Puoli ruokaa

Munhan ei siis tarvinnut tänään mennä salille, kun ostin uuden treenikassin, verskat ja juomapullon? Sehän on siis sama asia ja kattaa varmaan kaikki käynnit tältä viikolta ja ehkä seuraavaltakin, onhan toi nyt tosi sporttista ostaa sporttivehkeitä. Söin myös proteiinipatukan eli homma on kuitattu koko kesältä, eiks jeh? Eilen ostin uusia salisukkia ja tänään vedin testimielessä yhdet jalkaan (+ koska halusin imeyttää ylimääräisen jalkarasvan ennemmin sukkaan kuin mattoon), voin varmaan irtisanoo jäsenyyden loppuvuodeks, tässähän alkaa pian olemaan ihan ylikunnossa.

En tiedä miten se salille suuntaaminen oli taas ihan ylivoimaista, ensin mun piti lukee kotiin päästyäni vaan yks luku hyvästä kirjasta (Karin Slaughterin Piinattu), mut sit luin toisenkin ja sit oli enää niin vähän jäljellä ettei sitä kannattanut jättää kesken. Jotenkin se kello oli tässä välissä tullut 21:50 enkä enää ehtinyt kymppiin asti palvelevalle salille. Jännä juttu... Mitään muutakaan järkevää en saanut toimeksi eli johonkin taas kului tääkin ilta ja lopputulos on +-0. Tää on niiiiiiiiin nähty... .. .

No joo, sepä siitä, ei se ihmettelemällä muuks muutu. Jos sit vaikka huomenissa, jos vaikka ei menis kamun kanssa ihan tuhottoman pitkään, kun pitäis piiiiitkästä aikaa nähdä. Tai sit kaivelen itestäni sen kroonisesti lymyilevän supernaisen, pakkaan salikassin ja suuntaan salille heti aamusta. Jep, nii vissiin! Tai jos sittenkin? Katotaas miten hyvin ne relaksantit vie tajun (toistaseks vieneet aikas hyvin), jos viideltä aamulla löytyy muutakin kun pulssi, niin eikun salille, pitäkääs peukkuja, torstai on toivoa täynnä, ehkä jopa ihmeitä! :)

Oi oivaa, lukijoita pukkaa, tervetuloa LIAMK!!! :)

Kuumetta

Tahtooooooooooooooo! Nimittäin uuden kämpän. Himpun Kirsu, kun tartutit muhun ton asuntohingun. Ja serkku vielä samaan syssyyn alkoi kaupittelemaan kämppäänsä, niin eihän siinä muuta tarvittu, kun jo meikäläisellä kiilui kaikki uus ja ihana + yks kaks artikkelia Ikeasta silmissä. No, serkun luukku osoittautui heti kättelussa ihan turhan tyyriiksi, mutta jotenkin sain kuitenkin koko illan kulumaan Etuovella ja Oikotiellä ja jotenkin uumostan, että pankkiin vie tie lähipäivinä budjettia tsekkaamaan. Se onkin sitten varmaan tarpeeks kylmä kylpy ettei tarvi taas hetkeen haaveilla mistään ihka omasta (tai siis pankin kanssa jaetusta). No, otetaan tästä kuumeesta kaikki irti sillävälin eli taitaa sujua ilta jos toinenkin pohjapiirroksia, karttalinkkejä ja kylppärikuvia syynäillessä. :)

Siinähän sitä sitten olikin. Töissä on ihan helvata irti eli puolet tiimistä lomalla ja loppu puolet eli meitsi + kollega yrittää käydä neljästä. Kyllä sitä sitten loman tarpeessa onkin jahka se ens viikon (!!!) jälkeen koittaa. Jos mut joku saa näkemään punaista niin epäreiluus ja saattaa raastaa, kun kollegan hommat on taas hoidettu niin ja näin (= todella sinnepäin) ja itse joutuu tekemään triplatyön yrittäessään saada asioita eteenpäin. Musta olis ihan hirveetä jos työkamut joutuis mun loman aikana kiroilemaan kaikkia kummallisuuksia ja, että kaikki posmais selän takana, että miten se ei osaa näitä hommiaan hoitaa (Hmmmm, mitähän musta oikeesti puhutaan...? :D No, toivottavasti ennemmin haukkuvat leveetä perää tai rumia kenkiä tms., paljon pienempi loukkaus kuin että kyseenalaistaisivat mun työmoraalin ja asialle omistautumisen.). On vaan niin peestä, että vaikka on selvät säännöt ja systeemit, joiden mukaan hommien pitäisi toimia, niin muutamat silti porskuttaa näistä viis veisaten ja toteuttaa ihan omia protokolliaan. Heti ollaan kuitenkin kritisoimassa jos joku muu on erehtynyt kämmäämään jotain, vaikka omat hommat ei kestä päivänvaloa (tai kollegan tuurausta) ollenkaan. Räyh. 

Hammmmmm.... Kiitos tästä, nyt olo jo tyynempi, mmmmmm ja muita mantroja. :) Korvien välin lisäksi kiristää edelleen tota niskaa eli oon ihan jumissa. Eilen kävin työterveydessä käänneltävänä, liikkeet kuulemma symmetriset ja homma muuten mobiili, mutta niska kääntyy hieman vaisusti (aijaa, pää ei juuri käänny ja heti tulee huono olo, kun yrittää kuikuilla jonnekin, kiitos diagnoosista, tän sort of olin huomannut itsekin...). No, eihän siinä sen ihmeempiä kuin lihasrelaksanttia ja särkkäriä ja niitä nyt on napsittu vuorotellen. Ostin myös Voltaren kipugeeliä (päädyin tohon, kun siinä oli mun käsittääkseni eniten ytyä), mut se olikin ihan järkyttävän hajustettu. Oli kuin olis sivellyt päälleen pullollisen jotain kärpäsmyrkkyä, silmät oikeen kirveli. Mulla oli aikaisemmin lainassa isukin Felden-tuubi ja se oli ihan miellyttävän neutraali. Hyvää kamaa se Voltaren vissiin on, mutta jos hankit niin varaudu melkoisen tujuun tuoksuelämykseen. Mut siis back to kitinä eli nappia naamaan ja sit toivotaan parasta. Jos ei viikon sisään helppaa, niin sit voi kokeilla akupunktiota. Toivon toki, että oireet helppaa, mut oon jo pitkään ollut kiinnostunut koklaamaan tota akupunktiota, mutta koska so far ei oo ollut sen suurempia oireita, niin en oo kokenut olevani siinä määrin rahoissani, että voisin moiseen "muuten vaan" mennä. Onks kellään kokemuksia?

Nappien lisäksi oon syönyt kaikenlaista peetä eli herkkuja eri muodossa, vähän jäi toi juhannus päälle. :/ :/ Nyt tekis aamulla mieli mennä salille ennen töitä, mut siinä on sit taas se ongelma, että noi extempore aamut salilla ei oikeen wörki, kun pitäis viedä eväät töihin jo edeltävänä päivänä. Totaalisia kuivamuonia (pussipuurot, noodelit yms hiilaripöhöt ei oikein innosta, eikä pidä nälkää) lukuunottamatta en oikeen oo kekkassu mikä kestäis matkan salille, salin + matkan töihin (yht. n. 2½ tuntia) ilman suurempia cooleri- tms. viritelmiä. Ideoita otetaan vastaan!!!!

Juu, mut nyt alkaa näköjään Sirdalud vaikuttaa eli pistän toosan kines ennen kuin puhun vielä pehmeempiä ja naputtelen mitä sattuu. Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille, nautittakoon siitä vailla kireyttä, jumia ja epäreiluja systeemejä!

PS Mahtia, uus lukija! Tervetuloa Marja!! :)

Juhannus suoritettu!

Phuh... Kyllä toi juhannuksen juhlinta työstä kävikin, meitsi on huushollannut 24/7 ja nyt ihan puhki. Juhannusruoat tuli keräiltyä kaikkiaan viidestä eri marketista ja kahdelta eri paikkakunnalta - ziisös mitä säätöä! Juhannukseen on myös kuulunut mm. lattialle päätynyt piirakka vuokineen (sisko) - sirpaleet tuottaa onnea, right? -, totaalinen lippaus selälleen märkään ja mutaiseen rinteeseen (meitsi), lattialle päätynyt kakku vol. 2 (äippä) ja jumiutunut alaselkä + niska (taas meitsi) - isukki on so far selvinnyt iskuitta... Tän lisäksi tosiaan haalittiin juhannusherkkuja ympäri maakuntaa ja kylmäketju katkeili uhkaavasti - toistaseks ei ainakaan oo tullut äkkilähtöä huussin puolelle... ;D Muuten juhannus oli kerrassaan oiva ja sujui sateesta (saattoi piisata sitä vettä) huolimatta vallan rattoisasti. Tää päivä onkin mennyt herkkuja rääppiessä ja hommasta toipuessa.

