Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesäkyssät

Imlacking paiskasi kesäisellä haasteella:

1. Mitä odotat eniten kesältä 2012?
- Eniten odotan lomaa ja lepoa mökillä. Kauheen kiva olis myös, jos vaikka lomalla keksisin mitä haluan tehdä isona ja missä sitä suorittaisi.

2. Joko olet tehnyt kivoja kesäjuttuja ja mitä?
- En oo tainnut vielä ehtiä, ihan käsittämätöntä, että huomenna on jo heinäkuu! En tiedä mihin tää kesäkuu sujahti, mutta on kyllä mennyt niin työpainotteisesti, että mitään kesäistä ei oo tullut suoriteltua. Paitsi, että käytiin yks ilta hengailemassa siskon kanssa kesäisessä Naantalissa, se oli kivaa. :)

3. Juhannussuunnitelmasi?  Mitä teit juhannuksena?
- Huushollasin 24/7 eli toimin mökillä muonavastaavana.

4. Onko sinulla jotain kesäperinteitä ja mitä?
- Ei mitään sen ihmeempiä. Perinteisesti sovin kesäksi sen seitsemänsataa juttua ja onnistun toteuttamaan murto-osan. Nyt en taida sen ihmeemmin ees viritellä mitään, vaan vietän suosiolla mökillä suunnilleen koko loman. 

5. Kesän ns. luottovaatteesi?
- Onko mulla sellasta? Kauheen kiva olis jos moinen löytyis, ettei tarttis joka päivä / monta kertaa päivässä ottaa kriisiä vaatekaapilla.

6. Parasta kesässä?
- Loma.

7. Ärsyttävintä kesässä?
- Se, että ennen lomaa on hirveä stressi ja sitten se (loma) kuitenkin loppuu ihan liian nopsaan. (Terveisin pessimisti ei pety... ;D)

8. Paras kesäruoka?
- Kaikki grillin kautta käynyt on hyvää.

9. Paras kesäjuoma?
- Alkottomista Pepsi Max ja alkollisista sangria.

10. Kuvaile kesääsi 5 sanalla (Voi liittyä oikeastaan mihin vaan esim. lomailuun, työhön, vaatetukseen jne..)
- Mulle kesä = loma eli mun kesä on 16.7.-13.8. kaikki sitä ennen ja sen jälkeen on vaan työntäyteistä peruspeetä. Tässä mun kesä=loma viidesti: laituri, hyvät kirjat, grilli, lepo, Hki (jos toivottavasti saadaan YP:n kanssa aikataulut natsaamaan ja pääsen kylään).

11. Paras kesälomakohde Suomessa? (esim. paikkakunta tai esimerkiksi joku huvipuisto ym..)
- Aika vähän on viime vuosina tullut Suomessa reissattua... Helsinkin on ihana ja Tampere myös, Fiskarsissa kannattaa piipahtaa ja onhan Turun jokirannallakin hetkensä.

12. Paras (kesä)lomakohde ulkomailla?
- Gdanskissa ja Riiassa on tullut käytyä kesäaikaan, molemmat ovat mahtavia paikkoja (toki hirveellä helteellä tukalia kuten kaikki kaupungit). Viimeksi sydämen vei Budapest, sinne lähden milloin vaan uudestaan! ♥

13. Paras kesälukeminen?(esim. kirja, lehdet)
- Seuraavien kirjailijoiden tuotokset toimivat vuoden ympäri: Tess Gerritsen, Meg Gardiner, Åsa Larsson, Karen Slaugther, Ann Cleeves, Jilliane Hoffmann, Val McDermid, Thomas Enger, Peter James, Giorgio Faletti, Simon Beckett, Nigel McCrery ja Johan Theorin. Ainaski.

