Täystuho irrallaan

Sovitaanko, että lasikulhon hajoittaminen ja siihen itsensä viiltely ja vaniljasokeripurkin leväyttäminen keittiötason kautta hellalle riittäis tän viikonlopun säädöksi? Jos vielä lisään, että yhdellä kädellä (toisessa oli tuppo sen verenvuodon tyrehdyttämiseksi) kokkaaminen oli vähän normaaliakin vaikeampaa, joten vahingot ei jääneet ihan tohon (toteaa joku, joka koki esim. kananmunien rikkomisen ja pinaatin ryöppäämisen yhdellä kädellä hitusen haasteelliseksi). Viimekshän räjäytin vanhentuneen tomaattipyreepurkin silmän kautta kattoon isänpäivänä noin vartti ennen vieraiden tuloa. Tänään olis tarkoitus saada rakkaat siskon synttärikahville, joten sovitaanko, että tossa eilisessä shöyssä oli ihan tarpeeks ja tänään ei tarvitse räjäyttää / rikkoa / sytyttää / polttaa / tms. mitään. Jooko?

Sisko tilasi synttärikahville tiramisua ja oon siitä tainnut täälläkin joskus horista ja ohjetta lupailla. Ohjetta on kyllä saanut jaella kaikille, jotka on tätä maistaneet, samalla tavalla ohje aikoinaan päätyi allekirjoittaneellekin, kun se oli pakko saada tuota ihanuutta ystävän luona maistettuani. Ohjeen alkuperä on tuntematon.

Tässä siis, ei voisi juurikaan simppelimpi (taaskaan) olla:


Pikainen tiramisu

1-2 pkt LU Bastogne -keksejä 
1 prk Flora vanillaa (tms. vaahtoutuva vaniljakastike)
3/4 rs mascarponea (noin 200 g)
n. 50 ml Amarettoa (hiukan vajaa pikkupullo)
kahvia
tummaa kaakaojauhetta

Lado keksit kahteen kerrokseen laakean tarjoiluastian (piirakkavuokaan tulee nätti) pohjalle. Kostuta kumpikin kerros kahvilla, voit lirauttaa hiukan Amarettoa jo kahvin joukkoon.

Vatkaa Vanilla todella kovaksi vaahdoksi. Vatkaa niin pitkään, että kyllästyttää ja käsi puutuu ja siitä vielä noin viisi minuuttia yli. Lisää joukkoon melkein koko rasiallinen mascarponea, hurauta vielä kierros, jotta mascarpone sekoittuu tasaisesti vaahtoon.

Lorauta joukkoon Amaretto ja rukoile, että vatkasit vaahdon tarpeeksi kovaksi, muuten tulee velliä. Kääntele Amaretto varovasti vaahdon joukkoon.

Levitä vaahto kostutettujen keksien päälle ja ripottele päälle kaakaojauhetta siivilän läpi. Anna maustua jääkaapissa mahdollisimman pitkään. 

Tarjoile hyvän kahvin kera. Kesäaikaan tuoreet mansikat sopivat seuraksi erinomaisen hyvin. Tosta tulee suunnilleen 6 annosta - riippuu toki vieraista, makeasta ei ihan niin kovasti välittävä YP esim. veti tota puolet yhdellä istumalla ja otti vielä jämät mukaansa. :)

Sanoista tekoihin sitten vaan... Toi on tosiaan sitä parempaa, mitä pidempään ehtii jääkaapissa maustua, työn alle siis, jotta on edukseen siskon kahvituksessa. (Kuvat jostain aiemmasta toteutuksesta, ohje on ollut tuloillaan tovin...) Edit: En oo tainnut ihan koko pikkupulloa hulauttaa mukaan, tainnut mennä reilu puolet ja loput voi lirauttaa sitten kahvin joukkoon. Edit 2: Joanna ystävällisesti vinkkas, että suhteissa pientä viilattavaa... Amarettoa ei siis tule puoli litraa, vaan 50 ml (tai oikeastaan vähän vajaa eli noin 35 ml). Ilmankos se mun vaahto onkin ollut välillä vähän velliä... ;D Tjoops, pieni näpy, mutta kiva tietää, että joku lukee ihan ajatuksella. :)


Ja tälleen peeässänä, mitä peetä, miks tuolla tulee lunta taivaan täydeltä? Eiks ois jo voinut olla kevät?

  
Turnerin ja Hoochin kuvat täältä.
 

Lehteiltyä

Mmm.... Ihana aamu, joka tosin käynnistyi vähemmän suloisesti naapurin jälkikasvun rumpusoolon käydessä kaikki kodin pinnat läpi ja huipentuessa patteriin klo 7:06... Mut ei sen väliä, tää päivä on pyhitetty lököilylle ja nauttimiselle, ihan hyvä, että tuli aloitettua ajoissa ettei vaan nuku onnensa ohi. 

Ekaks vaan köllin ja kehräsin sängyssä tunnin (tai kaks, kuka näitä laskee), ja siitä siirryin keittiöön kokkailemaan banskulättyjä. Ovat kyllä niin äärimmäisen näppärät, päälle pikkasen kinuskia ja pähkinärouhetta ja mun aamutaivas on valmis.

Nyt oonkin vaan hengaillut, lukenut lehtiä ja blogeja, sulatellut lättyjä, keitellyt kahvia ja hymyillyt. Ihana aamu, jatkukoon päivä samanmoisena, jooko, kiitos.