Tähteitä, mums.

Iskee muuten jotenkin aina näinä "juhlapyhinä" toi sinkkuus, tai en siis tarkoita että se itse sinkkuus sen ihmeemmin kaivelis, mutta vuos vuodelta kapenee noi juhannuksenviettovaihtehdot mikäli ei halaja pyöriä kolmantena, viidentenä, seitsemäntenä tms. parittomana pyöränä. Ihan mielelläni vietin rauhallista perhejuhannusta kera parin sukulaisvieraan, mut olis se ehkä joskus vielä ihan kiva viettää kamujuhannustakin. Nyt vaan kaikkien suunnitelmat tuntui olevan siinä määrin parillisia, että vetäydyin suosiolla mökille. Muita tuskin oliskaan mun parittomuus haitannut, mutta tunnen itseni ja mulla olis ollut dille olo + pahimmassa tapauksessa olisin päättänyt muutamassa sidukassa myös surra asiaa. Homma siis ei tod. vaivaa selvinpäin, mutta hieman liikuttuneessa tilassa päätän toisinaan liikuttua myös tosta, mikä on maaaaaailman rasittavinta.  Nrgh. :/

Lueskelin just Kirsun uusista kämppäkuvioista ja iski ihan hirvee uuden kodin hinku. Se on jotain niin ihanaa ekat kuukaudet, ja jopa siivoaminenkin on siistiä (hmmm, se siivoamisinto saattaa kyllä kestää vähän vähemmän aikaa...). Ois ihan mahtia päästä sisustelemaan ja tutustumaan uuteen ympäristöön ja ja ja... Hmmmm, serkku kaupittelee kämppäänsä, pitäisköhän käydä tsekkaamassa...?

Nyt kutsuu sauna ja sitä ennen täytyy parturoida siskon otsis. Päätettiin vielä jäädä täks yöks mökille ja huomenna suunta kohti töitä eli herätys klo 5. Mä nyt herään normistikin noihin aikoihin, mut siskolla on kesäloma ja hää on kyllä aika kulta, kun jaksaa mun takia nousta noin aikaisin... Mut juu, nyt saunaan ja hunajaa pintaan, ihanaa sunnuntain jatkoa ja oivaa alkavaa viikkoa!!!! :)

Juhannusta!

Onni

on

pieniä

asioita

ja

auringonpaistetta.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Mustikkatikka

Heipsu! Oon jo parina iltana ollut aikeissa naputella tänne jotakin, mutta hyytynyt sit yhtäkkiä ihan totaalisesti ja jäänyt kaikki avautumiset aikeeks. Eilen olin kamun luona käymässä ja poljeskelin kotiin vähän pidemmän kaavan mukaan. Tuli vissiin joku happi- (tai ehkä ennemminkin hapenpuute, hiukan loppu ilma ylämäissä) myrkytys, kun suihkun jälkeen tipahdin täysin. Kauheesti muuten menetitte, kun en päässyt tänne jorisemaan. ;D

Maanantaina käytiin siskon kanssa ex tempore kirjastossa ja pukkas pientä ruokakriisiä, josta piti purnata täällä jo sillon ma, mut uni voitti kun pääsin salilta (!!!!! ihme, että vielä löysin sinne iiiiiihan liian pitkän tauon jälkeen) kotiin. Ei siis liittynyt toi kriisi siihen kirjastoon sen ihmeemmin vaan siihen, että miten hankalaa on hoitaa muonitus reissussa. Olin syönyt lounaan töissä ja jotenkin unohduin vähän ylitöihin ja innostuin, kun sisko ehdotti kirjastokäyntiä. Sisko tuli noutamaan kuudelta töistä ja siinä vaiheessa mulla oli jo melkosen kiljuva nälkä. Piipahdettiin yhdessä pikkukaupassa ja pyörin siellä pallo hukassa hyllyjen välissä, kun jälleen kerran yritin löytää jotain vähähiilarista evästä. Niin ärsyä, kun ei meinaa tollasiin tarpeisiin löytyä mitään järkevää snäcksiä. Päädyin sitten ottamaan protskupatukan, kun en muutakaan keksinyt. Mitä teet muut syötte tollasissa tilanteissa? Leikkelepaketti kainaloon ja menoks, vai häh?

Muuten ei kuulu mitään kummempaa, töissä jotenkin ihan ylivoimaista ja nyhdän mun aamukammasta piikkejä apinanraivolla. Kiintiö jotenkin ihan täynnä ja vaiks pidin talviloman vasta pääsiäisenä, niin nyt tuntuu, että viime lomasta on ihan ikuisuus. Mut kaks viikkoa enääääääääääääääääääääääää!!!!!!!!! (Minkä itseasiassa tajusin vasta äsken kunnolla, kun syynäsin kalenteria, jiihaa!)

Tänään kävin kamun kanssa syömässä Tomatessa ja oon vieläkin ihan ähky. Siellä oli ihan tosi kiva tarjous eli -40% kaikista pääruoista - ei huono! Sikspä sitten olikin pakko ottaa myös alku- ja jälkiruokaa, kun se pääversio kerta oli niin halpa. :D En ollut tuolla vielä ollutkaan, ihan ok hyvää ruokaa, tosi kiva palvelu ja simoisot annokset. Toi tarjous näyttäis olevan voimassa heinäkuun loppuun asti eli kannattaa käydä apehtimassa edullisesti jos Turussa linkkariaseman tuntumassa liikkuu. :)

Viva España!

Sit ihan asiasta rasiaan: En ois ikinä uskonut miten ihania tyyppejä täällä on! <3 Moni teistä tuntuu jo vanhalta ja HYVÄLTÄ kamulta vaikka reilun kuukauden oon täällä vasta pyörinyt. Mulle on auennut ihan uus (virtuaali) maailma ja oon ihan täpinöissäni (tervetuloa Todellisuuspakoiset ry:n kesäpäiville XD). ISO kiitos siis kaikille kamuille, että ootte olemassa!!! + Toppikselle äärimmäisen pikaista parenemista, vieläkin tulee tippa linssiin, kun miettii sitä kärsimystä. :( Niisk.

Tjoo, eipä tässä sit kummempia. :) Huomenna pitäis karata töistä hiukan aikaisemmin ja suunnata ruokakauppaan ihmettelemään juhannusmenyytä. Saattaa olla ihan yks kaks muutakin tyyppiä siellä kaupassa, ootan innolla... :/ Mut sit juhannuksen viettoon! Kovasti toivon, että sää suosis ees aattona, tulee melko tiivistä siellä katoksessa jos kaikki sinne tungetaan. Kauheen kiva ois myös hiukan heitellä mölkkyä ja pelata pingistä + korkata tikkakausi. Oon ihan äärimmäisen huono tikanheittäjä ja se alku on ihan jäätävää, kun mulla osuu yleensä viidellä ekalla kiekalla useempi tikka maahan (siis maahan, ei ees taulun karmeihin tms.) kuin tauluun... Mut kivaa se on silti, ehkä musta vielä joskus tulee tikkamestari, ainakin niin kauan on hyvä harjotella kun isukki jaksaa terotella niitä mun mustikkapuskiin paiskomia tikkoja. Mites muut on viettämässä juhannusta? Meillä vietetään samalla isukin nimppareita ja tilasin hälle toisenlaisen lahjan: hää kiroili pari viikkoa sitten järmeitä hyttysen puremia (tää oli ennen sitä huippuhyvää Offia), niin ajattelin et toi moskiittoverkko vois olla osuva juttu. :) Itselle tuli taas tosi hyvä mieli, toivottavasti saajallekin, niin isukille kuin varsinaisen verkon vastaanottajallekin. :) :) Toi on kyllä hyvä idea toi toisenlainen lahja, viime jouluna annoin lahjaksi possuja. Haluan uskoa, että apu todella löytää perille ja on oikeesti avuksi.

Mut nyt taidan haalia jotain mökkikampetta kasaan ja oli vissiin tarkotus vielä pyykkiäkin pestä, miten kello voi olla noin paljon???

Suloinen sunnuntai

Sujuvasti lähti homma käyntiin...

Sunnuntaita! Itkupotkuraivari taas lymyilee nurkan takana, miten tää viikonloppu voi jo olla ohi?????? Ei tahdo, ei pysty, ei kykene - ainoo minkä voimalla mennään on se jumalainen fakta, että edessä on nelipäiväinen viikko. Huh.

