Uh. Kauhee tyhjän näytön blokki. Oon ilmeisesti ulkoistanut päänkin lomalle... Juups, lomalla ollaan ja nyt siinä vaiheessa lomaa, että alan vähitellen tiedostaa olevani lomalla. Eilen kyllä vielä yritin toivotella kaupan kassalle hyvää viikonloppua, mutta sain nielaistua sen ja vaihdettua viime hetkellä kiittimoihin.
Eilen pöngittiin lapsuusmuistoja oikein urakalla, kotikotona menossa kunnon ruoppausprojekti, jossa olis tarkoitus saada yhtä sun toista kierrätettyä keräykseen tai kaatikselle. Ihan kaikista aarteista ei malta luopua (totesi joku, joka ensin ilmoitti tomerasti, että "kaikki mun jutut voi pistää eteenpäin"), muistorikkaimmat kirjat nököttää nyt tossa olkkarin nurkassa odottamassa hyllypaikkaa ja eiköhän ne rakkaimmat pehmot pääse takaisin kotikodin kaappiin odottelemaan seuraavaa inventaariota.
Jotkut jutut kyllä pitäneet hyvin pintansa, yhden pelin patteri oli vielä ihan iskussa, hyvin on kestänyt öbaut 20 vuotta. Samoin Pupu Tupuna -kirjan sisäkanteen varmaan vuonna 1985 liimatut tuoksutarrat oli vielä ihan tuoksuissaan. On se tuoksumuisti kyllä vahva, välillä on tullut joku tavara vastaan, jonka tuoksun oon tunnistanut Tupuna-tarraa vastaavaksi ja eilen kun sitä sisäkantta nuuhkin, niin muistin heti miltä ne tarrat tuoksuu.
Tuli vastaan myös nimpparikortti, jossa sisko lupaa kerrossänkynsä nimpparilahjaksi. Niin tuli muistot mieleen siitäkin, oli niin siistiä vaihdella ylä- ja alasängyn välillä, sinitarroittaa alasängyn katto julisteilla ja naputella jotain koodeja yläsängyn pohjaan, kun oli joku kaveri yökylässä. Pitäisköhän hankkia taas kerrossänky, ois paljon monipuolisempi kuin toi nykyinen.
Tänään vielä lisäpemmausta muistojen arkistoissa, voi kun tulis vastaan se alakuloisen näköinen koirapehmo, jolla oli ihanan pehmeät korvat. Ja se vaaleanpunainen pupu, jonka isä osti yllärinä ruotsinlaivalta, sen, jota oli hyvä halia hytissä just ennen nukahtamista. Niitä lukemattomia piirustuksiaan ja muita taideteoksiaan kahlatessaan tulee kyllä miettineeksi mihin se luovuus ja luomisen riemu on hävinnyt. Nykyään tuntee ittensä ihan voittajaksi jos saa kerran vuodessa joulukortit paskarreltua, kun ennen ei muuta tehnytkään kuin piirsi prinsessoja prinsessojen perään. Muistan vieläkin miten turhauduin Saabin takapenkillä jollain pohjoisen reissulla, kun en osannut piirtää ihmistä istuvassa asennossa. En osaa vieläkään, mutta nyt se ei enää aiheuta turhautumista, on vaan jonon jatkeena niiden muiden saavuttamattomien juttujen joukossa.
Ei siellä kaupassa selkeestikään kannata käydä, kun jääkaapin ja pakastimen uumenista löytyy vaiks miten kivoja komboja... Maha oli sitä mieltä, että vois syödä muutakin kuin kirsikoita ja mansikoita, mut ei tehnyt kertakaikkiaan mitään mieli. Yritin mielikuvakävellä lähikaupan käytävillä, mut mikään ei tuntunut huutelevan hyllystä mun nimeä. Päädyin taas huokailemaan jääkaapin ovella ja jälleen se kannatti, lopputuloksena äärimmäisen simppeliä, mutta kovasti hyvää.
Seuraa esimerkkiä ja välty turhalta kauppareissulta:
1. Tää menikin jo tossa esipuheessa. Totea ettei tee mitään mieli eikä jaksais mennä kauppaan ja siirry vaihtamaan jalkaa jääkaapin eteen.
2. Punnitse kädessäsi mozzarellapakettia ja silmäile sillä silmällä pussillista omenoita ja aiolipurkkia. Mieti pitääkö sittenkin lähteä sinne kauppaan.
3. Siirry inventoimaan pakastinta ja löydä sen purkkaan tahriintuneen ja irroitusoperaatiota odottavan -paidan vierestä paketillinen jättikatkarapuja.