Lehdistä tuli taas vastaan yhtä ja toista, muun muassa moista:

Kiitos Ruben Stiller, vähänkö repesin tätä ja vähänkö seuraan sua Twitterissä.

 

Mä en osaa tehdä mitään silakasta. Jos tällä sit opettelis.

 

Hitto että ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa toteuttaa unelmansa. 

Ei varmasti ollut ihan helppo päätös tuo sukupuolen korjaus Marja-Sisko Aallolle.

Tää mun loputon epätrendikkyys ei oo välttämättä pelkästään huono juttu...

Mä en tarvitse enää yhtään turkoosia lasia... En, en ja en...

Fuusiotortillat

Tää ei oo salakavalasti muuntumassa ruokablogiksi vaikka kovin kokkauspainotteista onkin ollut viime ajat. Mut minkäs teet, kun tulee niin hyviä komboja, että ne on pakko jakaa tännekin. Viimeisimpänä fuusiotortillat, ollos hyvä:

Tapahtumapaikka: Mökki
Päärooleissa: Parasta ennen päivämäärän juuri kohdanneet tortillalätyt ja paketillinen lihapullia
Juoni: Syöjien määrä puolittunut syystä X, lihapullat syötävä syystä Y
Lavasteet: Kestävän kehityksen mukaiset, luontoystävälliset kertakäyttöastiat
Kulisseissa: Estradille myös halajava aioli


Puvustus:

tortillalättyjä
lihapullia
munakoisoa
oliiviöljyä paistamiseen
kermaa
valkosipulia
paahdettua sipulia
tuorejuuston jämä
juustoraasteen jämä
pähkinäpussin jämä
mausteita
salaattia
tomaattia
kurkkua
basilikaa
aiolia


1. näytös: Pilko munakoiso pieniksi paloiksi ja anna muhia runsaassa oliviiöljyssä murskatun valkosipulin (2-3 kynttä) kera. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paloittele mukaan paketillinen lihapullia, lisää reilusti paahdettua sipulia, noin puoli purkkia tuorejuustoa (esim. paprika-chili) sekä kunnon loraus kermaa. Mausta viherpippurilla yms. mielimausteillasi. Ripottele mukaan juustoraasteen ja pähkinäsekoituksen jämät ja anna muhia hellalla.

Väliaika: Lihapullamöhellyksen muhiessa hellalla pilko salaatin jämät, loput tomaatit, kurkku ja basilika (kertakäyttö)lautaselle. Lämmitä tortillalätyt.

2. näytös: Kata pöytään möhellys, kasvikset, tortillalätyt ja aioli. Ja ne aistikkaat kertakäyttölautaset. Rakenna tortilla voitelemalla lätty aiolilla ja kasaamalla päälle niin paljon em. aineksia ettei lätty meinaa enää rullautua. 

Aplodit: Totea jämäkombo oikeinkin toimivaksi ja päätä tehdä sitä joskus vielä ihan tarkoituksella.

Möherö

Joskus kannattaa jättää käymättä kaupassa. Tänään se poiki niin maukkaan kaappien kätköistä -kombon, että jaetaans se täälläkin:


Möherö

pätkä munakoisoa
kuskusta
valkosipulia
paahdettua sipulia
hunajaa
luumuja
mausteita
pähkinä/siemensekoitusta
reilusti oliiviöljyä paistamiseen
sitruunalla maustettua avokadoöljyä

1. Päätä passata kauppareissu. Vaihda jalkaa ja huokaile avonaisen jääkaapin edessä.

2. Bongaa halloumi-munakoisotorneista jäänyt pätkä munakoisoa. Siirry huokailemaan kuiva-ainekaapin eteen. Inspiroidu ja keitä pari desiä vettä ja kippaa se parin kuskus-desillisen päälle kannen alle muhimaan. Pilko munakoiso sopiviksi paloiksi, puserra pari valkosipulinkynttä tirisemään pannulle runsaassa oliiviöljyssä. Siis todella runsaassa, munakoiso imee sitä itseensä ihan simona. Kippaa munakoisot pannulle ja anna tiristä. Mausta anteliaasti esim. mustapippurilla ja chilirouheella, rouhaise mukaan myös suolaa.

3. Toista kohta 1. Bongaa tällä kertaa jääkaapista viimeistä matkaansa odottavat yltiöhappamat luumut. Nappaa ilahtuneena luumut kaapista, mutta älä raapaise rasian terävällä reunalla poskeesi. Viipaloi sen verran luumuja kuin kuvittelet jaksavasi ronkkia annoksesta pois jos luumu ei olekaan hyvä ratkaisu. Kippaa myös luumut pannulle. Totea, että runsas oliiviöljy on muisto vain, lisää hiukan öljyä ja vähennä hiukan lämpöä.

4. Tunne kokkauksellista hurmosta ja siirry takaisin kuivakaapille soveltamaan. Tiristä vähemmän juoksevaksi muuttuneesta hunajaputelista pannulle sen verran kuin jaksat puristaa (noin 1 tl), lisää reilusti paahdettua sipulia.

5. Kippaa mukaan kuskus sekä ripottele sekaan pähkinä/siemensekoitusta. Totea, että kuskusta oli suhteessa muihin aineksiin aika reilusti ja möherö näyttää aika kuivalta. Pelasta tilanne lorauttamalla joukkoon vielä vähän lisää öljyä, tällä kertaa sitruksista avokadoversiota.

