Röyhyskabaa ja raparperia

Myönnettäköön, että tää lomapäivä ois voinut alkaa pikkasen paremmin kuin tolla pötsin tähystyksellä, mutta jahka siitä kakomisesta päästiin, niin päivästä sukeutui oikein oiva. Nyt on siitä letkukurkkauksesta muistona vaan kipee kurkku ja noin 428 litraa nieltyä ilmaa massussa. Se sisään koristu ilma pyrkii samaa tietä ulos ja naapurit varmaan kuvittelee mun pokanneen jonkun kunnon karjun, kun harjottelen täällä aakkosten röyhtäilyä. Jos siis ikinä on röyhtäilykisaa tiedossa, niin (ylä-)tähystyksen kautta skabamaan, voitto on taattu...

Jos muuten mielii jotain tohtorismiestä pokailla, niin en suosittele mitään nenä/korva/kurkku- tai pötsiosaston tyyppejä, ainakaan jos heidän kanssaan viettää aikaa poskiontelopunkteerauksen tai ton tähystyksen tiimoilta. Kummankaan toimenpiteen yhteydessä ei kyllä oo ollut mikään ihan naisellisin mahdollinen fiilis. Tai tietty jonkun eriteinnostuneen mielestä se nenästä punketeerauksen myötä puskeva vihreä setti voi olla tosi jees ja tähystyksen aikaansaamat kakoäänet ja muu korina musiikkia korville. Itse en kuitenkaan kokenut olevani ihan hehkeimmilläni.

Onneks se operaatio oli nopsasti ohi ja olo koheni yllättävän pikaisesti. Kävin nauttimassa sämpyläaamiaisen jokirannassa ja haahuilin siitä linnan puistoon arpomaan mahtaako Esteri liittyä mun puistoseuraksi vai ei. Onneksi hän vaan piipahti ja just, kun olin jo tekemässä lähtöä. Sain toteutettua mun muka ex tempore -lounastelunkin vähän viiveellä ja kävi munkki, kun kamun aikatauluun passasi lyhyen varoitusajan apehdinta. Oli ihan tosi kivaa lounaalla ja tuli hurjan hyvä mieli, kun sain tuumasta toimeksi. Toivottavasti treffataan samoissa, tai joissakin muissa, merkeissä pian uudestaan.

Lounaan jälkeen hortoilin toiseen suuntaan jokea ja päädyin käpyttelemään melkein kotiin asti, kun symppis hiekkatie jatkui aina vaan ihanassa jokimaisemassa. En oo (daiju) ennen mennytkään kyseistä reittiä, täytyy toi virhe korjata tän kesän aikana monesti.

Otin pienet välikuolemat sohvalla ja lopettelin ton Slaughterin dekkarin, niisk. Tuli ihan orpo olo, kun se loppui, täytyy pian ottaa joku uus opus työn alle. Tykkään kyllä hänen tuotannostaan, jos ei oo vielä tuttu, niin kannattaa lukea ensin Grant County -sarja, ja sitten vasta tarttua tohon Will Trent -sarjaan, ovat jatkumoa ja hyviä kaikki.

Illemmalla polkasin vielä kotikotiin raparperivarkaisiin, löysin yhden lupaavan raparperisiirappiohjeen, jota aattelin testailla. Bongasin tänään Clas Ohlsonilta vaiks mitä ihanuuksia (miksei kukaan oon kertonut, et siellä on vaiks mitä härpäkettä), mutta jätin hyllyyyn, kun en muka keksinyt niille purkeille ja purnukoille käyttöä. No nythän sitä löytyi, haaveissa siintää sellaset ihanat kotikutoiset purkkilot täynnä jumalaista siirappia, jota voi sitten idyllisesti napata kyläviemisiksi tai antaa vieraalle matkaan mukaan. Käytännössähän tuun kämmäämään sen siirapin totaalisesti ja ne purkit makaa eka aikansa siinä tahmassa, kunnes vähin äänin heitän ne roskiin, kun se syömäkelvoton tankura ei lähde niistä enää millään. Toi on ihan tieto, mut hetken saan vielä haaveilla tollasesta epäluonteenomaisesta keittiöhengettäryydestä ja käydä ostamassa ne putelit Clasulta. 

Mut jos sit vähän unta, niin jaksaa huomenna taas lomailla. Sovitaanko, että tää mun kupu vois olla hiukan vähemmän tynnyri huomenna, burp.

Imbevirne

Tieks, kun joskus on vaan ihan tositosi hyvä fiilis? Mulla on nyt just sellanen, päällä kunnon iih ja imbevirneeseen asti yltävät suupielet, maailmoja syleilevä olo. Aika parasta.

Ollut tosi kiva viikko, joskin kivaa päivää on aina seurannut totaalinen koomapäivä, jonka päätteeks oon sipannut sohvalle. Oonkohan taas nukkunut yhden tai kaks yötä sängyssä ja muut etsinyt hyvää asentoa tässä sohvalla. Guh. Mut takaisin niihin kivoihin päiviin... Keskiviikkona käytiin parin kaverin kanssa pemmaamassa Turun kaupunginteatterin kirppiksellä. Sinne oli ehtinyt ennen meitä moni muu ja jäljellä ei ollut enää ihan hirveesti vermettä, mut tuli hurjan kulturelli olo siellä pyöriskellessä. Helsingin kaupunginteatterilla on näköjään just tänään vastaava tempaus eli sinne siis jos kaipaa sadepäiväänsä (ainakin Turussa on tosi suhmuista) tekemistä. 

Sitä kirppariakin kivampaa oli tutustua hiukan paremmin yhteen kaverin kaveriin, joka vaikuttaa erittäinkin tutustumisen arvoiselta tapaukselta. Illasta oli kehkeytynyt ihan huomaamatta tosi nätti ja korkattiin siinä sitten ravintolalaivakausikin, kun sää (ja lämpölamput) niin suosi. Katotaan jos sinne tänä kesänä pääsis pari kertaa toistekin, jäänyt noi aina jotenkin tosi vähälle, vaiks nykyään aiempaa viihtyisämpiä ovatkin. Vappuna korkattiin Koulun piha ja se on kyllä edelleen mun lemppariterde Turun tarjonnasta. Ihan ytimessä, mut kuitenkin rauhallinen ja tarpeeks väljää, inhoon sellasta kylki kyljessä hinkkausta. Seuraavaks pitäis ottaa tän vuoden ensivisiitti Cafe Artin terassille, nyt kun maisemaa ei enää pilaa se vähemmän esteettinen siltatyömaa. Pääsee se mudanruskea Aurajoki paremmin oikeuksiinsa. 

Eilen tuli vietettyä ihan huippukiva ilta yhden kamun kanssa, vietettiin laatuaikaa Cittarissa oikeen urakalla, meni varmaan pari tuntia siellä laahatessa. Lopputuloksena allekirjoittaneella uudet tossut ja huulikiilto ja kamulla kolme kassillista raskausajan diabetestä välttelevää ruokaa - ei siis turha reissu ollenkaan! Se on kyllä aika mahtia, kun jonkun kanssa on niin kivaa, että tuntien ruokakauppareissukin pitkän viikon päätteeksi on tosi jees. ♥

Nyt oon kiskonut yliannostuksen kahvia, jotta jaksan viisujen kisastudion kamujen sohvalle sippaamatta. Asian tiimoilta käytyä keskustelua:

Mää: Meillä on lauantaina kisastudio.
Kamu 1: Mistä lähtien sä oot seurannu lätkää?
Mää: Mitä lätkää? Sieltä tulee Euroviisut.


