Köyhän naisen versio

"Koko aivastustapahtuma on monimutkainen pallean, äänihuulten sekä rintakehän, nielun ja kurkunpään lihasten yhteistyönä syntyvä tapahtumasarja, jonka seurauksena saadaan ilma virtaamaan nopeasti nenän kautta ulos, ja siten yritetään tyhjentää nenäkäytävät niihin kuulumattomasta materiaalista. Aivastus syntyy aivojen ohjaamana automaattisesti, eikä sitä pysty yskän tavoin tahdonalaisesti synnyttämäänkään."

Osmo Saarelma, Hyvä Terveys 11/2009

Viimeisen vuorokauden perusteella oon vetänyt herneitä nenääni enemmänkin tai jotain sinne kuulumatonta materiaalia sieltä ainakin on kiivaasti ja vähemmän tahdonalaisesti pyritty poistamaan. Siis miten paljon ihminen voi aivastella? Ja mistä sitä niistettävää settiä oikein riittää? Tänään piti hälyttää huoltojoukot kauppareissulle, kun niistin säästöpaketin Nessuja puolessa vuorokaudessa. Oon niin harvoin flunssassa, että sen iskiessä musta tulee ihan mies. Sitä itsesäälin ja voivottelun määrää, onneks ei ollut kukaan todistamassa. Niinku ei sitäkään miten hoivasin muodottomaksi turvonnutta nenänseutua jääkaappiviileillä rahkapurkeilla. Niin hyvältä kuin tuntuukin painaa kaks viileää rahkapurkkia silmiä vasten ja haukkoa samalla happea suun kautta, niin epäilen jottako se näyttää ihan yhtä hyvältä. Mut kannattaa testiä, on sellanen köyhän naisen versio viilentävästä silmämaskista. 

Ja kun nyt jaetaan vinkkejä, niin hunaja on tosi hyvä pikalääke kurkkukipuun. Siinä vaiheessa, kun heräät yöllä tunnin välein järkyttävään kurkkukipuun koristuasi sen edellisen tunnin happikadon vuoksi suu auki ja ajatus nielemisestä saa esim. juurihoidon tuntumaan ihan kivalta ajanvietteeltä, kannattaa nielaista lusikallinen hunajaa. Ja toinen heti perään. Voitelee kipeää ja kuivunutta kurkkua välittömästi ja on nopsa suorittaa klo 03:25 totaalisessa tokkurassa. Aiheuttaa epäilemättä happohyökkäyksiä, nälänhätää, kasvihuoneilmiöitä ja ties mitä, mutta se ei voisi siinä kivussa ja sillä kellonlyömällä vähempää kiinnostaa.

Mitäs sit muuta? No on tässä sairastelussa hyvääkin, saa esim. delegoitua hommia ihan näppärästi ja suorastaan nollaefortilla. Olin ilmeisesti niin toistaitoisen oloinen eilen palaverissa, että esinainen tarjoutui itse koostamaan yhden esityksen asiakkaalle. Käy. Iskä taas ei kehdannut ihan hirveästi närästyä yhdestä jutusta, joka on jäänyt hoitamatta ihan vaan allekirjoittaneen saamattomuuden johdosta, ja josta olis ihan aiheesta saanut sanoa. Käy myös (joskin se keskustelu epäilemättä käydään myöhemmin...).

Mut noista huolimatta ollaan kyllä vahvasti miinuksen puolella, on tää sairastaminen niin persiistä. Vaikka nyt ehkä jäänkin henkiin tästä flunssasta, niin ois kyllä saanut jäädä kokematta. Se on jännä, miten normaalisti on suorastaan jumalaista lötköttää sohvalla ja möllöttää jotain aivotonta hömppää koneelta, mutta sitten kun se on ainoa tapa viettää (erittäin aurinkoista ja keväistä) viikonloppua, niin kyllä se vaan äkkiä kypsäksi käy. Varsinkin, kun rillit ei oikeen istu tähän kaksinkertaiseksi paisuneeseen nenänvarteen ja koitan suurimman osan aikaa siristellä ilman. Siitä ne väsyneet silmät onneks tykkää. Nenän ja huulien lisäks multa irtoo pian iho myös käsistä, kun pesen ja desin niitä jatkuvasti ettei olis tää lainakone ja kaikki muutkin pinnat ihan jossain ektoplasmassa. Oon niin neuroottinen rasvaaja ettei mulla ikinä rohdu mikään, joten tätä(kin) on tosi vaikea sulattaa. Räyh. 