6. Nauti esim. Clipperin Zen Again teen kera ja totea, että möherö toimisi erityisen hyvin jonkun lisukkeena, jos vaan olisi se joku minkä kanssa sitä nauttia. Mieti mitä teit eilen Prismassa, ruokaostokset kun eivät selkeästikään olleet ohjelmassa.

7. Käy närppimässä hetken päästä vähän lisää möheröä ja totea, että se on hieman jäähtyneenä vielä parempaa, parhaimmillaan varmaan huomenna.

  
Edit 14.2.: Tuunasin möherön lounasevääksi jatkamalla sitä salaatilla (romaine) ja fetalla, toimi erinomaisen hyvin savulohen lisukkeena. :)

  

Jotain hyvää

Allekirjoittaneen keittiössä parhaat jutut on yhtä simppeleitä kuin kokki...

Mössäkkäiset paprikat

400 g jauhelihaa
sulatejuustoa (parisen ruokalusikallista)
1 tlk chilimaustettua tomaattimurskaa
sipulia
valkosipulia (ainakin kolme kynttä)
kuivattua sipulia
mustapippuria
viherpippuria
ykkösmaustetta
muita mausteita maun mukaan
paprikoita
juustoraastetta

1. Ruskista jauheliha. Lisää pannulle kaikki muut ainekset paprikoita ja juustoraastetta lukuunottamatta. Anna muhia kunnes sulatejuusto on täysin sulanut ja mössö aika kiinteää.

2. Tee tähän asti jauhelihamössöä ja mieti mitä sen kanssa söisi, muista sitten että jääkaapissa on paprikoita ja pikapuoliin hyvästä kyseenalaiseksi muuttuva juustoraaste. Halkaise paprikat ja laita pellille leivinpaperin päälle. Täytä paprikat mössöllä ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta.

3. Anna oleilla 200C-uunissa kunnes juusto on ottanut väriä. Nauti salaatin kera.

4. Jäljelle jääneen mössön voi käyttää vaikka kesäkurppapaistoksen täytteenä. Itketettyä kurppaa levyinä uunivuoan pohjalle, päälle ripaus tacomaustetta ja mössön jämä + reilu kerros juustoraastetta. 200C kunnes juusto saanut väriä.

Ja koska tilaa jäi vielä jälkkärille, niin kasaa esim. lasiin tms. jälkkärikulhoon

viikunahilloa
turkkilaista jogurttia
karamellisiirappia
pähkinärouhetta

Kaikki sekaisin ja kohti kupua. Viikunahillo antaa kivan hienostuneen säväyksen ja siirappi tuo sopivasti makeutta. 

Suunnittele homma simppeliä kokkia paremmin eli kutsu joku ruokapalkalla tiskaamaan...

 

Kalkkis

Oiiiii... Onpas mulla ollut kiva viikonloppu tähän asti ja jatkuu vielä samanmoisena. ♥ Melko massiivisen työviikon päätteeksi Ystävistä parhain oli enemmän kuin tervetullut piristämään mun perjantaita, edellisestä Turun visiitistänsä taas ihan liikaa aikaa. Lähdettiin poikkeuksellisesti ihmisten ilmoille ja käytiin nauttimassa  E. Ekblomilla Jannen kattilan antimista. Kummipoitsuni mammakin liittyi seuraan ja oltiin kaikki tosi tyytyväisiä paikkavalintaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi tolkuttomasti, viini oli aivan jumalaista ja palvelu priimaa, suosittelen lämpimästi! Ekblomin terassilla onkin tullut istuskeltua, mutten ollut aiemmin apehtinut siellä. Ton kolmen ruokalajin menun käyn kyllä varmasti vetämässä toistekin, lista vaihtuu viikottain ja koko setti on 29 euroa, eri jees.

Parannettiin taas YP:n kanssa maailmaa johonkin kolmeen asti ja tänään pitäis taas jaksaa keikkua, kun saan pari kamua luokseni kokkailemaan. Listalla on ainakin munakoiso-halloumitornit ja banoffee, pääruoka on a la kamut, joku kasvispastahässäkkä vissiin luvassa. Vähän täytyis vielä jaksaa huushollata ennen heitin tuloa, muuten kämppä suht kunnossa, mutta jostain tota tiskiä tonne keittiöön on taas ilmestynyt vaikka käytiin ulkona syömässä, tiski on tässä kämpässä ehtymätön luonnonvara. Leikin tosiaan aiemmin viikolla kodinhengetärtä ja totesin etikan aika iskemättömäksi kaakeleiden putsauksessa. Mulla on ollut kauheet kalkkijäämät suihkun seinässä enkä oo saanut niitä veke vaikka oon hinkannut ties millä tökötillä. No, etikallapa ei tarvinnut ees hinkata, lorautin sitä vaan sellaisenaan hiukan rättiin ja pyyhkäisin ja ta-daa, kalkit oli historiaa! Vähänks oon martta.

Nyt taidan siirtyä sinne suihkun puolelle ihailemaan niitä kiiltäviä kaakeleita, ollut hitusen hidas aamu ja sain navigoitua vasta tähän sohvalle YP:n lähdettyä. Hiukan ehkä houkuttais pikkiriikkiset tirsat, mut se on niin nähty miten niiden kanssa käy, että yritän kaikin voimin pidättäytyä ton mielihalun toteutuksesta... 

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa, oo säkin yhtä hyvällä mielellä kuin mäkin! 

