Loma

Terkut mun kesäkonttorilta! Auringossa jotenkin niin painostavan tukalaa, että vetäydyin läppärin kanssa suosiolla verannalle varjoon. Nyt mietin miten saisin pomolle perusteltua ens viikon etäkonttorin tänne Pyhäjärven rannalle... Eiks sillon oo hyvä loma, jos päivällä ei ehdi tai malta naputella ja illalla on niin poikki päivän ihanuuksista ettei useimmiten ees jaksa avata konetta..? Olleet kyllä ihan parhaimmat kohta neljä viikkoa, mennyt vaan niin nopeesti, että oon jo pari kertaa tankannut kalenterista, että joko tässä tosiaan käydään sitä neljättä viikkoa.

Oon vakaasti päättynyt olla ressaantumatta loppuvasta lomasta, kattoos ny miten hyvin se ajatus kantaa maanantaiaamuun asti. Koitan kynsin hampain jatkaa mun lomaromanssia Turun kanssa ja ylläpitää tätä valitettavaa etäsuhdetta mökkiin aina viikonloppuisin. Viikon päästä tosin suuntaan Helsinkiin Ystävistä parhaimman hoteisiin, joten nyt täytyy vetää kunnon mökkiöverit, jotta pärjää vieroitusoireidensa kanssa pari viikkoa. 

Ennen lomaa ja sen alussa kartoittelin erinäisiä lomanviettovaihtoehtoja niin parin tunnin auto- kuin muutaman tunnin lentomatkan päässä. Nyt oon ollut äärimmäisen tyytyväinen, että niistä aikeista ei sukeutunut sen kummempaa, ollut tosi ihanaa ihan vaan näillä huudeilla. Reissuun toki on ikuinen hinku, mutta ihan hyvä, että sinne ei tullut suunnattua just nyt. Nyt on ollut oikeesti aikaa olla ja kuulostella, löytää se sisäinen aamuyöstä heräävä vanhuksensa ja vaan nauttia. 

Toki lomaan on mahtunut muutama pinnan kiristys tai totaalikatkeaminen, mutta pääsääntöisesti oon ollut tosi lungisti. Nyt oon vielä saanut olla pari päivää ihan itsekseni päivät mökillä ja se on ollut ihan parasta. Suurin ongelma on ollut päättää meenkö eka laiturille lukemaan vai pitäisikö sittenkin käydä ensin vähän pyöräilemässä. Vai söiskö sen lounaan sittenkin nyt vai käviskö eka uimassa. Aika taivas.

Alkuviikosta piipahdin ystävien mökillä ja oli niin parasta vaan nauttia hyvästä seurasta ilman minkäänmoisia aikatauluja. Ainoa hoppu tuli syömisten kanssa, kun räpätettiin niin alvariinsa, että meinas unohtua herkuttelut tyystin. En oo mikään maailman luonnikkain kyläilijä ja toisten nurkissa muhija ja isäntä toteskin mulle heti alkuunsa, että nyt ei sit ujostella. Kerrankin pystyin noudattamaan sitä neuvoa täysin palkein, heidän kanssaan oli tosi helppo ja rento olla - piirre, jota arvostan kanssaihmisisssä äärettömän paljon. 

Ovat muutenkin ihan mun lempparipariskuntia, molemmilla ollut terveydellisiä haasteita ja muita vastoinkäymisiä vaiks muille jakaa, mutta se ei oo juuri tahtia hidastanut. Sopivat toisilleen ihan älyttömän hyvin ja ovat niin omia itsejään koko ajan. Mää tahdon kans just semmosta.

Näillä nurkilla on siskon kanssa otettu vähän lähiympäristöä haltuun ja noloa kyllä vierailtiin viime viikonloppuna ekaa kertaa Kauttuan Ruukinpuistossa. Aivan ihana paikka ja taivasteltiin vaan, että miten hitossa ei olla koskaan aiemmin eksytty sinne. Meillä kävi munkki ja Ruukinpuistossa asustavalla Annette Juuselalla oli taiteilijakodissaan avoimet ovet. Aivan huikea tapaus, jonka persoonaa 'valovoimainen' kuvailee vain kalpeasti. Kun olisi itsellään edes kolmasosa hänen karismastaan ja itsevarmuudestaan. Ja lahjakkuudesta, aika kadehdittavan monipuolinen taiteilija, jolta syntyy niin maalaus-, tekstiili- kuin veistostaidetta. Taiteilijatar esitteli suloista kotiaan ja tuotantoaan hengästyttävällä tahdilla ja räpyteltiin vaan siskon kanssa pöllämystyneinä tuosta hurmaavasta kohtaamisesta.

Toinen hurmaava kohtaaminen oli Jokisaunalla, jossa päästiin nauttimaan turhankin houkuttelevan designmyymälän ja hyvän kahvin lisäksi aivan loistavasta palvelusta. Mainio paikka ihanassa jokimiljöössä oli niin houkutteleva, että täytyy varmaan huomenna piipahtaa siellä lounaalla. Joskus mullakin on vielä se oma pieni paikka, jossa on takuupuhtaat veskit, ilmainen santsi ja asiakas toivottavasti kuin kotonaan.