Niin mitä mä sanoin siitä itseni säälimisestä...? Joo, jos jatkan sen parissa, kun tää niin luonnikkaasti sujuu ja se aivoton hömppäkin jäi jännään no daa, tottakai ne saa toisensa, mut nyt vai heti -vaiheeseen. 

Itku pitkästä ilosta

Jos joku oli huolissaan miten mun lauantai-ilta sujui, niin kiitos, se meni oikein hyvin. Vähemmän siistiä ollut nää sitä seuranneet kaks päivää, kun tää flunssa pääsi totaalisesti valloilleen. Huoh. Ja sniif. Ja auts. Ja trööt. (Toi viiminen kuului ylä- ei peräpäästä.)

Nyt oon itse asiassa niin voipunut, että nojaan sängyssä seinään ehkä maailman epäergonomisimmassa (kirjotetaanks se ollenkaan noin?) asennossa ja kädet yltää nippanappa näppikselle. Mun kymmensormijärjestelmä on 9½ mitä tulee erikoismerkkeihin ja numeroihin (tässä ei oo sitä sivunumeronäppistä) eli pardon me, jos tulee näpyteltyä jotain ihan kummaa. En oikeen luota näihin ruumiin ja sielun voimiini ettäkö kaikki typot bongaisin eli pahoittelut jos kirjoitusasu on kumma. En kyllä ota sisällöstäkään täyttä vastuuta. 

Mut joo, lauantai oli siis ihan mahtava, oli ihan huippua nähdä tolla kombolla piiiitkästä aikaa ja emäntä oli loihtinut vaiks ja mitä herkkuja. Jossain vaiheessa todettiin, että meistä on selkeesti tullut vanhoja, kun keskitytään enempi syömiseen kuin juomiseen. :D No, tulihan sitä maailmaakin parannettua, mutta onneks rajattiin se heitin seinien sisälle, eikä suotta lähdetty mihinkään baariin karjumaan (mitä mä sanoin siitä vanhuudesta). Oli ihan mahtia vaan istuskella kiireettä ja viihdyttiin puol kolmeen asti niissä merkeissä. Heitin uus kämppä oli kyllä ihan uskomattoman onnistunut ja kateellisena mykistyneenä ihailin rempparatkaisuja. Mulla niin ei oo mitään silmää saati nouhauta johonkin seinien kaateluun ja ovien siirtelyyn, mut heillä moista oli toteutettu todella onnistuneesti. Keittiö ja olkkari olivat kiitos kaadettujen seinien yhtä suurta tilaa ja lopputulos avara, valoisa ja sanalla sanoen upea. Tahtoo kans! (Tahtoo kans sellasen kupin kerrallaan kahvia tuoreista pavuista työstävän masiinan - jotain ihan jumalaista se kahvi...)