No, jos vaikka tää sunnuntai tuntuis vähän pidemmältä sitä hiukan fiilistellessä. Aamu valkeni peräti sateettomana, mutta eihän siitä sitten loputtomiin saatu nauttia. Toivottavasti juhannusta ei vietetä ihan noin lits-läts -fiilareissa, katos tai ei, niin kyllä siinä kosteudessa jossain vaiheessa alkaa huumorintaju loppua. Tänään tuli siis pitkälti hengailtua sisällä, mitä nyt asemoitiin sitä katosta välillä. Eilen muuten sitä katosta fiksatessa oli ihan pari hyttystä seurana (siis ennen sitä kaatosadetta), mut nou hätä kun oli Offia messissä:

Ihan mahtava tuote, ei sitä järkkyä käryä, mut pitää ötsit loitolla. 

Muuten en sitten tehnytkään mitään sen tähdellisempää kuin syönyt, syönyt ja... hmmm... syönyt.

Aamiainenhan on päivän tärkein ateria ja kuuluu nauttia sängyssä.

Piti saada jotain suolaistakin väliin, tein piiiiitkästä aikaa kasvisgratiinia, iski himo, kun sitä oli eilen lounasbuffassa tarjolla. Suosin mökkioloissa kaikkea puolivalmista ja nyt nappasin pakastealtaasta Apetit kasvisgratiinin. Tuunasin hiukan kruunukasviksilla, mausteilla, kermalla ja juustoraasteella ja hyvää tuli:

Hmmm... Tässä on nyt joku issue, kun ei kolmesta yrityksestä huolimatta suostu kääntymään. :(

No juu, syöty siis on ja siinä se sitten olikin. Kattelin piiiiitkästä aikaa telkkua, mökillä teen niin sen verran harvoin, etten ees osannut laittaa telkkua päälle. XD Nyt silmäilen sivusilmällä Toisia naisia, joka vaikuttaa tosi hyvältä ja ehkä vähän jopa harmittaa, etten oo seurannut sitä alusta asti. Tempas kyllä siinä määrin hyvin mukaansa, että nyt oon paremmin perillä tästä jaksosta kuin näistä omista horinoistani. Taidan siis keskittyä tähän ja toivottaa kaikille ihania sunnuntain viimerippeitä, olkoon maanantai mahd. armollinen!

PS Jipii, uus lukija! Tervetuloa Takkunen!! :)

Pili pili pom

Ihii, ihanainen lauantai. <3 Äärimmäisen poikkeuksellisesti heräsin samaan aikaan kuin muutkin ja painelin heti aamu-uinnille (, joka on ihan mahtava tapa aloittaa aamu, minkä tosin muistaa aina vasta sillon kun on jo päässyt sieltä jorpakosta veks). Aamiaiseksi tankkasin munakokkelia ja rahkaa O'lightilla (mango/appelsiini on ihan ykköshyvä rahkan / turkkilaisen kanssa, jos päättää viis veisata aspartaameista ja muista vähemmän luonnollisista ainesosista) ja sitten ehkä vähän surffailin täällä. Sitten olikin aika suunnata kohti suurta metropolia teho-shoppailun merkeissä. Reissu oli ihan super-onnistunut ja poiki perheen parissa vietetyn laatuajan lisäksi mm. kesäkukat mökille, jumalaisen oloista kosteusvoidetta ihanasta bling-bling-kemikaalio-kosmetologi-myyn myös koruja ja laukkuja-putiikista (, rasvasta raporttia jahka oon ehtinyt sitä tovin käytellä), vähemmän ylellistä kosteusvoidetta halpahallista, kuivaharjaushanskat reisikraatereiden siloitteluun, siskolta ylisöpöjä possu-nessuja, hyvää ja halpaa nerver seen -suklaata halpahallista sekä tiddidi-dii-di-dii: sen ihanaisen kesäkassin vuosimallia 2011! Tykkään, että kesäkassissa on pikkasen jotain jujua, kun muun aikaa vuodesta kassit on melko perinteisiä mustia nahkalaukkuja ja tässä yksilössä on sitä jotain, vai mitäs ootte mieltä?

Okei, hää ei ehkä oo tässä ihan valokuvauksisimmillaan...

Tästä ehkä välittyy paremmin se juju, eli alla on kirjava kangas ja päällä kuviorei'itettyä (teko-) nahkaa:

Ihunainen on hän, trust me.

Mitäs sit muuta? No, reissussa tuli myös syötyä hyvin ja - jipii - saan kasvatettua ruokavinkki-kaupunkien määrää yhdellä! Vautsi, nythän niitä tosiaan on koossa jo neljä (Tku, Hki, Tre + rumpujen pärinää.... KAUTTUA!!!). Apehdittiin eri hyvästi paikallisessa kebabbilassa, joka mielukuvituksellisesti taisi olla nimeltään Kauttuan Kebab, tai jotain vastaavaa. Palvelu oli ihan loistoa (siskokin sai lounaspöytään sisältyneen jälkkärin vaikka ottikin listalta), ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi:

Jos oikeen oisin yrittänyt, niin oisin ehkä vielä saanut tungettua lautaselle jotain.

Lounaspöytä oli vallan runsas ja listallakin piisasi vaihtoehtoja. Jos joku siis eksyy Kauttualle, niin kannattaa apehtia siinä kasvihuoneen näköisen Kauttuan liikekeskuksen tuntumassa olevassa kebulassa. 

Illallakin syötiin hyvin, grillissä muhi broiskun ja makkaran lisäksi myös juustoleipää, enkä voinut vastustaa sitä, vaikka hiilaripommi onkin. Todistettavasti lautasella oli myös vihriää, ainakin kokonaiset kolme kipaletta:

Grilliherkkujen lisäksi tarjolla oli myös hyvää juomaa:

Tulipas varsinainen taidekuva, oikeesti pullo näyttää tältä.

Kerrassaan positiivinen tuttavuus tää argentiinalainen Septiembre, ei mikään varsinainen ruokajuoma, mutta ihan loistava kesäiseen seurusteluun. Kerrassaan kaunis pullo, joka on just passeli vieminen esim. mökkivierailulle. Suosittelen!

Niin oltiin kyllä ansaittu pienet iltaherkut, sillä kasattiin sitä katosta enemmän tai vähemmän kaatosateisessa säässä. Kaikki projektithan kannattaa aloittaa iltaseiskalta, kun on ensin shoppailtu koko päivä (sillonkin kaatosateessa) ja väki on vireimmillään. Allekirjoittanut vielä onnistui niksauttamaan niskansa oikealta puolelta heti aamusta niin, että päätä käännellessä tuli huono olo ja jo auton pienikin tärinä oli tuskaista. Olikin sitten hyvä ojennella niitä ruuveja ja muttereita sinne yläilmoihin, kun ei pystynyt kääntämään päätään ylös. Tästä huolimatta homma eteni hämmentävän sujuvasti ja äänijänteitäkään ei juuri päästy harjoittamaan. Sakki on kokonaisuudessaan vielä täällä eli kukaan ei poistunut paikalta katostappeja paiskoen. Meistä on vissiin tullut vanhoja, kun ei enää jakseta niin lämmetä. ;D Mut homma bueno siis, märkää puuhaahan se oli, mutta katos on nyt pystyssä ja huomenna se täytyy enää viritellä ja viilata paikoilleen + pingottaa katto kohilleen. Toppis jo visioi miten Roomaa ei rakennettu päivässä ja meidän torppaa ei ikinä, kun oltais jo ekana päivänä nirhattu toisemme. :D Ihmeiden aika ei kuitenkaan oo ohi eli meillä katos nousi ilman suurempia kiroiluja, joten ehkä mekin vielä joskus emännöidään Toppiksen kanssa itse pykättyä hotellia. LOL.

Siinä tää päivä sit tais ollakin, niskakipu hiukan himmensi päivän autuutta, mut onneks sekin talttui huomattavasti, kun läträsin siihen Feldeniä ja nakkasin huiviin parit Buranat. Niin raastavia kyllä tollaset niksahdukset, ei mitään käryä missä se meni, yhtäkkiä vaan aamulla hokasin, että pään liikuttelu ei ookaan ihan iisiä. Väsyttää ihan hirmusti tollanen vaiva ja vähän hävettää, kun vasta jonkun prakatessa huomaa arvostaa toimivia jäseniään. Olin jo ihan rikki yhtenä päivänä tuskaillusta krempasta, moni kärsii kivusta koko ikänsä ja tekee se sen ihmeemmin valittamatta ( toisin kuin joku, jonka perhe oli hyviiiin tietoinen niskavaivasta... .. .). Täytyis taas hetkeks keskittyä arvostamaan sitä mitä on, eikä aina haikailla vielä parempien juttujen perään.