PS Onks jotain reseptivapaita allergialääkevinkkejä? Kehitin yllättäen melkoisen reaktion serkun koirasta ja ois kauheen kiva jos moisen sais jotenkin ehkäistyä jatkossa. En oo yhteenkään toiseen karvaiseen kaveriin reagoinut noin tai siis yhtään mitenkään, mut ton turrin jälkeen teki mieli kaivaa silmät lusikalla ulos, se kutina oli jotain aivan järkyttävää. Sopii siis vinkata kommenteissa jos joku lääke on osoittautunut erityisen hyväksi. Tänksis!

Ihastunut* omppu

Uh. Oon niin täynnä. Oikein ahistaa. Mut silti toi omppupannari huhuilee mua keittiöstä. Onneks oon niin täynnä etten jaksa lyllertää keittiöön. Win-win.

Sain viime viikolla kamun luona ihan yltiöhyvää pannaria ja tänään sain toimeksi tehdä sitä itsekin. Äärimmäisen simppeli homma, jos onnistuu multa, niin onnaa taatusti sultakin:

Omppupannari

muutama omppu (öbaut 4-6, riippuu koosta)
sokeria + kanelia omppujen päälle
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl (tai hiukan reilummin) suolaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
2 munaa
8 dl maitoa
70 g voita

vispikermaa
vaniljasokeria
Fazerin Wiener Nougat Crush -seosta (*hence ihastunut, crush, juu nou)

Sulata voi mikrossa ja anna jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää maito, munat ja jäähtynyt voi. Anna taikinan turvota jonkin aikaa. Viipaloi omput pellille, ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kippaa turvonnut taikina pellille omppujen päälle, paista 200 asteessa kunnes muistuttaa pannaria. Yritä malttaa antaa pannarin hiukan jäähtyä. Vatkaa sillä välin kerma ja mausta se vaniljasokerilla, ripottele sekaan Nougat Crushia. Leikkaa pannarista kohtuullinen pala ja levitä päälle nougat-kerma. Ahmi. Santsaa isompi pala. Lyllerrä sohvalle urahdellen haavoittuneen karhun tavoin ja jää sille tiellesi.

PS Lupailin sitä canneloni-ohjetta... No, niitä viimeks kokatessa innostuin sitten räjäyttämään vanhentuneen tomaattipyreen silmäni kautta kattoon ja ympäri kämppää, pikkasen jäi tekovaiheet kuvailematta, kun koitin huljutella simmua vähemmän verestäväksi. Tulossa siis jahka innostun niitä taas tekemään / luovun kuvaideasta ja vaan naputtelen sen tänne jahka henki taas kulkee ton pannarin jäljiltä. Kannattaa tosiaan tsekata pyreen päivämäärä, lähtee aika äpäkästi se vuoden vanha töhnä purkista jahka saa vähän ilmaa itseensä... 

  

Roisi repeämä ja pilkettä vasemmassa nimettömässä

Voi oon niin fiiliksissä! (Ja ihan hiton väsynyt, mut yritän pitää noi fiilikset voitolla. :D) Ihan mahtavin viikonloppu, kakskolmasosaa suoritettu ja vielä saan rakkaat isänpäiväsyömingeille luokseni hetikohtapian. Ihanuutta. ♥ 

Perjantaina pääsin sukulaisiin herkuttelemaan ja ihastelemaan ihan mahtavaa kotia. Tädin miesystävällä on ihan huikea satavuotias kämppä keskustassa ja kuolasin sen suppiskeiton lisäksi niitä loputtoman korkeita huoneita, olkkarin erkkereitä, kaikkia jänniä koloja, mutkia ja ulokkeita sekä sinne tänne ripoteltuja ikkunoita. Ja se sisustus! Sellanen kadehdittava sekoitus uutta ja vanhaa, muistoja ja tunnelmia, kombo jossa mikään ei oikeastaan sovi yhteen, mutta kaikki kuitenkin mätsää ihan nappiin. Tahtoo. 

Oli muutenkin tosi kiva istua iltaa vähän harvinaisemmassa seurassa, oikein harmitti, kun jouduin poistumaan paikalta aikaisemmin. Muut tosin taisi olla ihan vaan huojentuneita, olin ehkä niin fiiliksissä, että räpätin melko taukoomatta. Hups. No, niillä hyvillä fiilareilla olikin hyvä siirtyä jatkamaan illanviettoa yhden ystävän kanssa, muista milloin viimeksi ollut Turun yöeloa haistelemassa. Olihan sen ihan kiva huomata, että vielä joku jaksaa mullekin hymyillä ja kohdistaa silmäkulman pilkettä, vähemmän viehättävää vaan, että sen silmäkulman lisäksi kaikilla (siis oikeesti IHAN KAIKILLA) kimalsi myös vasemmassa nimettömässä. Mun puolesta sitä silmää ei niin tarvis iskeä, jos parin päivän päästä on aikeissa viettää isänpäivää hyvällä omatunnolla. Mur. Mut muuten siis oikeinkin kiva ilta, vaikka toki onnistuin repäisemään uusiin farkkuihin ihan kohtalaisen holen heti pöytään istuessani. Lahkeeseen sentään, ei tullut mitään sen roisimpia repeämiä...