No, jos se lauantai oli onnistunut, niin sunnuntai sitten kaikkea muuta eli liikuin sängystä vain todella flegmaattisesti ja apaattisesti jääkaapille ja vessaan- onneks oli se kevään tähän mennessä komein keli, ihan kivalta näytti kaihtimien raosta. Mistään krapulasta ei tietoakaan, mutta siinä vaiheessa se flunssa päätti puskea päälle oikeen kunnolla ja olin kykeneväinen vaan hiukan lukemaan hömppäromskua kroonisen torkunnan välissä. Tänään oli pakko raahautua töihin, mut ei se kyllä hyvältä tuntunut (ja ajatus huomisesta työpäivästä tuntuu vielä vähän pahemmalta...). Mun kurkku on jotenkin umpeutunut kolmasosaan normaalista eli nieleminen on melkoisen tuskallista, sama vika nenässä joka on pitkälti muurautunut umpeen. Pää tuntuu olevan täynnä sitä itseään (ei kusta vaan räkää), mutta mitään ei tuu ulos. Lämpö heilahtelee pienen nousun ja alilämmön välillä (kirjoitin eka allilämmön ja nää mun allit on tosiaan aika kuumat) ja koko kroppa on ihan fletku (mun piti eka ottaa tohon päivän kuvaan, jossa aiheena vihannes, kuva itestäni, mutten jaksanut äheltää tässä sängyllä niin, että ois näkynyt jotain muutakin kuin epämääräinen mytty peiton alla). Ei kiva. Puhuin aiemmin illalla puoltoista tuntia yhden ystävän kanssa ja viimisen puol tuntia olin suu auki koko ajan kuin joku vähämielinen, kun ilma ei kertakaikkiaan enää kulkenut nenän kautta. Todella toivon, että yön aikana tapahtuu jotain ihmeitä ja herään ees osa oireista karisseena ja mielellään kiitos suht normaalilla lämmöllä varustettuna. Jooko. Pliis.

Nyt mulla kyllä jomottelee suu siinä määrin lupaavasti, että eiköhän tää pasahda poskionteloihin, kuten flunssa nykyään aina, sen kerran kun puolentoista - kahden vuoden välein sitä sairastan. Ou joi.

Joo, valivali ja ruikunruikun, onkohan mulla mitään kivaa kerrottavaa sitten lauantain? Hmmm. No eipä juur. Ehkä lopettelen suosiolla ja vetäydyn Strepsilsin, kuumemittarin ja Duactin kera totaaliseen vaakatasoon (nyt vasta puoliks). Pitäkää peukkuja (taas), että tää on jo voiton puolella, mä niiiiiiin vihaan tätä flunssaa. Räyh.

Älä tule paha tauti, tule hyvä ilta

Uuu, pitkästä aikaa viihteelle tänään. Uuu, kurkku ihan sikakipee ja olo muutenkin melko flaati. Uuu.

Jiihaa, täältä.

Just laitoin muille juhlijoille tietoa, että joku pöpö mussa ilmeisesti muhii, että oonkohan vielä tervetullut. Inhoon yli kaiken ihmisiä, jotka ei ilmoita mahdollisesta sairastelusta etukäteen vaan toteevat siinä vaiheessa, kun jo riisut eteisessä kenkiä, että meillä onkin ollut vähän mahatautia tai siinä vaiheessa kun nakotetaan kasvotusten kahvilan pöydässä niin muistetaan mainita, että mulla on muuten ihan hirvee flunssa. Kiitti kun kerroit, oisinko tullut jos oisin tiennyt aiemmin... Taisin tosin valitettavasti tehdä siskolle samat eilen eli vietettiin iltaa yhdessä, ja mulla alkoi olo orastelemaan vähemmän hehkeää fiilistä. En valitettavasti saanut infottua systaa tosta etukäteen, kun se olo paukahti päälle vasta siinä vaiheessa kun jo valkattiin jälkkäriä nautittavaksi Kupittaan Cittarin salaattien (en voi lakata mainostamasta niitä, se Caesar vaan on niin hyvää) jälkeen. Niiiiin toivon, etten tartuttanut häneen mitään. Tai kehenkään muuhunkaan, toki.

Tää on taas tätä mun mystistä "tauti tekee tuloaan vuoden" -sairastelua, viime viikolla oli yhden illan kuume-episodi ja kurkku parina aamuna kipeä, sit ei reiluun viikkoon mitään ja nyt sit taas. Ei kiva. Mut toivon, että vastustuskyky jaksaa jatkaa vastustelua ja jää koko tauti tulematta. Tää ilta on lyöty lukkoon jo aikaa sitten enkä millään haluaisi perua / viettää iltaa ihan puolkuntoisena. Nyt en ees ehdi huilia iltaan asti, kun pitää nähdä yks toinen kamu tossa päivällä. No, ehkä se tauti unohtuu, kun on liikenteessä eikä vatvo sitä tässä sohvalla. 