No juu, nyt alkoi taas juttu lipsua syvällisemmän puolelle eli korjataan kurssi äkkiä ja painutaan pehkuihin. ;D Oikein hyvää yötä ja toivottavasti sädehtivää sunnuntaita (voi lukea rivien välistä, että Esteri on taas visiiteerannut näillä nurkilla ihan vaan hetken turhan pitkään ja tiiviisti...)!

Loppuun vielä kuva-arvoitus:

Siian mätiä vai ihan jotain muuta?

PS Otsikon ei siis ole tarkoitus olla mitenkään elimellinen, vaan viitata tämän päivän sataa sataa ropisee -tunnelmiin.

PS 2 Just huomasin, että korvatulpin varustautuneen siskon lisäksi tästä huoneesta löytyy myös hyttynen. Ou zoi.

Hirvi, hirvimpi, hirvein

Ette kuulkaas tiedä missä lootusasennossa mää täällä sängyssä kökötän. Muu mökki nukkuu jo (mikä on to-del-la poikkeuksellista, aina oon se viiminen Höyhensaarille suuntaaja, mut kyl noi muut yleensä hiukka pidempään sinnittelee) ja allekirjoittanut yrittää naputella täällä ihan hipihiljaa. Korvatulpat on aika jees, nimittäin tolla viereisessä sängyssä punkkaavalla systerillä. :D Suunnattiin tosiaan möksälle ja sää oli mitä mainioin:

Oli vähän vähemmän kuuma toi moottoritie.

Ja lämpöäkin piisas, paukkuu varmaan pian noi hellerajat...

Väsytti viikon päätteeks ihan simona, on ollut jotenkin normaalia raastavampi työviikko ja olin ihan leipiintynyt jo alkuviikosta. Mökille suuntaaminen ja etenkin se viikonlopun menuun ostoskärryyn organisointi oli kerrassaan haasteellinen projekti, varsinkin kun oli pinna hiukka kireellä. ;D No, onneks oli menovettä matkassa, yleensä en noista energiajuomista perusta niin toimintaperiaatteen kuin varsinkaan maun puolesta, mut tää versio on eri jees: psykologinen vaikutus + äärimmäisen olematon maku samassa paketissa. Normaalisti tuntuu kuin perus-energiajuoman mukana nielis samalla hampaat, mut toi ei tunnu ollenkaan pahalta, kannattaa testiä, jos mielii ainakin kuvitella olonsa pirteemmäks. :)

Reissussa saikin olla särmänä, sillä sarvipäitä tuntui olevan liikkeellä enemmänkin. En nyt tarkoita niitä perjantairuuhkan myötä sarvet tai jonkun muun elimen otsalleen kasvattaneita autoilijoita vaan ihan tuota metsiemme kuningasta eli hirveä. (Vaik oliks karhu se kingi? Niitä ei onneks näkynyt.) Ensin oltiin siskon kanssa tulossa töistä (siis mun töistä, ei olla samassa duunissa, vaan hää ystävällisesti nappas mut kyytiin) ja ihan kilsan päästä meitsin lukaalista patsasteli komea hirvi-herra pienellä vihreällä saarekkeella vallan vilkkaasti liikennöityjen teiden välissä. En siis asu missään korvessa vaan yhdessä Turun suurimmista lähiöistä eli hää oli vähän sosiaalisempi kaveri. Onneks tultiin siinä määrin hiljaa kurvissa, että ehdittiin rauhassa tsekkailla mihin suuntaan herra jolkotteli. Herran kaveri taas oli ilmeisesti ollut asialla, kun mökkireitillä ohitettiin yks auto, jossa oli tuulilasi ottanut suurempaakin iskua. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut pahasti käynyt autossa olijoille, kun yks herra näytti kiikuttavan varoituskolmiota tien poskeen ja joku auto siihen oli apuun pysähtynytkin. Onneksi siinä oli ilmeisesti selvitty ihan säikähdyksellä, tiedä sitten miten sen hirven/peuran/tms. kävi. Sit vielä otettiin ylimääräisiä läpätyksiä parikyt kilsaa ennen mökkiä, kun yks vähän itsetuhoisempi kissa päätti testata montaks elämää on jäljellä ja ryykäs tien yli just meitin edestä. Säikähdyksellä selvittiin, katti myös, mutta sen jälkeen tulikin kyylättyä niitä tienposkia melkoisen kiiluvin silmin.

Huomenna olis tarkoitus suunnata lähipitäjään shoppailemaan. Ihan heti ei uskois että (oottakaas kun googlaan) 12 700 ja rapiat asukkaan kunnasta tekee yleensä kesän parhaimmat shoppailulöydöt. En tiedä mikä taika siinä on, mutta kun sen kerran pari kesässä suunnataan tonne vaan vähän kiertelemään, niin yleensä palatessa takapenkillä nököttää useampikin pussukka. Moni kauppa löytyy myös Turusta, mutta jotenkin tuntuu et just tuolta Tiimarista tai Vapaa valinnasta tekee ne parhaimmat löydöt ja huomaa niiiiin tarvitsevansa ehdottomasti jotain, mitä Turussa ei ole tajunnut kaivata. Niin kauan ihan jees, kun shoppailu keskittyy noihin edellä mainittuihin, mutta valitettavasti tuolta löytyy myös Marimekon myymälä ja se on melko tuhoisa juttu lompakolle... Mut täytyy kyllä sanoa, että yhtäkään sieltä ostettua esim. laukkua en oo katunut ja esim. yks ammoin lukioon hankittu kassi on edelleen reissukäytössä ja aivan priimakunnossa. (Vähän ehkä tässä pohjustan ja perustelen mahdollisia huomisia löytöjä itselleni...)

Shoppailun lisäksi luvassa on myös hieman haasteellisempi osuus, ainakin perhesovun kannalta. Tarkoitus olis pystyttää uunituore terassikatos paikoilleen ja kokemus on osoittanut, että noi projektit kuluttaa paitsi hermoja, niin myös äänijänteitä. Katotaan josko ollaan vielä puheväleissä siinä vaiheessa, kun päästään (toivottavasti) nauttimaan pystytetystä katoksesta. No, onneks tiedän oman paikkani eli mun funktio lienee sama kuin laiturinlaitossa eli olla tiellä. Ihan jäätävällä ja vuosi vuodelta pahenevalla korkean paikan kammolla varustettuna ihmisenä oon iso hyöty, kun esim. pingotetaan sitä katoksen kattoa paikoilleen... No, voin sit keskittyä ojentelemaan niitä just vääriä ruuveja ja muttereita muille yläilmoihin. Mut pitäkääs peukkuja, että huomisiltana meillä on paitsi a) ihan sikahieno katos pystyssä, pelkkä katoskin riittää, sikahienosta voidaan tinkiä siinä vaiheessa, kun ohjeet viimein otetaan käteen ja todetaan, että homma on mennyt ihan käteen ja b) ollaan vielä puheväleissä ja kaikki samalla tontilla eli kukaan ei ole lähtenyt raivopäissään ajamaan kohti Turkua ja reitille osuvia hirviä. Onks vastaavat projektit muissa perheissä yhtä hajottavia?

No juu, nyt täytyy ehkä alkaa keräämään voimia huomisia haasteita varten. Edellä mainittujen ohella saa peukuttaa, että löydän jonkun kivan kesäkassin. Oon edelleen äärimmäisen hämmentynyt siitä etten tuonut viime reissusta yhtään kassia, aikaisemmin niitä on reissun aikana saattanut siunaantua vaikka kolme. Nyt ei kuitenkaan löytynyt sellasta juuuust sopivaa eli pistän nyt toivoni sinne Marimekkoon ja toivon, että sieltä ale-laarista löytyis jotain ihkua. 

Oikein oivaa lauantaita, olkoon se ihan ihana!

Domestic goddes

Tää kämppä on nyt puhdas, siisti, ruokottu, raivattu, räjäytetty, nuohottu, imuroitu, mopattu, tampattu, pyyhitty, tiskattu, putsattu, hinkattu ja SIIVOTTU! Ei tän operaation käynnistämiseen mennytkään kuin vuosi ja olis vieläkin suorittamatta ellen ois kutsunut työkamua käymään. Ihan käsittämättömään kuntoon oli päässyt tää luukku, oon viime aikoina nähnyt kaikki kamut ulkona ja itse oon ilmeisesti oppinut ummistamaan simmut läävältä. Yöh. Mut ihan jees fiilis, nyt vois vaikka taas päättää ryhdistäytyä ja normalisoida ton siivoilun.

