Röyhyskabaa ja raparperia

Myönnettäköön, että tää lomapäivä ois voinut alkaa pikkasen paremmin kuin tolla pötsin tähystyksellä, mutta jahka siitä kakomisesta päästiin, niin päivästä sukeutui oikein oiva. Nyt on siitä letkukurkkauksesta muistona vaan kipee kurkku ja noin 428 litraa nieltyä ilmaa massussa. Se sisään koristu ilma pyrkii samaa tietä ulos ja naapurit varmaan kuvittelee mun pokanneen jonkun kunnon karjun, kun harjottelen täällä aakkosten röyhtäilyä. Jos siis ikinä on röyhtäilykisaa tiedossa, niin (ylä-)tähystyksen kautta skabamaan, voitto on taattu...

Jos muuten mielii jotain tohtorismiestä pokailla, niin en suosittele mitään nenä/korva/kurkku- tai pötsiosaston tyyppejä, ainakaan jos heidän kanssaan viettää aikaa poskiontelopunkteerauksen tai ton tähystyksen tiimoilta. Kummankaan toimenpiteen yhteydessä ei kyllä oo ollut mikään ihan naisellisin mahdollinen fiilis. Tai tietty jonkun eriteinnostuneen mielestä se nenästä punketeerauksen myötä puskeva vihreä setti voi olla tosi jees ja tähystyksen aikaansaamat kakoäänet ja muu korina musiikkia korville. Itse en kuitenkaan kokenut olevani ihan hehkeimmilläni.

Onneks se operaatio oli nopsasti ohi ja olo koheni yllättävän pikaisesti. Kävin nauttimassa sämpyläaamiaisen jokirannassa ja haahuilin siitä linnan puistoon arpomaan mahtaako Esteri liittyä mun puistoseuraksi vai ei. Onneksi hän vaan piipahti ja just, kun olin jo tekemässä lähtöä. Sain toteutettua mun muka ex tempore -lounastelunkin vähän viiveellä ja kävi munkki, kun kamun aikatauluun passasi lyhyen varoitusajan apehdinta. Oli ihan tosi kivaa lounaalla ja tuli hurjan hyvä mieli, kun sain tuumasta toimeksi. Toivottavasti treffataan samoissa, tai joissakin muissa, merkeissä pian uudestaan.

Lounaan jälkeen hortoilin toiseen suuntaan jokea ja päädyin käpyttelemään melkein kotiin asti, kun symppis hiekkatie jatkui aina vaan ihanassa jokimaisemassa. En oo (daiju) ennen mennytkään kyseistä reittiä, täytyy toi virhe korjata tän kesän aikana monesti.

Otin pienet välikuolemat sohvalla ja lopettelin ton Slaughterin dekkarin, niisk. Tuli ihan orpo olo, kun se loppui, täytyy pian ottaa joku uus opus työn alle. Tykkään kyllä hänen tuotannostaan, jos ei oo vielä tuttu, niin kannattaa lukea ensin Grant County -sarja, ja sitten vasta tarttua tohon Will Trent -sarjaan, ovat jatkumoa ja hyviä kaikki.

Illemmalla polkasin vielä kotikotiin raparperivarkaisiin, löysin yhden lupaavan raparperisiirappiohjeen, jota aattelin testailla. Bongasin tänään Clas Ohlsonilta vaiks mitä ihanuuksia (miksei kukaan oon kertonut, et siellä on vaiks mitä härpäkettä), mutta jätin hyllyyyn, kun en muka keksinyt niille purkeille ja purnukoille käyttöä. No nythän sitä löytyi, haaveissa siintää sellaset ihanat kotikutoiset purkkilot täynnä jumalaista siirappia, jota voi sitten idyllisesti napata kyläviemisiksi tai antaa vieraalle matkaan mukaan. Käytännössähän tuun kämmäämään sen siirapin totaalisesti ja ne purkit makaa eka aikansa siinä tahmassa, kunnes vähin äänin heitän ne roskiin, kun se syömäkelvoton tankura ei lähde niistä enää millään. Toi on ihan tieto, mut hetken saan vielä haaveilla tollasesta epäluonteenomaisesta keittiöhengettäryydestä ja käydä ostamassa ne putelit Clasulta. 

Mut jos sit vähän unta, niin jaksaa huomenna taas lomailla. Sovitaanko, että tää mun kupu vois olla hiukan vähemmän tynnyri huomenna, burp.

Sairaslomalla on ei ihan niin parasta, kun

Lähdet hieman ulkoilemaan viikon totaalitoimettomuuden jälkeen 

ja hiki tulee jo eteisessä.

 Menet päivätorkuille ja sen puolen tunnin aikana naapurin koiralla on 

todella paljon asiaa, joku lähinaapureista siirtää lattiaa pitkin jotain 

todella raskasta ja puhelin soi todella usein kahdesti. 