Tää mun toimisto on muuten ihan loistava, mut pikkasen alkaa äässi puutumaan tässä portailla. Täytyy kysyä josko töistä mökkiytyneellä siskolla ois uinti-inspiraatiota ja sit voiskin aloitella päivällistä. Oon ihan tohkeissani, kun kaikki mun yrtit on vielä hengissä ja maailman söpöin chilipaprika alkaa olla syöntikunnossa. Niiden seuraksi ribsejä, uusia perunoita runsaan voin kera ja maissia, niin voikin sitten taas viettää loppuillan autuaassa tajuttomuustilassa pötsinsä vieressä.

Huomenta

En ois varsinaisesti pahastunut, vaiks unta oiskin riittänyt pikkasen pidemmälle kuin varttia yli viiteen... Tässä aamu-unettomuudessa on se huono puoli, että ehtii tulla nälkä monesti ennen aamupalaa. Se puoli kuudelta nautittu rahka ei tuntunut enää missään, äsken kävin nyysimässä kylmälaukusta banaanin. Tai sit tää onkin taas vaan "nälkää" eli niitä mun epämääräisiä mahaoireita, nykyään enää oikein tiedä että onks oikeesti nälkä vai mikä sen kaiherruksen aiheuttaa. Gnrh.

Oon ilmeisesti skipannut keski-iän kokonaan ja hypännyt suoraan vanhuuteen, mitä tulee aamulla nukkumiseen. Herään nykyään viikonloppuisin (ja näemmä erityisesti lomalla) tosi aikaisin ja ihan turhan vaatimattoman tuntimäärän jälkeen. Arkeahan toi ei koske eli työaamuina unta kyllä piisaisi vaiks puolille päivin. Ei muuten mitään, mutta vähän toi tuppaa kostautumaan jossain vaiheessa päivää ja sitten alkaa pinna kiristyä, jos ei löydy päikkäriväliä.

Se raparperisiirappi muuten onnistui yli odotusten! Ohjehan (alla) siis oli ihan sairaan simppeli, mutta se ei vielä mun kohdalla takaa onnistumisprosentin suhteen mitään. Ripsasin sekaan vielä suunnilleen ruokalusikallisen kookossokeria (ja ehkä inan vähemmän varsinaista sokeria, noi mun mitat on aina vähän niin ja näin), tiedä sitten vaikuttiko makuun suuntaan tai toiseen. Oli ihan älyttömän hyvää ja oon jo maustanut sillä useamman kipollisen jogurttia. Siitä siirapista jäi jämäksi sellanen ihanan vaniljainen raparperimössykkä, joka ei sen siirapin, tuoreiden mansikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa ollut ollenkaan huono yhdistelmä. Toki unohdin tänne mökille aiotun siirappipurnukan kotiin, joten keittelen tänään uuden satsin täällä ja testin sen jämämössykän mansikoiden, rahkan, kermavaahdon ja marengin kera, toiminee niinkin. Pahoittelut ohjeen kuvanlaadusta, napsasin sen vaan kauppalistaksi mukaan (, kunnes tajusin, että raaka-aineet oli aika simppelit ja kaupasta tarvittiin vain vaniljatanko), on vähän epätarkka räpsäisy.

Mulla on käynyt hämmentävän hyvä munkki lomasäiden suhteen. Siis joo, keli ei oo ollut järin kesähelteinen, mutta vaiks Esteri on väijynyt nurkilla vähän väliä, niin ei oo ikinä tupannut seuraksi piknikille, puistohengailulle tai jokihortoilulle. Taivas on voinut roikkua koko päivän harmaana, mutta sade on joko jäänyt tyystin tulematta tai sitten ekat pisarat on ilmaantuneet, kun oon ollut jo kotimatkalla bussissa. Aika jeij, eli niin paljon kuin noita kelejä onkin parjattu, niin mun lomailua ne ei kyllä oo himmentäneet. Toki se aurinkokin on ihan tervetullutta ja nyt siitä toivottavasti päästään nauttimaankin, mutta ihan täydestä tää kesä on muhun näinkin mennyt.

Viikolla tuli hortoiltua jokirannassa ekaa kertaa tänä kesänä ihanaan Piccola Cantinaan ja kyllä se pähkinäjäätelö vaan osaa olla täydellisen hyvää. Jätskiä edeltänyt RantaKertussa nautittu lounas oli oikein passeli ja terassin täysin aidattu leikkipaikka keräsi kehuja kummipoitsun äidiltä. Sai hänkin haarukoitua muutaman suullisen rauhassa, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä, että toinen juoksee kadulle tai jokeen. Kerttu on yks lemppareista muutenkin, ruoka on konstailematonta ja annokset tosi reiluja, tunnelma rento ja kesäterassille yleensä mahtuu, kiitos sen mittavan koon. 

Kertusta saa myös tosi ystävällistä palvelua ja kiittelinkin tarjoilijaa perusteellisesta lounasohjeistuksesta. Ärsyttää sellaiset paikat, joissa lounasmaksua lunastava on kykenemätön kertomaan mitä kaikkea lounaaseen kuuluu ja mistä mikäkin löytyy. Monissa paikoissa salaattipöytä ja kahvitarjoilut on ripoteltu minne sattuvat mahtumaan ja jos moiset eivät osu silmään, niin saattaa salaattipöytä jäädä tyystin hyödyntämättä. Mur.