Flunssalääkkeet täältä.

Jeps, mut nyt jotain aamuapetta nassuun ja sit jotain naamiota nassuun, nassu on just niin freesi kuin olokin... Oikein oivaa lauantaita, pitäkää peukkuja, että tää on vallan ohimenevää tai ainakin poisjuhlittavissa. ;)

Rullaati rullaa

Phuh, nyt on joulukin juhlittu ja myrsky riepotellut vähemmän jouluista maisemaa. Meillä ei (ainakaan toistaiseksi, kop kop) jouduttu verestämään survival taitoja sähköjen puutteessa (mitähän taitoja mä oisin verestellyt, don't have such...), mutta mökillä kuulemma olisi ollut toinen juttu, siellä oli naapuri viettänyt sähköittä tovin jos toisenkin. Puuvahingoiltakin vältyttiin, likeltä liippas, mutta se periks antanut haapa teloi onneks vaan linjoja, ei taloa ja/tai autoja. Melkoinen myräkkä siellä tuntui vieläkin olevan, kun otin äsken pikaisen happihyppelyn leffanpalautuksen merkeissä.

Joulu menikin kuumeisissa merkeissä, tää mun mysteeritauti jatkuu aina vaan. En siis normaalisti kuumeile ollenkaan, mutta nyt on pidellyt viikon verran kummaa on/off -kuumetta. Pienen lihas- ja päänsäryn ja kurkkukivun lisäks ei oo ollut muuta kuin tota kuumetta. (Ja ihan törkee väsymys, mut se ei taida juurikaan poiketa normaalista.) Nenä, poskiontelot, kurkku, korvat ja keuhkot on ronkittu, nielu viljelty ja tulehdusarvot tsekattu. Jälkimmäiset inan koholla, mut muut ok eli huomenna töihin. Olo ei oo järin freesi vieläkään, mutta ei kai se lepäilemälläkään sitten parane, kun ei tästä reilun viikon koomailusta oo ollut moksiskaan.

Oon nyt hiihtänyt viikon pitkälti pyjamassa (aattona tein poikkeuksen ja vaihdoin verskoihin) ja jessus, että oli tuskaa laittaa normivaatteet päälle tänään. Ensinnäkin farkkujen vyötärölle oli käynyt jotain kummaa (ilmeisesti ne voi myös kuivakutistua), eikä se (siinä vaiheessa kuume oli laskussa) jatkuva hikoilu tehnyt olosta järin paljon hehkeämpää. Mulla oli paidanselkä ihan litimärkä, kun pääsin lääkärireissun jälkeen kotiin, innolla ootan huomista töihin menoa... 

Jaahas, nyt taitaa taas tulla vilu, joten kaivaudun tiiviimmin vällyjen alle. Toivottavasti tuuli ei enää heiluttele puita juuriltaan ja sähkötki pian pelaisi pitkin maata. Just kattelin päivällä Facesta, kun yks työkamu tiedusteli josko pääkaupunkiseudulta löytyisi pakastintilaa... Hurjasti tsemppiä kaikille, joille myräkkä on aiheuttanut konkreettisia ongelmia! Tsemppiä myös meille moniongelmaisille, joilla on muuten vaan vaikeeta ja virta vähissä vaikka sähköt pelaisikin... ;D

Aijuu, tein tapaninpäiväksi rieskarullia, jotka on olleet kovasti tykättyjä erinäisissä illanistujaisissa. Mikään oma resepti tää ei toki oo (hei, mikään ei oo, multa ei vaan synny omia reseptejä, kun jo niiden noudattaminenkin on turhan usein turhan haasteellista), vaan kaverilta pöllitty ja pikkasen tuunattu. Joku versio näytti löytyvän myös rieskapuketin kyljestä (Fazerin täysjyvärieska on hyvää ja rullautuu nätisti, tein toisen sortin jostain muusta ja se halkeili ikävästi), näitä soveltelemalla syntynee kivaa napsittavaa vieraille. Tein kahta eri sorttia, lihaisaa ja kalaisaa:

Lihamössö

- kylmäsavuhärkää/kinkkua tms.