Mää: Oon vähän miettinyt jos oon kuitenkin lauantaina ihan limulinjalla.
Kamu 2 (raskaana): Emmä ainakaan ois jos mä oisin mä. Tai siis jos mä en ois mä. Tai siis sä.


Oikein oivaa kisalauantaita, minkä tiimoilta kisastudio sitten onkin pystyssä!

   

Epämaanantai

Onkohan juomavedessä jotain vai iskeeks se maanantai vyön alle ja puskista vasta huomenna? (Nyt on siis vielä minuutin vaille maanantai, puhutaan siis maanantaista.) Ollut ihan hämmentävän letkeen sujuva fiilis koko päivän, hymyilyttänyt sopivan usein ja jalka vispannut tän biisin tahdissa koko päivän. Musiikilla on kyllä ihan uskomaton vaikutus, kun osuu joku sopiva biisi kohdalle, niin veivaan sitä yleensä ripiitillä kyllästymiseen asti pari päivää ja kuljen sellasessa omassa kuplassani. Ne kuulokkeet (töissä ja kaikilla siirtymisillä, en mä sentään seurassa kuplaannu) auttaa kummasti, suosittelen jos joku vielä paarustaa tuolla ilman.

Osa epätavallisesta virtapiikistä selittyy varmaan yltiökivalla viikonlopulla, joka heijastelee vielä tänäänkin, mun puolesta sopii vaikuttaa vielä huomennakin, keskiviikkona päästäänkin sit jo nauttimaan vapusta. Viime perjantain suunnitelmat näytti jo uhkaavasti peruuntuvan, mutta päivittyivätkin sitten tosi kivaan ja toisenlaiseen versioon. Tutustuin hiukan paremmin yhteen tuttuun ja toivottavasti tutustuisin vielä lisääkin, ei noita uusia kavereita oo ihan joka nurkan takana tyrkyllä. Piristää kyllä heti, jos on jotain uusia ihmisiä, ei sillä että vanhoissa olis vikaa, mut tulee vähän jotain uutta ja vaihtelua (ja omat vanhat jutut menee taas hetken ihan täydestä uudelle yleisölle).

Lauantai olikin sit piknikpäivä, ulkoiltiin siskon kanssa ihan lähimaastossa ja ihmeteltiin, että vaikka se on niin lähellä, niin miks siellä tulee käytyä ihan liian harvoin. Sää sai välillä kaipaamaan takkia ja kaulaliinaa, mut pääsääntöisesti piknik meni hyvinkin keväisissä tunnelmissa. Oli ihana ekaa kertaa vilauttaa varpaita auringolle ja kyllä se ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta, kun sitä ulkosalla apehtii.

Meillä noi reissut aina jotenkin venahtaa siskon kanssa ja jotenkin sieltä piknikiltäkin kotiuduttiin erinäisten mutkien kautta vasta kympin jäljestä. Aika juoksee, kun on kivaa, mut meillä se tuntuu sisältävän myös pari selittämätöntä aikapoimua. Tai sukuvika toi oikeestaan on, meidän perheessä kaikki projektit on enempi vähempi aikasyöppöjä ja esim. siinä missä naapuri hulauttaa laiturin järveen tunnissa, meillä sitä ährätään sinne puoli vuorokautta. Meniskin niin, että siinä välissä hörpättäis kahvit ja heitettäis vähän tikkaa, mut kun koko ajan tehdään ja silti menee vuosi. Tai siis sisko ja iskä tekee, mun funktio on edelleen olla tiellä + osata olla ottamatta kantaa josko laituri on vinossa tahi ei rannasta katsottuna. 

Sunnuntai menikin sit yhtä hurmaavaa herraa ulkoiluttaessa. Oli kyllä niin kesy tapaus, nähty kahdesti eikä ollut moksiskaan vaikka äitinsä yhtäkkiä kippasi mun sylkkyyn. Löööv. ♥  Ollut kyllä ihan huiput kelit, toivottavasti jaksais nyt niitä vielä pidellä. Vappu menis kivammin jos Esteri ei liittyis seurueeseen kauheen intensiivisesti ja perjantaina pitäis suunnata mökille heti aamusta, senkin mieluusti tekis aurinkoisessa säässä. Hurjasti tulee kyllä virtaa lisää tosta auringosta, aamuisin ihan eri fiilis jos saa raahustaa töihin paisteessa ja viikonloppu tuntuu paljon pidemmältä jos siitä pääsee nauttimaan ulkona. Nyt alkaa kyllä vähän virtapiikki (ja juttu) hiipua, jos sit vaikka kokeilis sitä unta välillä.

En muuten oo näin vajakkihidas kirjoittaja eli aloitin joo maanantain puolella, mutta tässä välissä ehdin myös mm. ripustaa pyykit, pestä hampaat, viilailla kuvia ja kynsiä, miettiä tosi tärkeitä ja maailman rauhan kannalta olennaisia juttuja ja sen semmosta. Ihan vaan FYI.

Hei mua harmittaa. :)

Onkohan tutkittu miten suuren osan elämästään nainen viettää sohvalla kynsien lakkauksen rampauttamana? Ainakin tää kyseinen nainen on taas kynsiensä panttivankina, eikä voi mennä pesemään naamaansa eikä nukkumaan, kun pitää kuivatella näitä kynsiä. Kun piti havahtua tähän projektiin puolenyön paikkeilla. Ois nälkäkin, mut minkäs teet. Ois sit ees hienot, mut en oo ihan varma tästä sävystä ja jälki on taas sellasta, että näyttää siltä kuin oisin vaan dipannut sormet ekaa niveltä myöden lakkapulloon. Just muuten se lopputulos, mitä tavoittelin.

Iskee aina ihan totaalinen uupumus siinä vaiheessa, kun veivaan sen lakkapullon korkin kiinni tokan kierroksen jälkeen. Niin nytkin ja vaiheikas viikonloppu luvassa, joten sille unelle ois ihan ollut käyttöä. Mut nyt en kyllä valita, viikonloppu näytti jo menevän yhdeltä osaltaan ihan pieleen, mut pelastui ja jopa koheni entisestään B-pläänillä, jeij. Kamu peruutti viime tipassa jo viime viikolla huomiseksi sovitun jutun ja kerrankin oikeesti hieman (*köh*) närästyin, kun syy ei mun mielestä ollut kovin pakottava. Tän närästykseni sitten yritin osoittaa hymiöitä vilisevällä tekstarilla, oon niin huono vähänkään negatiivisissa jutuissa. 