Näistä muisteloista provosoituneena mun pötsi on taas sitä mieltä, että banaanin ja rahkan lisäksi sinne sopis tuutata jotain muutakin. Aamu-uinnille siis ja sitten tän aamun kolmannen aamupalan kimppuun. Jiihaa.

Röyhyskabaa ja raparperia

Myönnettäköön, että tää lomapäivä ois voinut alkaa pikkasen paremmin kuin tolla pötsin tähystyksellä, mutta jahka siitä kakomisesta päästiin, niin päivästä sukeutui oikein oiva. Nyt on siitä letkukurkkauksesta muistona vaan kipee kurkku ja noin 428 litraa nieltyä ilmaa massussa. Se sisään koristu ilma pyrkii samaa tietä ulos ja naapurit varmaan kuvittelee mun pokanneen jonkun kunnon karjun, kun harjottelen täällä aakkosten röyhtäilyä. Jos siis ikinä on röyhtäilykisaa tiedossa, niin (ylä-)tähystyksen kautta skabamaan, voitto on taattu...

Jos muuten mielii jotain tohtorismiestä pokailla, niin en suosittele mitään nenä/korva/kurkku- tai pötsiosaston tyyppejä, ainakaan jos heidän kanssaan viettää aikaa poskiontelopunkteerauksen tai ton tähystyksen tiimoilta. Kummankaan toimenpiteen yhteydessä ei kyllä oo ollut mikään ihan naisellisin mahdollinen fiilis. Tai tietty jonkun eriteinnostuneen mielestä se nenästä punketeerauksen myötä puskeva vihreä setti voi olla tosi jees ja tähystyksen aikaansaamat kakoäänet ja muu korina musiikkia korville. Itse en kuitenkaan kokenut olevani ihan hehkeimmilläni.

Onneks se operaatio oli nopsasti ohi ja olo koheni yllättävän pikaisesti. Kävin nauttimassa sämpyläaamiaisen jokirannassa ja haahuilin siitä linnan puistoon arpomaan mahtaako Esteri liittyä mun puistoseuraksi vai ei. Onneksi hän vaan piipahti ja just, kun olin jo tekemässä lähtöä. Sain toteutettua mun muka ex tempore -lounastelunkin vähän viiveellä ja kävi munkki, kun kamun aikatauluun passasi lyhyen varoitusajan apehdinta. Oli ihan tosi kivaa lounaalla ja tuli hurjan hyvä mieli, kun sain tuumasta toimeksi. Toivottavasti treffataan samoissa, tai joissakin muissa, merkeissä pian uudestaan.

Lounaan jälkeen hortoilin toiseen suuntaan jokea ja päädyin käpyttelemään melkein kotiin asti, kun symppis hiekkatie jatkui aina vaan ihanassa jokimaisemassa. En oo (daiju) ennen mennytkään kyseistä reittiä, täytyy toi virhe korjata tän kesän aikana monesti.

Otin pienet välikuolemat sohvalla ja lopettelin ton Slaughterin dekkarin, niisk. Tuli ihan orpo olo, kun se loppui, täytyy pian ottaa joku uus opus työn alle. Tykkään kyllä hänen tuotannostaan, jos ei oo vielä tuttu, niin kannattaa lukea ensin Grant County -sarja, ja sitten vasta tarttua tohon Will Trent -sarjaan, ovat jatkumoa ja hyviä kaikki.

Illemmalla polkasin vielä kotikotiin raparperivarkaisiin, löysin yhden lupaavan raparperisiirappiohjeen, jota aattelin testailla. Bongasin tänään Clas Ohlsonilta vaiks mitä ihanuuksia (miksei kukaan oon kertonut, et siellä on vaiks mitä härpäkettä), mutta jätin hyllyyyn, kun en muka keksinyt niille purkeille ja purnukoille käyttöä. No nythän sitä löytyi, haaveissa siintää sellaset ihanat kotikutoiset purkkilot täynnä jumalaista siirappia, jota voi sitten idyllisesti napata kyläviemisiksi tai antaa vieraalle matkaan mukaan. Käytännössähän tuun kämmäämään sen siirapin totaalisesti ja ne purkit makaa eka aikansa siinä tahmassa, kunnes vähin äänin heitän ne roskiin, kun se syömäkelvoton tankura ei lähde niistä enää millään. Toi on ihan tieto, mut hetken saan vielä haaveilla tollasesta epäluonteenomaisesta keittiöhengettäryydestä ja käydä ostamassa ne putelit Clasulta. 

Mut jos sit vähän unta, niin jaksaa huomenna taas lomailla. Sovitaanko, että tää mun kupu vois olla hiukan vähemmän tynnyri huomenna, burp.

Simppeli tapaus

Oon (hetkittäin) aika simppeli tapaus. Just nyt mun onneen riittää höyryävä kupillinen teetä, villasukat, kynttilänvalo, leipäjuusto ja persikat, Groove Armadan tää biisi ja ihana suihkun jälkeinen raukeus. Ja se, että mun eka, aikalailla täydellinen, lomapäivä alkaa olla pulkassa.

