Ärrin murrin

Voi himpu, jumpe, ahistus ja puhistus mikä päivä. Verenpaine varmaan huiteli jossain katonrajassa ja kerrankin oli hyötyä tästä ylipaksusta kuontalosta, kun sitä tuli raastettua oikeen urakalla. Ihan karmee päivä, jos en normaalistikaan oo ollut järin tyytyväinen yhteen palveluntarjoajaaan, niin nyt palo käämi ihan totaalisesti. 

Kuva täältä.

"Kokeiletko vielä viidennentoista kerran, nyt pitäisi toimia." "Ei toimi, tismalleen sama näkymä kuin neljätoista ekaa kertaa." "Ootko varma, että testaat oikeassa ympäristössä?" "Testaan antamasi linkin ympäristössä, en tiedä mikä se on..." "Ootko varma, että sulla on oikeat tunnukset?" "Mulla on ne antamasi tunnukset, muita en omista." "Jaa, no sitten en kyllä... mutta jos testaat taas, että josko nyt toimii." "Ei toimi."

AAAAAAAAAAAAAARGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHH!

Kuva täältä.

Töiden jälkeen oli pakko soittaa pieni paperipussipuhelu Ystävistä parhaimmalle, mutta siitäkin keuhkoomisesta tais mennä suurin osa reisille (kirjaimellisesti), kun hää oli joutunut maastouttamaan hands freettömän puhelimen kesken autoilun, kun vieressä autoili polliisi. Iso riemu siis siitäkin. ;D [Ja hyi, hands freettömyys (oi, tuli taas tuotettua pala kauneinta suomea) on ihan peestä, pitäis olla moinen kaikilla, ihan niin kuin pyöräilijöillä kypärä ja kaikilla heijastin. Mur.]

No, äsken sentään sain kuvun täyteen nakkeja ja raastetta (gurmeepäivät on täällä taas), hyvin löysivät suuta kohti lusikallakin. Oon taas käynyt täällä vaan nukkumassa (edelleen mysteeri kuka täällä käy sotkemassa) ja pitkälti koko astiasto koneessa (, joka apehdinnan aikaan oli parhaillaan käynnissä) tai odottamassa vuoroaan tiskialtaassa. Voisinkohan huomenna löytää sen sisäisen kodinhengettäreni?

Nöjöö, ei tää ajatus taida siitä sitten lähteä, siirryn keittelemään antistressiteetä (itsepetos ON avain onneen) ja pötköttämään piikimatolle. Hammmmmmmmmm. 

Kuva täältä.

Parempaa huomista mulle, myös sulle!