Ei se yks kerta mitään, mut ko. ystävän kanssa jää hommat valitettavan usein palaillaan/katellaan-tasolle ja jos se hänestä on kiinni, niin saan katella ihan keskenäni. Sitten vielä nää oho, tulikin muuta -systeemit niihin kattelua pidemmälle päätyneisiin juttuihin, niin mun kamelilla on taas yks korsi lisää kannettavanaan. En epäile etteikö ko. ystävä ihan haluaisi nähdä, ei siis peruuttele tai jätä roikkumaan menoja sen takia, mutta jotenkin vaan suhtaudutaan siihen sopimiseen eri tavalla. Tykkään suunnitella ees jossain määrin viikkoani ja buukkailla hommaa etenkin viikonlopuksi. Mieluusti päätän työviikon johonkin kivaan juttuun ja kyllä se sitten hiukan riipii torstaina kuulla, että jaa, eipä siitä sitten tullutkaan mitään, eli eipä ookaan sitten mitään tekemistä perjantaille. Nyt sain onneks järkättyä huomiselle muuta, kyllä vaan olis riipinyt jos oisin päätynyt sohvalle möllöttämään, kun laskin suunnitelmani ko. kamun varaan.

Tottakai aina joskus tulee peruutuksia, mut itse pyrin pitämään kiinni sovituista ja ne sen jälkeen tyrkylle tulevat menot vaan sumplitaan muuhun ajankohtaan. On ihan fine, jos tulee muutoksia, mutta niistä olis kauheen kiva saada infoa niin, että ehtii sitten järkkäillä sitä jotain varasuunnitelmaa jos niikseen. Myöskään parisuhteessa toisen menot ei oo mikään issue, kunhan niistä on jotain käryä niin, että voi halutessaan järkätä itselleenkin jotain menoa. Huvittavaa kyllä juurikin puhuin asiasta ko. ystävän kanssa, kun oli siellä päässä tullut pientä nappausta siipan muutettua suunnitelmia lennosta. No, ilmeisesti nyt laitettiin hyvä kiertämään. Tänks.

Nojoo, en jaksa tosta enää märistä, kun homman sai pelastettua erittäinkin parhain päin (tästä tulis loputon valitussaaga, jos mun huomisilta ammottais tyhjyyttään...), mut merkittäköön pöytäkirjaan, että peräänkuulutan toisten huomiointia ja sovituissa jutuissa pitäytymistä. Nih.

Tänään kävin taas esittelemässä noita poskionteloitani tohtorille ja voi toista, kun hän oli ihan yltiöväsyneen oloinen, oikeen sääliks kävi. Olin samalla tyypillä muutama viikko sitten ja sillon oli kyllä ihan eri habitus ja fiilis, nyt ilmeisesti olleet vähän rankemmat päivystysvuorot tms. vallalla. Mut söpö hän oli kaikesta väsymyksestään huolimatta, onneks mulla oli tollanen naisellinen ja viehättävä vaiva - aina hienoa päästä spekuloimaan nenäeritteensä väriä ja koostumusta. Mun täytyy ehkä vähän vielä harjoitella mun laineja, se "Mä en normaalisti kuulosta ihan näin mieheltä." ei ehkä kuitenkaan ollut se timanttisin veto.

Lääkärin jälkeen pillastuin H&M:n kotiosuudessa, ois niiiiin tehnyt mieli laittaa kaikki tekstiilit uusiks. Mut olin tooosiii maltillinen siihen mielitekoon nähden ja hassasin rahaa vaan yhteen tyynynpäälliseen, pöytäliinaks sittemmin muuntautuneeseen keittiöpyyhkeeseen, ihan järkyttävältä löyhkäävään tuoksukynttilään (älä osta kynttilää, joka on pakattu niin ettei sitä pääse haistamaan, siihen pakkaukseen on syy) sekä kynttilän alle passaavaan lautaseen. Sellanen semi-pillastuminen siis vaan, kun noi kaikki kuitenkin oli ehdottoman ja en voi elää ilman -tärkeitä. Parikin erilaista ihan jumalaisen pehmoista vilttiä jäi vielä kuuntelulle, hipelöitsin niitä kyllä antaumuksella, mutta joku järjen ääni sit sai estettyä niiden koriin pyrkimykset.


Jokohan nää kynnet vois olla kuivat? Mun kurkku ainakin on ja silmät, tahtoo vettä ja unta. Öitä!

   

Iih

Nyt pitäis olla kiivaasti imuroimassa, joten tää blogi alkoi kummasti vetää magneetin lailla puoleensa... Mut pakko tulla hihkumaan muutenkin, niiiin kiva pääsiäinen luvassa! Ja niiiin tarpeen, toi saikkukaranteeni tarjos sitä omaa laatuaikaa liiankin kanssa. Eilen käynnistin tän torstaisen talviloman väkertelemällä vielä akuuteimpia työjutskeja puolenyön tienoilla - oli ihana fiilis herätä puol kympiltä sohvalta ja todeta, että niin tosiaan, mullahan oli ne pari työjuttua. Uuh. Mut oli kyllä niin ihana nukahtaa siihen sohvalle, kattelin hömppää koneelta ja se on niin parasta, kun ne äänet alkaa haipua taustalle ja silmät vaan painuu väkisin kiinni. Voi vetäistä vilttiä vähän tiiviimmin ympärille ja vaan upota. Se pulahdus todellisuuteen olikin sit tosiaan vähän karumpi, mut oli kyllä sen arvoista.

Mut siis se mun iiiih-kiva pääsiäinen... Oon buukannut nää pari päivää aika täpölle, alkoi jo olla pientä tuplabuukkaustakin ilmassa, mut eiköhän nää tästä lutviudu. Tänään käyn kutittelemassa hymyjä yhdestä nuoremmasta herrasta päivällä ja illaks saan vähän vanhemman herran luokseni Ystävistä parhaimman muodossa. Parasta! Huomenna ois eka luvassa laatuaikaa kummipoitsun parissa ja illaks grillailemaan toisille kamuille. Huippua! Lauantaina sit suunta kohti mökkiä ja grilli- + saunakauden starttia, uintikausi korkattiinkin jo viimeks. Ihanaa!

Viikko on muutenkin ollut kiva, kun tiistaina pääsin taas räkättämään kasvolihakset kramppiin Kiviä taskussa -vierailuesityksen muodossa. Kyllä ne pojat vaan jaksaa, oon nähnyt ton nyt kolmesti ja vieläkin jaksoi hirnua ja hakata kätensä kipeiksi. Jos vaan suinkin tulee joskus tilaisuus, niin käy nauramassa! Ja kun nyt vinkkaillaan, niin Parasta ennen -vierailuesitykseen Turun kaupunginteatterissa näyttäis vielä olevan lippuja, on todella hauska, suosittelen! 

Ja kun nyt mehutellaan kivoja juttuja, niin kuvissa vilahteleva Tårgetin brunssi ei ollut ollenkaan huono kokemus viime sunnuntaina. Meinas osoittautua hiukka haasteelliseks koko brunssi, kun erinäisiin paikkoihin yritettiin, mutta olivat täynnä tai tarjoilivat brunssia vain lauantaisin. No, onneks näin, niin tuli testattua toi. Tosi kivat ja ihanan väljät tilat ja ruoassa ei tosiaan moittimista, täytyy piipahtaa ihan suunnitelmallisesti toistekin.

