Lir lir lakua punttiin

Höööh! Mun piti naputella tää aikaa sitten, mut ilta meni moppia värjäillessä, digiboxia viritellessä (uusvanha telkkari porukoilta, heitin vanha, mut mulle uus), pakatessa, kynsiä viilatessa (for real, vähänks oon neiti) ja ylipäätänsä sompaillessa. Ehdin jo miettiä, että lykkään sen Toppiksen mysteeripaketin sisällönraotuksen ens viikkoon, koska aamulla herätys neljältä, mut ei mua just nukuta ihan kauheesti eli pistetääns naputellen. Ei ois muutenkaan ollut kohteliasta lykätä, kun useempi ihminen (= Toppis, Toppiksen äippä + Toppiksen äipän työkaveri) on nähnyt vaivaa ja moisen satsin koonnut.

Homma siis lähti siitä, kun kauheesta piilomainontapolemiikista provosoituneena (myrsky vesilasissa, jos multa kysytään) mainitsin postauksessa, että varmasti kerron blogin kautta saaneeni jos joku ikinäkoskaanmilloinkaan mulle jotain lahjoittaa. Toppis sitten ryhtyi tuumasta toimeen ja ilmoitti lähettävänsä tuotepaketin testikäyttöön. Lupasin tästä raportoida kuvien kera eli tässäpä tätä:

Paketti siis saapui tiistaina ja sisältö oli kerrospuettu useampaan paperiin, tästä olikin juttua aiemmin. Hetken ehdin jo ihmetellä onko pehmeän paketin sisältönä monen bloggaajan blogin kautta saama viitta vai mitä hitsiä, mutta sisältä paljastuikin jotain huomattavasti funktionaalisempaa. En nyt tiedä josko ihan oon kohderyhmää, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin moisille tulee tarve. Siis nimenomaan tarve.

Paketissa ei ollut toi possu vaan toi toinen artikkeli siltä varalta, että possulle iskee tarve. Mukavan pehmeeltä toi tuntui ja kiitos joustavan vyötäröosan toi oli vallan näppärä pukea Nasun päälle. Hälle ei ehtinyt ainakaan tässä illan mittaan kehittyä mitään vaippaihottumaa, eikä materiaali tuntunut hiostavan saparoa. Seuraavaks olikin sitten aika testata imukykyä:

Vaikka pyrinkin pitämään homman mahdollisimman autenttisena, ei mukissa ole sitä itseään vaan Clipperin lakuteetä. Jotta testi olisi kuitenkin ollut mahd. realistinen oli testineste lämmintä ja värikin aika kohillaan.

WTF???? Onks mulla käsissä(kin) selluliittia???? Mites toi nahka näyttää noin muhkuraiselta? Hiukan nyt eksyttiin epäolennaisuuksiin tästä empiirisestä osiosta, mutta hulautin siis ruumiinlämpöiset testinesteet tuotteeseen ja hyvinhän toi tuntui imevän. Hiukan falskasi sivusta, mutta epäilemättä pitää paremmin, kun on oikeaoppisesti päällä ja laita reittä eikä pöytää vasten.

Sitten olikin käyttömukavuuden vuoro eli pysyykö pinta kuivana vai jääkö nihkeäksi.

Ihan kauheesti ei tullut läpi eli öbaut desistä jäi ton verran kosteutta:

Näiden testitulosten perusteella siis vallan pätevä tuote. Toivottavasti ei ihan heti ilmene tarvetta, mutta onneks paketissa oli pari ylimääräistä, jos tulee hätä. Pahoittelut vielä normaaliakin heikommasta kuvanlaadusta, salama söi kaiken sisällön ja ilman sitä tuli varsinaisia tunnelmakuvia. :/

Paketista löytyi noiden puskureiden lisäksi P niinkuin persruiske, sitä en vielä tohtinut ehtinyt testailla. Luvassa kerrassaan yltäkylläinen viikonloppu runsaan ruoan ja juoman merkeissä, eli tolle voi hyvinkin olla tilausta sunnuntai-iltana. Laitan sitten sellaiset Gillian McKeith -henkiset analyysit kuvien kera, päästään sitten teistä lopuistakin lukijoista kerralla eroon... ;D

Toppis oli toki oheistanut mukaan saatteen, jossa noita käyttötarkoituksia valotettiin tarkemmin:

Joskus tulee iso hätä,

tahroi älä pöksyyn jätä!

Laita reissuun vaippa pyllyyn,

loput niistä jemmaa hyllyyn!

Mökil tylsä hetk' jos koittaa,

voit isoo vaippaa veneenä uittaa!

Mastox tökkää peräruiske,

johan käy jo järvel huiske!

Mökillä siis viimeistään koko arsenaali testiin. :) Ihanainen Toppis oli myös jemmannut pakettiin mukaan hurjan mielenkiintoista pakuria, tästä lisää hään blogissa. Pakuria testaillaankin sit ens viikolla, se oli turhan arvokasta liruteltavaks hukkaan testimielessä. 

ISO kiitos siis vielä Toppikselle, Toppiksen äipälle ja Toppiksen äipän työkamulle tästä kerrassaan valaisevasta tuotepaketista. Nyt koitan nukkua pari tuntia ja sitten suunta kohti Ystävistä parhainta. Palataan sunnuntaina, iiiiiiihanaaaa viikonloppua!!!

PS No pigs were harmed during testing.

To be continued...

