Pakahduttavaa

Mulla on varmaan joku D-vitamiinin yliannostus, joka oireilee pakahduttavana tyytyväisyytenä. Ollut jotenkin (tästä ei ollenkaan mun juttu -pakahduttavasta helteestä huolimatta) ihan hitsin ihanaa viime aikoina. Ei toki ihan 24/7, se nyt ois jo liiankin pakahduttavaa, mut hyvinkin suuren osan ajasta. Ja mikä siisteintä, niin mulla on ollut tositosi kivaa myös ihan itekseni. Ei siihen onneen aina tarvita muita, vaiks onnekas oonkin mitä tulee niihin muihin.

Nytkin on ihan tosi täydellistä istuskella kesäpesässä sulattelemassa aamiaista, kuunnella musiikkia ja naputella tätä. Tässä partsilla on vielä aamupäivän ihanan viileää, muuttuu pätsiks vasta iltapäivän puolella ja silloin ajattelin polkasta jonnekin varjoon jäähdyttelemään. Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita ja suunnitelmia.

Täydellistä oli myös mun minilomalla, kun suuntasin torstaina Helsinkiin Ystävistä parhaimman hoteisiin. Heilläkin on taloyhtiön puolesta kiva kesäpesä siinä pihalla ja oli ihan parasta grillailla ja istuskella siinä kynttilänvalossa pitkälle yöhön. Torstai-ilta hulahtikin siinä maailmaa parantaessa ja perjantaina suunnattiin Liuskasaareen nauttimaan vilvoittavasta merituulesta. Tosta on jo tullut vähän meidän kesätraditio, evästä, vähän vinhoa + viltti mukaan ja ihanainen kesäpäivä parhaassa seurassa on taattu. Onnistun vaan kehittämään noilla reissuilla ihan törkeät rajat, se tuuli puhaltelee siinä jotenkin niin petollisesti, ettei sitä porotuksen määrää oikein tajua. Palanut en oo koskaan, mut arska- ja olkainrajat on noiden reissujen jälkeen vähemmän hillityt. Siistii. Eilen yritin vähän tasoitella rajoja arskatta, kun käpyteltiin Seurasaareen. Toinen syy arskattomuuteen oli se keponen ulkolämpötila, jonka myötä mulle kehkeytyi lasien taakse kivan trooppiset kasvihuonetunnelmat heti, kun ne rillit oli hetkenkin päässä. Tää helle ei oikein pue mua.

Perjantai-iltana istuskeltiin taas yötä myöten Ystävistä parhaimman kesäpesässä ja saatiin pari YP:n ystävääkin seuraksi. Oon jotenkin perusnihkeä tutustumaan uusiin ihmisiin (tää on joku iän mukanaan tuoma valitettava juttu), kai siinä kohtaa laiskuus ja ujous vähemmän mairittelevalla tavalla. Ja 99 % tapauksissa nihkeily on ihan turhaa ja uusi seura + ilta osoittautuu tosi kivaksi, niin nytkin.

Ens viikollakin luvassa kivoja kohtaamisia, yks sellasen ystävän kanssa, jota en oo nähnyt varmaan viiteen vuoteen. Tiedä miten se aika niin on vierähtänytkin, mutta nyt pitäis ottaa vahinko takaisin. Kyseessä on sellainen tyyppi, jonka kanssa tulee yleensä muutamassa tunnissa suoritettua enemmän kuin jonkun muun kanssa kolmella treffikerralla. Ikinä tiedä mistä sitä päivän päätteks löytää ittensä, usein on tullut käytyä kaikki kaupunginosat ja muutama lähikuntakin läpi. Jatkuvasti en jaksais sellasta joka suuntaan sykkimistä, mut silloin tällön kivaa ja piristävää, kun poikkeaa siitä "peruskahvittelusta".

Nyt taidan lähteä lähikukkakauppaan amppeliostoksille. Oon tosi kiltisti hillinnyt itseni, kun päätin ostaa partsirehut vasta loman jälkeen, jotta niillä olis edes jotain saumaa selvitä ees hetki hengissä. Chili jo muutti mökiltä mukaan loman jälkeen ja nyt hän saa vihdoin pari kämppistä. Katotaan viikon päästä millasen kuivakukka-asetelman oon saanut aikaiseksi...

Ihana, ihanampi, Hki

Ooo, ihan parhain viikonloppu takana! Piipahdin pe-su Ystävistä parhaimman luona ja oli kuin ois viettänyt pienen kaupunkiloman. Tällä kertaa kohteena oli mulle eksoottinen Töölö, jossa tuli vietettyä pitkälti koko viikonloppu. Ei huono kohde ollenkaan, kyllä se Punavuori on edelleen lähimpänä sydäntä, mutta tosi symppishän toi Töölökin oli.

Osui ihanat kelit viikonlopulle. Lauantai oli vähän suhmunen, mut perjantaina ja sunnuntaina päästiin nauttimaan arskasta enempikin. Oli niin ihana vaan olla, istuskella viltillä ja parannella maailmaa. Räkättää millon millekin, usein ja vähemmän hillitysti.

Lauantaina päästiin Hartwall Areenalle ihastelemaan Kansallisbaletin huikeaa ilmaisnäytöstä. Ihan mahtava shöy, tunnelma tiivistyi varsinkin toisella puoliajalla ja lopussa hakattiin taas käsiä eeeriiittäääin leveä hymy huulilla. Ehkä mahtavinta oli loppukohtaus, jossa tanssijat hakivat porukkaa yleisöstä, oli ihan huippua, kun lavalle haetut jammailivat ihan kympillä. Varmaan aika vinkee fiilis heilläkin, kun aika kivan täysi Hartwall Areena viheltää ja aplodeeraa heille. Ykskin herrahenkilö veivas niin tunteella, kaikilla oli jotenkin epäsuomalaisen letkee lanne. Nostan kyllä hattua, ite oisin vaan jäätynyt siirtelemään kahta vasenta jalkaani ja toivonut, että lava nielee. Oli kyllä tosi hyvän mielen juttu, näitä lisää! 