Tiistaina aloitetun (juu, oli vähän pitkällisempi projekti, hitaasti hyvä tulee?) ruoppausurakan ohella vietin siis laatuaikaa työkamun kanssa. Oli ihan sai-raan kiva ilta, ei olla aikaisemmin juur hengattu vapaa-ajalla, mut juttua piisas reilut neljä tuntia ja jatkettais varmaan vieläkin, jollei olis työaamu edessä. Oli kyllä kovasti kivaa ja nyt taas piisaa virtaa siinä määrin etten taaskaan malta mennä nukkumaan ja aamulla ihmettelen, että miten olo on hitusen hyytynyt. Yks toinen työkamu on tuore iskä ja ihastelin että hää vaikutti ihan freesiltä ja täyspäiseltä eli vauva ilmeisesti nukkuu hyvin. Hää kommentoi olevansa tosi poikki, kun yöunet jää neljään-viiteen tuntiin. Nyökkäilin siinä kohteliaasti mukana ja mietin, että juu, nehän on ne mun normaalit arkiunet. Viikonloppuisin posotankin sitten pidempään, mutta viikolla harvemmin tulee viittä tuntia pidempään nukuttua, turhan usein vähemmänkin. Ei kyllä missään nimessä tee hyvää fysiikalle saati päälle, mut jotenkin en vaan saa tätä kieroutunutta rytmiä oikaistua. Nyt kun oon vielä koukuttanut itteni tänne, niin myöhäisillat menee muiden kuulumisia stålkatessa ja omista jaaritellessa. :)

Kylläpäs ne nyt huutaa Komisario Montalbanossa, sori naapurit. Yritän kielikylpeä tässä sivukorvalla, niin pakko pitää vähän volyymia yllä, mut äsken oli joku luotisadesessio - oon taas alakerran suosikki... Varmaan lämmöllä ajatteli mua tänäkin aamuna viideltä, kun vatkasin illan tarjontaa kasaan... Mulla on semmonen portaattomasti kiihtyvä vatkain noin vuodelta 1972, mummun peruja ja väriltään kirkkaan oranssi. Hää tosiaan kiihtyy jossain vaiheessa vispausta ihan itekseen, tasainen nnnnnnnnn-surina muuttuu yhtäkkiä NNNN#"##%#/&NNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN?=&%¤%¤#"##¤¤%%((?/%#"NNNNNNNNNNNNNN-ujellukseksi. Ei oo vielä tullut silmille, mut sitä odotellessa. Mun leipominen on muutenkin melko dramaattista (= joku kusee aina), niin toi on vaan yks jännitysmomentti muiden joukossa. :D Olin muuten melko ja todella epäluonteenomaisen innovatiivinen, mitä tulee tohon tän illan tarjottavaan. Tein herkun piirakkavuokaan ja eihän siihen sitten löytynyt sopivaa kantta. Systeemi piti kuitenkin saada päiväksi jääkaappiin ja päätin kelmuttaa koko komeuden. Pro:t pitää elmukelmun irti leipomuksen pinnasta cocktailtikuilla, mutta koska multa ei moisia löytynyt ja hammastikut oli turhan lyhkäsiä (+ olisivat tuoneet pienen minttuvivahteen) keksin käyttää elmun kannatteluun pillejä. Toimi ihan tosi hyvin ja oon melkoisen tohkeissani, että moisen hokasin. Juu, mun elämä on just näin pientä...

Happiteltta.

 

 

 

Ei sit juur muuta kuulukaan. Ainakin tääl Turuus on ollut ukkosta ilmassa jo monta päivää ja meitsi ihan vetämättömissä. Päätä särkenyt jo useamman päivän ja olo muutenkin ihan pataan saanut. Vaikuttaako muilla ukkonen vastaavasti? Mun on välillä ihan vaikee hengittää ja olo tosiaan saa toisinaan epäilemään jotain orastavaa aivo- ja/tai sydänepisodia. Nou hätä kuitenkaan, en (uskoakseni) oo mitään slaagia saamassa, tää on ollut tätä aina, oon jo pienestä ollut ihan yliherkkä säälle, jossa on edes ripaus "ukkosta ilmassa". Mamalla ihan sama juttu, onkohan tää jotenkin perinnöllistä?

Mut nyt käyn syynäämässä mitä muille kuuluu, ihan jo vieroitusoireita, kun jäi koneilut eilen kokonaan väliin. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, olkoon perjantain mahdollinen velvollisuusosuus mahd. nopsa ja vapaa sitäkin pidempi! Meitsi suuntaa mökille toipumaan ukkosviikosta, ollaan kuulolla! :)

Pro viimeistelee kaakaojauheella myös tiskipöydän.

PS One month anniversary! Oh my! :)

PS 2 Montalbano. Panisin. :D

Hyvä seura, parempi mieli

Silläkin uhalla että toistan itseeni, niin pakko hehkuttaa, että olipas taas kerrassaan kiva päivä! <3 Kävin töiden jälkeen onnittelemassa kamun 1-vee poitsua (+ ehkä hiukan rääppimässä eilisiä synttäriherkkuja) ja taas sai virtaa hyvästä seurasta. Eilisen synttärisankari jaksoi edustaa vielä tänäänkin ja vähän hää oli hellunen, kun meinas pukata jotain kriisiä ja kysyin onko stressi, niin jäbän mielestä sana stressi oli kerrassaan hupaisa ja stressi läks sen siliän tien. :D Toistelin sitten pitkin iltaa erilaisia "stressi/stressittä/stressaava/stressitön"-variaatioita aina jos alahuuli uhkasi väpättää. Herran muita hittisanoja ovat 'bussi' ja 'korianteri'. Awwww. <3

Hämmästytin itsenikin, kun siinä ysin maissa kotiuduttuani sain vielä toimeks hiukan ruokota kämppää. Edelleen mysteeri kuka täällä käy sikailemassa, tiedän vaan, että tää läävä alkoi jo olla Alibin rikospaikkakuvat -tasoa. Nyt sentään inan inhimillisempi ja huomenna pakko tarttua imuriin ja moppiin, kun työkamu tulossa torstaina kylään. Ihan peliliike - jos kutsuu vieraita, niin on pakko siivota. :D 

Hyvin eteni raivaus, kun musat killu kaulassa.

(Pro ottaa kuvan sammakkoperspektiivistä, niin kaula näyttää tuplasti pidemmältä... ;D)

Säästin näköjään ton virtapiikin iltaan, sillä töissä ei kyllä energiasta ollut käryä. Kesälomatuuraukset päällä eli oman homman ohella pitäis hoidella kaikenlaisia kollegan systeemeitä = loppuu päivät totaalisesti kesken. Ei oo järin palkitsevaa, kun koko ajan tekee hommia hirveellä viiveellä ja aloittaa jokaisen viestin "Pahoittelen viivästynyttä vastausta" och samma på engelska. :/ No, tässä ei sinällään oo mitään uutta, sillä hommaa on kroonisesti liikaa, mutta nyt näköjään alan itsekin olla loman tarpeessa ja kaikki ylimääräinen sykkiminen tuntuu, no, ylimääräiseltä. Piti näköjään pieni rutiruti ja valivali -osio saada kaiken ihkuilun keskelle ettei mee ihan liian kermaseks tää meno. Ärsyttää vaan, kun mielellään sitä tekis parhaansa, mut aikataulujen takia vaan täytyy aina hiukan jostain tinkiä. Olosuhteiden uhri. :D

Oi ihanaa just alkoi sataa ihan täysillä! <3 Ihan parhautta kuunnella sateen ropinaa sisällä (mökillä ihan ykköstä), on myös mahtia litsutella menemään kaatosateessa, ainakin jos suunta on kohti kotia ja varjokin on messissä. Ei kyllä yhtään haittaa, että ilmat hetkellisesti viilenee, jäähtyy vähän tää kämppäkin. Aamulla oli melkoisen trooppinen fiilis, kun sisämittari näytti +32,5 ja ukkosti - oli toi kasvihuoneilmasto kohtuu vahvasti päällä ja allekirjoittanut ihan flaati. Ukkonen ei sovi mulle ollenkaan, tai sitten ihan jees, kun se kunnolla pääsee käyntiin, mut se odottava, painostava ilma imee musta mehut totaalisesti. Olo on kuin uis jossain tervassa ja hengittäminenkin on vaikeeta. Hyvä siis, että sää välillä vähän raikastuu, jaksaa sitten taas innostua helteestä ihan eri tavalla. Äsken jyrisi oikeen kunnolla, aamulla on varmaan ihanan raikasta.