Jippajippajei: Toppiksen mysteeripaketti saapui tänään!!!!! En näköjään ollut ainoo paketin suhteen utelias, postipoika oli ilmeisesti yrittänyt hiukan haukata kurkata nurkasta ja tsekata mitä mulle lähetellään:

Onneks Toppiksella oli tollanen maatuskamainen pakkausmetodi eli ekan kerroksen jälkeen ei vielä päässyt herkkuihin käsiks...

Eikä kyllä vielä tokallakaan eli tota mustavalkoista kuosia seuras vielä ajankohtainen kausipaperointi:

Sori, kuvat on hiukan tärähtäneet, kun en malttanut odottaa kotiin asti vaan kuorin tota jo autossa. Tossa vikassa kuvassa taidettiin just ylittää sellasta hidastusnyppylää ja hiukka tärähti... :)

Paketista paljastui jotain täydellisen Toppismaista jäynää, mutta mitä, se selviää huomenna. Mohhohhoh, oliks hyvä traileri? Nyt antaudun stressiteen suotuisille vaikutuksille ja painun petiin, huomenna aikainen aamu ja luvattu kaatosadetta eli päätynen asiakkaan tilaisuuteen vallan freesinä... :/ Mut kauniita unia ja Toppikselle ISO kiitos paketista, sisällöstä lisää huomenna, aivan viimeistään torstaina!

Herkkua - onneks on ressi, niin voi hörppiä tätä.

Syyslyllerrys

Oi mikä sää! Vähän ehkä söi, kun en suunnannut mökille kiitos ton mun puhkeamattoman flunssani, mut enää ei harmita, kun suoritettiin kerrassaan ihana sunnuntailyllerrys siskon kanssa. Ihan käsittämättömän lämmintä ja huikee auringonpaiste! Parhautta!!

Vähän mulla kylläkin on päällä vainoharhakutka vol. 2, kun pelkään koko ajan, että joku hirvikärpänen on liittoutunut lenkiltä messiin. :/ No, toivotaan, että palauduin sieltä ihan itekseni... Oli kyllä pitkästä aikaa ihana ulkoilla ihan kunnolla, oon taas jumahtanut tänne sohvannurkkaan ja D-vitamiinia on tullut vaan purkista, raitista ilmaa bussipysäkillä. Ei hyvä. Joskohan sitä taas tekisi sunnuntain pyhiä päätöksiä ja koittais löytää luontoon joku ilta tän sohvan sijaan... .. .

Nyt taidan vaan keitellä kupposen kuumaa ja vetäytyä vaakatasoon. Edessä melkoinen työviikko (okei, kaikki ne on, kun joka sunnuntai sama virsi), mut onneks vaan nelipäiväinen, sillä perjantaina vapaa ja suunta kohti Ystävistä parhainta! <3 Jipsii!

Niiiiiiin haluaisin jonkun ihan pro-kameran. Toi puhelin toki kulkee näppärämmin mukana, mutta siitä loppuu zuumista puhti melkosen nopeesti eikä sillä muutenkaan saa kikkailtua. Oli vallan siistiä, kun nähtiin lenkillä neljä laskuvarjohyppääjää, kaks just sillon, kun ne hyppäs koneesta. (Sisko ne siis bongas, mä mitään olis huomannut, kun kuvailin tota pystyyn kuollutta karahkaa.) Yritin niitäkin ikuistella, mut ei menny niinku Strömssössä, vai mitäs meinaatte...?

Ei, siellä linssissä ei oo mitään röhnää, vaan ylempänä puna- ja alempana keltavarjoinen hyppääjä, eiks muka näy ihan selkeesti??! Jos en ihan vielä jätä päivätyötäni ton valokuvauksen takia...? :D

Täys

Phuhhuh, oonpas mä täynnä. Sairastamisella hyvin harvoin on minkäänlaista vaikutusta mun ruokahaluun, sit saa olla jo tosi huolissaan, jos mulle ei maistu. Nytkin tuli kiskastua ihan tunteella ja taidan pian siirtyä tästä sohvalta sänkyyn massun viereen pötköttämään. 

Olin jossain vaiheessa napannut kaupasta mukaan (siis ihan ostanut, en oo klepto) Skånemejerierin (huh, mikä taivutus) maustetun creme fraichen. Pakastimesta löytyi jauhelihaa ja kasviksia ja jääkaapista ton fraichen lisäksi juustoraastetta -> kasvisgratiinia ja jauhelihakastiketta siis, koska en todellakaan jaksanut roudautua kauppaan asti (, kun tohon lähikauppaan on öbaut 300 metriä). 

Tuli ihan jeesherkkua, maustoin jauhelihan ton mössön lisäksi viher- ja mustapippurilla, valkosipulijauheella ja Felixin chilikastikkeella. Tykkään kyllä kovasti noista uusavuttomien mössöistä, en oo mikään superkokki, joten kaikki apu otetaan vastaan... Olin aatellut hiukan vatkailla kermaa marjojen kera jälkkäriks, mut nyt oon kyllä niin täynnä, että saattaa jäädä jälkkärit aamuks. Tai sit ehkä vaan sulattelen hetken ja suoritan jälkkärin puolenyön paikkeilla... ;D

Nyt on kyllä olo melkoisen rätti ja onnistuin vielä nukkumaan selän ihan ketuiks eli en oo järin mobiili tällä hetkellä. Taidan heittää Sirdaludin nassuun ja painua petiin. Toivottavasti muilla on ollut huo-mat-ta-vas-ti villimpi viikonloppu, mun näköjään menee makoillessa.