Edit 26.5. Bongasin Sami Sykön omaani huomattavasti monipuolisemmin kuvaillun balettikokemuksen, kannattaa lukaista tästä!

Loppuilta vietettiinkin sitten kisastudiossa, mut Krista höhbuu sai rukkaset. Hyvin hää kyllä veti, ei tarvinnut hävetä, mikä ei noissa kinkereissä oo ollut ihan selviö... Itse viisushöy oli kyllä huikea, kyllä vaan naapurissa osataan. Illan juontanut Petra Mede oli huippu ja se väliviisu ihan hulvaton. Kotimaisesta kommentoinnista tykkäsin myös kovasti, ei liene mikään ihan iisi homma ajottaa juttunsa ja puhua tarpeeks, muttei kuitenkaan liikaa.

Kaikkiaan ihan mahtavin viikonloppu, oli ihana nähdä YP:ta ihan rauhassa ja kyllähän se Hki:kin aika kivasti mua kohteli. Lisää, kiitos. ♥

 

Lehteiltyä

Mmm.... Ihana aamu, joka tosin käynnistyi vähemmän suloisesti naapurin jälkikasvun rumpusoolon käydessä kaikki kodin pinnat läpi ja huipentuessa patteriin klo 7:06... Mut ei sen väliä, tää päivä on pyhitetty lököilylle ja nauttimiselle, ihan hyvä, että tuli aloitettua ajoissa ettei vaan nuku onnensa ohi. 

Ekaks vaan köllin ja kehräsin sängyssä tunnin (tai kaks, kuka näitä laskee), ja siitä siirryin keittiöön kokkailemaan banskulättyjä. Ovat kyllä niin äärimmäisen näppärät, päälle pikkasen kinuskia ja pähkinärouhetta ja mun aamutaivas on valmis.

Nyt oonkin vaan hengaillut, lukenut lehtiä ja blogeja, sulatellut lättyjä, keitellyt kahvia ja hymyillyt. Ihana aamu, jatkukoon päivä samanmoisena, jooko, kiitos.

Lehdistä tuli taas vastaan yhtä ja toista, muun muassa moista:

Kiitos Ruben Stiller, vähänkö repesin tätä ja vähänkö seuraan sua Twitterissä.

 

Mä en osaa tehdä mitään silakasta. Jos tällä sit opettelis.

 

Hitto että ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa toteuttaa unelmansa. 

Ei varmasti ollut ihan helppo päätös tuo sukupuolen korjaus Marja-Sisko Aallolle.

Tää mun loputon epätrendikkyys ei oo välttämättä pelkästään huono juttu...

Mä en tarvitse enää yhtään turkoosia lasia... En, en ja en...

♥

Voiiiiiii.... Ollut ihan mahtavin ystäväviikko. Tai oikeestaan pari viikkoa. Tai kai aina on enempi vähempi ystäväviikko, mutta nää pari viikkoa on olleet jotenkin erityisen mahtavat. Parhautta. ♥

Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:

Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥ 

Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥ 

Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥ 

Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥ 

Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥ 

Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥ 

Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥ 

Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥ 

 

Roisi repeämä ja pilkettä vasemmassa nimettömässä

Voi oon niin fiiliksissä! (Ja ihan hiton väsynyt, mut yritän pitää noi fiilikset voitolla. :D) Ihan mahtavin viikonloppu, kakskolmasosaa suoritettu ja vielä saan rakkaat isänpäiväsyömingeille luokseni hetikohtapian. Ihanuutta. ♥ 

Perjantaina pääsin sukulaisiin herkuttelemaan ja ihastelemaan ihan mahtavaa kotia. Tädin miesystävällä on ihan huikea satavuotias kämppä keskustassa ja kuolasin sen suppiskeiton lisäksi niitä loputtoman korkeita huoneita, olkkarin erkkereitä, kaikkia jänniä koloja, mutkia ja ulokkeita sekä sinne tänne ripoteltuja ikkunoita. Ja se sisustus! Sellanen kadehdittava sekoitus uutta ja vanhaa, muistoja ja tunnelmia, kombo jossa mikään ei oikeastaan sovi yhteen, mutta kaikki kuitenkin mätsää ihan nappiin. Tahtoo. 

Oli muutenkin tosi kiva istua iltaa vähän harvinaisemmassa seurassa, oikein harmitti, kun jouduin poistumaan paikalta aikaisemmin. Muut tosin taisi olla ihan vaan huojentuneita, olin ehkä niin fiiliksissä, että räpätin melko taukoomatta. Hups. No, niillä hyvillä fiilareilla olikin hyvä siirtyä jatkamaan illanviettoa yhden ystävän kanssa, muista milloin viimeksi ollut Turun yöeloa haistelemassa. Olihan sen ihan kiva huomata, että vielä joku jaksaa mullekin hymyillä ja kohdistaa silmäkulman pilkettä, vähemmän viehättävää vaan, että sen silmäkulman lisäksi kaikilla (siis oikeesti IHAN KAIKILLA) kimalsi myös vasemmassa nimettömässä. Mun puolesta sitä silmää ei niin tarvis iskeä, jos parin päivän päästä on aikeissa viettää isänpäivää hyvällä omatunnolla. Mur. Mut muuten siis oikeinkin kiva ilta, vaikka toki onnistuin repäisemään uusiin farkkuihin ihan kohtalaisen holen heti pöytään istuessani. Lahkeeseen sentään, ei tullut mitään sen roisimpia repeämiä...