Tämän johdosta nukutkin kaksi tuntia kolmen minuutin välein soivan torkkuherätyksen säestämänä ja lyöt epähuomiossa ystävälle luurin korvaan, kun et erota unenpöpperössä soittoääntä torkusta.

Muut päivittävät blogejaan aivan liian harvoin ja olet nolon aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Jos Facebookiin, Twitteriin ja LinkedIniin tarvitaan promilleraja, niin poistetaan sairaslomalaisilta se tykkää-namikka.

Ehdit kikkailla uuden kuvankäsittelyohjelman kanssa sydämesi kyllyydestä
ja muokkaat kaikki kuvasi tekotaiteellisuuden tuolle puolen.

Sairaslomalla on parasta, kun

 

Ehtii/jaksaa pyykätä niin, että pyykkikopan pohja melkein häämöttää. 

(Mut vaan melkein, koska se yltiönöhtäävä pyyhe ei vissiin 

poistu sieltä ikinä. Tai jos, niin roskiin, ei pesukoneeseen.)

Muistaa kastella huonekasveja sen verran, että ne jopa kasvaa. 

Ehtii kerrankin lakata varpaankynnet rauhassa ilman, että täytyy jännittää 

kenkiä jalkaan tunkiessaan menikö homma heti ihan ketuiks.

Voi syödä kahtena päivänä päivälliseks varrasleipää, 

Oivaa, Oltsua ja kymmenen minsan munia.

 

Viittii huushollata vähän. 

Silleen tosi maltillisesti.

Voi puhua viinitilalta soittelevan Ystävistä parhaimman 

kanssa melkein katkeroitumatta. Melkein.

Mut päivän kyllä kruunas ihanan Jennin vinkkaama PicMonkey, 

jolla kaikki nää kuvat on muokattu. 

Lööv!

 

Jep

Voisko mun saikku jatkua loputtomiin? Vietän neljättä päivää sängyssä (tosin siirryn partsille heti, kun siihen alkaa paistaa) ja oon saanut aikaseks mm. seuraavaa:

- Useammat kymmenen tunnin yöunet ryyditettynä kahden-kolmen tunnin tirsoilla. Miten sitä näkeekin niin skitsoja unia, kun nukkuu kipeenä ja/tai päivällä? Oon mm. mökkeillyt kahden ei ihan niin hyvän ystävän kanssa ja se oli ei ihan niin kivaa. Meillä oli myös totaalisen hämmentävät jatkot mökillä ja yritin jotain täydellisen ällöttävää miestä, joka siis oli niin ällöttävä, että itsekin kinda tajusin sen, mutta yritin silti. Eikä se ees lämmennyt. Hajottanut totaalisesti yhden henkilöauton, koska se tippui mun kädestä (jep) kaltevalla (jep) tiellä. Jep. Majoittunut jossain ihme heimossa, jossa piti käydä vessassa pytyn päällä seisten. Jep. Kämmännyt öljyn yhteisoston, unohdin koko oston sen jälkeen, kun tilallisena (jep) olin ehdottanut sitä muille tilallisille. Jep.

- Saanut kotiinkuljetuksena kaupasta jätskiä ja jugurttia. (Mää ♥ äiskä & iskä.)

- Harkinnut tekeväni yhtä sun toista, mutta jättänyt sitten tekemättä.

- Möllöttänyt romanttista hömppää enemmän kuin laki sallii. Toi Just like heaven oli entuudestaan tuntematon tapaus eikä järin häävi, mut voiko olla parempaa laatuhömppää ja romcom-aatelia kuin Odottamaton ehdotus ja How to loose a guy in 10 days. Noi on mun nollauslemppareita ja vihdoin kyllästyin metsästämään niitä kaiken maailman vuokraussysteemeistä ja tilasin ne ihkaomaksi. Parhautta! ♥ Oon nähnyt noi öbaut seitsemänsataa kertaa (aina kipeenä, krapulassa tms.) ja vieläkin toimii. Lööv.

Joo, mun henkinen ikä on 13 ja risat.

- Katsonut myös erinäisiä Frasier-uusintoja ja ehkä parit Frenditkin... Näitähän ei oo tosiaan ennen nähty.

- Väijynyt Tallinnan leoja melkoisen alati. No, tää ei kyllä mitenkään poikkea normaalista, oon koukussa. Äsken yks pentu nappas toista hännänpäästä kiinni ja toinen kosti samalla mitalla eli siinä sitten kieppuivat kumpikin toisen hännänpää suussa. :D Nyt kolmaskin heittäytyi geimeihin mukaan, ja nyt ne on vaan yks täplikäs kerä, josta ei oikeen ota tolkkua mikä on kenenkin pää ja häntä. ♥

- Pessyt pyykkiä, unohtanut ne koneeseen ja pessyt ne seuraavana päivänä uudestaan. Check.