- maustettua tuorejuustoa (esim. paprika, taco, aurinkokuivattu tomaatti)

- smetanaa

- yrttejä (esim. basilika, viinisuolaheinä)

- mausteita (esim. musta- ja viherpippuri)

Kalamössö

- kylmäsavukirjolohta

- maustettua tuorejuustoa (esim. yrtti)

- smetanaa

- tilliä

- mausteita (esim. musta- ja sitruunapippuri)

Pilko liha/kala ja yrtit pieneksi ja sekoita kaikki keskenään. Levitä mössö rieskalle ja rullaa, nipsaise kuivat päät pois ja viipaloi rulla osiin (4-6 suupalaa). Anna maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua. Ei vois simppelimpää olla! Rieskapaketilliseen (Fazer 7 kpl = öbaut 30 annosta) menee ½ prk smetanaa ja 150-200 g tuorejuustoa / mössö. Kalaa/lihaa n. 100 g.

Tein myös lohileipiä, jotka ei tänä vuonna olleet ihan niin hyviä kuin viimeks, kun mulla kävi pientä kämmiä raaka-aineiden kanssa. Jos teet näitä, niin huomioi, että pakastimessa lymyilevät katkaravut eivät välttis enää ole kuosissa (parasta ennen 10.8.2011) ja että jos teet samalla rieskarullia, niin reilu puolet yrttituorejuustosta menee niihin eli osta kaksi purkkia... 

Lohileivät

- saaristolaisleipää, limppua tms.

- kylmäsavukirjolohta (n. 100 g)

- katkarapuja (desi tai kaks, riippuen miten suuri ystävä olet, toimii myös ilman jos se "kyllä mulla taitaa olla pakkasessa yks pussi katkiksia, en viitti ostaa" -pussi osoittautuu parhaat päivänsä nähneeksi)

- punasipulia (n. puolet / maun mukaan / minkä verran jaksat viipaloida)

- sitruunan mehua (pari puristusta puolikkaasta)

- creme fraiche (50-100 g, vähemmänkin jos tuorejuusto ei lopu kesken)

- yrttituorejuustoa (150-200 g)

- mausteita (esim. musta- ja sitruunapippuria)

- tilliä

- jos juokseva hunaja ei ole jähmettynyt tai jos on ja jaksat sen sulattaa, niin pieni loraus hunajaa, toimii myös ilman

- keitettyä kananmunaa, tilliä ja pari katkista koristeeksi

- myllystä ripaus suolaa koristeen päälle

Hienonna kala, sulatetut katkikset, tilli ja sipuli. Sekoita kaikki aineet keskenään ja mausta sitruunalla ja (esim.) pippureilla. Annostele mössö leipäviipaleiden päälle ja koristele kananmunalla ja tillillä, ripsaise hieman suolaa päälle. 

Tää tais olla viime vuonna Pirkassa jonkinlaisena versiona, jota sitten hiukan varioin, alkuperäistä ohjetta en enää löytänyt. Mulla tosiaan loppui se tuorejuusto kesken eli siitä tuli turhan creme fraiche -voittoinen, vaikka yritinkin maustaa sen makua piiloon. Reilusti siis tuorejuustoa ja sitä cremeä lähinnä notkistamaan hommaa, smetanakin käy. Tääkin saa maustua kylmässä mahd. pitkään, mutta leivät kannattaa tehdä vasta viime tipassa etteivät vetisty. 