Eilen sitten sainkin Ystävistä parhaimman ihan liian pitkästä aikaa luokseni. Parasta. Ollaan viimeks nähty joskus elokuussa mun työreissun yhteydessä turhan pikaisesti ja nytkin loppui aika ihan kesken vaikka hää vasta hetki sitten poistuikin. Meillä oli kunnon herkkumenyy, kun veresteltiin Budapestin muistoja langoksien ja valkosipulikeiton muodossa. Niin herkkua. Ja Ruokahommien munakoiso-halloumitornit oli ihan törkyhyviä, kannattaa testiä! Simppeliä ja niiiiiin maukasta. Jälkkäriksi piti vielä puuhastella banoffee, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa, olis päästy sen kimppuun vasta joskus aamukolmelta, kun ihan vaan pikkasen taas venähti se kokkailu.

Nyt pitäis jatkaa tätä hyvän ruoan ja juoman teemaviikonloppua ja siirtyä keittiön puolelle kokkailemaan canneloneja pian paikalle pärähtävälle perheelle. Katotaan josko saisin aikaiseks naputella sen reseptin tännekin, huippuherkullinen ja niin simppeli, että onnistuu multakin. :)

Onnea kaikille isille, erityisesti mun omalle ihanalle! ♥

Ihania miehiä ja halvaustilaa

Uh. Mulla oli maaaailman kypsintä eilen. Oli jo töissä sellanen fiilis, etten millään haluaisi vaan mennä kotiin, mutten jotenkaan saanut toimeksi soittaa kellekään ja päädyin sitten kotiin. Virhe. En saanut mitään järkevää aikaiseksi koko hitsin iltana, möllötin vaan koneella ja surffailin Oikotiellä etsimässä kotia. Kauheesti muuten arvostan jos kämpästä on kaikkiaan neljä kuvaa, niin on toki hyvä jos yks niistä on lähäri hellasta ja kaapin vetimistä. Oli tosin melko karu kämppä muutenkin, ehkä oli ihan peliliike siltä välittäjältä keskittyä niihin hellan nappuloihin... Ei mulle taaskaan ollut kotia tarjolla, joko mätti sijainti, kunto tai hinta tai sitten niissä kaikissa oli toivomisen varaa. Huoh.

Mulla on taas jokasyksyinen kaikkimullehetinytäkkiijotainuutta-oireyhtymä ja niiiiiin tahtoisin jotain vaihtelua. Oon ihan tyytyväinen niin kauan kun on jotain menoa ja tekemistä, mutta kotona kaatuu seinät päälle ja halvaannun vaan sohvalle. Tai sitten unissani sänkyyn, tuli taas jotain äärimäisen tärkeetä googlaillessani vastaan unihalvaus, josta kärsin valitettavan usein. Oon tosta joskus ammoin puhunut yhden ystävän kanssa, ja sain silloin häneltä selityksen oudoille kokemuksille, mutta nyt luin ekaa kertaa asiasta. Noi halvaukset on järkyttäviä ja niitä tulee ihan turhan usein. Siinä on aina se sama kuvio eli kämpässä on joku tunkeilija enkä pysty liikkumaan ja huutamaan apua. Melko ahdistavaa. Muistan vieläkin erittäin elävästi yhden kokemuksen lomareissulta yli kymmenen vuoden takaa. Otettiin kamun kanssa pienet päivätirsat ja "heräsin" siihen, että mun sängyn vieressä oli vieras tumma mies kyykyssä mun pään vieressä enkä pystynyt liikkumaan enkä päästämään ääntäkään. Kamu tuhisi viereisessä sängyssä ja mä huusin paniikissa pääni sisällä. Ihan hirveetä. Sinällään huojentavaa lukea asiasta, tekee jutusta tälleen valveilla vähemmän pelottavan, valitettavasti tää tieto tuskin seuraa sinne uneen asti. Kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Muuten ollutkin turhan eloisaa unissa, mistä hitosta ne kaikki ammoiset ihmiset kumpuaakaan? Sellaisia tyyppejä joita en oo nähnyt vuosiin, enkä kyllä mielestäni oo heitä miettinytkään. Aamulla aina herää jotenkin ihan totaalipöllämystyneenä, kun yön on huininut ihan kummallisessa seurassa. Mut eipä sillä, ennemmin vietän vaikka kaikki yöt satunnaisessa sakissa kuin yhtäkään hetkeä halvaustilassa.

Muuten viikko on mennyt oikeinkin oivissa merkeissä, keskiviikkona pääsin taas viettämään laatuaikaa mun 2,5-vee lempparipoitsun kanssa ja kyllä hää vaan taas niin sai sukat pyörimään jalassa. Äitinsäkin totes poitsun ihastuneen, kun hää niin mua lääppi ruokapöydässäkin. No, tunne on kyllä ihan molemminpuoleinen, toinen on niin hurmaava. Oli hoidossakin selittänyt, että "äidin ja minun ystävä tulee kylään". Lööv. ♥

Käytiin kuolaamassa katsomassa muitakin hurmaavia miehiä ja tais siellä pari aika komeeäänistä naistakin olla. Ei se Kakola ehkä mikään ihan tajunnanräjäyttäjä ollut, mutta ei ollenkaan huono. Ja Veeti on aika tikissä, laulaminen välittömästi ei ihan niin pienen punnerrussession jälkeen ei näyttänyt tuottavan minkäänmoisia ongelmia. Ainoo mikä tossa hiukan häiritsi oli se kerrassaan kökkö huumori, joka tosin tuntui uppoavan takana istuvaan tätiin ihan kympillä. No, kai se oli sellasta jokaiselle jotakin musikaalihömppää, ei vaan oikein toimi mulle sellanen höö höö höö, väännetään rautalangasta -huumori. Muuten kyllä siis arvostan, että mulle väännetään rautalangasta. :D

Nyt pitäis varmaan vetäytyä makkarin puolelle, kun muu mökki alkaa hiipua. Toivon, että tavoitan uniin ne iltapäivän seesteiset sienimetsätunnelmat eikä kukaan halua tunkeutua mun uneen mua halvaannuttamaan. Mökillä tosin en muista moista kokeneeni, ehkä täällä on parempi karma tai jotain. Mut nyt siis unta, öitä!