Niisk

Nyt tulee kuulkaas terkut ihan kotisohvalta eli jäi mökkeilyt väliin kiitos tän orastavan taudin. Ei tää nyt vieläkään oo innostunut puhkeemaan, mut kurkku on edelleen karhee ja olo todella flaati + nyt on jotain pientä niiskutusta ilmassa. Toi mun viikkokooma huipentui eilen, kun poikkeuksellisesti olin kotona jo neljän jälkeen ja aattelin ottaa ihan pienet tirsat jos olo vaikka hiukan kohenis. Tai en siis ees mennyt varsinaisesti tirsoille vaan sänkyyn kirjan kera, mut laitoin varoiks kellon soimaan tunnin päästä siltä varalta, että uni vie. No veihän se ja niin sikeästi, ettei mitään mielikuvaa kellon soinnista. Eikä myöskään siskolta tulleesta tekstarista. Heräsin sitten kevyet 12 tuntia myöhemmin, valot päällä, päiväpeiton päältä (sentään viltin alta) ja kirja vielä puolittain kädessä. Kerrassaan villi perjantai-ilta takana siis ja sujunee loput viikonlopusta yhtä sähäköissä merkeissä...

Mulla on pääsääntöisesti tosi hyvä vastustuskyky ja yleensä se tauti tekeekin tuloaan varsin pitkään ennen kuin puhkee (jos puhkee, kerrankin oli kurkku kaks viikkoa ihan sai-raan kipee, mut ei siitä sitten mitään kehkeytynyt) ja välillä tuntuukin, että puhkeis vaan nopsemmin, niin olis tauti jo sairastettu sen päiväkausien orastelun aikana. Mut en kyllä valita tosta vastustuskyvystä, en käsitä miten ne "alati kipeet" jatkuvasti nuhaiset ihmiset jaksaa, nuha on mulle se ihan vihoviimeinen juttu, jota en todellakaan saa sairastettua vaan siinä sivussa ja toteemalla, että "mulla on vaan vähän nuhaa". Eip. Jos mulla on nuha, niin sillon mulla on NUHA. NU-HA. N-U-H-A. Maailman pitäis sillon älytä pysähtyy ja suoda mulle kiireetön toipuminen vällyjen välissä jotain ihanaa hömpänpömppää telsusta tuijottaen. Just silmäilin illan telkkutarjontaa, mut mitään järin hääviä ei näytä olevan luvassa, PAITSI heti viideltä iki-ihana Roberto Benignin Kaunis elämä. Kaunein näkemäni elokuva, jonka kävin katsomassa leffassa kahdesti ja ostin myös kotiin omaksi. Kaunis tarina, upeat näyttelijät, onnistunut roolitus, maailman suloisin lapsinäyttelijä (harvemmin lämpenen tv-tenaville, useimmat vaan on niiiiin teennäisiä) - toimii! Tsekkaa siis ihanjustkohtaheti TV Viisi 17:00 Kaunis elämä. 

Nyt taidan noudattaa omaa ohjettani ja käydä tyhjentämässä pyykkikoneen ja sitten asettautua mukavammin tähän sohvalle Roberton ja kumppaneiden pariin. Ihan mälsää, että nyt meni mökkeilyt ja lättykestit sivu suun, iskis sit se tauti ihan kunnolla, että sais sairastettua sen alta pois. Ens viikolla vaikka ja mitä työn puitteissa ja sit ihana piiiiiiitkä viikonloppu (= vapaa perjantai) ja piiiiiitkästä aikaa Ystävistä parhain. Sillon en jumantsui oo kipeenä. Piste!

Vainoharhakutka

Huhuu? Vieläkö täällä ollaan messissä? Määäää oon ihan puhki. Siis vielä enemmän puhki, kun oon ollut viimiset, ööö, paljos siitä kesälomasta onkaan aikaa, siis viimiset viis viikkoa. Tän puol viikkoa sen päälle oon ollut erityisen seis. Koneelle en oo tainnut päästä sunnuntain jälkeen, ei vaan oo riittänyt virtaa avata masiinaa enää illalla + oon pitänyt niiiiiin hianosti kiinni nukkumaanmenoajoista, että on jääneet surffailut senkin takia. Siis mieti, menin tiistaina sänkyyn YHDEKSÄN jälkeen. Siis reilusti ennen kymppiä. Ou. Mai. Gaaad. (Silleen Frendien Janicemaisesti.) Oon siis posotellut sellasta seitsemää tuntia / yö (keskiviikkona oli herätys hitusen aiemmin), mut silti tuntuu olevan univajetta. Krääh. Toi kerrassaan jumalainen sää ei ihan hirveesti oo nostanut tunnelmaa tän totaalikooman ohessa + tänään olo oli epäilyttävän kipee, mut ehkä se puhkee kunnolla vasta huomenna klo 16:00, just sopivasti viikonlopuks. ;)

Rutiruti, valivali ja märimäri. Onpas mulla nyt kaikki huonosti. Ei oikeesti ees oo. Oon itseasiassa tosi huojentunut ja onnellinen siitä, että tiistaina leikattu ystävä on jo päässyt kotiin ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Tulin niiiiiin iloiseksi tiistai-illalla saamastani tekstarista ("Hengissä ollaan ja kahvitkin jo juotu."), että tirautin siitä onnesta pienet itkutkin. Sillon vasta tajusin miten huolissani oon ystävän puolesta ollut, paljon on vielä edessä, mutta ainakin yksi operaatio takana. Juu, siitä ässällä alkavasta pirulaisesta puhutaan. :(