Vähän näyttäis siltä, että tänä yönä on luvassa pisara jos toinenkin...

Ei vaan, täytyy sitä kai koittaa vetäytyä vaakatasoon, kun jää taas yöt niin lyhyiks. Ei vaan taas nukuta ollenkaan, mut aamulla sit senkin edestä. Mulla on maailman onnettomin vuorokausirytmi, eilenkin tuli unta vaan joku 3-4 tuntii. Mulla ei vaan meinaa tulla se väsy illalla tai jos, niin ihan liian aikaisin eli sammun sohvalle joskus kasilta ja keräilen tästä sitten joskus puolenyön paikkeilla. Pirteenä. Siistii. Oon myös maailman huonoin nukkumaanmenijä eli tuhtaan ties mitä ja homma venyy tai sitten meen sänkyyn ihan liian aikaisin ja jään pyörimään sinne tunneiksi. Ei voi voittaa. Kellään muulla vastaavia ongelmia?

No joo, kaikesta rutinasta huolimatta huippupäivä takana, toivottavasti kaikilla muillakin? Oikein kauniita unia + ukkosen raikastamaa huomista!!! :)

BTW: Alan epäilemään, että toi mun kävijälaskuri laskee ihan omiaan, hämmentävän vilkasta - ei nää mun läpinät voi olla noin mielenkiintoisia. Oon kuitenkin jonkun kahden suositun blogin välissä ja porukan siirtyessä ekasta tokaan värähtää mun laskurissa viisari, tai jtn vastaavaa. Pakko tohon yleisöryntäykseen on joku syy olla :D :D

Pikamoi!

Ooooooooooooooooo, ihan uskomaton viikonloppu takana. <3 Reissasin tosiaan kamun luokse, oli ihan mahtia nähdä piiiiitkästä aikaa. Vasta hetken hengattuamme hokasin miten ikävä häntä onkaan ollut, ei itse asiassa olla tunnettu kuin vuoden verran ja tästä puolet hän on asunut toisessa kaupungissa, mutta kun synkkaa niin sitten vaan synkkaa vaikka välissä olis useampikin kilometri. Oli huippua vaan olla ja rupatella + nauttia jumalaisesta kesäsäästä. Toki tein taas pari hikoiluennätystä (miten monta litraa ihmisen naamasta voi virrata????), mut onneks kaikki siirtymiset suoritettiin ilmastoidussa autossa ja suurin osa ajasta vietettiin vilvoittavan järvituulen äärellä maisemaa ihaillen ja liplatusta kuunnellen. (Pakko muuten vielä kehua tota Ultra Sunin aurinkorasvaa, ei pienintäkään punoitusta vaikka auringossa tuli vietettyä tunti jos toinenkin.)

Ystävät on kyllä ihan parhautta ja niiden parhaimpien kanssa homma jatkuu siitä mihin viimeks on jääty vaikka välissä olis ehtinyt vierähtää useampikin tovi. Näin viikonloppuna myös vanhaa opiskelukamua, jonka kanssa pyrimme näkemään suunnilleen kerran vuodessa. Viimeks kohdattiin viime heinäkuussa, mut vierähtänyt vuosi ei painanut välissä yhtään. Oon viime aikoina saanut kerättyä elinvuosia varastoon enemmänkin - jos nauru pidentää ikää, niin meitsi ei ihan heti oo suuntaamassa autuaammille maille. Oon taas nauranut viikonloppuna ihan älyttömästi ja nytkin hymähtelen jatkuvasti, kun muistuu hupaisia juttuja mieleen. Just puhuttiin tän toisen kamun kanssa ystävistä ja hän totes ettei tulis toimeen ilman omiaan. Allekirjoitan ton kyllä täysin, paitsi naurua, niin ystävät tuovat eloon niin paljon perspektiiviä ja moni mammuttimaiselta vaikuttanut murhe on kutistunut olemattomaksi, kun sen on jakanut ystävän kanssa. Parhainta hyvässä ystävyydessä on se, kun voi olla ihan oma itsensä ja luottaa että se on toisen mielestä tosi jees. <3

Juups, nyt pyörähdän kurkkaamassa mitä muille kuuluu ja sit voiskin yrittää laskea näitä ihanan viikonlopun aikaansaamia ylikierroksia ja suunnata Höyhensaarille. Nukkumatin maassakin pitelee hellettä, tässä +30 sisälämpötilassa ihan tarkenee ja voi tulla inasen hikinen yö. :/

Nopsasti perille. Good. Ei ilmastointia. Vähemmän good.

PS Oon muuten eri tohkeissani myös kaikista täällä saamistani ystävistä. :)

Olen selkä

Mihinkähän tää viikko hujahti??! Ihan käsittämättömän nopsaan tuli viikonloppu, en kyllä ollenkaan valita. :) Olin aamullakin ihan jäässä (en järin kirjaimellisesti, tässä +30 sisälämpötilassa ihan tarkenee...), kun osui vahingossa käsiin torstain lehti ja ihmettelin vaan, että oon kyllä mielestäni nää uutiset jo nähnyt, old news siis... No, tää nyt näyttää olevan vaan liihotusta kivasta viikonlopusta toiseen ja viikollekin mahtui kaikennäköistä oivaa. 

Viime viikonloppuna siis juhlittiin kamun synttäreitä ja oli ihan huippua!! Nauroin niin, että naamaan sattui, välillä homma meni ihan ulvomiseksi, kun tekniikka petti ja räkätys otti totaalisesti vallan. En ollut nähnyt osaa tosta porukasta pitkään aikaan, välillä on kyllä niin piristävää olla "uudemmalla porukalla" liikenteessä. Ei siis vanhemmissa kamuissa mitään moittimista, päin vastoin, mutta toisinaan on vaan ihana vähän irrottautua niistä tutuista kuvioista ja kuulla ihan tuoreita juttuja. Ihan mahtia oli, kun (hyvin epäsuomalaisittain) sankarittarelle pidettiin useampikin spontaani puhe, taisi allekirjoittanutkin innostua avaamaan sanaisen arkkunsa. Oho.

Tässä viikolla viettelin hellepäivää pariinkin otteeseen Koulun pihalla, joka on mun mielestä kaupungin ykköspaikka aurinkoisella säällä. Jos siis Turkuun eksyt, niin kannattaa suunnata Koulun pihalle. Jos iskee hiuko, niin suosittelen lämpimästi Club Sandwichiä, joka toimii Koulun oman sidukan, arskan ja hyvän seuran kera ihan loistavasti. Koulussa on kivaa (mm.) mukavan väljästi sijoitellut pöydät, inhoan niitä terasseja, joissa täytyy istua kuin sillit suolassa ja reittiä vessaan / tiskille saa suunnitella vuoden, kun miettii mitä kautta pääsisi läpi vähiten tuhoa aiheuttaen. Tuli tosta mieleen yks opiskelukamu, joka oli melkoinen täystuho aina viihteellä. Teki aina mieli huutaa "Timber!", kun hää nousi pöydästä, siinä meni drinksua ja tuhkista varpaista puhumattakaan, kun herra navigoi tiskille hakemaan lisää hörppyä. Oi niitä aikoja. 

Huomenna suuntaankin kamun luo kylään muihin maisemiin, caaaaan't wait! Ei olla nähty ikuisuuksiin (= puoleen vuoteen) ja ootan ihan intsinä kohtaamista. Kamulla on kuulemma joku kunnon karppikuuri meneillään, ehkä mutkin saadaan (vuorokaudeks) kuriin ja nuhteeseen. Bongasin muuten lehdestä jutun uudesta karppileivästä, tsekkaa jos et usko: Karppinen. Pakkohan tota on testata jahka löytyy kaupasta. Onneks tänään taas testasin Arnoldsin bagelia ja donitsia, niin pysyy toi balanssi. :D Mut on se vaan totuus, että hiilarit ei pidä nälkää, ton Arnoldsin setin vedin joskus kasin maissa ja nyt on taas hirmunen nälkä. Tässä tulikin kerrassaan kömpelö aasinsilta raportoida viimeaikaisia herkutteluja, onnistuin taas tuunaamaan pari eri herkkua ruokaisaa salaattia, kun ei näin helteellä oikein muu maistunut:

Lohisalaatti

loimulohta

paria sorttia salaattia

kirsikkatomaatteja

kurkkua

keitettyjä kananmunia

brandy/pähkinä-juustoa

ruissipsejä "krutongeiksi"

Paloittele lohi muiden paloiteltujen ainesten joukkoon ja lohko ruisnapit mukaan. Lorauta joukkoon avokadoöljyä. Ahmi.