Ihan helpolla ei tällekään lomalle päässyt ja taitaa mennä loppuviikko palautuessa. Mut mieli on hyvä ja se kai on tärkeintä. Oon aika paljon mietiskellyt viime viikkoina yhtä sun toista, istuskellut mökkilaiturilla ja hortoillut pitkin Turkua. Punniskelut tekemiäni valintoja ja päätöksiä ja niitä tekemättä jääneitä juttuja. Surrut jonkin verran, iloinnut enemmän ja tuntenut toisinaan tosi tyydyttävää tyyneyttä. Jotkut jutut ois voinut tehdä toisin, joissakin ratkaisuissa tuli hätiköityä, jotain ehkä voi jälkikäteen korjata, mut tärkeintä on se, että huomista en oo mokannut vielä mitenkään ja niitä huomisia on toivottavasti tarjolla vielä monia. Joojoo, menee vähän onnenkeksi/aforismikirja-asteelle, mut eiks näin lomalla saa zuumailla vähän ruusuisemmilla arskoilla..?

Oon ilahtunut monista pienistä jutuista ja toivottavasti onnistunut itsekin aina toisinaan ilahduttamaan. On se kyllä ihanaa miten pienistä jutuista voi tulla hyvä mieli. Jätin sille kaidemaalarille lapun, johon pyysin kuittausta homman valmistuttua ja toivottelin hyvää kesää. Se lappu on jäänyt pyörimään makkarin lipaston päälle ja mulle tulee aina sen ohittaessani hyvä mieli, kun luen sen maalarien kesätoivotuksilla varustetun "Tässä meidän näkemyksemme aiheesta 'parvekekaide'. Aika realistinen, toivottavasti kelpaa." -kuittauksen. Ystävä menetti äitinsä äkillisesti pari syksyä sitten ja kuulin pari viikkoa sitten, että isänsä on löytänyt uuden naisystävän ja vaikuttaa kovin onnelliselta. Tuun ihan hupsun iloiseksi, aina kun muistan sen. Oon menossa yhden ystävän mökille ja tänään löysin ihan mitättömän pienen, mut just täydellisen jutun viemisiksi. En malttais odottaa, että pääsen antamaan sen. Päätin kutsua yhden uuden kaverin ex tempore -lounaalle perjantaina. Siis tulee hälle ex tempore, mä oon suunnitellut sitä jo pari päivää. Hälle siis ei luultavasti sovi, kun tulee noin lyhyellä varoitusajalla, mut ainakin oon ottanut askeleen kohti ystävyyttä ja silleen kepeän kasuaalisti. Ja voin intoilla sitä ideaa monta päivää. Ei siihen hyvään mieleen ihan kauheesti tarvita.

Ja voiiii, nyt tuli vielä parempi mieli, sain just viestiä ystävältä, jonka esikoinen putkahti maailmaan maanantaina. Nimenomaan putkahti, hän ilmoitti aamukuudelta, kolme viikkoa etuajassa että nyt olis tarve päästä ulos ja kolme tuntia myöhemmin hän oli jo pihalla. Pieni kuin mikä, mutta voi hyvin ja viimeisimmän tiedon mukaan pääsee luultavasti huomenna VIP-seurannasta normiosastolle. ♥

Toisen ystävän laskettu aika on parin viikon päästä ja tänään lounastellessa hän harmitteli raskausaikana kohtaamaansa kovin töykeää hoitohenkilökuntaa. Hällä on ollut sokerit koholla ja sen myötä ylimääräistä lääkäri- yms. ramppausta ja kuulemma turhan suuri osa valkotakkisista on ollut nuivaakin nuivempia. Se on kyllä kurjaa, kun noissa terveydellisissä jutuissa sitä on lähtökohtaisesti aika haavoittuvassa tilassa ja voisin kuvitella, että raskauden myötä niistä hormoneista ei tossa oo varsinaisesti apua. Ammoin kun podin päreiksi mennyttä nilkkaa muutaman päivän sairaalassa, niin osa hoitsuista tuntui kyllä purkavan jotain patoutumiaan potilaisiin. Mulla ilmeisesti hyrräs hormoonit ihan jo sen nilkankin myötä niin, että kävin välillä salaa itkee tihrustamassa vessassa, kun joku ryhtyi oikeen ilkeeks. Osa hoitajista oli kyllä ihan huippuja, mutta osui sinne valitettavasti muutama työhönsä ilmeisen tympääntynyt tapaus. Mun mielestä omasta huonosta tuulesta pitäis töissä vaan koittaa päästä yli ja sen tärkeys vaan korostuu tollaisilla aloilla. Jos kiristää niin paljon, että täytyy potilaille tiuskia, niin sitten vois kurkata peiliin ja harkita alanvaihtoa. Ymmärrän kyllä, että ko. alalla työ on tosi rankkaa, mutta se ei oo sen potilaan vika. Mur.

Mjooh, nyt lasken noiden aatosten nostattaman verenpaineen, keitän toisen kupin ihanaa Clipperin uniteetä ja fiilistelen vielä hetken tätä alkanutta lomaa. Ja lakkaan kynnet mun uudella lakalla, joka sekin teki mut tosi iloiseksi. Iih.