Vähemmän dramaattisia (= toooodella pinnallisia) ilonaiheita on pari muutakin: 1) Eilinen iso palaveri meni toooosiii hyvin, vaiks jännitin sitä etukäteen aikas paljon. 2) Nyt on jo torstai. 3) Toppikselta on mystinen tuotepaketti tulossa. (Jaiks.) 3) Viikonloppuna on lättykestit. (Jos en tuu kipeeks.) 4) Ens viikolla nään Ystävistä parhaimman piiiitkäääästä aikaa. 5) Huomenna on perjantai. 6) Sain ihan loistavaa palvelua yhdestä liikkeestä, siitä ja tuotteesta lisää myöhemmin jahka testattu. 7) Siirryin suht kivuttomasti syyskenkiin, yritti rakkoa vaan oikeaan kantapäähän. 8) Sain toimeks kastella huonekasvit ja äkkiseltään näyttäis siltä, että kukaan niistä ei oo aikeissa ihan just hylätä mua. [Mut älkää kertoko niille, niillä on taipumus kupsahtaa aina, kun joku hiukan kehasee, että näyttääpä hyvältä. Vähän sama ku määä esim. sulkkiksessa: jos pelataan siskon kanssa ja hää kehasee jotain lyöntiä (oon innostunut lyllertämään puol metriä pallon perässä tms.), niin eiks mulla seuraavat 29 lyöntiä mee ihan päin hitsiä.] 9) Ihan just on viikonloppu. 10) Auto on roiskassut kurat mun päälle tällä viikolla vasta kerran. So far.

Nyt mun täytyy varmaan painella suihkuun, kun mulla on joku vainoharhakutka. Öbaut tunti sitten yhtäkkiin nipisti vasemmasta pohkeesta ihan ku joku ois purassut. En reagoinut siihen ekaa näykkäsyyn juur mitenkään, mut sit tuli pari lisää ja mieleen muistui se siskon lukema juttu jostain Suomessakin tavatusta purevasta hämyristä. Sit rupeskin jo tuntumaan, et kummassakin puntissa vilistää joku ja sijoittelin taas läppärin sylistäni pikavauhtia sohvalle, ampaisin valonnopeudella pystyyn ja tempaisin verskat veke. Ei siellä ketään näkynyt, mut varoiks heitin verskat pyykkikoppaan ja nappasin puhtaat tilalle (siis kaapista, ei pyykkikopasta). Nyt on kuitenkin sellasta pientä vainoharhakihelmöintiä ilmassa eli taidan suosiolla deletoida ne olemattomatkin hämpit suihkussa. Öitä siis ja ihan mahtavaa viikonloppua!!! Luvassa mökkikuulumisia tai räkäset terkut sängynpohjalta, toivotaan jookos tota ekaa vaihtoehtoa...! :)

Puuteria pönttöön

Uuuuh! Siellä on taas ihan mahtava sää! Otin kunnon satsin D-vitamiinia laiturilla ja nyt pitäis pian siirtyä keittiön puolelle kokkaamaan apetta perheelle. Hiukan vielä arvoitus mitä, mut eiköhän tuolta jotain grilliin päädy. Sit vois vaikka vähän pelailla pingistä tai ehkä tsekataan siskon kanssa kuka on tän viikonlopun mölkkymestari. (Mähän siis olin viimeks. :D)

Nyt siis ihan pikamoi ja parin tuotevinkin merkeissä. Ostin (siis ihan itse, ei oo mistään saatuja) pari uutta tukkajutskia aiemmin viikolla ja parin testikerran jälkeen molemmat vaikuttaa tosi hyviltä. Pätkäsin tukan tovi sitten aika paljon lyhyemmäksi ja ilmeni tarvetta lyhyemmän tukan muotoilutuotteelle. No, toi got2b:n putty on ihan oivallinen tukituote pohjaan eli sitä rutistellaan pyyhekuivaan tukkaan ja sit föönillä perässä.

Mökillä en juur jaksa tukan kanssa näprätä eikä täällä oo fööniäkään, mutta ihan kivasti toi näköjään kannusti sitä luontaista taipuisuutta, kun aamu-uinnin jälkeen sitä pyyhekuivaan kuontaloon rutistelin.

Toinen hankinta oli saman merkin hiuspuuteri ja se oli todella positiivinen yllätys. Mulla on ihan turhan paksu tukka eli sen volymisoimiseen (ah, miten hyvää suomea) vaaditaan melko paljon forssia (taas), että oikeesti näkee jotain vaikutuksia. No, ripsasin tota ekan kerran aamulla vahattuun ja lakattuun päähän (siis testin illalla aamulla laitettuun tukkaan) ja tää moppi suorastaan triplaantui! Seuraavana aamuna nukuin tyylikkäästi pommiin enkä ehtinyt suorittaa kuin ruumissuihkun (kaverilta pöllitty termi = pestään vain kroppa, ei tukkaa), mutta pieni lisäkierros puuteria teki tukasta ihan inhimillisen. Mut siis ok:n katsoa, ei koskea, rupes jo olemaan aika kähmänen sen iltaisen testikerroksen ja seuraavan aamun apua-apua-ripottelun jälkeen.