(BTW: Toi brandy/pähkinä on nykyään ihan mun suosikkijuusto salaateissa, toimii erinomaisesti hillon kera.)

Salamisalaatti

Atrian chili-paprika salamia

paria sorttia salaattia

kurkkua 

kirsikkatomaattia

brandy/pähkinä-juustoa

Paloittele kaikki ainekset ja lorauta joukkoon - yllätys yllätys - avokadoöljyä. Mätä.

(Juu, sain sitä brandy/pähkinää tungettua tähänkin. :D ) Edelleen peräänkuulutan niitä salaattivinkkejä, sopii laittaa kommenttia!

Oiskohan tää sit tässä. Tänään vois yrittää navigoida tonne makkarin puolelle, kun viime yön tuhisin taas tässä sohvalla ja piilarit päässä. Ihana aamun aloitus, kun silmät muurautuneet umpeen ja toinen käsi puutunut ekat puol tuntia. Huomenna lähtee bussi jo ysin maissa eli vois kai sitä hetken koittaa lepuuttaa silmiä ennen sitä. Ihan mahtia viikonloppua, olkoon se täynnä elämyksiä ja auringonpaistetta!!!

Hot!

Oi mikä sääääääääää! Ihan jumalainen lauantai! Nih!! Just tulin partsilta haukkomaan happea ja totesin, että pian pitäis suunnata suihkuun ja sitten laittautumaan iltaa varten. Vallan vinkee viikonloppu ollut tähän asti ja jatkuu vaan. :) Suunta siis kamun synttäreille, ootan ihan tosi tosi paljon, että pääsen näkemään kaikkia sen porukan kamuja piiiiitkääästä aikaa. Nyt en vaan millään malttais tulla tänne sisälle, kun partsilla on niin jumalaista (+ ihan inan kuuma...), mut koska tunnetusti saan kulumaan valmisteluun ihan määrättömästi aikaa, ois vissiin viisainta hipsiä tonne suihkuun. No, totuus on, että vaikka suuntaisin suihkuun tällä siunaaman sekunnilla tuun kuitenkin olemaan myöhässä ja luultavasti päräytän paikalle taksilla... :D

Olin jo aamusta liikenteessä ja oli ihana seurata kaikkia tulevia ylioppilaita hienoissa puvuissaan ja laitetuissa tukissaan (toi toka koski lähinnä tyttöjä, useampi miespuolinen näytti siirtyneen varsin minimalistiseen kesätukkaan). Ohi viiletti myös limusiini, jonka kattoikkunasta kolme neitosta tuuletti ja kiljui ihastuksissaan. Melkoista jenkkimenoa, josta onneksi pian palattiin karuun arkeen, kun joku rantojen mies karjui tytsyille takaisin vähemmän painokelpoisen vastineensa. Ei pääse totuus unohtumaan. :D Tori oli ihan piukassa porukkaa ja tunsin suurta yhteisöllisyyttä valkatessani kukkia ja salaattia muiden hymyilevien ihmisten keskellä. Juu, me turkulaisetkin osataan toisinaan hymytä. Tai ehkä ne kaikki muut oli turisteja? No, enihou hymyiltiin kilpaa auringon kanssa ja olo tuntui kerrassaan auvoiselta. Nyt olisi draaman kaaren kannalta tilannetajuista, että tässä kohtaa tulisi käänne eli kaiken auvon jälkeen joku keikkaisi käsveskani ja jäisin bussin alle, mut draaman tajua omaamattomana jatkan auvoilua eli tässä ei ollut muuta pointtia kuin kertoa, että kivaa oli ja on! Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut ihana lauantai ja jatkuu samanmoisena!

Jottei jäisi pelkäksi löpinäksi täytyy ottaa yksi tuotevinkki tähän loppuun: Sain aikas kivasti väriä äsken partsilla, mutta lopputulos parani huomattavasti, kun olin ensin sutinut pohjaa Piz Buinin ruskettajalla:

Toi on ihan tosi hyvä tuote, jossa sävyä saa säädeltyä itse. Tossa on sellanen pumppu, joka tuuttaa ulos osan kosteusvoidetta ja osan ruskettajaa, näiden välisen suhteen saa siis määriteltyä itse. Tuoksu perusällöttävä itseruskettaja, mut menee kotioloissa (= illalla pintaan, aamulla suihkuun). Hitusen markettiruskettajaa tyyriimpi, mut pullokin on iso ja tuntuu olevan riittoisaa settiä. Suosittelen! :)

Mut tää oli tältä erää tässä, nyt suihkuun ja baanalle! Ihan mahtavaa viikonloppua, olkoon se täynnä aurinkoa ja elämyksiä!

Aijuu ja höh: Kuulin työkamulta, että Mannerheimin lastensuojeluliiton palvelevaan puhelimeen tulee uskomaton määrä soittoja ala-asteikäisiltä lapsilta, jotka ovat peloissaan tai pahoilla mielin kotona. Osalla on tylsää eikä keksitä tekemistä ja toisia pelottaa olla yksin kotona. Yhteistä näissä puheluissa on se, että lapsi suree tilanteen jatkuvan samanlaisena koko kesän. Tuli ihan tosi tosi paha mieli tosta, varsinkin kun sain sieluni silmiin sen kasi-veen Ville-Petterin, jota pelottaa olla yksin kotona, kun äiti ja iskä ovat töissä. Tai sen Oona-Nooran, joka tyhjentää keittiön kaapit kekseistä ja muista herkuista, kun ei keksi muutakaan tekemistä. Omassa lapsuudessani en oo joutunut juurikaan yksinäisyyttä kokemaan varsinaisesta pelosta puhumattakaan. Joko vanhemmat olivat himpessä tai sitten huinittiin kavereiden kanssa, välillä oli ihan kivakin olla 'yksin kotona'. Todella kurjaa ajatella, että mielipaha ja pelko ovat niin monen lapsen arkea. (Ja tää nyt on vielä "pientä", otetaan tohon vielä kaikki päihde-, väkivalta- tms. perheet, niin sitten vasta itku tuleekin.) En nyt ollenkaan tiedä mikä pointti mulla tässä olis, mutta ainakin itse taas havahduin hetkeksi olemaan kiitollinen siitä mahtavasta lapsuudesta, josta sain nauttia. Turhan usein sitä pitää ihan selviönä eikä muista, että kaikilla asiat eivät ole ihan yhtä hyvin. Sovitaan siis vaikka, että tän näppiksen rapinan punainen lanka oli, että muistetaan olla iloisia siitä mitä on ja pyritään kehittämään niitä asioita, joissa on kasvunvaraa. Yritän myös yrittää (juu, yritän yrittää, yrittänyttä ei laiteta :D) pitää silmät auki mahdollisten naapuruston MLL:n puhelimen asiakkaiden varalta - olishan se hienoa jos sais jotain yksinään keinuvaa lasta ilahdutettua antamalla vauhtia. :)

No joo, menipä tää korkeelentoseks, ei ollut tarkoitus hymistellä, mut oikeesti oli tosi kurja kuulla, että niin monen lapsen perusarki on kurjaa ilman sen dramaattisempia käänteitä. Iso hatunnosto ko. puhelimeen vastaajille! Tulipa vastaan googlatessa, toi saattaiskin olla tän kuun hyvän mielen kohde: http://www.mll.fi/tue/lahjoita/ .

Mutta juu, tästä keventyneenä sihautan auki kesän ekan siiderin ja suuntaan testaamaan miten kuuma se kesäkatu onkaan, ei nyt suotta olla syvällisempiä turhan pitkään... ;)

Aikapoimu

Tää ei oo ruokablogi, vaan näköjään syömisblogi... Alkaa muistuttaa niitä ala-asteen päiväkirjanpitoyritelmiä (mahtaakohan toi kaikki kuulua yhteen?): "Rakas päiväkirja, tänään meillä oli hernekeittoa ja...". No, syöminen kuitenkin näyttelee siinä määrin mittavaa roolia meikäläisen elossa, että kai siitä täytyy raportoida tännekin. En nyt välttämättä tästä kyseisestä jutusta muuten jauhais, mut testasin Toppahapan reseptivinkkiä ja lopputulos oli kerrassaan onnistunut:
 

Ei, se ei ole raakaa, salama vaan söi pinnasta kaiken värin.