Tein tapaninpäivän pöytään myös salaattia, joka kuulemma oli hyvää, itse en sitä testinyt. Olisin halunnut tehdä melonisalaatin vastapainoksi joulun vähemmän kevyille herkuille, mutten ollut ihan vissi josko aatonaattona ostettu meloni olis ollut järin freesiä enää tapanina. Korvasin sitten melonin omenapäärynällä ja se näytti toimivan ihan hyvin. Liruttelin omppupärskyn päälle vähän mansikkabalsamicoa (siirapilla saa kivat raidat) ja kulhoon kaveriksi salaattia (salanova), viinisuolaheinää, cashewpähkinöitä, brandy-pähkinä-juustoa, säilykepersikkaa (mehussa), kana- ja pekonikuutioita ja krutonkeja. Sekaan vielä loraus sitruunamaustettua avokadoöljyä ja homma oli pihvi. Eiku salaatti.

Edit 22:43: Jumantsui! Oon jo mooooonta kertaa unohtanut toivottaa tervetulleeksi Maaman, ihanaisten lukijoiden viimeisimmän vahvistuksen. Ole lämpimästi tervetullut, pistän tän huonon emännöinnin ton kuumeilun piikkiin... :)

Keskiaikaista hissimusaa suolatussa sängyssä

Mikä on tehokkain tapa selättää joulustressi? Viettää vaan joulunalusviikon kuumeessa, niin ei tarvitse stressata lahjaostoksia, joulusiivousta tai leipomuksia. Eikä hirveesti mitään muutakaan.
Tällä viikolla on mm. :

- Kuunneltu Pulssin totaalisen jäätävää jonotusmusaa. Se oli joku täydellisen epävireisten soitinten kombo keskiaikaisella hissimusateemalla. Vain säkkipilliversio ois voinut olla pahempi. (Sitä torin tuntumassa toisinaan musisoivaa säkkipillistiä ei muuten oo näkynyt hetkeen. Sääli, niin ilo korville ollut hää.)

- Pakoiltu hyvännäköistä lähikaupan miestä hyllyjen välissä. Miks se on aina vuorossa, kun mun ostoskori ei kestä katseita (= eineksiä + herkkuja)? Tällä viikolla oli vielä epäviehättävyyden maksimointi päällä, kun siihen mikroriisipuuro/maksalaatikko/kingis/kinuskimunkki/limu-komboon oli vielä yhdistetty varsin autenttinen kuumeluukki eli harmaankalpea hipiä, megalomaaniset (siis jos ihminen on nukkunut suurimman osan viikkoa niin miten voi näyttää vastikään haudasta revityltä??) silmäpussit ja linttaan nukuttu tukka. On kyllä edelleen mysteeri tää mun sinkkuus...

- Vietetty 70% viikosta kotona ja tästä 99% sängyssä. Tai no, ehkä siellä jääkaapilla on kuitenkin mennyt prosentuaalisesti hiukan enemmän aikaa.

- Katottu kaverilta ikuisuuslainassa ollut Gilmoren tyttöjen kutoskausi. Kuviteltu viimeiseen jaksoon ja viimeiseen ottoon asti, että kyseessä on vimppa kausi. Ihmeltelty, että hiukan tää jäi kesken ja todettu pienen guuglauksen jälkeen, että kausia on kaikkiaan seitsemän. (Oon muuten tota sillon tällön ykköseltä seurattuani pitänyt sitä sanailua paikoitellen vähän turhan nokkelana ja paikoitellen tosi ärsyttävänä, mutta pienessä kuumepöhnässä ja ilman tekstitystä toimi ihmeen hyvin.)



I'm afraid that the ultimate gift ship has sailed. A while ago. It's probaly in Fidji by now.

- Todettu, että Stockan läpi oikaisu pienessä kuumepöhnässä aatonaatonaattona ei ole hyvä idea.

- Tapeltu to-del-la takkuavan netin kanssa. Laiminlyöty tästä syystä myös Bloggeria.