Tuoksu tossa ei oo ollenkaan mun mieleen, mutta ei se onneks (ainakaan mun mielestä) jäänyt sen ihmeemmin ympärille leijumaan. Vähän täytyy vielä treenata sitä ripottelua, mutta ainakin nää pari ekaa yritystä toi kivasti lisää buustia. Tästä löytyy myös joku mattaversio, sen voisin vaikka ottaa käsilaukkukappaleeks totaalisen lässähtämisen varalle. Hintaa näillä oli joku seitsemisen euroa, se putty vaikuttaa aikas riittoisalta, tosta puuterista ei pysty sanomaan, kun on niin kevyttä, että purkki tuntuu olevan tyhjää täynnä. Mut kannattaa testiä, jos kaipaa lyhyempään hiukseen taustatukea (putty) ja minkä pituiseen tahansa tuuheutta ja "nostetta" (puuteri). Hitusen kähmäseksi se pää tosta puuterista jää eli tuntee kyllä, että päässä on muotoilutuotetta, mutta harvoinpa ne täysin "tunnottomia" onkaan.

Mut nyt jääkaapin ääreen ihmettelemään menyytä, suloista sunnuntain jatkoa!

Eik jeh

Hellohello! Netti on jo toista (mökki-) iltaa ihan uskomattoman takkunen, kattoos ny saanko tän naputtelun maailmalle. Viikko on mennyt edelleen vallan väsyneessä tilassa, ilmeisesti vie inan enemmälti aikaa toi vrk-rytmin vaihdos. Mut oon kyllä toooosi ylpee itestäni, lipsuin vaan parina iltana nukkumaanmenoajasta ja yhtään yötä en viettänyt (ainakaan kokonaisuudessaan, kröhöm) sohvalla. Hyvä määää!

Työmatkan varrelta bongattua: toi varjo palveli ilmeisen uskollisesti vähemmän uljaaseen loppuun asti.

Torstaina kävin kamun kanssa Coffee Housessa vaihtamassa kuulumisia ja niiden ohessa tuli hörppästyä myös mansikkainen makusooda. Tää on jo askel niitä jääteejutskia kohti, niihin siis ihastuin ihastuttavassa Riiassa. Tossa Coffee Housen juomassa oli vaan jotain makusiirappia ja soodaa, mut oli se ihan kivaa vaihtelua peruslimppaan. Riiassa ne juomat oli ihanasti koristeltu hedelmillä ja kokonaisuus oli vallan näyttävä. No, toivottavasti alkais Suomeenkin rantautumaan vähän muitakin vaihtoehtoja sen ikuisen limpan ja appelsiinimehun rinnalle. (Ehkä saatoin myös siemasta karamellilaten ja hiukan haukata Caesaria, hyväää!)

Mahtavat maisemat mökkimatkalla vol. 12345.

Muuten viikko taiskin mennä pitkälti töissä ja koomaillessa, on taas kyllä niin hakusessa se mun elämä ja sen aktiivinen etsiskely. Kun nyt saisin tän kooman selätettyä, oon ollut jotenkin ihan himmeen puhki viime aikoina. :( No, viime yönä tuli ainakin nukuttua tosi hyvin ja ilmeisen kuumasti:

Ööööh? Ihan kevyeen huuruun saatu siskon kanssa toi ikkuna yön aikana?!

Kuvassa siis ikkunan sisäpuoli... XD Aamu valkeni hurmaavan aurinkoisena ja oli aikas mahtavaa pulahtaa aamu-uinnille peilityyneen ja huikaisevan kirkkaaseen järveen.

Inun meni toi horisontti vinoon, kun olin niin kirkasta ettei juur nähnyt mihin sillä puhelimella sihtaili.

Istuskelin laiturilla, nautin auringosta ja lueskelin hyvää kirjaa (Unni Lindell, Käärmeenkantaja). Ensin kolme joutsenta lensi jotain kommentoiden ohi vasuriin ja puolisen tuntii myöhemmin kaks palas hiukan vähemmän kaakattaen. Noi kolme on asustelleet täällä jo pitkään ja mun on aina jotenkin hirvee surku sitä yhtä, jos se on joku vanhapoika / -piika ja tuntee ittensä ihan kolmanneks pyöräks hengaillessaan kahden kyyhkyläisen kanssa. :( Mut ehkä ne kaikki kolme onkin jotain villei sinkkuleidei ja ne kaks kaakatti palatessaan sitä, että sillä kolmannella kävi flaksi. Eik jeh?

Sää muuttuikin sitten ihan nappia painamalla ja päästiin nauttimaan auringon ja kaatosateen kombosta. Harmi sinällään, kun olin vähän ajatellut lähteä kurkkaamaan äipän kanssa sienitilannetta. No, jos sit vaikka huomenna uudella yrityksellä. Tai ens viikonloppuna... Oon maaaailman patalaiskin ja saamattomin tapaus, sais aika pitkän ruksin vetää seinään, jos oikeesti sieltä metsästä itteni löytäisin. ;D

Mut nyt täytyy painua saunaan pesemään tää moppi. Ostin (ihan sairaan hyvää, tästä lisää myöhemmin jahka saan toimeksi kuvata putelin) hiuspuuteria ja ton aamu-uinnin jälkeen eilisine mömmöineen (puuterin lisäksi myös lakkaa) kuivunut kuontalo on, hmmmm, vähintäänkin mielenkiintoinen. Pesulle siis, ihanaa lauantain jatkoa ihan kaikille!