- Viettänyt aivan liian paljon aikaa koneella, ne fanaattisimmat teininörtitkin kalpenee mun rinnalla.

- Haaveillut uudesta työstä ja stressannut nykyistä.

- Haaveillut ylipäätänsä uudesta elosta ja uudesta pirteästä itsestä. Joojoo, sanoista tekoihin, mutta miten?

- Hoitanut ihoa uusituilla resepteillä ja todennut niistä olevan tällä kertaa ehkä ihan pikkasen apua. Tai sit se on toi saikku. Tiedä siitä, mutta iho on promillen verran parempi. Iso jei! :) (Aiempaan marinaan postaukseen liittyen: kutsu TYKSiin tuli ja syyskuussa sitten arvotaan josko saan sen B-todistuksen tai en. Mun tuurilla iho paranee just sen verran lomalla, että meinaavat, etten oo tarpeeks huonossa hapessa...)

- Syönyt liikaa hunajavohveleita. Röyh.

- Toivonut tän olotilan (okei, olo itsessään ei vielä ihan paras mahdollinen, mut tila erittäinkin jees) jatkuvan loputtomiin.

Kauhee sinällään toi merikotka-juttu, mutta muutama "hupaisa" kohta siinä oli: "Kotkanuorison norkoilu luodon ympärillä..." ja "Merikotkien ja munarosvojen yhteistyö kylvää tuhoa..." Kovin on inhimillistä menoa tuolla luonnonhelmassakin.

 

Sicko

Jeppajei, mulla ei ookaan alkava kasvohalvaus/aivoverenvuoto/viittä vaille kooma/tms. muuta pientä, mulla onkin poskiontelotulehdus ja keuhkot täynnä jotain extraa! Aika huojentava tieto ja menee ohi antibiootilla ja levolla, hiukan jo pelkäsin, että mikähän mua riivaa, kun on niin hiton takkusta. 

Aamulla taas posotin neljännen kerran tällä viikolla totaalisesti pommiin ja kaikki oli taas ihan käsittämättömän vaikeeta. Meni sitten siinä määrin hermo, että otin puhelimen kauniiseen käteen ja rimpautin työterveyteen. No, siellähän oli sitten jo kaikki aamuajat menneet ja ajattelin, että kokeilen onneeni huomisaamuna uudestaan. Sen jälkeen myöhästyin kahdesta bussista ja palloilin ihan orpona lähikaupassa, kun en oikeen saanut kasattua eväitä ja päätin, että ehkä mä sitten kuitenkin otan sen seuraavan vapaan ajan.

Lääkäri oli ihan huipputyyppi ja niin nopsa käänteissään, että olin koko ajan ihan pihalla ja haavi auki, varsinkin kun nyt käyn to-del-la hitaalla. Hää kuulosteli keuhkot ja sit tökkäs tikkua suuhun ja totes jo ennen kuin olin ehtinyt muodostelemaan mitään vokaaleita, että täältä valuu nielusta koko ajan jotain settiä. Sitten sipastiinkin jo posket ultralla ja totes, että toinen poski on ihan täynnä extraa ja toinen turvoksissa. Olin äärimmäisen yllättynyt tosta, kun mulla ei oo ollut mitään nuhaa tms., ainoo oire nenä/korva/kurkku-akselilla on tällä viikolla ollut se hitusen työläs hengitys, mut kuvittelin sen tosiaan johtuneen ukkosesta. Mulla on myös ollut erinäisiä poskiontelon tulehduksia, joten olin tosi ihmeissäni, kun ei tullut pieneen mieleenkään, että moinen olis nyt vallalla. 

Siihen kasvohalvaus/en pysty muodostamaan puhetta normaalisti -fiilikseen lääkäri totes, että saattaa olla tota väsymystä tai migreeniä, jonka ukkonen laukaisee. Migreeniä kun on niin monenlaista, ja yks versio voi kuulemma aiheuttaa tollasta halvaustunnetta ja jopa hetkellisen (ohimenevän) toispuoleisen halvauksen! Siis niin, että oikeen roikkuu toinen puoli naamasta ja kaikkee. OMG, onneks ei moista käynyt, ihan vaan vähänkö oisin ollut paniikissa. :/ Kehotti varaamaan ajan neurologille, kun migreenilääkitys olis tohon perus-buranaa tehokkaampi. Oli ihan mahtavaa, kun hää noteeras sen ukkosherkkyyden, tuntuu että kaikki on vaan aina ihan että okei, jos siitä mainitsen. Hää sitä naurahtikin, että puhu vaikka jatkossa migreenistä, kun se on tunnetumpi ja tunnustetumpi. :)

No, nyt oon siis saikulla ja maanantaina kontrolli, että katotaan mikäs on fiilis ja joko pää toimii. Antibioottia kymmenen päivän kuuri, jotain allergialääkettä + ohje nukkua ihan hitosti ja käytellä nenäkannua. Sanoi siitä väsymyksestä, että moni näillä oireilla nukkuu vuorokauden ympäri eli ei ihme, että pikkasen väsytti. :D Piti tossa päivällä ottaa parin tunnin tirsat, mutta posotin sitten kuus tuntia putkeen, tais tulla ihan tarpeeseen. Se mun useamman päivän jatkunut närästyskin voi kuulemma olla vaan sitä, että kroppa on niin puhki, että kehittää kaikkia muitakin oireita.