Eilen sitten sainkin Ystävistä parhaimman ihan liian pitkästä aikaa luokseni. Parasta. Ollaan viimeks nähty joskus elokuussa mun työreissun yhteydessä turhan pikaisesti ja nytkin loppui aika ihan kesken vaikka hää vasta hetki sitten poistuikin. Meillä oli kunnon herkkumenyy, kun veresteltiin Budapestin muistoja langoksien ja valkosipulikeiton muodossa. Niin herkkua. Ja Ruokahommien munakoiso-halloumitornit oli ihan törkyhyviä, kannattaa testiä! Simppeliä ja niiiiiin maukasta. Jälkkäriksi piti vielä puuhastella banoffee, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa, olis päästy sen kimppuun vasta joskus aamukolmelta, kun ihan vaan pikkasen taas venähti se kokkailu.

Nyt pitäis jatkaa tätä hyvän ruoan ja juoman teemaviikonloppua ja siirtyä keittiön puolelle kokkailemaan canneloneja pian paikalle pärähtävälle perheelle. Katotaan josko saisin aikaiseks naputella sen reseptin tännekin, huippuherkullinen ja niin simppeli, että onnistuu multakin. :)

Onnea kaikille isille, erityisesti mun omalle ihanalle! ♥

Onni onnettomuudessa

Mainitsinkin aiemmin tänään, että illalla oli tarkoitus tarjota pizzaa, mutta piti hiukan soveltaa, kun kaupasta mökille löysivät kaikki muut ainekset paitsi tomaattikastike. Oon yleensä käyttänyt pizzaan esim. Felixin tomaatti-chilikastiketta, en tykkää mistään pyreestä, kun se tuimuudessaan hukuttaa kaikki muut maut. No, kyseinen ainesosa siis unohtui ostaa, mutta onneksi kaapista löytyi purkki ananassalsaa. Onni onnettomuudessa - niin käytän tota jatkossakin! Sopi just passelisti pohjalle, suosittelen lämpimästi ja hyvin kauppansa tehneestä pizzasta päätellen muut apehtineet myös!

Pohja oli, kuten yleensäkin, Vyötärön metsästäjän pizzapohja* eli:

2 munaa

1 prk rahkaa

3 rkl ruisjauhoja

4 rkl vehnäleseitä

1 tl leivinjauhetta

150 g juustoraastetta

Kaikki sekaisin, pellille ja uuniin 200 asteeseen öbaut kymmeneksi minuutiksi.

Päällehän voi lätätä mitä vaan, mutta tän äskeisen perusteella suosittelen siis seuraavaa:

Santa Marian ananassalsaa

kuivattua sipulia

kesäkurpitsaa

herkkusieniä

salamia

persikkaa

mausteita

+ jokerina syömättä jääneiden ja jo varsin nahistuneiden nachojen jämät pienenä rouheena, nää toimi kerrassaan hyvin ;)

Koko komeuden päälle reilusti juustoraastetta ja takaisin uuniin edelleen siihen pariinsataan ja ulos jahka juusto on sulanut + saanut hiukan väriä. 

* Itsepetos on avain onneen.

Nolon nopee pasta

1. Keitä rasiallinen tortellineja. Vastaa puhelimeen juuri kun olet heittänyt tortellinit kiehuvaan veteen ja kuule iskältä, että ovat äiskän kanssa lähdössä kauppaan. Tilaa jätskiä ja jugurttia kotiinkuljetuksena. 

2. Muista tortellinit. Valuta kypsät tortellinit siivilässä ja kippaa takaisin kattilaan ja mieti mitä hitsiä niillä tekisi, kun ei niitä nyt enää tee mieli kun on jätskiä tulossa.

3. Jäähdyttele tortellinit ja nakkaa kattila jääkaappiin, kun et muutakaan keksi. Syö jätskiä.

4. Muista tortellinit seuraavana päivänä. Kurkkaa kattilaan ja mieti mitä sille jämähtäneelle klimpille tekisi.

5. Bongaa jääkaapista maustetun tuorejuuston (Creme Bonjourin Kreikkalainen valkosipuli) jämät. Kaaputa osa tortelliniklimpistä lautaselle ja lisää päälle muutama nokare tuorejuustoa. 

6. Lämmitä pari minuuttia mikrossa, sekoita välillä.

7. Mausta mielimausteilla ja ripottele päälle parmesaania.

8. Apehdi hyvällä ruokahalulla. Mieti mikset kaaputtanut kattilasta suurempaa annosta ja onko pakkasessa vielä jätskiä...?

Hyvä kombo

Tertsus mökiltä! Tein ihan sai-raan hyviä tortilloja, joita koitan nyt sulatella - pakko vetää pian vaakatasoon ihan siitä ilosta, että tää istuma-asento on pötsille turhan ahdistava. :D Tortillojen jauhelihamössykkä onnistui jotenkin erityisen hyvin tällä kertaa, oli ihan täydellinen se jauheliha-juustoraaste-kuivattu sipuli-kesäkurpitsa-tacomauste-chilituorejuusto-kuohukerma -kombinaatio. Tortillan väliin vielä kurkkua, salaattia, ananassalsaa ja hampparikastiketta niin jo toimi, suosittelen!

Jotenkin tajuaa vasta täällä mökillä miten pitkällä kevät jo on. Ihan käsittämätöntä, että vasta yhdentoista maissa alkaa kunnolla pimenemään. Ja niin vihreetä kaikkialla, että suorastaan silmiä särkee. Voi kun huomenna olis hieno ilma, että pääsis hengailemaan pihalle (joo, oon sokerista, sateessa ei sinne sovi mennä). Aamulla pitäis dumpata talviturkki tohon jorpakkoon, sisko sitä kävi pari tuntia sitten mittailemassa ja on kuulemma luvassa 10,5 asteinen kylpy - nice... Ehkä hiukan suuremmalla innolla odotan grillikauden korkkausta, sitä onkin jo tovi venattu. Olin jotenkin ihan öönä kaupassa, enkä oikeen hokannut mitäs kaikkea sinne grilliin kuuluikaan lykätä. On mulla parit pihvit, halloumia, paprikaa ja kesäkurppaa, mut kai me jotain muutakin on grillattu? Grillivinkkejä siis otetaan vastaan, mulla takoo nyt ihan tyhjää muun kuin makkaran osalta. Et oliks niinkö jotain muitakin vihanneksia tms. terveellistä grillattavaa kuin Kabanossi ja Wilhelmi?

