Sivut

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mies

Turun katukuvassa laahustaa sellainen mies, johon tuntuu ruumiillistuvan kaikki maailman suru ja murhe. Hän näyttää jotenkin niin särkyneeltä, että oikeen viiltää tuolta jostain aina, kun hänet näen. Useimmiten bongaan hänet bussin ikkunasta, kun hän taittaa matkaansa hitaasti, mutta jotenkin kovin päämäärätietoisen oloisesti. Miehellä on pitkät hiukset ja parta, aina samat vaatteet ja pää painuksissa. Yleensä hän on liikkeellä, mutta välillä hän vain seistä nyyköttää jalkakäytävällä. 

En näe miestä kovin usein, mutta hän tulee mieleeni sitäkin tiuhemmin. Hän on jotenkin niin riipaiseva siinä yksinäisyyttä hiljaa huutavassa olemuksessaan, että on piirtynyt verkkokalvoille ja mieleen pysyvästi. Huomaan usein miettiväni, että vieläköhän hän on keskuudessamme hiihtämässä loputonta lenkkiään Turun kaduilla. 





Eilen näin miehen ensimmäistä kertaa ihan lähietäisyydeltä. Olin jäämässä bussista linkkariasemalla ja näin miehen jo bussin jarruttaessa. Mies seisoi aseman edessä ja olisi niin tehnyt mieli sanoa hänelle jotain. En vain keksinyt mitä se jotain sitten olisi ollut, joten tyydyin hakemaan katsekontaktia. Sainkin vastaani yllättävän intensiivisen katseen ja onnistuin saamaan aikaiseksi jonkun hymynpuolikkaan. Tuntui jotenkin tosi idioottimaiselta hymyillä toiselle, kun toisella ei selkeästikään pyyhi ihan hillittömän lujaa, mutta halusin jotenkin noteerata hänet ja sillä ystävällismielisellä tavalla. Hymyä en saanut vastaani, mutta mies katsoi takaisin tiiviisti. Yllätyin tästä suuresti, sillä olin jotenkin bussin ikkunasta häntä bongaillessani päättänyt, että mies vaeltaa reittiään ilmeettömästi ja mitään näkemättä.

Etenin itse tuon kohtaamisen jälkeen aseman lipunmyyntiin, johon vuoroani odotellessani seurasin miestä aseman edessä. Mies tuntui käyvän jotain toimintasuunnitelmaa läpi mielessään, seisoi muuten hiljaa paikallaan, mutta kohotti hieman käsiään ja ojenteli sormiaan. Tämän tuloksena hän päätyi astumaan sisään asemarakennukseen ja käveli aivan ohitseni. Ensin jo luulin että tulee kohti ja noloa kyllä reaktioni vaihteli paniikista ilahtumiseen, paniikki valitettavasti oli voitolla. Ohi hän sitten kuitenkin käveli, mutta onnistuin taas tavoittamaan katseensa epävarman hymyn kera. Siis allekirjoittaneen hymyn, hänellä säilyi perusilme, mutta silmissä näkyi (tai näin ainakin halusin nähdä) pientä pilkahdusta. 




Mies käveli ohitseni kahvion puolelle, ilmeisesti hänellä jostain on pelimerkkejä kahvila-asiointiin, kun kassalle näytti suuntaavan. Miehellä myös hiusten ja parran pituus vaihtelee pitkästä tosi pitkään eli ilmeisesti joku huolehtii vuosittaisesta ruokkoamisesta. Miehen vaatteet näyttävät aina samoilta, ruskeiden housujen lahkeet ovat liukuvärjäytyneet liasta mustaksi ja ylipitkät ja reikäiset paidanhihat valuvat rystysiin asti takinhihoista. 

Mietin usein onko miehellä mitään paikkaa mihin mennä yöksi. Kuka hän on ja miksi hän vaeltaa pitkin Turkua? Mitä on tapahtunut, miksi näyttää niin särkyneeltä? Liikkuuko hänelle mielessä jotain ja jos, niin mitä? Onko hän onneton tai yksinäinen? Vai elääkö täysin tyytyväisenä jossain omassa maailmassaan? Tai elääkö hän täysin tietoisena ympäröivästä maailmasta, mutta on vain päättänyt elää näin? Miksi hän näyttää niin murheelliselta? Miksi ihmiset kääntävät katseensa pois hänet nähdessään? Miksei kukaan huolehdi hänestä? Tai jos huolehtii, niin miksi hän silti vaeltaa päivät pitkät jalat ja lahkeet maata laahaten? Miksi kyselen näitä itseltäni, miksi en kysy suoraan häneltä?




   

5 kommenttia:

  1. Onko tämä laiha, melko pitkä ja ei kauhean vanha kaveri kyseessä, jolta menee puolisen tuntia rautatiesillan ylittämiseen? Olen nimittäin häntä joskus palvellut liikkeessä, ja vaikka hänellä tosiaan tuntuu olevan kaikkeen aikaa käytettävissään enemmän kuin meillä muilla, hän keskusteli ostosaikeistaan hyvin skarpisti, ystävällisesti ja viivyttelemättä. Kontrasti olemukseen oli melko hätkähdyttävä. Saman herran elämäntarina on askarruttanut itseänikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan sama tyyppi kyseessä, ei ole mikään kovin vanha ja liikkuu tosiaan verkkaisesti. Mut tää skarppius-tieto ei nyt tehnyt ollenkaan hyvää mun mielenrauhalle, nythän mä vasta pohdinkin mikä on miehiään. :D Jotenkin vaan vaikuttaa niin surulliselta, ei välttämättä (toivottavasti!) edes ole, että on jäänyt pyörimään mieleen. Niin toivon, että murheellisesta olemuksestaan huolimatta kokee maailman ihan mukavana paikkana.

      Kiitos kommentista, kiva kuulla, että a) joku muukin on hänet noteerannut ja b) etten oo ainoa, joka vaivaa päätään ihan vieraiden asioilla. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Et tiedä miten hyvä mieli tuli, kun näin tämän. <3
      Oikein ihanaa, ihan parasta mahdollista joulua myös sulle!

      Poista
    2. Murunen <3
      Laita kuulumisia vaikka sähköpostiin kun kerkeet :)

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)