Mut tosiaan erittäin huojentavaa, että löytyi syy ja noinkin helposti hoidettava juttu. Eniten pelkäsin ettei löydy mitään ja mun olo voi vaan olla normaalisti näin epänormaali. Oli ihan mahtava kyllä se lääkäri ja nyt odotan, että pääsen maanantaina vaikuttamaan toivottavasti hiukan täyspäisemmältä, tänään kun tosiaan olin ihan pihalla ja tarkistin kaikki asiat kahteen neljään kertaan. XD

Mut nyt jatkan tätä koomailua, virkeempää viikon jatkoa muille!

PS Kiitos vielä Fcookielle, kun kannustit mua lääkäriin! ♥

So not worth it

Mun iholääkärillä on muhun jännä vaikutus. En tiedä mikä siinä on, mutta siihen tuoliin kun pääsen, niin huomaan pian tilittäväni ties mitä itku kurkussa ja sellasella vauhdilla, että sanat meinaa takertua toisiinsa. Ei se välttämättä ees henkilöidy tohon lääkäriin vaikka hän hyvä tyyppi onkin, joku siinä vaan saa mut ymmärtämään oman tilanteeni ja hetkeks itsesääli ottaa totaalisesti vallan. Edellisellä kerralla olin niin tehokkaasti pihalla, että poistuin kahden viikon sairaslomalapun kanssa ja tällä kertaa otettiin puheeksi biologiset lääkkeet*. Ehkä mä sit oon virallisesti pipi.

Ko. lääkitys vaatii B-lausunnon TYKSistä, mutta tää lääkäri meinas, että moiseen ois hyvät mahkut, kun pitkälti kaikkea on kokeiltu eikä oikein mikään auta. No, kattoos ny miten käy, mut täytyy myöntää, että pieni toiveikkuus taas nosti päätään. Oon tietoisesti koittanut karsia yletöntä optimismia mitä tulee uusiin lääkkeisiin, kun pettymykset on olleet melkoisia tulosten ollessa olemattomia, mutta kieltämättä hiukan innostuin taas tälläkin kertaa. Koitan nyt tolkuttaa itelleni, ettei oo varmaa ettäkö sen B-todistuksen saan tai että ees suosittelevat TYKSissä ko. hoitomuotoa tai vaikka näin käviskin, niin ei nekään lääkkeet välttis pelitä. Peestä siinä on se, että siinä vaiheessa on tullut investoitua siihen kokeiluun 700 euroa (lääkekatto), summa jonka laittaisin vaikka viisinkertaisena tohon jos ois ihan vissi, että siitä on apua. Tiedä sitten mitä tässä pitäis toivoa, sovitaanko, että toivon ees hiukan terveempää ihoa, päästiin siihen tavotteeseen sit millä keinolla hyvänsä.

Ja edelleen haluan korostaa, että tää tauti ei oo (allekirjoittaneen kohdalla kuin sosiaaliseks-) kuolemaks, ihmiset kärsii (ja selviää!) paljon pahemmistakin jutuista, mut koska mun napa on kuitenkin mua lähinnä, niin tosta on nyt kertynyt sitä napanöyhtää riesaks asti. Jotenkin onnistun aina välillä ton peen unohtamaan (kunnes taas herään lakanat veressä tai kengät hankaa kipeään ihoon tai kyynärpäitä ei voi pitää pöydällä kun sattuu tai tukka on pakko pitää auki, kun hiusraja on niin karmeen näkönen tai nenä hilseilee veke tai kulmakarvat on ihan valkoset tai rikkisheivattu psori sääressä ei vaan tyrehdy niin että myöhästyt töistä kun et voi laittaa farkkuja jalkaan ettei ne oo veressä tai eteisen musta matto pitäisi taas imuroida, kun siihen on eilisen jälkeen ilmestynyt niin paljon karstaa tai sohvalla ei voi olla kyljellään kun sattuu tai jalkapöytien iho, joka on ainoa mikä on kämmenselkien ja kasvojen lisäksi esillä, näyttää siltä kuin olisit viime tipassa pelastunut tulipalosta tai kun olkapäillä on ikuinen lumikerros tai korvat kutisevat koko ajan tai kaikkea tätä yhtäaikaa), mutta siinä vaiheessa kun lääkäri katsoo ymmärtäväinen hymy huulillaan ja antaa ymmärtää että tilanne voisi olla aika paljon parempi, huomaan sittenkin olevani aika paskana tästä. Niin pinnallista ja pientä kuin se onkin.