14. Mitä sulle tulee mieleen sanasta kesä?
- Mökki.

15. Suosittele jotain kivaa tekemistä sun kotipaikkakunnalla tai syntymäpaikkakunnalla, esim. käymisen arvoinen kohde jne..
- Turussa kannattaa suunnistaa Aurasillalta kohti pääkirjastoa ja piipahtaa sillä reissulla Blankossa, Tintåssa, Cafe Artissa ja E. Ekblomissa, kirjaston ohitettuaan voikin suunnata (pöytävarauksen) kera Mamiin ja jos sinne ei mahdu, niin viereiseen Paniniin. Jälkkärikahvit voi juoda Tuomiokirkkosillan ylitettyään Hus Lindmanin ihanaisella terassilla ja sen jälkeen ihastella kirkkopuiston ja vanhan suurtorin maisemia. Sillä suunnalla kun liikkuu, niin kannattaa käväistä Bremerissä yhdellä, tai kahdella. Viereinen Pinella on myös miljööltään mukava, mutten ollut järin vaikuttunut siellä apehdittuani. Drinksut siellä ainakin kannattaa napata, terassi on kovasti kiva.  Tämän lisäksi kannattaa piipahtaa Vaakahuoneella kuuntelemassa (ilmaista!) livejazzia, kannattaa siellä apehtiakin jos sattuu hiukomaan. Keskustan ehdottomasti paras terassi löytyy Koulusta, sen pihalta löytyy niin paistetta kuin varjoa, oman panimon tuotteita ja taatusti täyttävää ja maukasta naposteltavaa. Ruissalo on myös ihana kesäkohde, siellä kannattaa napata munkit mukaan Ruissalon kahvilasta ja suunnata luonnonhelmaan niistä nauttimaan. Seuraava (sunnuntai)aamu käynnistyy leppeästi Fontanan tai Blankon brunssilla. Mjaah, ehkä tää Turku ei ookaan ihan niin peestä... Noiden lisäksi kunnon turisti käy toki Turun linnassa, Aboa Vetus & Ars Novassa, Käsityöläismuseossa ja Forum Marinumissa. Ainaski. Lisää kohdevinkkejä Turku Touringin mun mielestä to-del-la sekavilta sivuilta. Aijuu, täytyyhän tässä yhteydessä mainita, että täältä Turusta lentää edullisesti mm. Gdanskiin, Riikaan ja Budapestiin eli Turun reissun voi päättää jonnekin ihan muualle. :)

Tjoo, tässäpä näitä. En nyt lähde ketään erikseen haastamaan, mutta napatkaa ihmeessä tästä, jos innostuitte! Tohon vimppaan kyssään ois kiva saada vastauksia ympäri ämpäri Suomen! :)


torstai 28. kesäkuuta 2012

Sicko

Jeppajei, mulla ei ookaan alkava kasvohalvaus/aivoverenvuoto/viittä vaille kooma/tms. muuta pientä, mulla onkin poskiontelotulehdus ja keuhkot täynnä jotain extraa! Aika huojentava tieto ja menee ohi antibiootilla ja levolla, hiukan jo pelkäsin, että mikähän mua riivaa, kun on niin hiton takkusta. 

Aamulla taas posotin neljännen kerran tällä viikolla totaalisesti pommiin ja kaikki oli taas ihan käsittämättömän vaikeeta. Meni sitten siinä määrin hermo, että otin puhelimen kauniiseen käteen ja rimpautin työterveyteen. No, siellähän oli sitten jo kaikki aamuajat menneet ja ajattelin, että kokeilen onneeni huomisaamuna uudestaan. Sen jälkeen myöhästyin kahdesta bussista ja palloilin ihan orpona lähikaupassa, kun en oikeen saanut kasattua eväitä ja päätin, että ehkä mä sitten kuitenkin otan sen seuraavan vapaan ajan.

Lääkäri oli ihan huipputyyppi ja niin nopsa käänteissään, että olin koko ajan ihan pihalla ja haavi auki, varsinkin kun nyt käyn to-del-la hitaalla. Hää kuulosteli keuhkot ja sit tökkäs tikkua suuhun ja totes jo ennen kuin olin ehtinyt muodostelemaan mitään vokaaleita, että täältä valuu nielusta koko ajan jotain settiä. Sitten sipastiinkin jo posket ultralla ja totes, että toinen poski on ihan täynnä extraa ja toinen turvoksissa. Olin äärimmäisen yllättynyt tosta, kun mulla ei oo ollut mitään nuhaa tms., ainoo oire nenä/korva/kurkku-akselilla on tällä viikolla ollut se hitusen työläs hengitys, mut kuvittelin sen tosiaan johtuneen ukkosesta. Mulla on myös ollut erinäisiä poskiontelon tulehduksia, joten olin tosi ihmeissäni, kun ei tullut pieneen mieleenkään, että moinen olis nyt vallalla. 

Siihen kasvohalvaus/en pysty muodostamaan puhetta normaalisti -fiilikseen lääkäri totes, että saattaa olla tota väsymystä tai migreeniä, jonka ukkonen laukaisee. Migreeniä kun on niin monenlaista, ja yks versio voi kuulemma aiheuttaa tollasta halvaustunnetta ja jopa hetkellisen (ohimenevän) toispuoleisen halvauksen! Siis niin, että oikeen roikkuu toinen puoli naamasta ja kaikkee. OMG, onneks ei moista käynyt, ihan vaan vähänkö oisin ollut paniikissa. :/ Kehotti varaamaan ajan neurologille, kun migreenilääkitys olis tohon perus-buranaa tehokkaampi. Oli ihan mahtavaa, kun hää noteeras sen ukkosherkkyyden, tuntuu että kaikki on vaan aina ihan että okei, jos siitä mainitsen. Hää sitä naurahtikin, että puhu vaikka jatkossa migreenistä, kun se on tunnetumpi ja tunnustetumpi. :)

No, nyt oon siis saikulla ja maanantaina kontrolli, että katotaan mikäs on fiilis ja joko pää toimii. Antibioottia kymmenen päivän kuuri, jotain allergialääkettä + ohje nukkua ihan hitosti ja käytellä nenäkannua. Sanoi siitä väsymyksestä, että moni näillä oireilla nukkuu vuorokauden ympäri eli ei ihme, että pikkasen väsytti. :D Piti tossa päivällä ottaa parin tunnin tirsat, mutta posotin sitten kuus tuntia putkeen, tais tulla ihan tarpeeseen. Se mun useamman päivän jatkunut närästyskin voi kuulemma olla vaan sitä, että kroppa on niin puhki, että kehittää kaikkia muitakin oireita.