Iih

Nyt pitäis olla kiivaasti imuroimassa, joten tää blogi alkoi kummasti vetää magneetin lailla puoleensa... Mut pakko tulla hihkumaan muutenkin, niiiin kiva pääsiäinen luvassa! Ja niiiin tarpeen, toi saikkukaranteeni tarjos sitä omaa laatuaikaa liiankin kanssa. Eilen käynnistin tän torstaisen talviloman väkertelemällä vielä akuuteimpia työjutskeja puolenyön tienoilla - oli ihana fiilis herätä puol kympiltä sohvalta ja todeta, että niin tosiaan, mullahan oli ne pari työjuttua. Uuh. Mut oli kyllä niin ihana nukahtaa siihen sohvalle, kattelin hömppää koneelta ja se on niin parasta, kun ne äänet alkaa haipua taustalle ja silmät vaan painuu väkisin kiinni. Voi vetäistä vilttiä vähän tiiviimmin ympärille ja vaan upota. Se pulahdus todellisuuteen olikin sit tosiaan vähän karumpi, mut oli kyllä sen arvoista.

Mut siis se mun iiiih-kiva pääsiäinen... Oon buukannut nää pari päivää aika täpölle, alkoi jo olla pientä tuplabuukkaustakin ilmassa, mut eiköhän nää tästä lutviudu. Tänään käyn kutittelemassa hymyjä yhdestä nuoremmasta herrasta päivällä ja illaks saan vähän vanhemman herran luokseni Ystävistä parhaimman muodossa. Parasta! Huomenna ois eka luvassa laatuaikaa kummipoitsun parissa ja illaks grillailemaan toisille kamuille. Huippua! Lauantaina sit suunta kohti mökkiä ja grilli- + saunakauden starttia, uintikausi korkattiinkin jo viimeks. Ihanaa!

Viikko on muutenkin ollut kiva, kun tiistaina pääsin taas räkättämään kasvolihakset kramppiin Kiviä taskussa -vierailuesityksen muodossa. Kyllä ne pojat vaan jaksaa, oon nähnyt ton nyt kolmesti ja vieläkin jaksoi hirnua ja hakata kätensä kipeiksi. Jos vaan suinkin tulee joskus tilaisuus, niin käy nauramassa! Ja kun nyt vinkkaillaan, niin Parasta ennen -vierailuesitykseen Turun kaupunginteatterissa näyttäis vielä olevan lippuja, on todella hauska, suosittelen! 

Ja kun nyt mehutellaan kivoja juttuja, niin kuvissa vilahteleva Tårgetin brunssi ei ollut ollenkaan huono kokemus viime sunnuntaina. Meinas osoittautua hiukka haasteelliseks koko brunssi, kun erinäisiin paikkoihin yritettiin, mutta olivat täynnä tai tarjoilivat brunssia vain lauantaisin. No, onneks näin, niin tuli testattua toi. Tosi kivat ja ihanan väljät tilat ja ruoassa ei tosiaan moittimista, täytyy piipahtaa ihan suunnitelmallisesti toistekin.

Mut nyt on kyllä pakko hiukan heilauttaa sitä imuria ettei YP saa jotain pölykeuhkoa. Sit torilta lounastarpeet ja kamun luo lounassalaatille, nuori herra tilas kukkakaalia ja bataattia. ♥

  

Aika iih

Mulla ei oo juurikaan mitään asiaa, mut koska tää on ihan hyvä tapa vältellä tiskausta ja vaatekaapin inventaariota, niin antaa näppiksen laulaa. Tai ees vähän tapailla tahtia, hyräillä.

Lomalla on tähän mennessä muun muassa ja esimerkiksi:

• Piipahdettu päiväseltään Tampereella ja todettu se jälleen aivan ihanaksi kaupungiksi. En tiedä miksi yllätyn tästä toistuvasti, pitäishän se jo tietää. 

• Jännitetty mökillä niitä mettälenkin varrella aivan satavarmasti lymyäviä hirviä, susia ja karhuja. Onko pakko jonkun hirvenvasan/naarassuden/tms. kutsuhuhuilla siellä lepikossa just sillon, kun vainoharhailen siitä ohi? Ei varmaan ollut mikään lintu, vaan just jompikumpi edellä mainituista. Tai ehkä karhu.

• Piipahdettu Turun yöelämässä ja todettu ettei sinne taas seuraavaan puoleen vuoteen tarvi mennäkään. No okei, ehkä se ex tempore -tiistai ei oo se tykein päivä, mut silti...

• Piipahdettu Karussa ja todettu, että sinne todellakin täytyy mennä uudestaan. Ihan loistava ruoka ja todella ystävällinen, joskin verkkainen palvelu. Jos meet, niin varaa pöytä ja aikaa.

• Aamiaisherkuteltu äipän keräämillä mustikoilla, vatuilla ja pikkumansikoilla. 

• Yllätytty positiivisesti kotimaisesta leffasta. 21 tapaa pilata avioliitto ei ollut ollenkaan huono tapa viettää sataa, ei sada, sataa sittenkin -lomapäivää. 
  