Mennyt taas ihan hiton liian nopeesti tää viikonloppu, toi viikko oli jotenkin niin repaleinen, että oon ihan sekaisin päivistä. Kiva viikko kyllä sinällään, kun maanantai meni Hkissä, torstai oli totaalivapaa ja perjantaikin suurimmaks osaks - ei huono. Ens viikolla pitäis vielä pinnistää maanantai ja tiistai ja sitten koittaa talviloma osa III eli loppuviikko vapaata - ei ollenkaan huono. :)

Jahas, isukki vinkkaili, että pitäis vapauttaa heitin makkari eli taidan siirtyä omaan punkkaan köllimään massuni viereen (tää etukeno risti-istunnassa sängyllä ei oo kauheen hyvä yhdistelmä yltiötäyden mahan kanssa). Pitäkääs peukkuja, että aamulla paistaa aurinko, ettei tarvi pilvisellä pulahtaa sinne astetta viileempään kylpyyn.

Hämmentävät pestonakit

Hyvinkin pikainen moi, kun ajattelin vielä yrittää pientä pyörälenkkiä jos noi nakit vaan suvaitsis hiukan laskea, etteivät pyöri kurkunpäässä ylämäessä. Kävin kyllä kaupassa tänään, mut jotenkaan ei (taaskaan) ollut ajatus ihan mukana ja siinä vaiheessa, kun piti kokkailla totesin, ettei sieltä mitään järin normia komboa taida syntyä. Olin joskus ammoin ostanut jonkun megapaketin nakkeja ja niissä alkoi päivämäärä lähestyä. No, nakkasin ne uuniin ja totesin sen jälkeen, että multa on sekä aioli että ketsuppi loppu eli ou mai gaad, eihän ne nakit ilman niitä toimi. Siinä jääkaappia syynätessä osui simmuun peston jämät ja päätin ne hyödynnellä noihin nakkeihin. Lopputulos oli hämmentävän hyvä, varsinkin kun kyseessä oli sitruunainen pesto, jota vielä ryyditin parmesaanilla. Jos siis haluat hämmentävän, mutta hyvä elämyksen, niin toimi seuraavasti:

- Lado nakit vuokaan (-> jälkiviisaasti voin kertoa, että kannattaa käyttää vuokaa tms. laidallista astiaa ja latoa aika tiiviisti, jos laittaa väljästi pellille, niin suurin osa pestosta ja juustosta on nakkien väleissä, ei nakeilla).

- Paista nakkeja kunnes ovat viittä vaille valmiita.

- Ota vuoka uunista ja sivele nakeille (Pirkan) sitruunapestoa ja ripottele päälle parmesaania ja/tai juustoraastetta (itse raastoin Oltermannin jämästä hiukan ja sitten meni hermo raastamiseen, niin jatkoin parmesaanijauheella).

- Laita nakit takaisin uuniin ja paista vielä hetken aikaa, jotta juusto sulaa ja saa hieman väriä.

- Nauti salaatin kera, esim. avokado/kaalisalaatti mustapippurilla ja sitruunaisella avokadoöljyllä toimi hyvin.

Maistuu paremmalta kuin näyttää...

Simppelisti ääntä kohti

Oijoi, teinpäs mä äsken hyvää ruokaa. Nyt onkin niin ähky ettei meinaa ajatus kulkea, mutta koitan saada tältä ruokakoomaltani naputeltua koordinaatit tännekin.

Edelleen kokkailen mökillä (okei, missä vaan) teemalla mitä simppelimpi, sen parempi ja tän päiväinen ape oli mitä simppelein. Kaikessa yksinkertaisuudessaan paistelin noi Kariniemen kanat pannulla ja laitoin sitten uunivuokaan, päälle tota Creme Bonjourin sipulimössöä (mikä vaan maku käy), hiukan mustapippuria ja Santa Marian Roasted garlic & pepper -myllystä pari kierrosta, ohut kerros juustoraastetta, sen päälle viikonlopun maissilastujen jämät pienenä silppuna ja vielä ohut kerros juustoraastetta. Uuniin pariin sataan kunnes juusto saanut hiukan väriä. Kaveriksi kävi oikeinkin hyvin Pirkan perunagratiini, jonka pyhä kolminaisuus (pakastimesta pellille ja pöytään) toimii mökkioloissa vallan mainiosti. Kylkeen vielä hyvää salaattia ja peruunagratiinien viekkuun pellille leipää paahtumaan, niin hyvä kombo on valmis.

Koordinaatit täältä, täältä, täältä ja täältä.

Mauttoman tuuhee

Huh. Rankkaa tää lomailu. Oli ihan mahtavin ilta Ystävistä parhaimman kanssa ja nyt odottelen, että sisko tulee rääppimään tiramisun jämät ja sit suunnataan mökille. Autuus.

- Eiks nää uudet kynnet oo kivan hillityt?