- Kuolattu Javier Bardemia. Katsottu siinä ohessa Eat Pray Love, joka ei ollut elokuvana ihan niin huono, kuin mitä siitä oli lupailtu. Katsoin tosin Director's cutin, tiedä sitten millanen se teatteriversio on ollut. Kirja on kyllä jakanut aika hyvästi ihmiset kahtia. Mulla oli se lomalukemisena kevätreissulla ja sinne rantsulle sopi ihan täydellisesti. Pidin siis, mutta esim. toinen työkavereista ei päässyt alkua pidemmälle ja toinen ei kehdannut sanoa että inhosi sitä, totesi vaan ympäripyöreesti ettei ehkä ollut ihan hänen juttunsa.

Penelopella on kyllä aika rankkaa. Ressu on niin ruma ja lahjaton ja sit vielä tollanen mölli miehenä.

Sääliks käy.

- Pahoiteltu melko voimallista valkosipulin löyhkää melko söpölle lääkärille. Kaottu nieluviljelyssä.

- Saatu vallan ilahduttava hymy aamubussissa kanssamatkustajalta. Hää tais vähän flirtata tai sit hällä oli vaan roska silmässä. Huono näkö ainakin, jos ei muuta, meitsi kun tihkui sitä aamukahdeksan 'tulen töihin eilisessä meikissä ja tukassa ja kuumeessa, kun pakko saada pari hommaa hoidettua' -glamouria. Hymy oli sitäkin ilahduttavampi.

- Syöty pahimpaan makeannälkään kettu-karkkeja. Ei ne olleetkaan ihan niin pahoja. Ihan.

- Saatu keskiviikkona postiluukusta mahtuakseen liian iso paketti, joka täytyy noutaa yhdestä Suomen (siis Suomen, ei pelkästään Turun) ruuhkaisimmasta postikonttorista. Onneks oisin ollut tiistaina ja torstaina kotona sitä vastaanottamassa.

- Häröilty siskolle puhelimeen vastattaessa. Keräilin puhelimen soidessa sen verran syvästä koomasta etten ollenkaan tajunnut onko tulossa työ-vai henkilökohtaisempi puhelu. Se näytössä vilkkuva siskon kuva siis ei antanut tarpeeks vinkkiä.

- Suolattu popcornien lisäksi myös sänky. (Mitä ikinä oireita tää tauti onkaan pitänyt sisällään, niin makuaistin ja / tai ruokahalun menetys ei oo niihin kuuluneet...)

- Oltu jostain syystä kaiken kaikkiaan yllättävän hyvällä tuulella. Ja vain kaksi päivää töissä. Hmmmm.

- Peruuteltu menoja ja lykätty työjuttuja ens viikolle. Hyviä välipäiviä mulle!

- Mietitty tapaninpäivän menyytä, kellään mitään hyviä jouluisia drinksuvinkkejä? Lämpösiä on netti pullollaan, mut viileempiä joulutunnelmia tuli vastaan vähän vähempi. Täytyy ehkä ottaa suhteet käyttöön ja tiedustella asiaa ammattilaiselta - toisilla on tuttavapiirissä lääkäreitä, asianajajia, pankinjohtajia yms. ihan joutavia, paljon pidemmälle pääsee kun kamu on baarimestari. 

- Syöty lukuisia Strepsilsejä.
 

- Todettu, että tukan voi kuumeessa nukkua todella jännästi pystyyn. Siis aivan päälaelta. Siis aivan pystyssä. Päälaelta. WTF?

No joo, olihan tässä. Nyt taidan valua tästä risti-istunnasta kyljelle ja heittää Bridesmaidsin pyörimään. Oli hiukan hintsu toi lähiärrän anti, mut tähän koomaan toi on varmaan ihan passeli. Ja siinä on näköjään Gilmoren tyttöjen Sookie, niin pysytään teemassa.

Mut pysykääs muut terveenä, niin mäkin yritän parantua aatoksi.