Vattulimppaa

Oh my, Lidl on nyt sitten ollut yhdeksän vuotta Suomessa, näin kertoi telkkumainos aikaisemmin illalla. Onks siitä jo niin kauan ja toisaalta niin vähän aikaa, kun mentiin kamun kanssa ekaa kertaa käymään Lidlissä. Muistan miten jäädytin siinä kassalla, kun se loppu ihan kesken ja vedin ihan paniikkiin, kun en saanut samalla pakattua ja maksettua. Olin myös onnistunut löytämään jonkun kimppapakkauksesta irrotetun vissyn ja eihän mulle sitä yksittäin myyty. Ihan amatöörinä liikenteessä siis. Muita ostoksia en muista, paitsi purkillisen oreganoa, kai ne mausteet sitten oli jotenkin erityisen edullisia. Tosta mulle tuli mieleen Lidlin vadelmalimu, jota joskus vuonna papu litkin pullotolkulla (0,5 l, ei sentään mitään puolentoista litran pottuja) krapuloissani kamun luona. Hää asui toisella paikkakunnalla ja olin jäänyt yöksi. Odottelin siinä kyytiä saapuvaksi ja tuskailin, kun aika ei tuntunut kuluvan millään. Seuraavana päivänä vaan haluaisin röhnätä omalla sohvalla / sängyssä ja haista pahalle ihan itekseni ja on yhtä tuskaa hengailla jossain ja yrittää olla sosiaalinen (tästä syystä en ihan heti suostuisi risteilylle, se seuraava päivä on jotain ihan tappoa). No, litkin siis sitä vattulimppaa ja sitten vetäydyttiin emännän kanssa jossain vaiheessa päivätirsoille heitin makkariin. Isännälle maistui vielä sillon seuraavanakin päivänä ja oli käynyt kallistamassa kuppia naapurissa ilmeisesti enemmänkin. No, hää sitten palautui kotiin ja kuulin siihen horteeseen miten hää marssi makkariin. Seuraavaksi heräsin ihan kunnolla siihen, kun hää heittäytyi meidän molempien päälle. Siis mahalleen kahden kyljellään pötköttävän ihmisen päälle. Ihan on kyllä toi episodi top tenissä niissä elämäni kiusallisimmissa hetkissä (se lista itsessään on loputon). Sitä heittäytymistä seuraava hiljaisuus oli jotain täydellisen jäätävää ja mä mietin siinä viltin alla kuumeisesti, että teeskentelenkö veteleväni niin sikeitä hirsiä etten muka huomaa, kun aikuinen mies yhtäkkiä laskeutuu melko vauhdikkaasti päälle. Emäntä sitten heitti aisbreikkerin ja totes vaan lakonisesti, että "Se sit tuli siihen.". Önähdin jotain myöntyvää ja sit onneks kilahti mikro ja isäntä suunnisti keittiöön hakemaan apetta, saved by the bell siis. Tosta ei sittemmin puhuttu eikä isäntä sillä varmaan mitään kiusallista meinannut, kai hällä sitten oli vaan maailmoja ja vaimon tuiki tuntematonta opiskelukaveria syleilevä humala.

Eilisaamuna yritti pikkasen paistaa risukasaan työmatkalla.

Muuten ei noiden muisteloiden lisäksi mitään sen ihmeempää kuulukaan. Kauheen kurjan suhrunen ilma tänään, ihan jees nyt kun lymyilee pahaa maailmaa paossa viltin alla, mut kotimatka oli kerrassaan lamaava. Tuuli tempoi varjoa millon minnekin ja kengät (kärjestä avonaiset) hörppäs vettä joka askeleella. Ei tykkää. :(

Aika on mennyt tota "normaalia" nukkumista harjotellessa, vähänkö oon ylpee kun oon nukkunut jo moooonta yötä putkeen sängyssä ja parina yönä jopa seitsemän tuntia! Alkaakin toi nukkumaanmenoaika tossa kolkutella eli täytyy lopetella, kun pakko vielä ehtiä silmäsemään muiden kuulumiset. 

Oivaa torstaita, olkoon se toivoa täynnä!

Edit 01:03: Öhöm... Mähän oon siis täällä vieläkin... Jotenkin hävis tyystin ajantaju kuulumisia syynätessä, mut LUPAAN mennä sänkyyn nukkumaan enkä sammu tähän sohvalle.

BTW ja FYI: Kun nyt tuntuu toi blogien piilomainonta olevan kuuma peruna, niin sen edellisen postauksen maustetun rahkan olin ostanut ihka ite, kuten kaikki muutkin täällä mainitsemani tuotteet. Jos joku mulle ikinäkoskaanmilloinkaan haluaa jotain lahjoittaa, niin voitte luottaa, että se seitsemäs ihme niin tullaan mainitsemaan ja monesti. Ehkä jopa laitan Turun sanomiin tiedotteen asiasta. LOL.

Sillä silmällä

Nyt on nukuttu! Ilmeisesti siinä määrin riittävästi, että tänään heräsin tunti ennen kellonsoittoa. Oh my. Tosin herääminen oli siinä vaiheessa suorastaan helpotus, oli melkoisen työpainotteinen yö eli suorittelin ties mitä nakkeja ja tunnelma oli enemmän kuin stressaava. Ihania noi ma-su yöt... :/ Nyt onkin kiire naputella, että ehdin ajoissa petiin (ah, puhtaat lakanat!), yritän nyt pitää siitä seitsemän tunnin uni -lupauksesta kiinni. Hiukka hankalaa though, kun haluun käydä kurkkimassa mitä teille kaikille kuuluu... <3

Eilen oli ihan ihana mökkipäivä, ihan mahtava sää eikä ees sunnuntaiketutus ihan huipussaan. Suosin mökillä (mohhoh, niinku en muutenkin suosis) semivalmista ts. mitä vähemmän vaivaa vähemmän kehittyneessä tilassa, sen parempi. Törmäsin Atrian Bravuuri-uutuuteen, joka oli ihan suht jees.