Mut tosiaan erittäin huojentavaa, että löytyi syy ja noinkin helposti hoidettava juttu. Eniten pelkäsin ettei löydy mitään ja mun olo voi vaan olla normaalisti näin epänormaali. Oli ihan mahtava kyllä se lääkäri ja nyt odotan, että pääsen maanantaina vaikuttamaan toivottavasti hiukan täyspäisemmältä, tänään kun tosiaan olin ihan pihalla ja tarkistin kaikki asiat kahteen neljään kertaan. XD

Mut nyt jatkan tätä koomailua, virkeempää viikon jatkoa muille!


PS Kiitos vielä Fcookielle, kun kannustit mua lääkäriin! ♥

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Meni jo

Koneen avatessani ajattelin, että täytyy kehasta miten paljon sitä saakaan virtaa ystävistä. No, siitä on jo tovi ja se virtapiikki meni jo. Mulla on taas se kasvohalvausfiilis ja kaikki tuntuu to-del-la ylivoimaiselta. Myös se nukkumaan meno eli näköjään helpompi nököttää tässä kuin navigoida makkarin puolelle.

Aamulla posautin taas komeesti pommiin, ei sitten minkäänmoista käryä kellon soimisesta. Tarviin selkeesti sen parisuhteen, edelleen ei muuten, mut ois kauheen kiva jos joku herättäis mut töihin... Ihan vaan hiukan hävetti taas hipsiä sinne tänään(kin) puol kympiltä. Ainoo mikä ees hiukan lämmittää, on se fakta että piikkejä on työaamukammassa jäljellä enää 12 piikkiä. Ei sillä että laskisin.


Töiden jälkeen treffasin yhtä ystävää ja käytiin piiiitkääästä aikaa Blankossa apehtimassa. Oli kovasti hyvää ja huomasin ilokseni, että yks mun Turun lempparitarjoilijoista on siirtynyt sinne eli palvelukin oli parasta mahdollista. Tulee kyllä aina niin hyvä mieli, kun häntä vuoden, parin välein näkee, ilo seurata ihmistä, joka on ihan hitsin hyvä siinä mitä tekee. Kaiholla muistelen omaa ravintolakesääni, niihin aikoihin kun pääsis takas, niin ei olis huolta huomisesta. Mut ei, onneks mä pääsen huomenna mm. vääntämään yhden toimittajan kanssa siitä, miten olis kauheen kiva jos heitin lasku vastais tarjousta. Jännää kyllä toi asiakaspalvelu joissakin paikoissa, kun voi vaan todeta, että "I´m sorry for the inconvenience but you have to pay this fee.", kun on itse kämmännyt tarjouksen. Hrng. Sanoinko jo, että 12 työpäivää jäljellä.

Mut juu, näin siis tosiaan kamua ja hää sai mut piristymään hetkeks oikeenkin kivasti, kunnes taas solahdin tähän koomamoodiin. Siskon soittaessa olinkin taas jo suunnilleen taju kankaalla ja (sori sys!) vähemmän pirtsakka puhekumppani. No, huomenna taas luvassa kamuterapiaa, kun päästään parantamaan maailmaa stressilomalla olevan työkamun kanssa. Hää teki sen, mistä moni meistä haaveilee ja kävi työterkassa ilmoittamassa, että tarvii aikalisän. Naurettiin just toisen työkamun kanssa, että ehkä pieni stressin merkki sekin, kun ilmoitin etten nyt kyllä ehtis pitää mitään saikkua, mut jotain piristeitä voisin ottaa etten ois näin helkkarin väskä.

 
Ehkä yks lomatarpeen merkki on se, etten näköjään voi olla ruikuttamatta noista töistä. :/ Hmmm, nyt koitan aktiivisesti keksiä jotain muuta naputeltavaa.
...

           ... 

..