Mut nyt on kyllä pakko hiukan heilauttaa sitä imuria ettei YP saa jotain pölykeuhkoa. Sit torilta lounastarpeet ja kamun luo lounassalaatille, nuori herra tilas kukkakaalia ja bataattia. ♥

  

Mää sydän Samppa

No mut ou mai, kuka naputtelee postausta puhelimella ekaa kertaa ewö! Ei varmaan hulvattoman pitkään romaaniin riitä hermo ja aika, mut onneks mun rakas uus Samppa on oppinut koodaamaan mua aika hyvin:

Tai ehkä Samppa onkin nainen, ei kukaan mies voi ymmärtää noin täydellisesti puolesta sanasta. Tai vaan konsonanttiyhdistelmästä. Suurin osa mun näpyttelemistä sanoista näyttää alkujaan lääkemerkeiltä tai tsekkiläisiltä kaupungeilta, kunnes Samppa ehdottaa mitä mä oikeesti yritin sanoa. Mun aikaisempi luuri ei ollut ollenkaan noin hoksaavainen ja huomaavainen ja pidinkin tähän asti kosketusnäytöistä varsin vähän. Kymmensormijärjestelmä on edelleen mun suuri rakkaus, mut Samppa yrittää kyllä kiivaasti kiilata hyväks kakkoseks. Rekisteröitiin Sampan kanssa meidän suhdekin, oon hänen myötään naimisissa erään operaattorin kanssa seuraavat kaks vuotta. Että mullako muka joku sitoutumiskammo..?

Sain Sampalle niin ihanan kotelonkin, että viimeistään nyt sille iskee identiteettikriisi. Siirryin muuten kirjottelemaan perinteisesti koneella, loppui aika kesken aamun testailuissa. Muuten eteni ihan näppärästi ja varmasti testin toistekin, mutta kuvien kanssa täytyy vielä hiukan harkata. Mut ajatuksena kiva etten oo jatkossa vaan lainakoneen varassa vaan saan tarvittaessa naputeltua tavun tai kaks Sampan avustuksella.

Uutukaisen Sampan lisäksi viikko on ollut varsin vaiheikas, töissä kiehuu pinnan alla niin, että ensi viikon pulpahdus on varmasti vaikuttava. No, sitä odotellessa. Töiden ulkopuolella, ja vähän kyllä töissäkin, on paranneltu maailmaa milloin kenenkin kanssa ja ulkoiltu hyvinkin vaihtelevissa keleissä. Eilen oli kyllä kaunis ilta, kun jokivartta käpyttelin, tuli taas ihailtua yhtä Turun harvoista hyvistä puolista.

Törmäsin siinä käpytellessäni yhteen vasta-avioituneeseen (siis ihan pari tuntia aiemmin oli tahdottu) ystäväpariskuntaan ja oli kyllä niin ihana katsoa heitä, kun oikein hehkuivat onnea. No morsian hehkui ehkä myös valokynää ja mineraalipuuteria, mut kovasti onnellisilta näyttivät molemmat. ♥ 

Ollut kyllä ihana ystäväviikko, koettu suuria tunteita useampienkin ystävien kanssa, oltu ihan ihii ja hilipim ja kaikkee kivaa. Ehdin näkemään Ystävistä parhaintakin pikaisesti yhden sumpin verran, kun hää käväisi työreissulla Turussa ja mulla oli siinä just passeli väli kohdata kesken päivän. Siitä sai hurjasti virtaa ja taas iski harmitus, että miks ei voida asua samassa kaupungissa. No, nähtiin nyt ees toi hetki. Siitä kelpaskin toipuilla tänään pitkän kaavan loikoilulla ennen mökille lähtöä. Sen kerran kun kello ei ollut soimassa heräsin toki joskus kasilta, mut ei sekään haitannut, kun sai loikoilla nautinnollisesti, venytellä vähän, torkkua taas hetken ja kehrätä. Oon harjotellut Sampan kanssa noita aamuherätyksiä, eilen meni jo putkeen, mut keskiviikkona kello ei soinut, kun joku oli määritellyt herätyksen ma/ti/to/pe ja torstaina se taas soi, mut tunnin myöhemmin kuin piti. Siitäkään ei ollut syyttäminen Samppaa, olin vaan ilmeisesti päättänyt, että vasta seiskalta ehtii ihan hyvin heräämään.

Mut nyt taitaa mun koneen laina-aika loppua, kun isukki tulee syynäämään Midsomerin murhat. YLE ei oo oikeen jaksanut viime aikoina suosia telkkarinkatselua täällä mökillä, niin hää on tän ompun varassa. Mä jatkan vielä Sampan kanssa fiilailua ja jotain apettakin kai pitäis loihtia, oikein oivaa lauantain jatkoa ja palataan ehkä huomenna!

  

Teknisiä haasteita

Mulla on nyt joku huono tekniikkakarma. Blogitauko ei tyystin selity sillä, mutta ei se koneen paukahtaminen varsinaisesti oo auttanut asiaa... Nyt kun lainakoneelta koitan naputella, niin ei ensin antanut mun kirjottaa tähän kenttään mitään, nyt herjaa jatkuvasti jostain tallennusissuesta. Naputtelen tätä nyt HTML:n puolelle, kun ei päästä tohon normikenttään ollenkaan. Toivottavasti saan tän kuitenkin maailmalle ennen kuin häviää jonnekin bitteihin. Ja toi kuulosti siltä, kuin nyt olis tulossa jotain jälkipolvien kannalta erityisen merkittävää näppiksen louskutusta. No ei oo, mut haluun sen silti maailmalle, kun pitkästä aikaa tän näppiksen kimppuun pääsen.

Kulunut viikko on ollut teknisesti(kin) erityisen haastava, siis töissä, kotona ei juur enää oo mööpeleitä, jotka mua teknisesti haastais sen läppärin nukuttua ikiuneen tossa tovi sitten. Kuluneella viikolla on selvitelty yhtä sun toista mysteeriä ja toki aina niin, että ongelmat ilmenee H-hetkellä ja on luonteeltaan täysin käsittämättömiä. Oon erikoistunut törmäämään sellasiin jutskeihin, jotka tekee vaikutuksen meidän IT-tukeenkin ja joiden edessä ainakin yks palveluntarjoaja on ihan voimaton. Yhdelle asiakkaalle kun pahoittelin viivettä ja selitin sitä näillä teknisillä haasteilla, niin hän totesi, että niin kauan kun tietotekniikka takkuaa ollaan me onneks vielä korvaamattomia. Oon ollut ilmeisen korvaamaton tällä viikolla.

Aamulla haastavaa oli päästä järvessä siihen syvyyteen, että pystyi suorittamaan pinnan alla pari uinniksi laskettavaa liikettä. Ei se +4 muuten tuntunut niin pahalta, mut pikkasen otti jalkoihin kahlatessa. Nyt kylläkin aika vinkee fiilis ja ei silmätkään särkeneet noissa maisemissa. Ruoan jälkeen vois käydä kurkkaamassa josko siellä vielä joku suppilovahvero ois sinnitellyt tähän asti ja odotellut mua saapuvaksi. Mökillä siis pitkästä aikaa, kannatti kyllä lähteä, tasaa tota äärimmäisen kaoottista viikkoa aika hyvästi.