(Ja tässä vaiheessa on siis hyvä kertoa jos sattuu olemaan joku uusi messissä tai joku on ollut niin onnekas, että on mennyt joku aiempi rutina ohi niin kyse siis on psorista.)

Tää on ollut yhtä itsetutkiskelua viime ajat vuodet ja varsinkin viime aikoina oon miettinyt aika paljon mikä on tärkeetä ja mikä ei. Töissä menee ihan päin peetä, vapaa-aika on 90% yritystä pysyä hereillä, kavereilta tulee palautetta, kun en osallistu tarpeeksi ja perun menoja ja parisuhdetta mulla ei oo eikä tuu ennenkuin joku mut täältä sohvalta hakee. Mut onneks mulla on vakityö ja ihan kiva titteli. Jippajei. 

Lueskelin eilen viimeisimmästä Me Naisista (toi ei vaan taivu kivasti) Poets of the Fallin Marko Saareston burnoutista ja toivon, että mun ei tarvi mennä ihan niin pitkälle ennen kuin pääsen tosta oravanpyörästä veke. Marko muutti kolmekymppisenä unelmaansa tavoitellessaan porukoidensa kellariin, mutta sitä edelsi sarja rohkeita tekoja eli loppuunpalamisen myötä tapahtunut irtautuminen toisen palveluksesta ja oman firman perustaminen, siitä luopuminen ja uuden uran starttaaminen. (Välikommentti tohon "niin pitkälle menemiseen", niin toivon siis ettei tarvitse muuttaa porukoiden kellariin, kun se on öbaut metriXmetri luukku eteisen lattian alla. Ne itsetuhoiset ajatukset voidaan jättää väliin myös, jos ei lasketa sitä itsensä pikkuhiljaa hengiltä syömistä, se juna meni jo.) Jutun mukaan Marko kuvaa kahdeksaa vuottaan mainosmaailmassa sanalla ahdistava ja ihan voin samalla adjektiivilla summata omat viisi vuottani, ala tosin on hippasen eri. Markon tilannetta varmaan hitusen auttoi se, että hää on lahjakas ja hällä oli unelma mitä tavoitella, voiskohan loputtomasta saamattomuudesta luoda uran? Jos vaikka eka koittais Guinessin ennätystenkirjaan maailman laiskimpana ihmisenä ja siitä se ajatus sit lähti...? Eniveis, ton jutun mukaan Marko starttaa kiertueelle sinkkuna eli Marko jos kun luet tätä, niin sopii soitella, mulle kyllä kelpais tollanen personal urheiluhieroja/elämäntapavalmentaja/akupunktiohoitaja.

Ja mun pointti oli...? No vaikka se, että tälläkin hetkellä mahasta vääntää, kun on hommia niin hitosti rästissä, mut onneks oon menossa töihin puol kuudeks, jotta pääsen alottamaan mahd. aikaisin ja ennen kuin asiakkaat herää uusine pyyntöineen. Jos ahdistus on se kuvaava tunne, niin "So not worth it"* on se päällimmäinen ajatus.
 

* Biologisella lääkkeellä tarkoitetaan yleisesti valmistetta, joka on valmistettu bioteknologisesti käyttämällä eläviä soluja valmistusprosessissa. Psoriasiksen biologisessa hoidossa käytetään laskimoon tai ihon alle annosteltavia lääkkeitä. Niiden annostelutiheys vaihtelee kahdesta kerrasta viikossa yhteen kertaan kolmessa kuukaudessa. Biologiset hoidot ovat ns. täsmälääkkeitä, jotka vaikuttavat vaimentamalla immuunivastetta, joka on psoriasiksessa väärällä tavalla kiihtynyt. Koska ne vaikuttavat koko kehossa, niillä on usein myös suotuisia vaikutuksia mahdollisiin niveloireisiin. Biologista hoitoa käytetään keskivaikeaa ja erityisesti vaikeaa psoriasista sairastavilla potilailla silloin kun muut systeemiset hoitomuodot eivät tehoa riittävällä tavalla. http://www.imnotpsori.fi/index.php/psoriopas/#page_7

* Sori, kökköenkkua välissä, mutta toi ei vaan käänny niin hyvin suomeks.

Keskiaikaista hissimusaa suolatussa sängyssä

Mikä on tehokkain tapa selättää joulustressi? Viettää vaan joulunalusviikon kuumeessa, niin ei tarvitse stressata lahjaostoksia, joulusiivousta tai leipomuksia. Eikä hirveesti mitään muutakaan.
Tällä viikolla on mm. :

- Kuunneltu Pulssin totaalisen jäätävää jonotusmusaa. Se oli joku täydellisen epävireisten soitinten kombo keskiaikaisella hissimusateemalla. Vain säkkipilliversio ois voinut olla pahempi. (Sitä torin tuntumassa toisinaan musisoivaa säkkipillistiä ei muuten oo näkynyt hetkeen. Sääli, niin ilo korville ollut hää.)