- On ne kyl aika pitkät.

- No joojoo, en oo jaksanut viilata, mut eiks oo ihan tyylikkäät.

- On ne kyl aika pitkät.

- No nyt ne on vähän päässy pitkiks, mut eiks oo kivan luonnolliset muuten?

- On ne kyl aika pitkät.

Ystävistä parhain siis saapui ilokseni eilen ja parannettiin taas maailmaa oikein huolella. Niin intensiivisesti, että piti vielä siirtyä lähiräkälään, kun loppu juomat kesken. :D Mulla vipatti menojalka siihen malliin, että hetken jo mietin suuntaanko ihan keskustaan asti, kun sieltä lähijuottolasta suureksi yllätykseksi bongatut kamut suuntas kapikselle, mut luojan kiitos joku pieni järjen hiven oli siinä vaiheessa vielä tallella. Olin suunnattoman helpottunut aamulla, olo ois ollut huomattavasti huterampi, jos ois vielä jatkanut iltaa jossain luolassa. 

Loistava pastaohje Stockan Premiere-kuvastosta.

Tehtiin (YP tykkää käyttää me-muotoa, vaikka tosi asiassa mulla oli vain raastamis- ja pilkkomisvastuu) ihan jumalaisen hyvää rapupastaa. Ohje oli Stockan Premiere-kuvastosta, tuolla Stockan sivuilla ei näköjään vielä pääse sitä uusinta selailemaan, mutta ehkä tosta kuvasta saa jotain tolkkua, jos klikkaa isommaks...? Ohje oli vallan simppeli, kastikkeeseen tuli sitruunan kuorta ja mehua (ohjeen mukaan kahden sitruunan kuoret ja mehu, mut ykskin ois varmaan piisannut) ja mascarponea. Kaveriks tuorepastaa, basilikaa ja jättikatkanpyrstöjä ja salaatti romainesta, avokadosta ja sitruunalla maustetusta avokadoöljystä. Toimi.

Jälkkäriks herkuteltiin tiramisulla, laitan ohjeen heti kun saan aikaseks sen naputella. Oli kyllä ihan huippukiva ilta, vaiks taisin taas päätyä loppuyöstä tirauttamaan kyyneleen tai kaks (muistaakseni oikeesti vetistelin ihan suht hillitysti, enkä tällä kertaa ottanut mitään litroittain suolavettä ja räkää -kohtausta) mun loputtoman Tku/Hki-ristiriidan tiimoilta. Vähänkään tunteellisemmassa tilassa liikutun nykyään aina siitä, että Turussa mua ei pidättele kuin perhe ja niin haluaisin Helsinkiin. Normaalisti pystyn aika hyvin olemaan ajattelematta tota, mutta aina Hkissä tai YP:tä treffatessa toi todellakin nostaa päätään ja saa mut hinkumaan sinne ihan hirveesti. En vaan millään haluais enää olla eri kaupungissa kuin perhe, me kun ei tästä kukaan enää nuorruta ja muutaman vuoden useamman sadan kilsan päässä asuneena nautin nyt siitä, että kylään pääsee tarvittaessa vaikka vartissa. 

 

Tuntuu vaan, että täällä Turussa etsiskelen sitä elämää vielä viidentoista vuoden päästä ja Helsinki siintää haaveissa paratiisina, jossa ura urkenee ja päivät on nykyistä mielekkäämpiä. No, ehkä mä kipuilen tässä vielä sen viistoista vuotta ja muutan sitten Hkiin ja totean, että pikkasen oli epärealistiset odotukset... :D

YP was here.

Ei, YP:lle ei tullut Toppiksen Tenojen tarve, vaan hää kippas valkkarinsa johonkin muualle kuin kitusiinsa. Itse olin osuttanut viinit ilmeisen hyvin kurkusta alas, kun en a) ollut tosta moksiskaan ja b) kuvan otettuani sitä mieltä, että se oli ihan tarkka. :D No, nou worries, ei siitä jäänyt mitään jälkeä.

Tjoo, kai mun täytyy valua suihkuun ja sitten vähän iskeä kamaa kassiin etten oo ihan vaiheessa kun sisko kurvaa paikalle. Pitää vielä kastella rehutkin, nyt täytyy heitä vaalia, kun YP erehtyi eilen kehasemaan pariakin kasvia. Oon huomannut (tästä on useamman vuoden empiirinen tutkimustyö takana), että aina kun joku kehuu jotain mun kasvia, niin hää päättää sanoa sopimuksen irti ja kuolee muutaman viikon sisään. Ihan sama homma, jos joku kehuu mua, niin kämmään välittömästi sen jälkeen. Esim. jos pelataan siskon kanssa sulkkista ja hää kehasee mun lyöntiä, niin seuraavat seittemäntoista menee tasan tarkkaan ohi, pallo puuhun (mökillä) tai multa lentää maila kädestä. YP kyllä yritti paikata sitä kehua toteemalla, että ko. rehu on suorastaan mauttoman tuuhee, mut pelkäänpä, että se oli sen kasvin menoa...

Jeps, mutta nyt eka kastelemaan itseä ja sit kasveja, ihanaa lauantain jatkoa!

Edit: Eihän tosta ohjeesta mitään selvää saa. XD

Luottohelyt ja -möttönen

Huomisen kun vielä rutistaa, niin sitten saa neljä päivää lököillä hyvällä omatunnolla. Siis siinä tapauksessa, että huomenna rutistaa kunnolla. Ollut kyllä melkonen viikko, mutta kai tästä ehkäkentiesmahdollisesti hengissä selvitään, sormet ristiin ja peukut pystyyn...

