lähteä pää ja hermot, kun yrittänyt nauttia kevätauringosta kauheessa puhurissa ja silmät täynnä hiekkaa. Gnrh.


No mut mitä peetä? Oon yrittänyt nyt toistuvasti iskeä tähän kuvaa meidän terassikauden korkkauksesta, oli niin hyvät sumpit ja piirakat, mut ei sitte. :( Hyyty koko kuvanlautaus. Ja Spotify. Ja Dropboxin lataus. Tää vissiin yrittää kertoa mulle ettei tällä säällä kuulu olla koneen ääressä... Mut möh, tulee nyt sitten kuvatta. Buu.

Maanantai

Todettakoon, että tänään oli tosi väärä päivä a) jättää tukka auki, b) käkertää sitä eka ja c) laittaa huulikiiltoa ennen ulosmenoa.

Täältä.

Sen kivampaa olikin todeta, että jaa, se huomiselle skeduloitu palaveri siirtyikin tälle päivälle. No mut onneks mulla oli tukka käkerretty ja hyvin ja kaikkee.

Täältä.

No mut onneks töistä lähtiessä ei enää satanut. Eikä tuullut. Eikä satanut vaakatasoon. Eikä tuullut vaakatasoon. Eikä ohittanut auto roiskinut kaikkea mun päälle siitä tielle kertyneestä järvestä. Eikä mun varjo kääntynyt ympäri noin 37 kertaa. Eikä mun tukka ollut silmissä ja suussa ja ihan kaikkialla siltä väliltä. Onneks ei.

Täältä.

Mut mitäs läksit, olihan se nyt tän kaiken kerjäämistä herätä kerrankin ilman yhtään torkutusta. Yhtään. Maanantaina.

Täältä.

Käsipohjaa

Mihin se aurinko jäi? Olin ihan käsityksessä, että tänään sais taas käytellä aurinkolaseja ja herätellä nenänpään pisamistoa, mut tuolla on ihan harmaata. Höh. No, toivotaan että se sieltä vielä päättäis ilmestyä, tänään pitäis ulkoilla kummimussun ja äippänsä kera ja hirveen mieluusti tekisin sen aurinkoisessa säässä. Mut eipä sillä, tossa seurassa nielee kilsoja vaikka alas tulis pieniä mummoja ja männynkäpyjä, iiiiihan liian pitkä aika viime näkemisestä. 

En tiedä mihin nää päivät on muka menneetkin, oon ollut tosi paljon kotona ja hyvinkin epäsosiaalinen, mut ehkä nyt on ollut moisen aika. Jaksaa sit taas olla seurallinen, ens viikolla tiedossa yhtä sun toista kivaa. ♥ Ja ollut kyllä ihan kiva välillä vaan olla, tuntuu että menee toi seuraelämä jotenkin aina niin aalloissa, välillä on joka päivä jotain jo melkein uuvuksiin asti ja välillä ruopataan pohjamutia, kun tuntuu ettei oo mitääääään tekemistä. No, nyt onneks vedin käsipohjaa ihan omaehtoisesti, oli ihan hyvä henkästä välillä ja viettää laatuaikaa sohvan kanssa. 

Ihan hyvä ollut ladata akkuja senkin puolesta, että työrintamalla on luvassa uusia haasteita. Kerrankin kovasti mieluisia, mutta virtaa tulevat viemään joka tapauksessa. Toistaiseksi tuntuu tosi hyvältä, mutta voipi ilmetä pientä tuntien riittämättömyyttä jahka ko. projekti lähtee kunnolla rullaamaan. Siihen asti koitan olla vain innoissani ja iloinen, etenkin siitä, että pääsen hyödyntämään (mielestäni) vahvinta puoltani + että ko. puoli on nyt noteerattu varsin konkreettisesti johdon tasollakin. Jeij. 

Että semmosta. Nyt taitaa olla aika suoria kauppaan, jotta ne kahvitarjoomukset ei jää ihan ajatuksen tasolle. Väitän, että ulkona on ainakin 8,75% kirkkaampaa kuin tätä horinaa aloitellessani. Ainakin. :)

Jos pastillirasian sisältö ulkoistaa itsensä toistuvasti laukun sisätaskuun, niin onks näkemystä mihin ne parittomat sukat menee? Samaan paikkaan mun puhelimen laturin kanssa?