Hmmm, no, voin vaiks kertoo, että toi brownie jädellä ja vadelmakastikkeella oli aikas herkkua ja että ostin ihanaa Kuolleenmeren suolaa Ruohonjuuresta ja se jalkakylpy tuntui tosi hyvältä ja ois pitänyt pestä pyykkiä, mut unohduin muhimaan tähän koneelle ja musta on tullut ihan hirvee, kun en oo oikein yhtään jaksanut kommentoida vaiks oonkin käynyt väijymässä kaikkien ihanien blogeja ja se ei ollenkaan tarkoita etteikö ne jutut ois olleet mielenkiintoisia, ostin suolan lisäksi ihania hunajavohveleita ja söin ehkä äsken muutaman ja nyt on aika ällö olo ja pitäis tehdä eväät huomiseks, mut en kyllä millään jaksais, kun koitan kerätä voimia että jaksan kerätä itteni sinne makkariin, toivottavasti huomenna olis ees pikkasen parempi sää, kun tänään on taas satanut vähän joka välissä ja nyt mulla on nenä tukossa mikä toivottavasti ei oo esimakua mistään kesäflunssasta. Hmmm, oiskohan siinä työrutinassa kuitenkin enemmän sisältöä...?


Okei, nyt on todellakin aika painua nukkumaan, kun työjutut alkaa vaikuttaa vähemmän huonoilta kuin muu narina. Öitä, pitäkääs peukkuja, etten ihan kauheesti nukkuis pommiin huomenna.

Yks örri ja närästystä

Ollaan vasta tiistaissa, mutta:

- Mua on närästänyt jo kaks päivää putkeen. Neljä jos ihan tarkkoja ollaan, mut kaks tällä viikolla. 
- Oon ollut kaks päivää kuin joku lihasrelaksanttinarkkari, jolla on käynyt ei ihan niin pieni fiba annostuksen suhteen. Kertakaikkisen raskas olo, puheenmuodostamisen vaikeus, hankala hengitys ja kasvohalvausfiilis yhdistettynä tohon närästykseen = olin jo eilen illalla ihan vissi, että mulla on a) alkava sydänkohtaus, b) orastava aivoverenvuoto tai c) molemmat. Oli melko helpotus huomata, kun tänään alkoi ukkostaa, että ai, täällä onkin vaan ollut ukkosta ilmassa ja meitsi siks ihan tillin tallin. Kauheen kiva olla tälleen ukkosherkkä.
- Hankin huumassa Spotifyn Premiumin. Totesin ettei sitä saa tohon mun puhelimeen. (Korjatkaa jos oon väärässä, ja Badaan saakin. Mää sain vaan pataan.)
- Meillä meni sähköt töissä jonkun seitsemän kertaa sen ukkosen takia. Olinko alottanut useampaa sähköpostia ja pariakin muutakin juttua, jotka hävis bitteihin? Olin. Oikasinko parissa jutussa ja tiivistin totaalisesti ja pääsin helpommalla, kun väitin sähköjen nielleen monipuolisemman version? Joo.
- Oonko nukkunut kahtena aamuna pommin ja saanut aamurutiineihin kulutettua tripla-ajan kiitos sen kasvohalvauskombon ja päässyt töihin vasta puol kympiltä? Jep.
- Erehdyin katsomaan erinäisiä reissukuvia. Jotenkaan ne tulevat neljä lomaviikkoa mökillä ei tunnu ihan niin eksoottiselta.
- Reissukuvien myötä tuli kauhee ikkis YP:tä. YP on just Barcelonassa. Kateuden määrä. Ehkä mulla ei ollutkaan ihan niin ikkis.
- Näin piiiiitkästä aikaa meidän ihanan atk-jampan. On se ihana. Ja varattu. Ja öbaut 15 vuotta vanhempi. Iih.
- Tuurasin vapaaehtoisesti yhtä ihan peehommaa, jottei tarvinnut tehdä omia hommia. ("No mulla nyt seisoo nää omat hommat, kun pakko tehdä nää eka, kun ei kukaan muu pysty hoitaa.")
- Oon ehtinyt laskee tän jo aika monesti: Eilen lomaan oli 15 työpäivää. Tänään enää 14. Tää etenee aika loogisesti.
- Opin, että mökkioravien pähkinäbuffassa vieraillut örri ei ollutkaan ahman ja sian rakkauslapsi, karhunpentu, villisika, vuohi tai supikoira vaan mäyrä. Aika massiivinen kaveri.
- Kutsuin vanhukset kylään ja syötiin kanaa. Paljon. Jäi 1,2 kilon paketti juhannuksesta ja siitä on vielä kolmannes jäljellä. Laitoin sitä tänään kahdella eri tavalla ja tyrkkäsin loput porukoille mukaan, se kolmasosa venailee vielä jääkaapissa ja on ideat vähän vähissä. Kanavinkkejä, kiitos! (Se on siis joku Atrian grillileike. BBQ-marinoitu, hyi mua.)*

Tjoo, alkuviikko näyttäis tolta. Huomenna pitäis treffata yhtä kamua ja torstaina toista, perjantaina mökille ja siinä se viikko sit olikin. Jos saa toivoo, niin loppuviikon voisin vaiks viettää närästyksettä. Jookos?