- Pakoiltu hyvännäköistä lähikaupan miestä hyllyjen välissä. Miks se on aina vuorossa, kun mun ostoskori ei kestä katseita (= eineksiä + herkkuja)? Tällä viikolla oli vielä epäviehättävyyden maksimointi päällä, kun siihen mikroriisipuuro/maksalaatikko/kingis/kinuskimunkki/limu-komboon oli vielä yhdistetty varsin autenttinen kuumeluukki eli harmaankalpea hipiä, megalomaaniset (siis jos ihminen on nukkunut suurimman osan viikkoa niin miten voi näyttää vastikään haudasta revityltä??) silmäpussit ja linttaan nukuttu tukka. On kyllä edelleen mysteeri tää mun sinkkuus...

- Vietetty 70% viikosta kotona ja tästä 99% sängyssä. Tai no, ehkä siellä jääkaapilla on kuitenkin mennyt prosentuaalisesti hiukan enemmän aikaa.

- Katottu kaverilta ikuisuuslainassa ollut Gilmoren tyttöjen kutoskausi. Kuviteltu viimeiseen jaksoon ja viimeiseen ottoon asti, että kyseessä on vimppa kausi. Ihmeltelty, että hiukan tää jäi kesken ja todettu pienen guuglauksen jälkeen, että kausia on kaikkiaan seitsemän. (Oon muuten tota sillon tällön ykköseltä seurattuani pitänyt sitä sanailua paikoitellen vähän turhan nokkelana ja paikoitellen tosi ärsyttävänä, mutta pienessä kuumepöhnässä ja ilman tekstitystä toimi ihmeen hyvin.)



I'm afraid that the ultimate gift ship has sailed. A while ago. It's probaly in Fidji by now.

- Todettu, että Stockan läpi oikaisu pienessä kuumepöhnässä aatonaatonaattona ei ole hyvä idea.

- Tapeltu to-del-la takkuavan netin kanssa. Laiminlyöty tästä syystä myös Bloggeria.

- Kuolattu Javier Bardemia. Katsottu siinä ohessa Eat Pray Love, joka ei ollut elokuvana ihan niin huono, kuin mitä siitä oli lupailtu. Katsoin tosin Director's cutin, tiedä sitten millanen se teatteriversio on ollut. Kirja on kyllä jakanut aika hyvästi ihmiset kahtia. Mulla oli se lomalukemisena kevätreissulla ja sinne rantsulle sopi ihan täydellisesti. Pidin siis, mutta esim. toinen työkavereista ei päässyt alkua pidemmälle ja toinen ei kehdannut sanoa että inhosi sitä, totesi vaan ympäripyöreesti ettei ehkä ollut ihan hänen juttunsa.

Penelopella on kyllä aika rankkaa. Ressu on niin ruma ja lahjaton ja sit vielä tollanen mölli miehenä.

Sääliks käy.

- Pahoiteltu melko voimallista valkosipulin löyhkää melko söpölle lääkärille. Kaottu nieluviljelyssä.

- Saatu vallan ilahduttava hymy aamubussissa kanssamatkustajalta. Hää tais vähän flirtata tai sit hällä oli vaan roska silmässä. Huono näkö ainakin, jos ei muuta, meitsi kun tihkui sitä aamukahdeksan 'tulen töihin eilisessä meikissä ja tukassa ja kuumeessa, kun pakko saada pari hommaa hoidettua' -glamouria. Hymy oli sitäkin ilahduttavampi.

- Syöty pahimpaan makeannälkään kettu-karkkeja. Ei ne olleetkaan ihan niin pahoja. Ihan.

- Saatu keskiviikkona postiluukusta mahtuakseen liian iso paketti, joka täytyy noutaa yhdestä Suomen (siis Suomen, ei pelkästään Turun) ruuhkaisimmasta postikonttorista. Onneks oisin ollut tiistaina ja torstaina kotona sitä vastaanottamassa.

- Häröilty siskolle puhelimeen vastattaessa. Keräilin puhelimen soidessa sen verran syvästä koomasta etten ollenkaan tajunnut onko tulossa työ-vai henkilökohtaisempi puhelu. Se näytössä vilkkuva siskon kuva siis ei antanut tarpeeks vinkkiä.

- Suolattu popcornien lisäksi myös sänky. (Mitä ikinä oireita tää tauti onkaan pitänyt sisällään, niin makuaistin ja / tai ruokahalun menetys ei oo niihin kuuluneet...)