• Liikututtu useammastakin jutusta. ♥

• Käyty Mamissa ihan törkyhyvällä lounaalla. Olin ihan autuuksissani jo siitä leipäkorista.

• Nukuttu useampana aamuna pitkään. Ja hyvin. Ja hyvin pitkään. Hymyilty raukeana ja halittu tyynyä. Pian pääseekin pötköttelemään Ystävistä parhaimman hoteisiin, aika iih ja vähänks oon odottanut. 

   
 

Kaa(p)pien kätköistä 2

Uh. Kauhee tyhjän näytön blokki. Oon ilmeisesti ulkoistanut päänkin lomalle... Juups, lomalla ollaan ja nyt siinä vaiheessa lomaa, että alan vähitellen tiedostaa olevani lomalla. Eilen kyllä vielä yritin toivotella kaupan kassalle hyvää viikonloppua, mutta sain nielaistua sen ja vaihdettua viime hetkellä kiittimoihin. 

Eilen pöngittiin lapsuusmuistoja oikein urakalla, kotikotona menossa kunnon ruoppausprojekti, jossa olis tarkoitus saada yhtä sun toista kierrätettyä keräykseen tai kaatikselle. Ihan kaikista aarteista ei malta luopua (totesi joku, joka ensin ilmoitti tomerasti, että "kaikki mun jutut voi pistää eteenpäin"), muistorikkaimmat kirjat nököttää nyt tossa olkkarin nurkassa odottamassa hyllypaikkaa ja eiköhän ne rakkaimmat pehmot pääse takaisin kotikodin kaappiin odottelemaan seuraavaa inventaariota. 

Jotkut jutut kyllä pitäneet hyvin pintansa, yhden pelin patteri oli vielä ihan iskussa, hyvin on kestänyt öbaut 20 vuotta. Samoin Pupu Tupuna -kirjan sisäkanteen varmaan vuonna 1985 liimatut tuoksutarrat oli vielä ihan tuoksuissaan. On se tuoksumuisti kyllä vahva, välillä on tullut joku tavara vastaan, jonka tuoksun oon tunnistanut Tupuna-tarraa vastaavaksi ja eilen kun sitä sisäkantta nuuhkin, niin muistin heti miltä ne tarrat tuoksuu. 

Tuli vastaan myös nimpparikortti, jossa sisko lupaa kerrossänkynsä nimpparilahjaksi. Niin tuli muistot mieleen siitäkin, oli niin siistiä vaihdella ylä- ja alasängyn välillä, sinitarroittaa alasängyn katto julisteilla ja naputella jotain koodeja yläsängyn pohjaan, kun oli joku kaveri yökylässä. Pitäisköhän hankkia taas kerrossänky, ois paljon monipuolisempi kuin toi nykyinen.

 
Tänään vielä lisäpemmausta muistojen arkistoissa, voi kun tulis vastaan se alakuloisen näköinen koirapehmo, jolla oli ihanan pehmeät korvat. Ja se vaaleanpunainen pupu, jonka isä osti yllärinä ruotsinlaivalta, sen, jota oli hyvä halia hytissä just ennen nukahtamista. Niitä lukemattomia piirustuksiaan ja muita taideteoksiaan kahlatessaan tulee kyllä miettineeksi mihin se luovuus ja luomisen riemu on hävinnyt. Nykyään tuntee ittensä ihan voittajaksi jos saa kerran vuodessa joulukortit paskarreltua, kun ennen ei muuta tehnytkään kuin piirsi prinsessoja prinsessojen perään. Muistan vieläkin miten turhauduin Saabin takapenkillä jollain pohjoisen reissulla, kun en osannut piirtää ihmistä istuvassa asennossa. En osaa vieläkään, mutta nyt se ei enää aiheuta turhautumista, on vaan jonon jatkeena niiden muiden saavuttamattomien juttujen joukossa.

  

Out of Office

Kana karkuteillä täältä.

Mässäilevät munkit ja kummalliset kubistit

Uuh, onpas mulla taas ollut kiva viikko. Siis vapaa-ajan puitteissa, suotta mennä siihen työviikkoon... Sen verran pitkä viikko näemmä, että maanantaista ei enää mitään muistikuvia (siis oikeesti, ei minkäänmoista muistijälkeä mitä oon tehnyt töiden jälkeen), mutta tiistai-ilta kului teatterissa, keskiviikko kummimussun ja kumppanien parissa, eilen parannettiin maailmaa Erittäin hyvän ystävän kanssa ja tänään hengailin kummipoitsun äipän kanssa vimosilla ristiäishankinnoilla. Parasta. 

Vähemmän parasta on, että kiskastuani irtotiskistä ostamani salaatin, mulla on ollut erittäinkin huono olo viime tunnit. Otin pienet (ei ihan niin suunnitellut) unetkin, mutta olo ei helpannut yhtään. Nyt yritän kehitellä kaikenlaista sijaistoimintaa etten miettis tota massua. No, mitä ikinä, niin kunhan on ohi sunnuntaiks, ritiäisissä jänskätettävää ihan tarpeeks muutenkin, tarvi mitään pötsiä ressata siihen lisäks... 