*Ja kun nyt vinkkaillaan, niin vinkatkaas jotain hyvää musaa, kun jaksan vielä olla tohkeissani tosta Premiumista.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

So not worth it

Mun iholääkärillä on muhun jännä vaikutus. En tiedä mikä siinä on, mutta siihen tuoliin kun pääsen, niin huomaan pian tilittäväni ties mitä itku kurkussa ja sellasella vauhdilla, että sanat meinaa takertua toisiinsa. Ei se välttämättä ees henkilöidy tohon lääkäriin vaikka hän hyvä tyyppi onkin, joku siinä vaan saa mut ymmärtämään oman tilanteeni ja hetkeks itsesääli ottaa totaalisesti vallan. Edellisellä kerralla olin niin tehokkaasti pihalla, että poistuin kahden viikon sairaslomalapun kanssa ja tällä kertaa otettiin puheeksi biologiset lääkkeet*. Ehkä mä sit oon virallisesti pipi.

Ko. lääkitys vaatii B-lausunnon TYKSistä, mutta tää lääkäri meinas, että moiseen ois hyvät mahkut, kun pitkälti kaikkea on kokeiltu eikä oikein mikään auta. No, kattoos ny miten käy, mut täytyy myöntää, että pieni toiveikkuus taas nosti päätään. Oon tietoisesti koittanut karsia yletöntä optimismia mitä tulee uusiin lääkkeisiin, kun pettymykset on olleet melkoisia tulosten ollessa olemattomia, mutta kieltämättä hiukan innostuin taas tälläkin kertaa. Koitan nyt tolkuttaa itelleni, ettei oo varmaa ettäkö sen B-todistuksen saan tai että ees suosittelevat TYKSissä ko. hoitomuotoa tai vaikka näin käviskin, niin ei nekään lääkkeet välttis pelitä. Peestä siinä on se, että siinä vaiheessa on tullut investoitua siihen kokeiluun 700 euroa (lääkekatto), summa jonka laittaisin vaikka viisinkertaisena tohon jos ois ihan vissi, että siitä on apua. Tiedä sitten mitä tässä pitäis toivoa, sovitaanko, että toivon ees hiukan terveempää ihoa, päästiin siihen tavotteeseen sit millä keinolla hyvänsä.

Ja edelleen haluan korostaa, että tää tauti ei oo (allekirjoittaneen kohdalla kuin sosiaaliseks-) kuolemaks, ihmiset kärsii (ja selviää!) paljon pahemmistakin jutuista, mut koska mun napa on kuitenkin mua lähinnä, niin tosta on nyt kertynyt sitä napanöyhtää riesaks asti. Jotenkin onnistun aina välillä ton peen unohtamaan (kunnes taas herään lakanat veressä tai kengät hankaa kipeään ihoon tai kyynärpäitä ei voi pitää pöydällä kun sattuu tai tukka on pakko pitää auki, kun hiusraja on niin karmeen näkönen tai nenä hilseilee veke tai kulmakarvat on ihan valkoset tai rikkisheivattu psori sääressä ei vaan tyrehdy niin että myöhästyt töistä kun et voi laittaa farkkuja jalkaan ettei ne oo veressä tai eteisen musta matto pitäisi taas imuroida, kun siihen on eilisen jälkeen ilmestynyt niin paljon karstaa tai sohvalla ei voi olla kyljellään kun sattuu tai jalkapöytien iho, joka on ainoa mikä on kämmenselkien ja kasvojen lisäksi esillä, näyttää siltä kuin olisit viime tipassa pelastunut tulipalosta tai kun olkapäillä on ikuinen lumikerros tai korvat kutisevat koko ajan tai kaikkea tätä yhtäaikaa), mutta siinä vaiheessa kun lääkäri katsoo ymmärtäväinen hymy huulillaan ja antaa ymmärtää että tilanne voisi olla aika paljon parempi, huomaan sittenkin olevani aika paskana tästä. Niin pinnallista ja pientä kuin se onkin.

(Ja tässä vaiheessa on siis hyvä kertoa jos sattuu olemaan joku uusi messissä tai joku on ollut niin onnekas, että on mennyt joku aiempi rutina ohi niin kyse siis on psorista.)

Tää on ollut yhtä itsetutkiskelua viime ajat vuodet ja varsinkin viime aikoina oon miettinyt aika paljon mikä on tärkeetä ja mikä ei. Töissä menee ihan päin peetä, vapaa-aika on 90% yritystä pysyä hereillä, kavereilta tulee palautetta, kun en osallistu tarpeeksi ja perun menoja ja parisuhdetta mulla ei oo eikä tuu ennenkuin joku mut täältä sohvalta hakee. Mut onneks mulla on vakityö ja ihan kiva titteli. Jippajei. 