Purrr

Oooo. Täydellisen raukeen rento ja kuitenkin hiukan levoton olo. Toisaalta tekis mieli jo kellahtaa sänkyyn ja vaikka hetki kölliä näiden levottomien ajatustensa kanssa, mutta toisaalta on ihan fine lakata varpaankynsiä, muistella mitkä vaatteet on vielä pyykkikopassa ja mitkä oikeesti vois olla potentiaalisia vetää huomenna päälle, naputella tätä, kuunnella ripiitillä tota Crystalised:ia Spotifystä, muokata kuvia PicMonkeyssä (still loving it!), naureskella muiden twiittejä jaksamatta kuitenkaan itse sanoa mitään ja miettiä mitäs yöpalaa sitä söis, kun on hippasen nälkä. Kauheeta multitaskingia siis.

Loma siis alkoi perjantaina (tarkalleen ottaen klo 22, kun oli pakko poistua hälyjen mennessä päälle), pari hommaa vielä pitäis ohjeistaa tuuraajille, mutta muuten oon frii seuraavat neljä viikkoa!!! Toi viikonloppu menikin oikeestaan ajatukseen totutellessa ja nyt alkaa olla aika vinkee fiilis.

Oon ollut sen verran rikkipoikkipuhki, että oon jaksanut vaan haaveilla viikkojen mökkikoomasta, mutta toi puolentoista viikon saikku tuli kyllä siinä määrin hyvään saumaan, että en oo ehkä ihan niin taju kankaalla kuin normaalisti lomalle jäädessä. Ehkä siis jopa päädyn tekemään jotain muutakin kuin kääntämään mökillä kylkee sohvannurkassa (laiturille arskanottoon ei taida tänä kesänä olla mitään asiaa). Ehkä.

Viime päivinä ei tosiaan juur ollut asiaa laiturille kuin ihailemaan vaahtopäitä, sunnuntaina tosin onnistuin syväjäädyttämään persiini, kun innostuin loiskuttelemaan aalloissa oikein urakalla. Lapsi on terve, kun se leikkii... Muuten lomaorientaatio on pitänyt sisällään erinäisiä grillin kautta lautaselle päätyneitä herkkuja, kantarellimetsästystä, yhden vahingossa sienestetyn etanan, yhden vapautetun etanan (se oli kyllä joku ihan amatööri, ojenteli niin sarviaan ja väitti, että huomenna tulee pouta, mut ei näkyny), sängyssä köllimistä, sohvalla köllimistä, porukoiden sängyllä köllimistä, mökille evakuoitujen parvekekasvien elvytystä, lättykestit, sateen kuuntelua, sateen haistelua, sateen väistelyä, lätäköissä (vahingossa) läiskyttelyä, muutaman lasillisen sangriaa, monta Mariannea ja Omaria, tangofinaalin (olosuhteiden uhri, olin vaan telkkarin kanssa samassa huoneessa, mut miks ne oli pilanneet sen voittajan tukan?? Siinä näin PekastaMarkostaMikosta mikä hitto sen nimi oli tuli voittaja -koosteessa sillä oli alkuun ihan ok tukka, mutta miks sillä tossa finaalissa oli joku kauhee näytän kakskyt vuotta vanhemmalta körttiläiseltä ja minulla on ju-ma-la-ton otsa -malli? Joku stailisti selkeesti yritti sabotoida sen voittoa. Tai sit se yritti kerätä säälipisteitä.), haaveilua, hymyilyä, pikaisen kohtaamisen Pörrin (se onkin supikoira eikä mäyrä, tai sit tää on eri tyyppi) kanssa, erinäisiä ähkyjä, Twitterissä luuhausta, Tallinnan leoja, ekan vastaanotetun Postcrossing-kortin (Minskin kansalliskirjasto on aika vau!) paljon pikkumansikoita ja muutaman mustikan. Oon tän myötä aika orientoitunut jatkamaan samalla linjalla seuraavat viikot.

Nyt on sellanen olo, että tekee mieli venytellä silleen pylly pystyssä kuin kissa, sanoo 'Purrrr' ja suunnata kehräten loikoilemaan lakanoihin eli käytännössä päätän, että nää varpaankynnet on kuivat, pylleröin hetken perä edellä ja meen sotkemaan mun lakanat lakkaan. Öitä!

Kahdeksansilmäinen kyklooppi, rommikaakaota ja giroilua

Terkut iiiiihanasta Helsingistä, iiiiiiihanan viikonlopun vietosta! Oli ihan mahtavat kolme päivää ja nyt oon taas ihan ranteet auki, kun pitäis orientoitua arkeen ja alkavaan työviikkoon. En ala.

Viikonloppu oli vallan monipuolinen ja aloitin sen vallan vaiheikkaasti jo junassa, kun lennätin limppani maahan, josta se kuohuten syöksyi edessä istuvan herran hienoja nahkakenkiä kohti. Kerrassaan suositeltavaa toimintaa, enkä onneks tuntenut itteäni ollenkaan ääliöks pylleröidessäni sen pullon perässä. En vieläkään tiedä mitä siinä kävi ja miks se pullo a) hyökkäs sinne lattialle ja b) miks siinä oli korkki auki, mut lopputuloksena c) päädyin konttaamaan sen perässä ja pahoittelemaan yhtäkkistä limu-Niagaraa vuolaasti edessä istuvalle herralle, joka d) osoittautui todelliseksi herrasmieheksi, joka ei ollut moisesta moksiskaan tai ei ainakaan näyttänyt sitä. 