Ei toi nyt mitään tolkuttoman kummosta ollut, mut ihan jees. Paisto-ohje ei kyllä meidän uunissa pitänyt kutiaan eli sen ohjeistetun 40 min lisäks kärtsäsin noita ylätaso-hiillostuksella varmaan vartin lisää, jotta sai ees vähän väriä pintaan. (Vaihdoin myös noi toiseen astiaan, kun ton uuninkesto vaikutti inan epävarmalta.) Ihan maukasta siis oli, mutta pakkauskoko oli hitusen kumma. Tossa oli kaikkiaan 750 grammaa, josta jokunen osa oli bataattia. Itse kanafileitä oli kuus kipaletta, mutta ne oli kooltaan vallan aneemisia. Onneks oli rinnalla salaattia, pannuleipää ja kasvisgratiinia, muuten ois kyllä jäänyt hiuko. En tiedä miten monelle hengelle toi on meinattu, mut ei siitä kyllä oikeen neljälle piisannut, mut ehkä se ei ollut valmistajan tarkoituskaan.

Joojoo, ihan hirveet kotkakynnet, mut huolto on huomenna!

Toinen uus tuttavuus oli Valion maustettu rahka ja tosta tuli suosikki! Lauantaina lätättiin tota pihvin päälle ja sunnuntaina tortillojen jauhelihakastikkeeseen ja hyvin toimi. Onhan toi nyt vähän tollanen uusavuttomien setti, ei en osaa itse ripotella rahkaan mausteita vaan maksan mieluummin tuplahinnan tästä, mut en anna sen häiritä vaan kokeilen seuraavaks yrttiä. :)

Mitäs sit muuta? Eilen pelailtiin vähän pingistä ja sit suunnattiin mieli maassa kohti Turkua. Ei tarvi nyt kehitellä mitään "Mikä merkki oikeuttaa uukkariin motarilla" -läppiä, mieli vaan oli matala, kun piti poistua möksältä. :( Lämpenen näköjään vuosi vuodelta paikalle enemmän, poissa on se teinivuosien en "%&¤/#¤ varmaan tuu mökille -angsti. 

Asiasta ihan kukkaruukkuun... Kattelin tänään pitkästä aikaa Fab5:sta ihan ajatuksella, sitä tuntuu tulevan jotenkin niin tiuhaan uusintoina, että useimmiten se on vaan ollut taustalla ja oon vaan seurannut sitä puolella (en sillä) silmällä. Toi on kyllä jotenkin niin hyvän mielen ohjelma, täydellisen harmiton, mutta tänäänkin onnistuin ihan pikkasen liikuttumaan lopussa. Se on ihan täydellistä hömpänpömppää, mut ajatus on kovasti kiva ne tyypit ihan huippuja. Olin tänäänkin ihan fiiliksissä, enkä vaan osaa päättää kuka on mun lemppari, kun ovat kaikki niin ihkuja. Okei, ehkä Carson on vähän enemmän ihku kun muut. Ehkä. Onks kukaan muu saanut lempparin valkattua tai ylipäätänsä seurannut ko. sarjaa?

Hyvin on muuten onnistunut tää mun elämän metsästys... Yks työkamu teki paluun reilun vuoden loikkauksen jälkeen ja kyseli mitäs mulle kuuluu...  No mitäs mulle kuului kuin same old same old. Onks jotain miehiä? Ei. Asuks vielä samassa paikassa? Joo. Onks jotain muuta uutta? Ei. Mitäs muuta? No toi ja toi on saanut vauvan, X meni naimisiin, se muutti sinne ja tää ei oo enää töissä ja Y palaa opintovapaalta ens kuussa. Että muille kyllä siis kuuluu vaikka ja mitä... .. . Mistäs niitä kuulumisia mulle kehiteltäisiin?

Mut hei apua: tää on taatusti eka postaus, jonka joudun lopettamaan siks, että on mun nukkumaanmenoaika (onks se kaikki yhteen?), tähän on nyt tultu. :D Kauniita unia siis ja huomiseen! Mulle jooko jotain kivoja unia, ei niitä työperäisiä, jookos? Voin kiitos nähdä lisää unia siitä ihanasta turkulaisesta ravintoloitsijasta, mut jooko niin, että tässä unessa se ei osoittaudu psykopaatiks niinku siinä edellisessä. Good wifen Kalinda voi olla mun bestis tässäkin unessa. Kiitti.