Lueskelin eilen viimeisimmästä Me Naisista (toi ei vaan taivu kivasti) Poets of the Fallin Marko Saareston burnoutista ja toivon, että mun ei tarvi mennä ihan niin pitkälle ennen kuin pääsen tosta oravanpyörästä veke. Marko muutti kolmekymppisenä unelmaansa tavoitellessaan porukoidensa kellariin, mutta sitä edelsi sarja rohkeita tekoja eli loppuunpalamisen myötä tapahtunut irtautuminen toisen palveluksesta ja oman firman perustaminen, siitä luopuminen ja uuden uran starttaaminen. (Välikommentti tohon "niin pitkälle menemiseen", niin toivon siis ettei tarvitse muuttaa porukoiden kellariin, kun se on öbaut metriXmetri luukku eteisen lattian alla. Ne itsetuhoiset ajatukset voidaan jättää väliin myös, jos ei lasketa sitä itsensä pikkuhiljaa hengiltä syömistä, se juna meni jo.) Jutun mukaan Marko kuvaa kahdeksaa vuottaan mainosmaailmassa sanalla ahdistava ja ihan voin samalla adjektiivilla summata omat viisi vuottani, ala tosin on hippasen eri. Markon tilannetta varmaan hitusen auttoi se, että hää on lahjakas ja hällä oli unelma mitä tavoitella, voiskohan loputtomasta saamattomuudesta luoda uran? Jos vaikka eka koittais Guinessin ennätystenkirjaan maailman laiskimpana ihmisenä ja siitä se ajatus sit lähti...? Eniveis, ton jutun mukaan Marko starttaa kiertueelle sinkkuna eli Marko jos kun luet tätä, niin sopii soitella, mulle kyllä kelpais tollanen personal urheiluhieroja/elämäntapavalmentaja/akupunktiohoitaja.

Ja mun pointti oli...? No vaikka se, että tälläkin hetkellä mahasta vääntää, kun on hommia niin hitosti rästissä, mut onneks oon menossa töihin puol kuudeks, jotta pääsen alottamaan mahd. aikaisin ja ennen kuin asiakkaat herää uusine pyyntöineen. Jos ahdistus on se kuvaava tunne, niin "So not worth it"* on se päällimmäinen ajatus.
 




* Biologisella lääkkeellä tarkoitetaan yleisesti valmistetta, joka on valmistettu bioteknologisesti käyttämällä eläviä soluja valmistusprosessissa. Psoriasiksen biologisessa hoidossa käytetään laskimoon tai ihon alle annosteltavia lääkkeitä. Niiden annostelutiheys vaihtelee kahdesta kerrasta viikossa yhteen kertaan kolmessa kuukaudessa. Biologiset hoidot ovat ns. täsmälääkkeitä, jotka vaikuttavat vaimentamalla immuunivastetta, joka on psoriasiksessa väärällä tavalla kiihtynyt. Koska ne vaikuttavat koko kehossa, niillä on usein myös suotuisia vaikutuksia mahdollisiin niveloireisiin. Biologista hoitoa käytetään keskivaikeaa ja erityisesti vaikeaa psoriasista sairastavilla potilailla silloin kun muut systeemiset hoitomuodot eivät tehoa riittävällä tavalla. http://www.imnotpsori.fi/index.php/psoriopas/#page_7

* Sori, kökköenkkua välissä, mutta toi ei vaan käänny niin hyvin suomeks.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Jatkis

Erittäin pikainen moi. Sisko tuli tovi sitten möksälle ja pian olis aika pistää mökki kesäkuntoon. Onnistuin vaan syöpöttelemään itteni äsken niin ähkyyn, että tää sohvannurkka kutsuu hitusen enemmän kuin toi tamppausteline... Ihan mahtia olla täällä taas ihan liian pitkästä aikaa ja just syötiin ekaa kertaa tänä kesänä tossa terassilla. ♥ (Ihan vaan pari hyttystä oli ruokaseurana, mut onneks se Offin aloevoide on sen verran hyvää kamaa, että pysyivät sopivalla etäisyydellä.)



Jaahas, tästä tulikin jatkokertomus, kun kävin tässä välissä parturoimassa siskon otarin ja jeesimässä saunakamarin siivoomisessa. Nyt en oikeen tiedä mitä tekisin, kun en just viittis alottaa imurointia tässä mökissä, kun pian väki ryykää sumpille. (Mikä tahansa syy on hyvä syy muhia sen sijaan tässä sohvalla.) Huomiseks on luvattu sadetta eli pitäis ainakin se mattojen tamppaus saada suoritettuu alta pois. Mut jos ihan hetken vielä loikoilis tässä...

Joo, tää mun lököily siis vaan jatkuu. Hiukan oon joutunut tinkimään siitä henk.kohtaisesta ylityökiellostani eli yks ilta veny aika pitkäks ja maanantaina olis tarkoitus mennä ihan simoaikaisin töihin, mut jos sillä saa ees hiukan purettua tota työpaniikkia, niin hyvä sitten niin. Innostuin varailemaan ihotautilääkärinkin ens viikolle, katotaan josko sillä vaikka olis jotain uutta troppia. Tai jos sit vaiks ottais ees reseptit niistä vanhoista, alkaa iho olemaan siinä kunnossa, että pienikin parannus on suuri voitto. :( Kauheen kiva olis jos ei ihan koko kesää tarttis käytellä 3/4-hihaisia paitoja...