No, koska reissu alkoi näin lupaavasti, niin pitihän sitä sitten jatkaa samaan malliin. Mulla oli matkustusasuna (trendikkäämpien blogeista bongattu termi) sellanen lörttökauluksinen neule ja se kaulus oli ilmeisesti niin hyvin tarjolla, että sinne piti Amarillossa jemmata osa annoksesta. En yleensä ikinä (kop-kop) pillaa (päälleni tai muutenkaan), joten toi oli hyvin poikkeuksellista - varsinkin kun harrastin samaa vielä kahdesti myöhemmin ko. viikonlopun aikana (kintsut huiviin ja salaattia toiseen lörttökaulukseen). 

No, ei tässä vielä kaikki... Varsinainen kliimaksi koettiin lounaalla, jossa tipautin oliiviöljypullon mun lautaselle sillä seurauksella, että lautanen halkes. Se oli ihan tosi hyvä hetki. Ei mitään käryä mitä siinä säädin, mutta lopputuloksena öljypullo läjähti mun ruokalautaselle, joka sen myötä oli viipaleina.

No, ton enempää en onneks täystuhoillut, hiukan jänskätti Ystävistä parhaimman luona, että mitähän tuhoa saan siellä aikaiseksi, mut olin loppuajan ihan hillitysti enkä ees tiskannut yhtään astiaa hajalle tms.

Perjantaipäivää vietettiin vallan raikkaassa ilmassa ulkoillen. Sää oli paikoitellen suorastaan hyytävä, mutta onneks meillä oli lämmittävää rommikaakaota matkassa. Mä taas kehittelin niitä mun omia sketsejä, kun hörpittiin sitä kaakaota ja se pintaan kertyvä ällöttävä nahka hulahti mun suuhun. Tsekkasin Ystävistä parhaimmalta josko sitä jäi huuliin ja hää katsoi mua hiukan pitkään, että ei noi huulet, mutta... Se koko hemmetin kelmu olikin mun etuhampaissa ja kuulemma vallan viehkeä näky. Tosta tuli sellanen Smack the Pony -henkinen tilanne mieleen, jossa nainen kysyy, josko huulissa on jotain, mihin toinen vastaa että ei ja nainen jatkaa tyytyväisenä matkaansa. Otin tosta taas sellasen hervottoman hepulin, mut ei se jotenkaan (taaskaan) oikeen aukee tässä. No, ehkä se vaatii tilkan rommikaakaota tuekseen.

No, tästä selvittiin suht kunnialla eli en katsonut tarpeelliseks turskia kaakoita nenän kautta ilmoille tms. enkä ees liukastunut missään vaiheessa, vaiks oli ihan simoliukasta. Käytiin lauantaina leffassa ja oikeen sattu jalkoihin sinne käpytellessä, kun piti koko ajan jännittää millon on nurin. Täällä Turussa (oho, yks piste Turulle) ei oo ollut ollenkaan noi liukasta, mutta tosiaan mennyt aikamuoto - nyt tais käydä nollassa eli huomenna sitten varmaan pääsee luistelemaan täälläkin. :/ Mut lauantaina tosiaan käytiin katsomassa Tompan tasapainoilua milloin missäkin eli nyt on nähty se viimeisin Mission Impossible. En normaalisti lämpee toimintapläjäyksille (vai voiko sanoo noin, jos niitä ei ees käy katsomassa?), mut pitihän toi nyt käydä Samulin takia tsekkaamassa. Yllätyin to-del-la positiivisesti ja oli ihan fiiliksissä a) leffasta, b) Tompasta ja c) Samulista. Toimi! Oon aina ihmetellyt Tompan megasuosion syytä eikä se nytkään mussa mitään ylimääräisiä läpätyksiä aiheuttanut, mutta kyllä se hommansa osas ja hoiti ton leffan vallan mallikkaasti. Itse leffa oli tällaiselle toimintapläjäyksiin (oisko tähän ollut katu-uskottavampaa termiä?) tottumattomalle melkoisen huikaiseva kokemus - sorit vaan sille viereisen penkin tädille, joka varmaan hätkähti enemmän niitä mun reaktioita, kuin valkokankaan käänteitä (toteaa nimimerkki 'Leffassa on ihan hyvä puuskahtaa ääneen, että 'Ei h**vetti' ja ottaa jatkuvasti hirveitä säpsyjä'... ;D). Ja sit se Samuli. Vähäks oli mainiota, kun Samulin tullessa ekan kerran kuvaan joku huusi "Hyvä Samuli!" ja porukka hurras ja taputti. :) :) Mulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä sen roolista etukäteen, mutta se oli ihan kunnon rooli ja hyvin hää veti. Ei siis ollut mikään "puolikas Samulin poskea vilahtaa kolmensadan hengen joukkokohtauksessa ja tästä revitään hirveät lööpit" tyyppinen setti vaan oikeesti ihan kunnon rooli. Siistii!

Muuten aika meni hengaillessa ja surffaillessa. Tähän aamuun asti oli vakaa aikomus piipahtaa moikkaamassa Ystävistä parhainta Barcelonassa kesällä, kun Ryanair lentää jatkossa sinne Turusta suoraan. Tai niinhän mä siis luulin. Oli jo saatu kämppä valkattua miljoonista vaihtoehdoista ja lentolippu napin painallusta vaille ostettu, kun vielä syynättiin niitä lentotietoja. Mietin ihan läppänä Ystävistä parhaimmalle, että kai toi Gironan kenttä nyt sitten on se sama millä oltiin viimeks eikä mikään halpislentoyhtiöversio kolmen tunnin matkan päässä Barcelonasta, mihin YP totes, että on se se, mut voithan sä vielä mielenrauhan vuoks sen googlata. Niii. Sehän ei sit todellakaan ei ollut se kenttä 14 km Barcelonasta vaan joku ihan muu 100 km päässä. No, ihan kiva, että selvis tässä vaiheessa eikä puolenyön aikaan siellä kentällä sadan kilsan päässä varsinaisesta kohteesta... Mut ei kyllä mun mielestä tarttis mainostaa tota Barcelonan lentona, jos oikeesti lentää sadan kilsan päähän siitä. Mur. Eli sepä siitä reissusta, ois ollut niin näppärä jos olis Turusta päässyt SUORAAN Barcelonaan, mut tuskin jaksan muutaman päivän takia sinne Helsingin saati Gironan kautta sahata. Muutenkin täytyy antaa kritiikkiä siitä perinteisestä halpalentohinnoittelusta eli kulut nousi koko ajan tilauksessa edetessä ja loppulasku oli 80 euroa alkuperäistä isompi. Pöh.