Meitsi a) nukkuu b) syö c) liikkuu heikosti = d) voi huonosti

Gaaaaah! Kauhee tyhjän näytön kammo. Ihan ikuisuus viime turinoista, ei vaan oo ajatus kantanut tänne asti. Tai siis olis kai kantanut jos mulla olis ollut jotain muutakin kuin vain pelkkä pulssi. Jos lupaan, etten pariin seuraavaan (okei, ainakaan heti seuraavassa) tilityksessä ruikuta tästä totaalisesta väsymyksestä, niin saanko nyt valittaa vielä vähän? Tää viikko ollut kyllä ihan kliimaksi ton koomailun osalta, tuntuu etten oikeen oo missään vaiheessa päivää herännyt kunnolla. Oon kyllä toisaalta taas nukkunutkin perinteisen huonosti ja pitkälti siellä sohvalla. Eilen tein taas pyhiä päätöksiä ja YRITÄN jatkossa nukkua hiukan enempi ja useemmin siellä makkarin puolella. Jotenkin sain ton ajatuksen iskostettua takaraivoon siinä määrin hyvästi, että heräsin viime yönä pari kertaa onnittelemaan itteeni siitä, että a) nukuin hyvin, b) olin mennyt ajoissa nukkumaan ja c) suoritin uneni sängyssä. Lähdettiin ex tempore mökille eilen siskon kanssa ja oltiin täällä joskus kympiltä. Sippasin poikkeuksellisesti jo inan ennen siskoa ja nukuin ihan älyttömän hyvin. Tästä se lähtee? 

Aamu alkoi kerrassaan reippaasti aamu-uinnilla ja siitä olikin hyvä siirtyä viettämään villasukkapäivää takkatulen ääreen. Ihan uskomattoman ihana päivä, aivan mahtava ilma!! Niin kuulasta ja kaunista ja älyttömän tyyntä. Se keihäshän toki piti tapittaa, mut sit painuttiin pihalle mölkylle. Ei ehditty heittelemään kuin kaks kierrosta, kun porukat kurvas paikalle ja meille tuli hoppu saada kapulat alta pois. (BTW: Voitin kummallakin kerralla. :D)

Mohhohhohhohhoo... Siskon heitto ja kaatuu muutakin kuin yks numeropalikka.

Oli kyllä ihan huippukaunista ja mieli lepäs vallan stressaavan viikon jälkeen. Oon ollut ihan turistina omassa kämpässä eli käynyt vaan koomailemassa siellä sohvalla ja kämppä on ihan järkky läävä. Mut onneks mulla nyt alkoi tää uus ehompi elo, niin marttailen varmaan kämpän kuntoon heti maanantaina! Ööö, eiku meenkin tutustumaan entisen työkamun jälkikasvuun maanantaina. No jos sit tiistaina. Eiku sillon on kynsihuolto. No, enköhän mä keskiviikollekin saa kehitettyä jotain tähdellisempää, mut jos vaikka en, niin sillon vois hiukan siivoilla ennen kun ne villakoirat alkaa ite trimmaamaan itteään. 

Ruusunmarjametsä

Paitsi että unet on jääneet vähälle ja ulkoilu ihan olemattomalle, oon onnistunut apehtimaan ihan poikkeuksellisen huonosti. Kaikenlaisia herkkuja, eineksiä ja hiilaria, siinä on vihreet ja tuoreet ollut vähissä. Eväätkin on jääneet ihan aneemisiks ja ykskin päivä nautin lounaaksi pussia pussilla eli pussipuuroa pussimehukeitolla. Nams! Kateellisena kuolasin torstaina, kun oltiin asiakkaalla kylässä ja lounastettiin heitin ruokalassa. Oli melkoisen monta sorttia tarjolla ja itse päädyin rakentelemaan ihan älyhyvän Cesarin - kelpais moinen palvelu omaankin työpäivään. On jotenkin aina niin ylivoimaista miettiä, saati tehdä, ne eväät edellisenä iltana ja sit päädyn aina aamupaniikissa tähyilemään neuvottomana tyhjään jääkaappiin. 

Tolla kurrellakin pelaa lounaspalvelu paremmin - siskon tarjoamilla pähkinöillä kelpaa herkutella.

Noi mun aamut on muutenkin ihan oma lukunsa. Olin ammoin ihan törkee myöhästelijä, mutta sitten onnistuin jotenkin hetkellisesti kitkemään sen huonon tavan. No, nyt se on jälleen nostanut päätään enkä tunnu pääsevän enää ollenkaan töihin ennen kasia. Tai ees kasiks. Pari ekaa vuotta olin niin särmänä paikalla viimeistään 7:45, toisinaan jo seiskalta, mutta sitten se homma jotenkin lipsui lapasesta tyystin. Oon aamuisin jotenkin niin tillintallin, etten vaan kertakaikkiaan käynnisty ja sit viimeistään hyydyn aamupalan ja lehden ääreen. Busseilevana yksilönä oon valitettavan riippuvainen muiden aikatauluista, jolloin minuutinkin viivästys kaataa koko homman ja sit taas oonkin yhtäkkiä 40 minuuttia myöhässä. Ihan peestä, räyh. Mun mielestä on todella epäkohteliasta olla (jatkuvasti) myöhässä vaikka meillä näennäisen liukuva työaika onkin. Toki paikkaan vajeen aina toisesta päästä, mut olis se nyt ihan fiksua löytää paikalle suunnilleen samoihin aikoihin kuin kaikki muutkin. No, ehkä toi uus elo ja pidennetyt yöunet tois ratkaisun tähänkin. I wish.

Sieltä se syys saapuupi.

Juups, nyt taidan tehdä radikaalin liikkeen ja painua tän kurssin muutoksen myötä kirjan kera peiton alle. Ennen yhtätöista!!! Viikonloppuna! OMG! Tää on mulle way willinpää kuin jotkut aamuun asti jatkuvat pippalot. ;D

Tyyntä illan jatkoa ja levollisia unia, etenkin mulle! :)

Hei mahtavuutta: Uus lukija, tervetuloa I'm Lacking! :)