4. Palaa ratsaamaan jääkaappia. Löydä vihanneslokeron perältä pätkä kesäkurpitsaa ja pieni nippu kevätsipulia. Totea, että toivoa vielä on.
5. Siirry kuiva-ainekaapille. Totea saalis laihaksi, koska tänään ei tee mieli mitään, eikä ainakaan kuskusta, bulguria, riisiä tai proteiinipastaa. Huokaile neuvottomana ja bongaa sitten siskolta saatu ihana spagetin säilytysastia keittiötasolta. Tartu epäillen rasiaan, avaa kansi ja löydä vajaa paketti spagettia. Vinkaise ilosta, kun spagetti osoittautuu ihan validiksi eikä esim. kolme vuotta sitten vanhentuneeksi.
6. Totea, että tänään on katkis-spagettipäivä, keitä spagetit ja käytä pannulla reilussa oliviiöljyssä kevätsipuli, katkikset, pari valkosipulinkynttä ja kesäkurpitsa ihan ohuina lastuina. Tiristä mukaan ainakin puolikkaan (kokonaisen, jos et ole edellisenä päivänä käyttänyt toista puolta muuhun) limen mehu ja rouhi mukaan reilusti mustapippuria sekä ripaus suolaa.
7. Kippaa koko hässäkkä valutetun spagetin päälle ja koristele tuoreella basilikalla. Lorauta päälle chilimaustettua oliviiöljyä ja ripsaise vielä ihan hiukan mustapippuria.
8. Totea, että kaupassa täytyy kuitenkin käydä, koska kyllähän tää nyt vaatii jälkkärikseen jätskiä.
Kaapeista tulis siis löytymän:
- kevätsipulia
- kesäkurpitsaa
- jättikatkarapuja
- limeä
- valkosipulia
- oliiviöljyä
- spagettia
- mustapippuria
- chiliöljyä
- basilikaa
Tai sitten ihan mitä tahansa muuta, pitkälle pääsee jo öljyllä, valkosipulilla, basilikalla ja mustapippurilla.
Edit: Kauheesti oon muuten tässä todennut yhtä ja toista. Mjaah, ihan sama. :D
Aamun vois aloittaa huonomminkin kuin lorauttamalla tohon vähemmän kevyellä kädellä kinuskikastiketta.
Oi että, äsken tuli niin iso ikävä kolmatta viikkoa maailmalla reissaavaa Ystävistä parhainta, että tuli oikein tippa linssiin. Muuttuivat kyllä aika nopeesti onnenkyyneliksi, kun ajattelin miten ihanaa on, että on niin ihania ystäviä, että niitä voi tulla näin kova ikävä. ♥
Toisaalta tää vetistely kertoo siitäkin, että kulunut viikko on ollut aika rankka. Rankka, mutta toisaalta todella palkitseva ja mieluinen. Sen verran vauhdilla kuitenkin menty, että nyt täytyy vähän ladata akkuja. On jo monena iltana pitänyt katsoa joku ihana parkuleffa, jonka kanssa sais oikein kunnolla purettua ja sitten simahdettua silmät turvonneina ja kaikkensa antaneena kunnon unille. Eilen jo yrittelinkin moista Unelmien pelikirjalla (tsiisös, mikä käännös), mutta ei se ollutkaan ollenkaan niin paruttava. Vähän vaan kastui silmäkulma, kun Robert hiukan tihrusti. Muuten kyllä hyvä leffa ja niin iih kuin Bradley olikin, niin kiva ettei koko leffa perustunut siihen, että hän on iih.
Tänään uutta parkuyrkkää, taidan pelata varman päälle ja katsoa A Little Bit of Heavenin, ekalla kerralla ainakin vollasin niin, etten välillä meinannut nähdä mitä siellä ruudussa tapahtui. Taisi olla jotain taustavaikuttajiakin siinä aktivoimassa kyynelkanavia, mutta kova luotto tohon silti. Leffan siis ei tarvitse ees olla erityisen hyvä, että poraan silmät päästäni, joskus ajoitus vaan osuu kohdalleen ja se on menoa sitten.
Nyt on jotenkin hyvä ja rauhallinen olla. Vaikka on paljon kaikenlaista meneillään, niin jotenkin luottaa siihen, että asiat menee niin kuin pitääkin ja on tarkoitettu, miten se sitten onkin. Sitä seuratessa voi juoda vähän lisää kahvia ja kuunnella lisää Evaa & Manua ripiitillä.
Edit: On muuten sitten tuoretta ananasta, eikä voikuutioita tossa kuvassa... #btw