- Oltu jostain syystä kaiken kaikkiaan yllättävän hyvällä tuulella. Ja vain kaksi päivää töissä. Hmmmm.

- Peruuteltu menoja ja lykätty työjuttuja ens viikolle. Hyviä välipäiviä mulle!

- Mietitty tapaninpäivän menyytä, kellään mitään hyviä jouluisia drinksuvinkkejä? Lämpösiä on netti pullollaan, mut viileempiä joulutunnelmia tuli vastaan vähän vähempi. Täytyy ehkä ottaa suhteet käyttöön ja tiedustella asiaa ammattilaiselta - toisilla on tuttavapiirissä lääkäreitä, asianajajia, pankinjohtajia yms. ihan joutavia, paljon pidemmälle pääsee kun kamu on baarimestari. 

- Syöty lukuisia Strepsilsejä.
 

- Todettu, että tukan voi kuumeessa nukkua todella jännästi pystyyn. Siis aivan päälaelta. Siis aivan pystyssä. Päälaelta. WTF?

No joo, olihan tässä. Nyt taidan valua tästä risti-istunnasta kyljelle ja heittää Bridesmaidsin pyörimään. Oli hiukan hintsu toi lähiärrän anti, mut tähän koomaan toi on varmaan ihan passeli. Ja siinä on näköjään Gilmoren tyttöjen Sookie, niin pysytään teemassa.

Mut pysykääs muut terveenä, niin mäkin yritän parantua aatoksi.

Edit 03:35: Se Bridesmaids oli ehkä huonoin leffa ikinä. Jotenkaan mulle ei tosta kannesta käynyt ilmi toi genre eli joku ihme feminiiniversio pissakakkahuumorista. Hyi hitto miten huono leffa, en ymmärrä miks ees jatkoin katsomista ekan kymmenen minuutin jälkeen. Ziisös.

(Maailman epäseksikkäin mies täältä ja pariskunta täältä.)

Hau!

Lomalaskurissa toka päivä suoritettu ja nyt tää alkaa pikkuhiljaa tuntumaan todelliselta, kun ei huomenna tarvitse mennä töihin. Aika jees. :) :) Tänään oon vaan elbaillut, lueskellut lehtiä laiturilla, syönyt, käynyt käpyttelemässä, syönyt, möllöttänyt telkkaa, syönyt, uinut ja tota, ööö, venttaas, aijuu: syönyt. Huomenna pitäis suunnata kaupunkiin eikä kiinnostais yhtään. Mökillä aika ja aikataulut vaan katoaa niin totaalisesti, että kun saan sen moodin päälle, en lähtis täältä millään. Homma ei paljon tätä stressittömämmäks voi mennä, tää on todellisuuspakoa parhaimmillaan. Ja ehkä vielä hiukan riipii se, että huomenna palailen sivistyksen pariin niinkin pätevästä syystä kuin kynsihuollon takia. Neiti! Mökkinaapurille en ees kehdannut tota sanoa, totesin vaan ympäripyöreesti, että on "menoa"... :D

Avara luonto vol. 2.

Tää kaveri tuli vastaan rantakivikossa, mahtaakohan hää olla pieniin päin, 

kun on hiukan pullea? 

(Paitsi että jos toi on se kriteeri, niin meitsi odottaa viitosia... :D)
 

Jatketaan eläinlinjalla, sillä pakko mouhota tännekin, kun jo ääneen lueskelin ko. artikkelia perheelle. Hyvässä terveydessä (viimeisin numero) oli juttua avustajakoirista. Siellä oli ihan uskomaton tapaus, Disney, joka teki omistajansa puolesta vaikka mitä. Hää avitti kaupassa ostokset korista hihnalle ja sieltä kassiin + antoi kassaneidille kortin ja otti sen takaisin kuitin kera. Kotona hää siivos eli työnteli tuolit pöydän alle ja vei kaukosäätimet, pyykit yms. paikoilleen - omistaja oli pyytänyt, että hää siivoais omat lelunsa, mutta Disneypä huushollasi myös omistajansa "lelut" kuntoon. Ko. hoitsu myös aavisti ennalta kipukohtauksen ja tuli lämmittämään omistajaa ja kerran päänsärkykohtauksen yllättäessä hää oli painanut kuonollaan ensin toista ja sitten toista omistajansa ohimoa 15 min - fysioterapeutin mukaan hää oli painanut aku-pisteitä! Aika huimaa!! Niin nostan hattua a) noille arjen sankareille + b) heille, jotka ko. apureita kouluttavat. Ihan uskomatonta!