Keskiviikkona oli ihan huippua, kun oltiin yhden kamun ja jälkikasvunsa kanssa kummimussulla kylässä. Ko. kamulla on kaks aivan ihanaa tyttöstä ja olin ihan fiiliksissä, kun nuorempi ja ujompi heistä turvautui muhun ja sittemmin vapautuikin illan mittaan. Hää oli niin suloinen, kun kiehnäsi vieressä koko ajan ja esitti vaikeesti saatavaa, syliin sai maanitella öbaut puol tuntia, vaiks näki että mieli teki tulla. Sen palkitsevampaa olikin, kun hää loppuillasta rötväs sylkyssä varmaan tunnin ja sitten piti jo letittää tukkaa ja piirellä selkään, kutittaa kylkiä ja juoksuttaa sormia käsivarsia pitkin. Ehkä liikkiksintä oli, kun osan hengatessa olkkarissa, hää toistuvasti kuiskas "tuu mun kaa", kun ei yksin tohtinut liittyä seuraan. Meillä oli sellanen oma salaseura (päätin suosiolla säästää sen "seurassa ei saa kuiskia" -muistutuksen toiseen kertaan) ja liikuttiin tiiminä koko ilta. Ihana pieni. ♥ 

Kummimussukin oli taas niin vieraskorea ja esitteli parhaimpia puoliaan. Toivon tosiaan, että on yhtä hyvällä päällä sunnuntaina ettei kummitätsy oo ihan helisemässä. Hän seuraa jo niin kovasti kaikkea ympärillään ja interaktiivisuus on kova juttu, saattaa olla että se passiivinen köllöttely ristiäisrituaalien aikana ei oo ihan niin siisti homma... *gulps* No, täytyy siinä vaiheessa ulkoistaa hänet kummisedälleen, en oo kovin mustis siitä sylikummeudesta. :D

Mitäs sit muuta? Tällä viikolla oon virittäytynyt talviloman tunnelmiin, kun YP sai vihdoin postitettua Mondon Praha-oppaan, jota on ollut toimittamassa mulle viimeiset kolme kuukautta. Ensiselailulla aivan mahtava opus, joka virittelee tunnelmaan ja saa matkakuumeen nousemaan. Tästä on näköjään just tullut uusi painos, toi mulla oleva on vuodelta 2004 eli jokunen paikka on saattanut hitusen muuttua. Mut tärkeintä tossa onkin se tunnelma ja yleisinfo, jos ei joku pulju oo enää pystyssä, niin sitten mennään johonkin toiseen. Mut voiko Antti Helinin esipuhe enää paremmin nostaa odotuksia:

"Praha on niin keskellä Eurooppaa, sen sydämessä, kuin vain voi olla. Kaikki, mitä Keski-Euroopassa on koskaan ollut, löytyy Prahasta: murhatut marttyyrit, keskiyön kummitukset, mässäilevät munkit, paholaisen palvelijat, absinttihöyryiset taiteilijat, kummalliset kubistit, vainotut juutalaiset, sosialismin saarnamiehet ja kiihkeäsieluiset opiskelijat."
_ _ _

"Ketkä asuttaisivatkaan paremmin tätä ihmeellistä kaupunkia kuin tšekit, jotka rakastavat satuja. Tarinoiden lisäksi prahalaiset rakastavat mustaa huumoria ja olutta. Sen parempaa yhdistelmää voi kaupungille tuskin löytää."

Siihen perään vielä Ilkka Kariston Prahaan sijoittuva (tosi)tarina Kaksikymppiset niin oon ihan myyty ja nyhdän aamukampaani fanaattisesti. 

"Kello oli jo yli kaksi. Baarimikko tahtoi ajaa meidät kadulle. "Haluaisitko mennä katsomaan paikkaa nimeltä Nový Svět, Uusi Maailma?" Martina kysyi. Vain idiootti kieltäytyisi. Minua ei häirinnyt edes tieto aikaisesta aamuherätyksestä - olin seuraavana päivänä jatkamassa matkaani Venetsiaan. Martina osti baarimikolta vielä viinipullon mukaamme. Selitin, että moinen ei olisi Suomessa mahdollista. "Täällä palveltiin janoisia jo 1300-luvulla", baarimikko vastasi."

Oih.

Mondon oppaat on kyllä olleet ihan huippuja, Roomassa ja Barcelonassa ois jäänyt paljon kokematta ilman oppaan vinkkejä, harmittaa ettei Budapestiin tullut moista hankittua. Parhainta noissa kyllä on se tunnelman luonti ja maalailu, joka saa odottamaan reissua kahta kiihkeämmin. Nyt taidankin käpertyä Praha-oppaan viereen ja sukeltaa "maagisen kaupungin salaisuuksiin", ne mysteerit saa tulla uniin asti.

It's alive!