Eilen vietin laatuaikaa äipän ja iskän kanssa ja se oli ihanan terapeuttista ja rentouttavaa melkoisen intensiivisen työpäivän päätteeks. Oli niin auvoa vaan olla kotikotona ja nauttia Rainbown seitileikkeitä ja sympatiaa. Parasta. ♥ Illalla sain kyydin kotiin ja puhelin alkoi puolivälissä pirisemään takapenkillä. Arvasin, että se oli äippä ja mietin mitäköhän multa oli unohtunut... Tajusin heti kotona, että kas vaan sormukset, kello ja rannerengas jäi sinne, kun ennen ruoanlaittoa ulkoistin ne käsistä pöydänkulmalle. Käytän aina noita samoja (käsi)koruja ja oon melko ehdollistunut niihin eli olo on todella alaston ilman niitä. (Siis ihmisten ilmoilla, kotona otan heti kaikki korut pois korviksia ja kaulakorua myöden. Ja miks mä kerron tätä näin yksityiskohtaisesti? Tai ollenkaan?) Isukki tarjoutui tekemään uuden reissun, mutta kielsin ettei tuu ihan turhaa ajoa ja päätin sinnitellä. (Okei, koska mä nyt näköjään jaan to-del-la yksityiskohtaisesti mun pakkomielteeni tunnesiteeni näihin helyihin, niin kerrottakoon, että kerran tajusin opiskelupaikkakunnaltani Turkuun suunnatessani, että voi pee, korut jäi kotiin. Mietin jo hetken, että jäänkö suosiolla pois ja lähden Turkuun vasta seuraavana päivänä vai sinnittelenkö viikon ilman koruja. Sinnittelin sitten ja ostin sillä viikolla varmaan kolme sormusta ja muitakin halpiskoruja Henkasta tms. Seppälästä, mut mikään ei korvannut noita just oikeita. Ja tän mun blogin nimi siis oli...) No, päätin siis sinnitellä ja aloin tyhjentää kauppakasseja, kun isukki soitti vartin päästä ja pyysi tulemaan toisen vartin päästä alaovelle. Vähänks hää oli ihku, kun ihan vartavasten lähti tuomaan rinsessan helyjä. ♥ (Sillä, että hällä on kaks viikkoo vanha auto allansa ei varmaan ollut mitään tekemistä ton innokkuuden kanssa. ;D)

Tänään oli vakaa aikomus tehdä yhtä sun toista, mutta jotenkin vaan päädyin muhimaan tässä koneella ja kokkaamaan yhtä sun toista ja sen jälkeen ahmimaan yhtä sun toista, aika paljon sitä toista. Se toinen nimittäin oli kovasti kehuttu Aamiaismöttönen, joka osoittautui todella täyttäväksi. Ja todella hyväksi!

Oon tehnyt noita joskus aikaisemminkin, mutta sillon mulla ilmeisesti oli suhteissa jotain häikkää (ylläri) tai jtn, kun maistuivat vaan hämmentävästi munakkaalta ja jäivät ihan totaalisesti paperisiin muffinssivuokiin kiinni. Nyt iskin ne silikonivuokaan, josta irtosivat ihan loistavasti. Toki unohdin voidella ton vuoan, mutta ei se sitten onneks haitannut ollenkaan. Olin melko uskollinen tolle alkuperäiselle ohjeelle, mutta laitoin vain kolme munaa ja hiukan varioin täytteitä. Seuraavalla setillä tuli toooooosiiiiiii hyviä:

Möttöset mun makuun

3 munaa

loraus kermaa

juustoraastetta

ruokalusikallinen soijajauhoja

paprikaa

kesäkurpitsaa

salamia

mustapippuria

viherpippuria

roasted garlic & pepper (Santa Marian mylly)

Kaikki vaan sekaisin, vuokiin ja uuniin pariinsataan kunnes saa väriä. Saa olla aika tankeroa se "taikina" eli reilusti sitä juustoa. Suosittelen lämpimästi tota silikonivuokaa, siinä ammoisessa versiossa ne paperiset lörpähteli ja se setti tosiaan takertui niihin kuin tauti. Täytteitähän tossa voi varioida loputtomiin, seuraavaks vois kokeilla jotain feta-pesto-aurinkokuivattu tomaatti -henkistä hässäkkää. Kannattaa myös antaa vetäytyä rauhassa, lienee parhaimmillaan huomenna. Tosta satsista tuli yks vuoallinen (12 kpl) ja ovat varsin tuhtia kamaa - oon illan mittaan syönyt kolme ja nyt ihan ähkyssä.

Joo, hää ei oo kauheen valokuvauksellinen, mut sitäkin herkumpi. Mulla on kova luotto, että häästä tulee mun eväspelastus että voi vetää hätävälipalana muutakin kuin rahkaa tai pussipuuroa. Mun aamut on niin kaoottisia, etten oikein ehdi sen ihmeempiä väsäillä, joten olis erinomaisen ideaalia, jos ois moinen möttönen minkä napata ylityöevääks tai kahvitauon piristykseks jääkaapista tai pakkasesta. Aika luotto sen möttösen lisäksi meitsiin, tää nyt siis edellyttäis, että saisin tehtailluks näitä toistekin ja että en mähkis kaikkea jo kotona, vaan jotain säästyis evääkskin... Hmmm...