Hyvää siis tuli ja tuunasin hommaa vielä hiukan. Alkuperäisen ohjeistuksen lisäksi nakkasin vuokaan myös kruunuvihannespakasteen ja Creme Bonjourin tomaatti-yrtti-mössön, jonka olin avannut jo pari päivää sitten (ja josta siis piti päästä eroon). Munia laitoin vaan viis, Toppiksen mukaan niitä olis tarvittu vähintään kuus, mutta sillä onkin joku munafetissi. :D Hyvää siis tuli, maustoin jauhelihan kurppalassesta jääneellä tacomausteella, musta- ja viherpippurilla ja Santa Marian Pasta Rossa -seoksella. Muna/raejuusto/Creme Bonjour -seoksen maustoin alkuperäisen ohjeen mukaisesti oreganolla. Normaalisti olisin heittänyt jauhelihan sekaan noin seitsemänsataa valkosipulinkynttä, mutta huomenna on hippalointia tiedossa, joten yritän minimoida hajuhaitat. Seuraavan kerran tätä tehdessäni taidan ripsasta päälle myös hiukan juustoraastetta, se ei ole koskaan ruokaa pahentanut. ;) Mutta iso tattis siis Toppikselle ohjeesta, kokeilkaas muutkin!

En oikeen tiedä mihin tää ilta taas hujahti, kotiuduin töistä vasta seiskalta ja suuntasin jätskin (hyi mua) kanssa partsille lukemaan yhden romskun (Joy Fielding 'Valheita ja kuiskauksia', ihan ok) loppuun. Oli niin ihanan lämmin ilta-auringossa, että jämähdin siihen totaalisesti ja tupsahdin todellisuuteen vasta vähän ennen ysiä. No, siinähän piti sitten pestä pyykkiä ja kokata ja vaikka ja mitä eli enhän mä taaskaan mitenkään suinkaan ollenkaan kyennyt salille. :/ Mur. Joskohan sitten aamulla onnistuis. Räyh.

Nyt pitäis vielä värjätä tää moppi juhlakuntoon ja hiukan sutia väriä pintaan sen partsilla hankitun lisäks. Onneks oon hyvissä ajoin liikenteessä, saan ehkä jopa aloitettua homman tän vuorokauden puolella... XD Oon jo pidemmän aikaa epäillyt, että mun vuorokaudessa on joku musta aukko, joka nielee päivittäin useamman tunnin. Jotkut kutsuu sitä saamattomuudeks, mut mun mielestä voitais puhua jostain aikapoimusta, kuulostaa kauheesti paljon kivammalta. :)

Oon muuten huomannut, että jotkut kivasti ja fiksusti tarkistaa bloggareilta onko ok, että linkittävät näitä omalle sivullensa esim. seurattuihin blogeihin tai viittaavat näihin omissa teksteissään. Mähän en moista etikettiä oo ollenkaan hokannut, vaan oon lätännyt tohon sivuun kaikkea mielestäni kivaa ja viittaan tekstissäni millon kehenkin. Sopii kertoa jos moinen ei oo ok, korjaan sitten tapani ja poistan ko. viittaukset. Pahoittelut, jos oon ollut turhan oma-aloitteinen tässä asiassa, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan parhaillaan kaivele nenästään hernemaissipaprikaa tän johdosta.

Tjoo, oliskohan se sit aika siirtyä tonne kylppärin puolelle... Ihan yliarvostettua toi hiusten värjääminen päiväsaikaan, se on paljon jännenpää vaihtaa väriä keinovalossa ja todeta lopullinen tulos vasta aamulla päivänvalossa. :D Pitäkääs peukkuja, että aamu ei valkene kauheen epätoivoisissa merkeissä. Ärsyy vaan, kun venahti toi värjäys näin pitkään (oon siis ollut värjäämässä jo useempana iltana, mut aina tullut jotain muuta mun ja kylppärin väliin), inhaa olla huomenna liikenteessä, kun koko pää haisee siltä väriltä. :/ No, toivotaan että lopputulos on sen arvoinen.

Mut juu ja räpätirää, nyt käyn nappaamassa mantelileivän pois uunista ja kiskasen kumikäsinettä käteen. Oikein kauniita unia ja ihan mahtavaa viikonloppua!!!

Zzzzz

Mikä onkaan parempi tapa viettää vapaapäivän aatonaattoa, kuin nukkua posottaa kuudesta kymppiin... :/ Ihan kun tää olis nähty joskus ennenkin... .. . Oli tosiaan tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta ilmeisesti väsymys kasvaa nukkuessa eli vaikka oon nukkunut tällä viikolla ihan hämmentävän hyvin & paljon, niin jostain sitä unta vaan vielä piisaa. No, kai se tarpeeseen tuli, mut olis tosiaan voinut viettää iltaa toisinkin.

Menin kotiin päästyäni hetkeks nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä partsille, mutta siinä oli niin ramaisevan lämmintä, että alkoi pieni pilkintä lähes välittömästi. Siitä siirryin pienille tirsoille, mut enhän mä sitten ylös päässyt kellon soidessa. Nrgh. No, päivällinenkin venyi illalliseks koska suuntasin jääkaapille vasta sillon kympiltä, mitään järin tuhtia ei tehnyt mieli, joten kanasalaatti oli oiva vaihtoehto:

Mun suosikkisalaattiaines on Korpelan valmiit broiskut, ton helpommaks ei homma voi mennä. Täysin valmista settiä siis, senkun paloittelee salaatin joukkoon tai vetää sellaisenaan aiolin kanssa. Kariniemeltä löytyy vastaava versio, mut noi Korpelan on mun mielestä hiukan maukkaampia. 

Toinen lemppari on avokadoöljy, jota lorauttelen nykyään pitkälti kaiken joukkoon. Toi sitruunamaustettu on erityisen hyvää, mut se normikin on tosi maukasta. Lisäksi tykkään ripsiä salaatiin joukkoon hiukan (maltti on valttia) vuorisuolaa ja reilulla kädellä balsamicoa. Tykkään eniten noista siirappimalleista, siitä tulee hiukan tuhdimpi kerros. Toki spraykin on kiva ja levittyy tasaisesti, siitä peruslitkusta en niin perusta, kun tuntuu että se vaan hulahtaa salaattikulhon pohjalle.

Tänään heitin joukkoon myös hiukan juustoa, toi Juustoportin brandy/pähkinä toimii paitsi sellaisenaan niin myös hyvin salaatissa. Joukkoon laitoin hiukan viikunahilloa ja oli kyllä hyvää. Hillo ei tuu ihan ekaks mieleen salaattiaineksia mietittäessä, mutta sain pari viikkoa sitten Mamissa ihan jumalaista salaattia, jossa oli juuston kera jonkin sortin omenakompotti ja yhdistelmä oli ihan täydellinen. Pitäis muutenkin kokeilla ennakkoluulottomammin erilaisia kombinaatioita, oon vähän turhan rutinoitunut salaatin kasaaja. Mitens te muut rakennatte salaattinne? Hyvälle salaatinkastikevinkille olis tilausta... ;)

Täytyy muuten ottaa tähän vielä pieni Turku-tärppi, kun nyt salaateista on puhetta: Kupittaan Cittarin kotikeittiön take away Caesar-salaatti on jotain ihan jumalaista! Tolkuttoman kokoinen vati, johon saa peruspohjan (salaatti, parmesaani, krutongit + taivaallinen Caesar-kastike) lisäksi valita kaksi täytettä oman maun mukaan. Vaihtoehtoja on varmaan lähemmäs parisenkymmentä erilaisista maustetuista juustoista (feta, mozzarella), broiskuihin (teriaki, chili, natural), mereneläviin (jokiravut, savulohi) ja kasviksiin (artisokka, oliviit, kurkku, tomaatti jne). Ihan mahtavaa ja se valtava satsi maksaa alle 7 €. Mut tämä siis nimenomaan Kupittaan Cittarissa, muissa ei ihan vastaavaa löydy. Hyvää salaattia löytyy myös turkulaisesta Greenzistä, omia suosikkeja broiskusalaatti ja toki se Caesar... :)

Täähän nyt meni ihan herkutteluks ja näköjään ollut kovin ruokapainoitteista tää mun naputtelu viime ajat muutenkin. No, syöminen on kivaa, joten jaetaan se ilo muidenkin kanssa eiks jeh? :) Huomenna vois sitten sen syömisen ohella yrittää löytää myös sinne salille vähitellen, en tiedä miten se taas onkin niin työn ja tuskan takana??? No, täytyy koittaa inspiroitua Toppahapan kokemuksista, siellä tuntuu motivaatio olevan kohillaan. :) Oikein aktiivista, mutta kuitenkin rentouttavaa helatorstaita siis, ihan käsittämätöntä että on jo kesäkuu!!!