On se eläimen vaisto kyllä jotain ihmeellistä. Mua on siunattu ihosairaudella ja viime kesänä, kun iho oli erityisen huonossa kunnossa, kyläilin kamun luona paljain jaloin. Heitin koiruus tuli heti nuolemaan mun jalkapöytiä ja hoivasi niitä useamman minuutin. Hää kuulemma aina menee "parantamaan" jos jollakulla on joku pipi tms. Olihan se toisaalta hitusen ällöä (enempi ehkä kävi sääli sitä haukkua, kun nuohos mun vähemmän freesejä hellevarpaita... ;D), mut toisaalta ihan uskomattoman liikuttavaa, kun hän täysin pyyteettömästi yritti parantaa mun vaivan. Aikas ihkua. <3 Eläimillä on myös uskomaton taito toimia stressinpurkajina. Olin kerran äärimmäisen stressaavan viikon jälkeen menossa kamun luo viikonlopuksi koiravahdiksi. Mietin sinne raijautuessani, et tääkin vielä, mieluummin olisin vetänyt levyksi kotona ja nukkunut koko viikonlopun yli. No, enpä ollut ehtinyt viettää kuin puolisen tuntia koiruuksien kanssa (yksi kummassakin kainalossa paijattavana), niin stressi oli byegones ja mieli huomattavasti parempi. Kurjuus ettei nykyinen elämäntilanne salli karvaisempia kavereita, olis moinen ihan ihana.

Nyt lupsuu simmut siihen malliin, että taidan vetää levyksi ja uneksia niistä karvaisemmista kamuista. Oivaa alkavaa viikkoa, toivottavasti mahd. moni viettää sitä loman merkeissä!!!

PS Oisko jotain vinkkiä mitä tehdä tiistaina päivällä? Illaks mulla varmaan onkin menoa, mutta päivään ois kiva kehittää jotain ohjelmaa. Pitäisköhän ottaa itteään vihdoin niskasta kiinni ja tutustua Turun tän hetkiseen kulttuuritarjontaan... Hävettää myöntää, mutten vielä juurikaan oo hyödyntänyt tätä kulttuuripääkaupunkiutta ja nyt ollaan jo puolessa välissä. Hmmm, se vois todellakin olla ens viikon to do -listalla, täytyy soittaa yhdelle töistä vapaalle kamulle, jonka kanssa näistä kulttuurivelvoitteista oli jossain vaiheessa huterasti juttua. Mut muitakin vinkkejä otetaan vastaan!!! :)

Räps ja vink

Nyt lähtee ihan pikapostaus, sillä pian on pakko lähtee kaivamaan nää piilarit pois päästä (siis kirjaimellisesti saa ryhtyä kaivuuhommiin, on viime viikot olleet simmut ihan simokuivat ja piilareiden kanssa melko tuskasta), mut otetaan pikamoi tähän väliin. En oo tosiaan täällä aikaisemmin juuri pyörinyt ja just tuli mieleen mahdanko rikkoa jotain etikettiä kovastikin. Oon nimittäin käynyt melkoisen ujostelematta kommentoimassa yhtä sun toistakin blogia ja mietin, että kai se on ihan jees? Mun mielestä siis olisi äärimmäisen mukavaa (vinkki vinkki) saada kommentteja, toivottavasti se on ok muillekin. Siis että ventovieras kommentoi vauvan ultrakuvaa tai kannustaa elämäntaparemontissa yms... No, sopii laittaa kommenttia, jos oon ollunna liian tuttavallinen, muuten jatkan samaan malliin. :)

Tänään olin taas liikekannalla ja ihmisten ilmoilla oikein urakalla. Tää viikko ollutkin melkoisen vilkasta ja jopa hieman ootan huomista "lepopäivää". Sohvalla ei siis olis tarkotus pötkötellä vaan laittaa kämppä kuosiin, mutta tosiaan olla hetki ihan itsekseen. Viikonloppuna sitten taas onkin yhtä ja toista, mutta vallan kivaa tiedossa. :) Näistä lisää tuonnempana, nyt moe!

Aijuu ja PS: Tuli noista kuivuvista silmistä mieleen kostuttajat eli vinkkiä pukkaa. Oon äärimmäisen huono silmätippojen kanssa, kun neljä ekaa on yleensä poskella ja viides sinnepäin silmässä. Olinkin vallan innoissani nähtyäni Tears again -mainoksen, sillä suihke vaikutti huomattavasti käyttäjäystävällisemmältä ratkaisulta. Melko tyyris se oli (vrt normaalit tipat), mutta käyttö on ihanan helppoa eikä suttaa meikkiä. Kosteutus ei ehkä ole mitään ihan tajunnanräjäyttävää luokkaa, mutta kyllä se ainakin pientä helpotusta toi. Ja siis hurjasti plussaa käytettävyydestä. Suosittelen siis kaikille tippaongelmaisille, joilla simmut eivät kuivu ihan tuhottomasti. Sopii myös piilareiden käyttäjille. http://www.tearsagain.fi/

Mutta juu, nyt siis ronkkimaan ne paljon puhutut piilarit veke, palataan huomenna! :)