Muuten viikko ollut kovasti kiva töiden ulkopuolella, nauttinut niin suurempien kuin pienempienkin ystävien seurasta. Ne pienemmät on kyllä niin ihkuja. Voiko olla herkempää, kun lempparipoitsu eka ilmoittaa kesken legoleikkien, että on painavampaa asiaa vessaan. Sitten tulee sen vessareissun jälkeen onnellisen hymyn kera ilmoittamaan, että "Sä oot ihana." Minä ja toimiva suoli, me ollaan niin ihkuja. Awwwwws. Se vähän pienempi, mutta silti iso miäs (kummipoitsu on pian VUODEN, mitä peetä, onneks mä vaan nuorrun) ryömi aivan raivonpartaalla itkien ja huutaen sohvalla kohti ja asettautui syliin edelleen raivokkaasti karjuen. Sylissä ei ollut mitenkään päin hyvä, mutta volyymi nousi vielä pari piirua jos yritin laskea lattialle. Siinä sitten vietettiin laatuaikaa parkuen. ♥

Ne isommatkin ystävät on kyllä olleet aika ihania. Oon huono jakamaan omia asioitani ja on aina niin lämmittävää huomata, miten hyvä mieli siitä tulee kun sen sanallisen arkkunsa vihdoin aukaisee. Se on kyllä sitten sellanen Pandoran lipas, ei nyt välttämättä sen sisällön, mutta määrän puolesta. Siinä boksissa ilmeisesti turpoo laidat ja ruostuu saranat välittömästi, kun saa vähän happea, ei meinaa sitten kerran auettuaan mennä enää kiinni millään... Ehkä mun kamujen mielestä se pääsääntöinen umpinaisuus ei oo mitenkään huono asia. :D Mut ihana kyllä huomata miten niiden harvemmin nähtävienkin kamujen kanssa juttu jatkuu kuin mitään taukoa ei olis ollutkaan ja miten lämpimiä, empaattisia ja fiksuja ystäviä mulla onkaan. Lööööv.

Selkeyttää kyllä huimasti omia ajatuksia, kun sanoo niitä ääneen jollekin, mieluusti toki sellaiselle taholle, joka vielä kommentoi sitä tajunnanvirtaa jotenkin. Suosittelen lämpimästi puhumaan muillekin kuin sille kylppärin peilille, niin ilmeikkäät kuin sen hammastahnaroiskeet onkin, niin eivät korvaa kahta tai useampaa kuuntelevaa korvaa, iloista hymyä, myötätuntoista olkapäätä ja viisaita sanoja.

Onkohan mulla siellä enää yhtään lukevaa silmää ja lämmintä hymyä vastassa..? Siis Leidin lisäks, hän on ollut ihana aktiivi ja hienovarainen (MISSÄ SÄÄ OOTTT??????) haeskelija. Mussu. Siltä ja parilta muultakin suunnalta on haastetta odottelemassa, mut säästän ne vielä hitusen myöhemmäks, jotta saan tän blogiummetuksen purettua toistekin. :) Nyt kohti keittiöö ja perheelle apetta, ihanaa lauantain jatkoa ihan kaikille!



PS Kaikki kummalliset muotoilut, epäloogisuudet ja krijoitsusvihreet menee sitten lainakoneen, takkuavan Bloggerin ja järvessä jäädytettyjen aivojen piikkiin.

Korruptiolahjoja ja kärpäsmyrkkyä

Voi kun onkin ollut kiva viikonloppu ja pian päästään juhlimaan rakkaita. Perjantaina kävin hengailemassa kummimussun kanssa ja ihmettelemässä miten se tyyppi kasvaakin silmissä vaiks nähdään suunnilleen viikottain. Kaveri on kyllä edelleen niin hurmaava ja vie kummitätsyä ihan kuusnolla, kun vaan vähän hymyilee suun lisäksi myös silmillään ja välillä innostuu hekottamaan oikeen kunnolla. ♥

Eilen pääsin tutustumaan vaan kerran aiemmin tavattuun 2-vee rinsessaan ja neiti oli kyllä vallan välitön ja halaili enemmänkin. Oli aika liikkis, kun hää hiukan muksahti pihalla ja suu kääntyi väärinpäin, niin huikkasin, että tulee halittavaksi ja puhallettavaksi. Tarkoitin, että äidilleen, mutta hää marssikin mun luokse ja painoi pään reidelle. ♥ Yks ystävä on kylläkin vakaasti sitä mieltä, että tää lasten pääsääntöisesti myötämielinen suhtautuminen johtuu vaan hyvistä tuomisista eli on vaan korruptiolahjojen ansiota. No, saattoi tonnekin joku hiekkalaatikkosetti löytää tiensä, niin tai näin, niin oli kyllä varsin lämmittävää huomata miten nopsaan neiti lämpeni.

Mut miten ihana keli siellä oli eilen! Oltiin koko päivä pihalla (, kun sinne vihdoin hienoisen säädön jälkeen päästiin, joku muukin oli keksinyt lähteä Plantageniin ja Prismaan...) ja oli ihanan lämmintä ja aurinkoista. Kuolailin taas kamujen ihanaa rivaria, ois se oma pieni pläntti vaan aika jees. Ei toi partsi aja ollenkaan samaa asiaa + on kesällä niin pätsi ettei sinne oo mitään asiaa. Taidan ekaa kertaa jättää tänä kesänä ne loputtomat eurot kantamatta sinne Plantageniin enkä ees lähde käristämään niitä kuivakukka-astelmia tonne. Ei tarvita kuin yks kuuma päivä ja yhtäkkiä ne ihanat amppelit ja vehreät muratit on muisto vaan ja jäljellä on pelkät palaneet käkkärät ja lopullisesti nääkähtäneet asetelmat. Möh.

Nyt sää ei näytä ihan yhtä huikeelta, mutta elättelen silti toiveita, että päästäis ees äitienpäiväkahvit hörppäämään pihalla. Haikea fiilis, kun yksi ystävä viettää tänään ekaa äitienpäivää ilman äitiä, tosi paha mieli hänen puolestaan. Toisella ystävällä taas kerrassaan kummallinen äitisuhde, äidillään erikoinen käsitys äitiydestä (ja nyttemmin myös isoäitiydestä), todella kurjaa seurata miten ystävä pahoittaa mielensä kerta toisensa jälkeen. Turhan selviönä sitä omia rakkaitaan pitää, pitäis vaan useammin muistaa kertoa miten tärkeitä ovat. Niin äiti, kuin muutama muukin. ♥

Eilen tuli korkattua grillikausi ja maisteltua kesän ekat mansikat. Eivät kyllä olleet kotimaisen veroisia, nättejä kyllä, mutta aika silkkoa sisältä. Onneks tänpäiväinen kakku on siskon vastuulla, voi luottaa, että on paitsi päältä kaunis niin myös huumaavan herkullinen. ♥ 

Aijuu, piti vielä märistä siitä torstaisesta Rock The Ballet -shöystä. Tai ei siis esityksestä vaan kanssakatsojista. Eteen parkkeeras joku täti, joka oli ilmeisesti kylpenyt jossain Poisonissa tai Chanelvitosessa. Yöh. Ihan järkyttävä löyhkä, joka maistui myös suussa puol minuuttia sen jälkeen, kun olivat tyttärensä kanssa istuneet eteemme. Kommentoitiin sitä kamun kanssa vähemmän hillitysti, tiedä sitten menikö pointti perille. Se käry oli jotain ihan käsittämätöntä ja haistoin sen vielä kotonakin, tarttui ilmeisesti hiuksiin ja vaatteisiin. Astmaatikko tai muuten hajuherkkä ei olis voinut siinä istua, en tiedä miten tollasissa menetellään jos on loppuunmyyty sali ja paikkaa olisi pakko vaihtaa. 