Viikonlopun mittaan Ystävistä parhain myös lanseeras termin 'kahdeksansilmäinen kyklooppi', kun näytin sille minkä kuvan olin laittanut aamiaistarjoilusta tänne. YP:n silmissä ne kurkuilla katetut leivät ei olleet ollenkaan edukseen vaan muistuttivat siis kasisimmuista kyklooppia, mikä käsitteenä on ihan mielenkiintoinen. :D Muuten ei tehty mitään kummempia, käytiin mättöilemässä kintsussa, liukastelemassa kaduilla, Kappelissa kuohuvalla ja tosiaan kasvatettiin persusta kiinni YP:n sohvaan sitä reissua suunnitellessa. Oltiin kerrankin fiksuja (näin me toisillemme vakuuteltiin, mutta tosiasia taitaa olla ettei vanhat enää jaksa) eikä lähdetty sen ihmeemmin viihteelle, ja vaikka perjantaiyö venähtikin aamuun ennen nukkumaanmenoa ei olo lauantaina ollut perinteisen hutera vaan jopa normi. Jee - vanhuus ei tule yksin vaan villasukkien ja mukavuudenhalun kera. 

Tuli tosiaan nukuttua suorastaan poikkeuksellisen hyvin tänä viikonloppuna, mutta onnistuin silti ottamaan kevyet neljän tunnin tirsat kotiin päästyäni, oli vissiin jotain pientä jet lagia ilmassa... Olin kotona poikkeuksellisen aikaisin jo kolmelta ja mietin siinä pitäisikö soitella jollekin kamulle ja ehdotella treffejä vai mitä tekis. No, koska ramas ihan hiukan (siis oikeesti vaan vähän), niin päätin ottaa puolen tunnin torkut. Niiltä sitten heräsin neljä tuntia myöhemmin, hajanaisia muistikuvia kellon soinnista ja useammista torkutuksista, mutta mikään niistä ei ilmeisesti saanut havahtumaan oikein toden teolla. No, kai se tarpeeseen tuli ja nyt voi näköjään taas kekkuloida hyvällä omatunnolla ja vesittää taas tän vuorokausirytminsä.

Nyt taidan käydä hakemassa jääkaapista jotain apetta ja kurkkaamassa miten muiden viikonloppu on sujunut. Sit pitäis vielä miettiä huomista verhoiluaan, kun on taas luvassa asiakastapaamista maailmalla. Plus täytyy koittaa psyykata tulevaan aamuun ilman valmiiks rakenneltua aamiaista. Eiku mähän voin syödä junassa. Mulla on peräti käteistä. Todellisuuspakoa saa jatkettua päivällä. Huh.

Onnea on...

Ihan parasta! Pikapäivitys tänne, urgentimpien työpostien deletointi delegointi, suihkuun ja sitten Helsinkiä valloittamaan - iiiiihana viikonloppu edessä! Nauttikaas muutkin, mää aloitan jo! :)

Eka parhaimmat unet avaruuspatjalla (=Tempur) ja sitten aamiainen sänkyyn. En valita.

Tunnustelua

Voi ihanuutta! Sain Hiilarihirmulta maailman söpöimmän tunnustuksen, josta oon niiiiiiiiiiiiin otettu. :) :) :) ja <3

 

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa  lempi  1) väri  2) ruoka  3) paikka, jossa haluaisi käydä - täältä tulloo:

1. Olen melko kaikkiruokainen mitä tulee väreihin (ja mitä tulee ruokaan... ;D), mutta jos katsoo vaatekaappia ja kämppää, niin mieluisimpia ovat turkoosi, pinkki, musta ja harmaa. (Nyt voitte visioida sen ah niin tyylikkään kokonaisuuden, mikä tolla paletilla saadaan aikaan... :D)

 

2. Kuten jo edellä tuli ilmi, niin melkein kaikki ruoka on mieluista (paitsi Aurajuusto ja muut turhan voimalliset juustot), mutta ehdottomia ykkösiä ovat a) äipän sieni-jauhelihamössö b) omat cannelonit (Ystävistä parhaimman resepti, jonka toteutus onnistuu jopa multa) ja c) toisen Ystävän ribsit.

 

3. Jo koetuista paikoista haluaisin uudemmalti mm. Barcelonaan, Tallinnaan ja vahvojen lapsuusmuistojen värittämään Vuokattiin + just nyt heti mökille. Uusia kohteita on pitkä lista, jonka kärjessä Kroatia, New York (no tottakai), Lontoo ja Italia (Rooma koettu, tahtoo kokea kaiken muunkin).