Edit 03:35: Se Bridesmaids oli ehkä huonoin leffa ikinä. Jotenkaan mulle ei tosta kannesta käynyt ilmi toi genre eli joku ihme feminiiniversio pissakakkahuumorista. Hyi hitto miten huono leffa, en ymmärrä miks ees jatkoin katsomista ekan kymmenen minuutin jälkeen. Ziisös.

(Maailman epäseksikkäin mies täältä ja pariskunta täältä.)

Niisk

Nyt tulee kuulkaas terkut ihan kotisohvalta eli jäi mökkeilyt väliin kiitos tän orastavan taudin. Ei tää nyt vieläkään oo innostunut puhkeemaan, mut kurkku on edelleen karhee ja olo todella flaati + nyt on jotain pientä niiskutusta ilmassa. Toi mun viikkokooma huipentui eilen, kun poikkeuksellisesti olin kotona jo neljän jälkeen ja aattelin ottaa ihan pienet tirsat jos olo vaikka hiukan kohenis. Tai en siis ees mennyt varsinaisesti tirsoille vaan sänkyyn kirjan kera, mut laitoin varoiks kellon soimaan tunnin päästä siltä varalta, että uni vie. No veihän se ja niin sikeästi, ettei mitään mielikuvaa kellon soinnista. Eikä myöskään siskolta tulleesta tekstarista. Heräsin sitten kevyet 12 tuntia myöhemmin, valot päällä, päiväpeiton päältä (sentään viltin alta) ja kirja vielä puolittain kädessä. Kerrassaan villi perjantai-ilta takana siis ja sujunee loput viikonlopusta yhtä sähäköissä merkeissä...

Mulla on pääsääntöisesti tosi hyvä vastustuskyky ja yleensä se tauti tekeekin tuloaan varsin pitkään ennen kuin puhkee (jos puhkee, kerrankin oli kurkku kaks viikkoa ihan sai-raan kipee, mut ei siitä sitten mitään kehkeytynyt) ja välillä tuntuukin, että puhkeis vaan nopsemmin, niin olis tauti jo sairastettu sen päiväkausien orastelun aikana. Mut en kyllä valita tosta vastustuskyvystä, en käsitä miten ne "alati kipeet" jatkuvasti nuhaiset ihmiset jaksaa, nuha on mulle se ihan vihoviimeinen juttu, jota en todellakaan saa sairastettua vaan siinä sivussa ja toteemalla, että "mulla on vaan vähän nuhaa". Eip. Jos mulla on nuha, niin sillon mulla on NUHA. NU-HA. N-U-H-A. Maailman pitäis sillon älytä pysähtyy ja suoda mulle kiireetön toipuminen vällyjen välissä jotain ihanaa hömpänpömppää telsusta tuijottaen. Just silmäilin illan telkkutarjontaa, mut mitään järin hääviä ei näytä olevan luvassa, PAITSI heti viideltä iki-ihana Roberto Benignin Kaunis elämä. Kaunein näkemäni elokuva, jonka kävin katsomassa leffassa kahdesti ja ostin myös kotiin omaksi. Kaunis tarina, upeat näyttelijät, onnistunut roolitus, maailman suloisin lapsinäyttelijä (harvemmin lämpenen tv-tenaville, useimmat vaan on niiiiin teennäisiä) - toimii! Tsekkaa siis ihanjustkohtaheti TV Viisi 17:00 Kaunis elämä. 

Nyt taidan noudattaa omaa ohjettani ja käydä tyhjentämässä pyykkikoneen ja sitten asettautua mukavammin tähän sohvalle Roberton ja kumppaneiden pariin. Ihan mälsää, että nyt meni mökkeilyt ja lättykestit sivu suun, iskis sit se tauti ihan kunnolla, että sais sairastettua sen alta pois. Ens viikolla vaikka ja mitä työn puitteissa ja sit ihana piiiiiiitkä viikonloppu (= vapaa perjantai) ja piiiiiitkästä aikaa Ystävistä parhain. Sillon en jumantsui oo kipeenä. Piste!