Ihan käsittämättömän itsekästä käytöstä siltä matamilta vaikkei toki varmaan itse enää parfyymiansa haista, jos on tottunut valelemaan sitä pullotolkulla päälleen. Myönnettäköön etten itsekään ollut ihan tuoksutta liikenteessä, olin rutiininomaisesti jo suihkaissut hajuvettä kunnes tajusin että olisi ollut fiksumpaa jättää se kokonaan pois. Oma käyttö kuitenkin on (käsittääkseni) aika maltillista ja käytetty tuoksukin varsin hillitty, ainakin sen tätsyn kärpäsmyrkkyyn verrattuna. Harmitti kaikkien oikeesti hajuherkkien puolesta ja vakaasti päätin, että jatkossa huomioin kanssaihmiset vastaavissa tilaisuuksissa vielä aiempaa paremmin ja teen kaikkeni etten ainakaan itse olisi vastaava hajusaasteen lähde. Ugh. Olen puhunut.
   

MSF*

Voi iiiih, kun mulla on hyvä mieli! Ollut jotenkin aivan erityishyvä ja ihana viikko ja oon ihan fiiliksissä. Mulla on maailman ihanimpia ystäviä, jotka on taas tälläkin viikolla tuottaneet mulle pohjatonta riemua. ♥ 

Näin kohta 3-vee -lempparipoitsua maanantaina ja oli niin ihana huomata ettei hän vierastanut yhtään, vaikka viimeks nähtiin ennen joulua. Hän oli niin mussu, kun parkkeeras koko ajan ihan viekkuun ja viimeisen tunnin hengaili vaan sylkyssä. ♥ 

Tiistaina koin taas niitä leffahetkiä Erittäin hyvän ystävän kanssa, hitto että meillä kyllä menee jutut välillä niiiiin siististi, ihan kuin jossain astetta nokkelammassa sitcomissa. Ihan mahtia, kun toinen aloittaa lauseen "Mut mites..." ja keskeytät heti alkuunsa toteamalla vain "Joo!", jonka jälkeen kumpikin myhäilee tyytyväisenä. Tuli taas otettua muutama kunnon hepuli ja vaan käkätettiin täristen lounaalla työkamujen pyöritellessä silmiään ympärillä. Parasta. ♥

Keskiviikkona parannettiin maailmaa yhden ystävän kanssa ja tuli ulkoiltua siinä ohessa parisen tuntia. Siinä kyllä huvi ja hyöty yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla, happea ja huumoria samassa paketissa. Ja niin ihana huomata, että terveydellisiä haasteita kokenut ystävä on oikeinkin hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. ♥

Torstaina taas kummimussu hemmotteli mua ekalla ihkaomalla hymyllä. Voi löööv. Ei oo kyllä ihanampaa kuin vauvan hymyilevät silmät. Hän oli niin sulkku ja hassu tätinsä sai hänet hiukan hekottelemaankin välillä. Heitin bokseri on edelleen sitä mieltä, että oon senkin sylikummi ja hää tunki vähemmän sulavasti kainaloon, kun lirkuttelin poitsulle. Ihanat miähet. ♥ 

Eilen kävelin varta vasten kuskin puolelle, että pääsin halimaan yhtä kamua oikein kunnolla, siitä pelkääjän paikalta on niin hankala rutistaa. Ko. kamu aiheutti alkuillasta totaalirepeämisen bussissa, kun hirnuin tekstarillensa oikein kunnolla ja tiedostin vasta sen jälkeen ympäristöni. Hymyillen naputtelin vastinetta ja huomasin vasta lopuks, että kuski katteli mua hymyillen peilistä. Oltiin sitten yhtä hymyä. ♥ 

Tänään sain ihanan viestin serkulta ja vaihdeltiin sydämiä puolin ja toisin. Näitä tällaisia: ♥

Nyt pääsen rakkaiden kanssa mökille, perhe on paras. Tai ainakin siihen asti kunnes kiristää hermoa ekan kerran. No, suunnitelmissa hyvät eväät, hyvä ruoka ja parempi mieli - herkut vaan tulille jos alkaa tunnelma tiivistyä. Ei vaan, on ne ihkuja. ♥ 

Just yhtä ihanaa viikonlopun jatkoa myös sulle! 

*Maailmoja Syleilevä Fiilis
   

Mässäilevät munkit ja kummalliset kubistit

Uuh, onpas mulla taas ollut kiva viikko. Siis vapaa-ajan puitteissa, suotta mennä siihen työviikkoon... Sen verran pitkä viikko näemmä, että maanantaista ei enää mitään muistikuvia (siis oikeesti, ei minkäänmoista muistijälkeä mitä oon tehnyt töiden jälkeen), mutta tiistai-ilta kului teatterissa, keskiviikko kummimussun ja kumppanien parissa, eilen parannettiin maailmaa Erittäin hyvän ystävän kanssa ja tänään hengailin kummipoitsun äipän kanssa vimosilla ristiäishankinnoilla. Parasta. 

Vähemmän parasta on, että kiskastuani irtotiskistä ostamani salaatin, mulla on ollut erittäinkin huono olo viime tunnit. Otin pienet (ei ihan niin suunnitellut) unetkin, mutta olo ei helpannut yhtään. Nyt yritän kehitellä kaikenlaista sijaistoimintaa etten miettis tota massua. No, mitä ikinä, niin kunhan on ohi sunnuntaiks, ritiäisissä jänskätettävää ihan tarpeeks muutenkin, tarvi mitään pötsiä ressata siihen lisäks... 