No tää on nyt kyllä todellinen jatkis, juotiin välissä ne kahvit. Ihan kauheen hyvin ei pysy ajatus perässä, jos nyt oli kasassa alkujaankaan. Siirrettiin mökin siivous sujuvasti huomiseen, edustaa mun erikoisosaamista toi seuraavaan päivään siirto... Huomenna pitäis myös jaksaa vähän puuhastella illalla kotona, niin on sitten kivampi startata uuteen viikkoon, ts. voi sitten hyvällä omatunnolla muhia partsin lepolassessa illat. :)

Ei vaan, kaikkia iltoja ei voi partsilla chillata, täytyy parina iltana nähdä kamuja, yhtenä shoppailla siskon kanssa, ja sit pukkaakin jo juhannusta. Jussit sujuu perinteiseen tapaan mökillä, toivottavasti tällä kertaa pikkasen paremmassa säässä kuin viime vuonna. Käy meinaan mökki inan ahtaaks, jos kaks päivää joutuu vieraiden kanssa kökkimään sisällä. (Testattu on.) Vähän tässä leikittelen ajatuksella, että ottaisin torstain vapaaks tai ainakin lähtisin todella hyvissä ajoin, niin pääsis mahd. pian mökille + jos kaupassa olis aikasemmin ees kaks ihmistä vähemmän haalimassa juhannusapetta, ahistaa jo valmiiks se ruokarumba.


Saatte nyt nauttii näistä puutarhakuvista, kun en juur oo muita viime päivinä räpsinyt. Ja kuviahan siis pitää olla. :) No, ei ehkä noi kuvat oo ihan niin olennaisia, mut jollain koitan vähän keventää tota mun loputonta jorinaa. Nää ei itse asiassa oo mökin kukkaloistoa (nyt on joku välivaihe menossa mökin kukinnassa ja ens viikolla päästään ihailemaan kaikkia kelloja), vaan kotikodin ihanuuksia. Missasin valitettavasti jasmiinipuskien kukinnan, mut omenat ja kirsikat onnistuin onneks näkemään, samoin ton kuusaman ja akileijat. Vähän jänskättää mikä on tilanne partsilla, kun huomenna kotiudun, saa nähdä josko verenpisara ja muratti on vielä voimissaan vai onko siellä joku kuivakukka-asetelma vastassa... Ostan yleensä parit kolmet parvekekukat / kesä, kun onnistun aina kuivattamaan ne sinne - parvekelasit, ei aina ihan niin hyvä asia sen lämmönsäätelyn kannalta...

Tjoo, ehkä tässä oli merkityksetöntä jorinaa tarpeeks täks illaks, voisin taas siirtyä keittiön puolelle kokkailemaan. Listalla quesadilloja ja pyttäriä varhaisperunoiden ja kesäkurpan jämistä, mums.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Käry kävi

Hurjan hyvin etenee tää mun unirytmin normalisointi... Ei vaan, pakko painua petiin ihankohtahetijust, mutta piti vaan antaa jotain pientä elonmerkkiä tänne, etten vaan piipahtele parin viikon välein. Joo, se on se määrä eikä laatu. :D

Maanantaina kävin kirjastossa eli muutaman seuraavan viikon viihtyvyys on taattu, eilen meni päivä Hkissä ja ilta siskon kanssa ihan vaan vallan oivasti, huomenna saan kamun kaffelle ja perjantaina suunnataankin mökille - ei ollenkaan huono viikko siis. Ollut ihan älyttömän kivat säät, eilenkin tuli hengailtua koko ilta ulkona ja ihan kesävetimissä. Ostin myös röhnötuolin partsille eli mut tavottaa jatkossa sieltä. :) Testittiin niitä malleja eilen siskon kanssa kaupassa eikä ois kumpikaan millään maltettu nousta, kun niissä oli niin hyvä rötköttää. Hyvältä se tuntui vielä tänäänkin, kun kävin partsilla apehtimassa halloumsalaattia ilman halloumia, kun ehkä onnistuin polttamaan ne pohjaan. Ei muuten ollut eka kerta, on ennenkin käynyt niin, että aattelen antaa vielä ihan hetken olla ja sit unohdan ne juustot pannulle ja bongaan vasta, kun pinta on ihan hiiltynyt. Ei siis ollut ihan niin ruokaisa salaatti ja nyt onkin pieni nälätys päällä. Hyvä syy lopettaa tää ajatukseton horina ja siirtyy jääkaapin kautta tajuttomuuteen. Hyvää yötä ja huomista, olkoon se toivoa täynnä!


Halloumiton salaatti.
Aijuu, tuli tosta syömisestä mieleen, että söin tossa päivänä eräänä kerrassaan hyvin Jyväskylässä. Paikka oli Old Brick's Inn ja lautaselle eksyi kuhaa korvasienikastikkeella ja jälkkäriksi créme brûlée tyrnisorbetin kera - toimi! Tsekkaa, jos ihanaisessa Jyväskylässä lienet!