  

Täystuho irrallaan

Sovitaanko, että lasikulhon hajoittaminen ja siihen itsensä viiltely ja vaniljasokeripurkin leväyttäminen keittiötason kautta hellalle riittäis tän viikonlopun säädöksi? Jos vielä lisään, että yhdellä kädellä (toisessa oli tuppo sen verenvuodon tyrehdyttämiseksi) kokkaaminen oli vähän normaaliakin vaikeampaa, joten vahingot ei jääneet ihan tohon (toteaa joku, joka koki esim. kananmunien rikkomisen ja pinaatin ryöppäämisen yhdellä kädellä hitusen haasteelliseksi). Viimekshän räjäytin vanhentuneen tomaattipyreepurkin silmän kautta kattoon isänpäivänä noin vartti ennen vieraiden tuloa. Tänään olis tarkoitus saada rakkaat siskon synttärikahville, joten sovitaanko, että tossa eilisessä shöyssä oli ihan tarpeeks ja tänään ei tarvitse räjäyttää / rikkoa / sytyttää / polttaa / tms. mitään. Jooko?

Sisko tilasi synttärikahville tiramisua ja oon siitä tainnut täälläkin joskus horista ja ohjetta lupailla. Ohjetta on kyllä saanut jaella kaikille, jotka on tätä maistaneet, samalla tavalla ohje aikoinaan päätyi allekirjoittaneellekin, kun se oli pakko saada tuota ihanuutta ystävän luona maistettuani. Ohjeen alkuperä on tuntematon.

Tässä siis, ei voisi juurikaan simppelimpi (taaskaan) olla:


Pikainen tiramisu

1-2 pkt LU Bastogne -keksejä 
1 prk Flora vanillaa (tms. vaahtoutuva vaniljakastike)
3/4 rs mascarponea (noin 200 g)
n. 50 ml Amarettoa (hiukan vajaa pikkupullo)
kahvia
tummaa kaakaojauhetta

Lado keksit kahteen kerrokseen laakean tarjoiluastian (piirakkavuokaan tulee nätti) pohjalle. Kostuta kumpikin kerros kahvilla, voit lirauttaa hiukan Amarettoa jo kahvin joukkoon.

Vatkaa Vanilla todella kovaksi vaahdoksi. Vatkaa niin pitkään, että kyllästyttää ja käsi puutuu ja siitä vielä noin viisi minuuttia yli. Lisää joukkoon melkein koko rasiallinen mascarponea, hurauta vielä kierros, jotta mascarpone sekoittuu tasaisesti vaahtoon.

Lorauta joukkoon Amaretto ja rukoile, että vatkasit vaahdon tarpeeksi kovaksi, muuten tulee velliä. Kääntele Amaretto varovasti vaahdon joukkoon.

Levitä vaahto kostutettujen keksien päälle ja ripottele päälle kaakaojauhetta siivilän läpi. Anna maustua jääkaapissa mahdollisimman pitkään. 

Tarjoile hyvän kahvin kera. Kesäaikaan tuoreet mansikat sopivat seuraksi erinomaisen hyvin. Tosta tulee suunnilleen 6 annosta - riippuu toki vieraista, makeasta ei ihan niin kovasti välittävä YP esim. veti tota puolet yhdellä istumalla ja otti vielä jämät mukaansa. :)

Sanoista tekoihin sitten vaan... Toi on tosiaan sitä parempaa, mitä pidempään ehtii jääkaapissa maustua, työn alle siis, jotta on edukseen siskon kahvituksessa. (Kuvat jostain aiemmasta toteutuksesta, ohje on ollut tuloillaan tovin...) Edit: En oo tainnut ihan koko pikkupulloa hulauttaa mukaan, tainnut mennä reilu puolet ja loput voi lirauttaa sitten kahvin joukkoon. Edit 2: Joanna ystävällisesti vinkkas, että suhteissa pientä viilattavaa... Amarettoa ei siis tule puoli litraa, vaan 50 ml (tai oikeastaan vähän vajaa eli noin 35 ml). Ilmankos se mun vaahto onkin ollut välillä vähän velliä... ;D Tjoops, pieni näpy, mutta kiva tietää, että joku lukee ihan ajatuksella. :)


Ja tälleen peeässänä, mitä peetä, miks tuolla tulee lunta taivaan täydeltä? Eiks ois jo voinut olla kevät?

  
Turnerin ja Hoochin kuvat täältä.