Keskiviikkona oli ihan huippua, kun oltiin yhden kamun ja jälkikasvunsa kanssa kummimussulla kylässä. Ko. kamulla on kaks aivan ihanaa tyttöstä ja olin ihan fiiliksissä, kun nuorempi ja ujompi heistä turvautui muhun ja sittemmin vapautuikin illan mittaan. Hää oli niin suloinen, kun kiehnäsi vieressä koko ajan ja esitti vaikeesti saatavaa, syliin sai maanitella öbaut puol tuntia, vaiks näki että mieli teki tulla. Sen palkitsevampaa olikin, kun hää loppuillasta rötväs sylkyssä varmaan tunnin ja sitten piti jo letittää tukkaa ja piirellä selkään, kutittaa kylkiä ja juoksuttaa sormia käsivarsia pitkin. Ehkä liikkiksintä oli, kun osan hengatessa olkkarissa, hää toistuvasti kuiskas "tuu mun kaa", kun ei yksin tohtinut liittyä seuraan. Meillä oli sellanen oma salaseura (päätin suosiolla säästää sen "seurassa ei saa kuiskia" -muistutuksen toiseen kertaan) ja liikuttiin tiiminä koko ilta. Ihana pieni. ♥ 

Kummimussukin oli taas niin vieraskorea ja esitteli parhaimpia puoliaan. Toivon tosiaan, että on yhtä hyvällä päällä sunnuntaina ettei kummitätsy oo ihan helisemässä. Hän seuraa jo niin kovasti kaikkea ympärillään ja interaktiivisuus on kova juttu, saattaa olla että se passiivinen köllöttely ristiäisrituaalien aikana ei oo ihan niin siisti homma... *gulps* No, täytyy siinä vaiheessa ulkoistaa hänet kummisedälleen, en oo kovin mustis siitä sylikummeudesta. :D

Mitäs sit muuta? Tällä viikolla oon virittäytynyt talviloman tunnelmiin, kun YP sai vihdoin postitettua Mondon Praha-oppaan, jota on ollut toimittamassa mulle viimeiset kolme kuukautta. Ensiselailulla aivan mahtava opus, joka virittelee tunnelmaan ja saa matkakuumeen nousemaan. Tästä on näköjään just tullut uusi painos, toi mulla oleva on vuodelta 2004 eli jokunen paikka on saattanut hitusen muuttua. Mut tärkeintä tossa onkin se tunnelma ja yleisinfo, jos ei joku pulju oo enää pystyssä, niin sitten mennään johonkin toiseen. Mut voiko Antti Helinin esipuhe enää paremmin nostaa odotuksia:

"Praha on niin keskellä Eurooppaa, sen sydämessä, kuin vain voi olla. Kaikki, mitä Keski-Euroopassa on koskaan ollut, löytyy Prahasta: murhatut marttyyrit, keskiyön kummitukset, mässäilevät munkit, paholaisen palvelijat, absinttihöyryiset taiteilijat, kummalliset kubistit, vainotut juutalaiset, sosialismin saarnamiehet ja kiihkeäsieluiset opiskelijat."
_ _ _

"Ketkä asuttaisivatkaan paremmin tätä ihmeellistä kaupunkia kuin tšekit, jotka rakastavat satuja. Tarinoiden lisäksi prahalaiset rakastavat mustaa huumoria ja olutta. Sen parempaa yhdistelmää voi kaupungille tuskin löytää."

Siihen perään vielä Ilkka Kariston Prahaan sijoittuva (tosi)tarina Kaksikymppiset niin oon ihan myyty ja nyhdän aamukampaani fanaattisesti. 

"Kello oli jo yli kaksi. Baarimikko tahtoi ajaa meidät kadulle. "Haluaisitko mennä katsomaan paikkaa nimeltä Nový Svět, Uusi Maailma?" Martina kysyi. Vain idiootti kieltäytyisi. Minua ei häirinnyt edes tieto aikaisesta aamuherätyksestä - olin seuraavana päivänä jatkamassa matkaani Venetsiaan. Martina osti baarimikolta vielä viinipullon mukaamme. Selitin, että moinen ei olisi Suomessa mahdollista. "Täällä palveltiin janoisia jo 1300-luvulla", baarimikko vastasi."

Oih.

Mondon oppaat on kyllä olleet ihan huippuja, Roomassa ja Barcelonassa ois jäänyt paljon kokematta ilman oppaan vinkkejä, harmittaa ettei Budapestiin tullut moista hankittua. Parhainta noissa kyllä on se tunnelman luonti ja maalailu, joka saa odottamaan reissua kahta kiihkeämmin. Nyt taidankin käpertyä Praha-oppaan viereen ja sukeltaa "maagisen kaupungin salaisuuksiin", ne mysteerit saa tulla uniin asti.

Kalkkis

Oiiiii... Onpas mulla ollut kiva viikonloppu tähän asti ja jatkuu vielä samanmoisena. ♥ Melko massiivisen työviikon päätteeksi Ystävistä parhain oli enemmän kuin tervetullut piristämään mun perjantaita, edellisestä Turun visiitistänsä taas ihan liikaa aikaa. Lähdettiin poikkeuksellisesti ihmisten ilmoille ja käytiin nauttimassa  E. Ekblomilla Jannen kattilan antimista. Kummipoitsuni mammakin liittyi seuraan ja oltiin kaikki tosi tyytyväisiä paikkavalintaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi tolkuttomasti, viini oli aivan jumalaista ja palvelu priimaa, suosittelen lämpimästi! Ekblomin terassilla onkin tullut istuskeltua, mutten ollut aiemmin apehtinut siellä. Ton kolmen ruokalajin menun käyn kyllä varmasti vetämässä toistekin, lista vaihtuu viikottain ja koko setti on 29 euroa, eri jees.

Parannettiin taas YP:n kanssa maailmaa johonkin kolmeen asti ja tänään pitäis taas jaksaa keikkua, kun saan pari kamua luokseni kokkailemaan. Listalla on ainakin munakoiso-halloumitornit ja banoffee, pääruoka on a la kamut, joku kasvispastahässäkkä vissiin luvassa. Vähän täytyis vielä jaksaa huushollata ennen heitin tuloa, muuten kämppä suht kunnossa, mutta jostain tota tiskiä tonne keittiöön on taas ilmestynyt vaikka käytiin ulkona syömässä, tiski on tässä kämpässä ehtymätön luonnonvara. Leikin tosiaan aiemmin viikolla kodinhengetärtä ja totesin etikan aika iskemättömäksi kaakeleiden putsauksessa. Mulla on ollut kauheet kalkkijäämät suihkun seinässä enkä oo saanut niitä veke vaikka oon hinkannut ties millä tökötillä. No, etikallapa ei tarvinnut ees hinkata, lorautin sitä vaan sellaisenaan hiukan rättiin ja pyyhkäisin ja ta-daa, kalkit oli historiaa! Vähänks oon martta.

Nyt taidan siirtyä sinne suihkun puolelle ihailemaan niitä kiiltäviä kaakeleita, ollut hitusen hidas aamu ja sain navigoitua vasta tähän sohvalle YP:n lähdettyä. Hiukan ehkä houkuttais pikkiriikkiset tirsat, mut se on niin nähty miten niiden kanssa käy, että yritän kaikin voimin pidättäytyä ton mielihalun toteutuksesta... 

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa, oo säkin yhtä hyvällä mielellä kuin mäkin! 

PS Onks jotain reseptivapaita allergialääkevinkkejä? Kehitin yllättäen melkoisen reaktion serkun koirasta ja ois kauheen kiva jos moisen sais jotenkin ehkäistyä jatkossa. En oo yhteenkään toiseen karvaiseen kaveriin reagoinut noin tai siis yhtään mitenkään, mut ton turrin jälkeen teki mieli kaivaa silmät lusikalla ulos, se kutina oli jotain aivan järkyttävää. Sopii siis vinkata kommenteissa jos joku lääke on osoittautunut erityisen hyväksi. Tänksis!