Tunnustus pitäisi jakaa 15:lle bloggaajalle (hui mikä määrä), osa näistä onkin tämän jo tainnut saada, mutta laitetaan kerta kiellon päälle: Toppis, Nollavaimo, Kirsu, Henni, Fcookie, Tiina, Virve, Jaunde, Manna, Kati, Ruokahommia, Fenii, Pitsit ja LIAMK (haluan nähdä ton muffinssin niiden kärpästen keskellä :D) + takaisin Hiilikselle. <3

Otetaan loppuun vielä pieni tunnustus: Oon ihan hämmentävän fiiliksissä tästä bloggailusta, enkä olis ikuna uskonut miten mahtaviin tyyppeihin täällä "törmää". Hali ja pus! <3

Pitkä ilo

Pöh. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Ystävistä parhain vaikuttaa taas toisella paikkakunnalla. Oli kyllä ihan hurjan kiva päivä toi eilinen, tästä piti tulla samanmoinen, kun oli tarkoitus nähdä toista paikkakunnalla piipahtavaa kamua, mutta hää joutuikin suuntaamaan kotiin etuajassa ja meitin treffit peruuntui. :( No, nyt sitten olis hyvää aikaa esim. käydä läpi noi lipastonlaatikot (mikä tais olla jo viime kesän lomaprojektilistalla), mut jotenkin epäilen, että taidan vaan löytää itseni sohvalta sunnuntaiputken (ne kaikki nolot teinisarjat) aikaan, tuli eilen korkattua parikin viinipulloa ja maku suussa vieläkin hitusen helmeilevä...

No mut back to eilinen eli aamu käynnistyi aamu-uinnilla aiiiiivan liian aikaisin (7:50) ja sit suunnattiin Euraan hamstraamaan niitä tuulettimia. Tididiididii: sain toisenkin pinkin tuulettimen eli nyt naputtelen tässä mun sänky-officessa ihanan vilpoisessa ristivedossa. Hiukan pitkään se kassa mua tsekkas, kun ostin vaatimattomasti neljä tuuletinta... :D Halpahallista suuntasin bussiin, jonka ratissa istui kerrassaan lupsakka kuski. Musta on aina ihanaa jos kuski jaksaa spiikata jotain extraa mikkiin ja tää tyyppi tarinoi ihan urakalla. :) Vaikuttaa kummasti matkantekoon ja pistää niin vihaksi ne kuskit, jota ei pysty sanomaan mikkiin kuin määränpään ja päätepysäkkiä edeltävät stopit kuulutellaan jos kuulutellaan. Mur. Pääsääntöisesti noissa pitkänmatkanbusseissa on tosi jees tyyppejä ratissa, mun reitille on onneks osunut vaan muutama nuiva.

Kotona yritin saada kämppää kuosiin, mutta siinä +27,9 (hei, se on vähän laskenut!) sisälämpötilassa en kauheesti jaksanut huhkia vaan siirryin aika nopeesti partsille olennaisempien asioiden pariin:

Aika nopeesti tulin sieltä partsilta takas, ois kohta alkanut iho tiristä, sen verran tuima paiste siihen osui... Ei kyllä juurikaan oo tullut oleskeltua tuolla partsilla. Päivisin se on ihan pätsi ja iltaisin en välitä jakaa henk.koht. juttujani naapureiden kanssa. Just puhuttiin Ystävistä parhaimman kanssa eilen, että on ihan ok istua kylässä parvekkeella ja jauhaa syntyjä syviä kun "ei ne kamun naapurit mua tunne", mut omalla partsilla se ei ookaan enää niin siistiä. Se vähä mitä illalla partsilla istuttiin meni multa aina hiukan ohi, kun en siinä jotenkaan ollenkaan rentoutunut. Tai no, sen tokan viinipullon kohdalla taisin olla jo vähän rennompi. ;) Muilla vastaavia komplekseja vai oonko ainut narsisti, joka kuvittelee että naapureita kiinnostaa mun jutut?

Riittävien sisä- ja ulkolämpötilojen johdosta ei tehnyt mieli järin tuhtia apetta vaan haettiin vaan Prismasta vähän salaattitarpeita. Ystävistä parhain on melkoinen virtuoosi keittiössä ja allekirjoittaneella onkin yhdessä kokatessa vaan se pilkkomisvastuu. Nyt ei tarvinnut ees pilkkoa, kun Sorri oli hoitanut salaatit valmiiksi sekoitukseksi pussiin, mun funktio oli siis, ööö, ripotella salaatit pussista lautaselle. Vau. (Noi Sorrin valmissalaatit on valmissalaattien aatelia, muilla on ihan kauheeta suojakaasumössöä, joka haisee todella kyseenalaiselta, mut noi Sorrit on tosi freesejä.)

Oon totaalisen onneton mitä tulee kastikkeisiin ja kateellisena ihaillen seurasin miten Ystävistä parhain tekaisi lohi-meloni-juustosalaatille jumalaisen kastikkeen turkkilaisesta jugurtista, sitruunasta, pippurista, Dijon-sinapista (, jota multa hämmentävää kyllä löytyi kaapista) ja tuoreesta mintusta. Toimi!

Tässä vaiheessa mun funktio oli vaan dokumentoida prosessia ja olla tiellä. Syömiseen osallistuin huomattavasti aktiivisemmin...

Aijuu ja jipii: Löysin Prismasta ihan täydelliset istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin. Mun tuolit on Ikean Hermannit eli halvat, hyvät ja ah niin hikiset. Istuin on siis vähemmän hengittävä ja pidempään apehdittaessa tietää muovituolilla istuneensa... (If juu nou vat ai miin... .. .) Oon haeskellut passeleita päällisiä jo pienen ikuisuuden, mutta kaikki on olleet joko ihan tylsiä tai sitten liian tyyriitä. No, nytpä osui Prismassa sattumalta silmään päällinen joka oli muodon ja värin puolesta kerrassaan jees eikä ees hinnalla pilattu. Koeajettiin noi eilen ja hyvin toimi, hip hip! :)

Huomaa vieressä aistikas jumppapallo, joka tuo sisustukseen silauksen 'sitä jotain'.

Tjoo, sellasta eilen, tänään ei sit vissiin ihmeempiä. Just mietin, että oisin voinut vähän lähteä pyöräilemään, mut mullahan jäi kypärä mökille eli sepä siitä sitten. Kauhee olla tällanen olosuhteiden uhri, pakotettu muhimaan sohvalla. :/ Nojåå, ehkä (siis ehkä, älkää vaatiko mua tilille tästä myöhemmin) voisin suorittaa jonkun pienen happihyppelyn, kaupassa ainakin on pakko käydä, kun täytyy ostaa sisältöä mun uusiin mehujäämuotteihin. Näistä lisää jahka oon saanut ekan satsin jäädytettyä ja testattua!