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

In process

Mähän en siis tossa viimeviestissä määritellyt, että minä sunnuntaina palaan asiaan. Ei kai sen nyt niin nuukaa onko kyseessä seuraava sunnuntai 27.5. vai ihan pikkasen myöhemmin 10.6. Eik?


Oli oikeesti tosi liikkistä huomata, että oli kaivattu ja olin jumantsui saanut yhden lukijankin lisää (tervetuloa!) - mun pitäis varmaan useemminkin pitää tahatonta ja suunnittelematonta blogihiljaisuutta, kun saa moista aktiivisuutta aikaan. Joo, nimenomaan tahatonta, ei ollut missään nimessä tarkoitus näin mykistyä, mutten vaan muka jotenkaan ehtinyt koneelle aiemmin. Ei siis etteikö olis ollut hinkua, mutta koitin olla viksu ja jättää koneen avaamatta iltamyöhällä ja silmät ristissä. Hitsi kun tän kanssa vois naputella partsilla (häikäisee niin ettei voi), oisin voinut tällä viikolla päivittää vaikka kahdesti / päivä, siinä määrin tiiviisti oon muhinut siellä illat. Muuten en ookaan kauheesti ehtinyt kotoa muhia, eka olin tosiaan reissussa (, josta lisää myöhemmin), sitten viime viikonlopun opiskelukamuja moikkaamassa Keski-Suomessa ja tän viikonlopun toipumassa perjantain maailmanparannuksesta porukoiden hoteissa. Hmmm, sit olin taas äsken ehkä tovin partsilla. ;D


Töissä jatkuu sama meno ja oli aika pysähdyttävää todeta, että kun näkee vanhoja kamuja harvemmin kuin kerran vuodessa, niin silti mulla ei tunnu olevan vuodesta toiseen muuta kerrottavaa kuin että oon tosi väsynyt ja stressaantunut. Toi asiantila ei valitettavasti muutu kuin paikkaa vaihtamalla (working on it!), joten oon nyt yrittänyt panostaa töiden ulkopuolisen elon laadukkuuteen ja mielekkyyteen. Silläpä oonkin kehrännyt ilta-auringossa partsilla kuin laiskin mahdollinen kissa, lukenut romskua ja syönyt jätskiä. Hengaillut porukoilla, ulkoillut ja nukkunut ihan hitosti (koskee vain sitä nukkumista, ulkoilu ollut melko maltillista). Tästä syystä se tänne naputtelukin on valitettavasti jäänyt, kun oon suosiolla mennyt nukkumaan toooosiii aikaisin (tai käytännössä mennyt seiskalta hetkeksi tirsoille ja herännyt aamukolmelta). Jotenkin tuntuu siltä, että koska työ vaatii multa liikaa, niin nyt en sitten todellakaan vaadi itseltäni mitään sen ulkopuolella. Ei sillä, että tossa olisi mitään varsinaisen uutta, oon maailman mukavuudenhaluisin ja laiskin ihminen ihan 24/7, mut nyt ajattelin olla sitä ilman sitä ainaista huonoa omatuntoa.

Nyt vaan lasken päiviä lomaan (33) ja yritän jotenkin saada hommaa parempaan balanssiin. En vaan halua olla näin loputtoman uupunut ja ottaa oikeesti pattiin, että mun iho (=psori) on huonommassa kunnossa kuin ikinä kiitos kaiken stressailun ja jatkuvan väsymyksen aiheuttaman itseni laiminlyönnin. Kauheesti hotsittaa noi T-paitakelit, kun kyynärpäät on ihan ruvella. Not. Ja menee vaikeeks se loputon laiskottelu, kun lonkat on niin rikki, että sattuu maata kyljellään. Joo joo, tää ei oo kuolemaks (paitsi ehkä sosiaaliseks kuolemaks) ja ihmisillä on ihan hirveesti kauheesti paljon kamalampia sairauksia, tiedän kyllä. Nyt vaan alkaa mun itsesäälimittari vetää punaselle ja ruikutan nyt näköjään jo tästäkin tänne(kin). Jiihaa.


Käsi ylös, kellä siis oli ikävä? :D Hmmm, ehkä tää mun self healing process on still in process... No, toivotaan että onnistun jossain välissä tekemään muutakin kuin ruikuttamaan, mut nyt oli näköjään tarjolla tätä. Nyt vaadin itseltäni poikkeuksellisesti jotain ja otan imurin kauniiseen käteen ja sitten hemmottelen itteeni oikein urakalla ja käyn lukemassa kaikki blogit - ihan ikuisuus viime päivityksestä silläkin saralla! Mur.


Aijuu, osui tossa yks merkkipäiväkin matkan varrelle, mut meni jotenkin ihan ohi. :( Mut jei silti, ONNEA mun vuos ja risat vanhalle blogille! :)