So far, so good

Uh... Onpas nyt jotenkin työlästä tää blogivuoteen 2013 siirtyminen... Kauhee tyhjän näytön kammo, mulla ei jotenkaan oo mitään sanottavaa. No, onneks se ei oo ennenkään estänyt naputtelemasta, eiköhän tästä jotain sisällötöntä jorinaa saada aikaiseksi.

Mullehan on tapahtunutkin vaiks mitä, kaikki sellaista, josta oon ajatellut, että ihanaa päästä jakamaan se tänne, mutta sitten homma on jotenkin jäänyt ajatuksen tasolle. Möh. No mut jos ny sitte, pistetääns jakaen, avautuen ja tilittäen, ollos hyvä...

Vuonna 2013 oon tähän mennessä:

- Rakastunut totaalisesti erääseen nuoreen mieheen. Kyseessä on tuore kummipoikani ja oon ihan lääpälläni. ♥ 

- Saanut hurjasti virtaa uusvanhasta ihmisestä. Näin parin vuoden tauon jälkeen yhtä kamun kamua ja oli ihan huippukivaa ja piristävää. Status päivitetty ihkaomaksi kamuksi tän myötä ja jatkossa luvassa toivottavasti hieman nopeammalla syklillä tapahtuvaa yhteydenpitoa. Mulla on paha tapa vähän jännittää uusia / vieraampia ihmisiä, jolloin oon itse valitettavan passiivinen yhteydenpidon suhteen. Kyseinen tyyppi rohkaisi olemaan jatkossa aktiivisempi tai ainakin vastaamaan toisen aktiivisuuteen. Suosittelen muillekin. :)

- Piipahtanut työreissussa Helsingissä ja venyttänyt päivällistreffit Ystävistä parhaimman kanssa aamuyön tunneille asti. Jatkoaika oli huomattavasti parempi idea silloin illalla kuin saapuessani Turkuun seuraavana työaamuna klo 05:50... No, oli sen arvoista kuitenkin, YP tosin saattaa olla toista mieltä, kun päädyin taas tilittämään yhtä sun toista muutaman lasillisen jälkeen. Oon niin raskas. :D

- Todennut yhden elämääni palanneen ystävän kanssa, että piti vuosi 2012 sisällään mitä tahansa, niin hyvää siinä oli ainakin tuo välien kunnostus ja ystävyyden uudistus. 

- Kokenut ammatillista itsevarmuutta. :)

- Kokenut ammatillista epävarmuutta. :(

- Todennut jälleen kerran, että pukki ei tuonut uusia ominaisuuksia ja vuodenvaihteen lupaukset kusi kuus-nolla. 8-16 työpäivä vaan niin ei oo mua varten. Tai ei siis mikään ongelma lopettaa päivää klo 16, mut se kasin aloitus... .. .

- Tykästynyt kovasti Clipperin Rise & shine -teehen (taipuuko tee noin?). Kun sitä vielä joku tulis kaatamaan kurkusta alas heti kellon soidessa ennen kuin ehdin painaa torkkua ja kaivautua syvemmälle vällyihin. 

- Yrittänyt muistaa, että niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa, ei kannata tuhlata energiaa. Tärkeintä olisi oppia kohdistamaan se energiansa niihin vaikutuspiiriin sisältyviin juttuihin.

- Päättänyt yritää olla enemmän läsnä, takertua vähemmän pikkujuttuihin ja katsella enempi sitä metsää kuin puita.


Kuva täältä.

♥

Voiiiiiii.... Ollut ihan mahtavin ystäväviikko. Tai oikeestaan pari viikkoa. Tai kai aina on enempi vähempi ystäväviikko, mutta nää pari viikkoa on olleet jotenkin erityisen mahtavat. Parhautta. ♥

Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:

Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥ 

Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥ 

Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥ 

Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥ 

Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥ 

Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥ 

Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥ 

Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥ 

 

Mutaa ja muiskis

Vietin viime(kin) viikolla paljon aikaa yhden erityisen hyvän ystävän kanssa (jos Ystävistä parhain on YP, niin olkoon hän jatkossa EHY) ja sain taas nauraa melkoisen 24/7. Meillä on EHY:n kanssa jotenkin ihan erityistä läppää, jollaista en tavoita muiden ystävien kanssa. Hän jotenkin saa hauskimmat puoleni esiin (tai ainakin saa mut kuvittelemaan niin) ja ajoitus vaan toimii hänen kanssaan loistavasti. Niin loistavasti, että viime viikolla oon esim. hoippunut lähikaupan (juu, LKHM toki oli vuorossa) hyllyjen välissä naurusta hervottomana EHY:n naurattaessa puhelimitse sekä virnuillut itsekseni kanssa-asioijia hämmentäen julkisessa vessassa EHY:n heitettyä erityisen hyvän läpän (jäljempänä EHL) juuri ennen vessaan menoa.

Hymyilen nytkin kuin vähämielinen muistellessani kaikkia hänen kanssaan räkätettyjä EHL:iä, onneksi nyt virnuilen privaatisti kotisohvan uumenissa. Tää ystävyys on rakentunut jotenkin ihan huomaamatta, alku ei ollut järin ruusuinen ja pitkään oltiin vaan työkamuja, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tää ihminenhän on mulle ihan hiton tärkeä. Niin se vaan voi ensivaikutelma pettää - kerrankin positiivisesti! ♥

Olikohan mulla joku pointti tässä jaarittelussa..? Tuskin. No, ainakin se, että on kyllä ihan käsittämätöntä miten paljon energiaa ja hyvää mieltä voikaan ystävistä saada. Toivon vastavuoroisesti tarjoavani sitä nauruterapian merkeissä ko. ystävälle, jolla nyt on surua ja murhetta. Oon kyllä etuoikeutettu omatessani niin ihania ja ihanan erilaisia ystäviä, harmi vaan että osa heistä ei oo ihan alvariinsa saatavilla ts. asuvat kauempana, toki onneksi puhelimitse tavoitettavissa. Se hyvä puoli tosin siinäkin, että näkeminen on sitten entistäkin ihanampaa. Ooo, onpas nyt ihanaa. Mulla on varmaan joku tikkariyliannostus ja sen myötä maailmoja syleilevä sokerihumala. Thih. Tai joku vastareaktio maanantaiangstille. Maanantaiangstille, joka olisi yltynyt hallitsemattomiin mittoihin ilman EHY:n EHL:iä. Joo, noi lyhenteet raastaa muakin. Sorppa.

 
Tjoo, ei mulla muuta, kunhan viettelen etukäteistä ystävänpäivää ja koitan muistaa kertoa kaikille ihanille ystävilleni miten tärkeitä ovat. Myös sulle! ♥ Muista säkin!

PS Kuvitus muuten ihanasta löydöstä eli Candyshopin herkuista. Tohon Butter Londonin "Mutaan" on ihan parasta upottaa varpaat. Lööv. 


Aijuu... Laitaks fcookie mulle privameiliä jos oon tervetullut, en tiedä miten saan yhteyttä. :(