Lähetin mökille lentosuukkoja multimediaisesti ja kuva tärähti melkoisen taiteellisesti... Kuvaa ei siis ole käsitelty, oon vaan just noin kuvauksellinen. :D

Pus ja ihanaa sunnuntaita!

PS Ei, mulla ei ole silmä mustana eikä mun tukka normaalisti oo nuoltu taakse, toi on siivoustukka. :)

Loooooooooooooooooooooooooooooooooooooomaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Nyt se alko. Ihan virallisesti. Meitsi on lomalla. Kuukauden. OMG, herranjee, LOL ja EKTOJIUI (=EnKestäTääOnJotainIhanUskomattomanIhanaa). Oon tosin se tyyppi, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä eli aika tasan tarkkaan huomisesta alkaen stressaan sitä, että loma on pian ohi... :D Mut nyt vielä nautitaan ja isosti!

On kyllä ihan käsittämättömän kaoottista toi lomalle jääminen. Ekana kesänä ko. työpaikassa tein sen virheen, että jaoin loman kahteen osaan, mutta nykyään ei tulis mieleenkään, että jaksaisin lähteä lomalle kahdesti kesässä. Ei puhettakaan moisesta. Nytkin lomalle suoriutuminen vaati eilen 12 ja tänään 13 tuntia kauheeta paahtoa ja vieläkin surisee päässä, kun miettii muistiko nyt briiffata kollegaa ihan kaikesta. Tuskin. :/ No, ainakin loma tuntuu ansaitulta, kun sille aina lähtee ihan puolkuolleena. Ollut niin koomassa viime päivät etten hitsi vie oo jaksanut tännekään surffailla. Nyt täytyy zuumasta mitä kaikille kuuluu, etten heti tipu kelkasta loman kunniaks. Muutenkin oon nyt jotenkin niin tööt tosta lomapuristuksesta, että parempi lopetella nyt ennen kuin juttu luisuu vielä normaaliakin tasottomammaks... Adios siis, huomenna koitan naputella raporttia jahka päästään mökille! 

Vautsi: uus lukija!!! Sydämellisesti tervetuloa Faerie Sugar!!! :)

 

Lomatunnelmaa mun ihanaisen Madde-pakkomielteisen kamun kunniaks. 

Ens viikolla hää palaa viiden viikon reissusta, 

sit ollaan ees samassa maassa vaiks ei kaupungissa, 

kauhee ikkis.

Väsynyt, mutta vallan onnellinen

Puh! Jopas on kiva päivä takana! Työpäivä kului taas perushärdellissä, alkaa päivät loppua kesken lomakamman harvetessa - ei riitä tunnit kaikille niille rästihommille. :/ Sitä ihanampaa olikin unohtaa kaikki työjutut, kun näin piiiiitkästä aikaa yhtä kamua. Oli ihan huippua ja jauhettiin syntyjä syviä kevyet neljä tuntia. :D Oltiin taas Tomatessa (pääruoat heinäkuun ajan -40% - toimii) ja oli kiva privaattiterassi sisäpihalla, kun siellä ei ollut ketään muuta. Ihan mahtia välillä nähdä vähän "harvinaisempia" kamuja eli niitä, joita ei kohtaa ihan joka viikko. Sai taas jotenkin eri perspektiiviä omiinkin juttuihin ja naurettua tuli taas useammankin illan edestä. Kamu on muuttamassa Helsinkiin ja luulenpa, että saatan hänen vieraakseen joskus eksyä vaikkei tätä ennen juuri oo kahdestaan hengattu. On siis niitä kamuja, jotka on tuntenut monta vuotta, mutta joita yleensä on nähnyt jossain porukassa ja pippaloissa. Viime pippaloissa sovittiin että mennään sumpille ja tänään vihdoin saatiin kohtaaminen aikaseks kuukauden molemminpuolisen peruuttelun jälkeen. Oli tosi kiva huomata, että juttua todellakin piisas ja tuli tosi hyvä mieli. :) Ystävät on parhautta ja ihan mahtia saada kaverista ystävä isolla Y:llä monen vuoden jälkeen. <3

Sain tosta kohtaamisesta siinä määrin virtaa, että reippailin keskustasta kotiin perus-busseilun sijaan. Meitsin lukaali sijaitsee viitisen kilsan päässä eli tuli ihan kiva iltalenkki ja varsin kustannustehokasta, kun rimpauttelin Tampereella vaikuttavalle ystävälle eli tuli hoidettua kuulumiset siihenkin suuntaan. Jopas oon ollut tehokas. :) Vähän piti kyllä ottaa loppukiriä, kun olin litkinyt illan mittaan noin kaks litraa limua, kahvia ja vettä eli alkoi vimosella kolmanneksella olla hiukan asiaa saniteettitiloihin... Ex tempore -reippailuissa on omat riskinsä. :D

Mut eipä sit vissiin muuta, nyt meen hyvillä mielin nukkumaan ja toivon, että nukun hiukan viime yötä paremmin: näin jotain äärimmäisen sekavaa unta ja heräsin niin, että purin hampaita ihan täysillä yhteen. Sattu ihan simona leukaan ja pelkäsin jo hetken siinä pöpperössä, että on joku nivel sijoiltaan tai tohjona. En oo ikinä ollut mikään hampaiden kirskuttaja tms., mutta viime yönä häröilin unessa ilmeisen tunteella. Mut nyt nään ehkä vaan unta Toppiksen hienosta hymnistä, jossa allekirjoittaneen on SUURI kunnia olla mukana. Vähänkö oon otettu. <3