Mjaaah... Kauheen kiireinen loma ollut, kun ei ehdi ees tänne naputella... Niin hirvee hoppu ollut kääntää kylkeä mökin aurinkotuolissa, ettei kertakaikkiaan oo pystynyt tänne siitä raportoimaan... Lomalla siis oltu ilmeisen kirjaimellisesti, puolet takana ja mun lasi niin on puoliks tyhjä... ;D

No, ei ehkä oo kauhee menetys, että ootte säästyneet niiltä hmmm, meniskö laiturille vai lökötuoliin - ja grillaisko itteään vai pekonia (same difference) -pohdinnoilta, viime viikko oli just noin hektinen... Sitä ennen olin muutaman päivän Helsingissä YP:n riesana, siitä ehkä sana tai kaksi myöhemmin jos ikinä saan kuvat puhelimesta koneelle. Sehän tässä on vähän tökkinytkin, kun unohdin sen piuhan kotiin enkä jaksanut mökillä lähetellä kuvia yksitellen sähköpostiin - lopputulos: ei voi postata jos ei oo kuvia. :D

Toinen bloggailua rajaava tekijä on ollut toi mun totaalikoukuttuminen Twitteriin. Tsiisös, että sinne voi jumahtaa! :D Tein tilin jo muutama kuukausi (?) sitten, mutta nyt vasta innostuin enemmän ja toki tässä lomalla on ollut aikaa siellä roikkuakin eri tavalla kuin töissä. Hitsi, että siellä on mahtavia tyyppejä, joiden kiteyttämistaitoja voi vaan kadehtia. Mulla enemmän on, no, enemmän eli se pähkinänkuoreen puristaminen on työn ja tuskan takana. Toisilta se onnistuu hienosti ja välillä saa repeillä niin totaalisesti, että se on melko kiusallista julkisella paikalla / mökillä muiden nukkuessa. Mii laik ö lot! (Tuu matz, meipipeipi... ;D)

Nyt pikapiipahduksella Turussa, piti vähän pyykätä ja tulla tsekkaamaan ettei noi huonekasvit totaalisesti nääkähdä. Parvekerehut vein jo evakkoon mökille, ois ollut pelkät kuivakukka-asetelmat vastassa jos oisin ne tänne jättänyt. En nyt ollenkaan fiilaa tätä Turkua, en ois millään halunnut lähteä mökiltä ja enkä oo juur ilmoillut, että oon maisemissa. Ilmeisesti toi mun virtuaalielo on sen verran aktiivista, etten tähän hätään kaipaa kontakteja irl. Hmmm, sehän kuulosti terveeltä. :DD En vaan jotenkaan nyt halua valua täällä Turussa, niin ihanaa todellisuuspakoa toi mökkeily, kun päivät vaan menee ihanassa sumussa (joo, oon mä sitä sangriaa välillä hörppinyt, mut en nyt tarkoita sellaista sumua) ja välillä saa ihan tosissaan miettiä onko nyt lauantai vai sunnuntai. Löööv. 

Piti parinkin kamun kanssa järkkäillä jotain lomakuvioita, mut nyt ajatuskin asian lukkoon lyömisestä ahdistaa. Ei siis mitään kamuja vastaan, mutten jotenkaan halua sitoa itteeni mihinkään "ens torstaiksi", jolloin mökiltä on tultava halusi tai ei ja oli sää mikä tahansa. Tää on varmaan sitä mun sitoutumiskammoa tai sit vaan pohjatonta itsekkyyttä tehdä vaan niitä juttuja, jotka just sillä hetkellä kiinnostaa ja just silloin, kun siltä tuntuu. ... Sitoutumiskammo kuulostaa kivammalta. 

Tuli muutenkin jotenkin ihan kumma olo kun tuli tänne kämpille. Jos nyt en mökilläkään oo mikään ihan tehopakkaus (hirn, toivottavasti siskolla ei oo mitään suussa tätä lukiessa, tulee vielä Pepsi Maxit näppikselle), niin täällä hyydyin eilen ihan totaalisesti. Oli taas ihan ylivoimaista punnertaa tästä sohvalta, väsytti ihan sairaasti ja aamulla posotin vaatimattomat viis tuntia pommiin. Meni vaan sellaset kaikennielevät uupumuksen aallot yli, kun yritin sängyssä räpeltää huomen-twiittiä (sanoinko jo, että oon koukussa), heräilin vaan toistuvasti puhelin kourassa, mutten saanut pidettyä silmiä tarpeeks pitkään auki. Mökillä ei moista ongelmaa, en mä nyt mikään peipponen oo aamuisin, mut kuitenkin suht tajuissani. Vasta tollasen pidemmän mökkijakson jälkeen tajusin, että mulla on tosiaan täällä kaupungissa aika eri fiilis. Ehkä mä asun jossain homekämpässä?

Njöö, nyt on pakko ryhtyä raivaamaan tätä kämppää ennen kuin homehtuu kirjaimellisesti. Lähdin hitusen kiireellä sinne Hkiin ja sitten vaihdoin lennossa mökille, niin tää on kuin pommin jäljiltä. Nyt joku tehoputsaus päälle ja sit takaisin sumuilemaan mökille, kokeillaan saada jotain kuulumisia aikaseks taas lähihetkinä! 

Purrr

Oooo. Täydellisen raukeen rento ja kuitenkin hiukan levoton olo. Toisaalta tekis mieli jo kellahtaa sänkyyn ja vaikka hetki kölliä näiden levottomien ajatustensa kanssa, mutta toisaalta on ihan fine lakata varpaankynsiä, muistella mitkä vaatteet on vielä pyykkikopassa ja mitkä oikeesti vois olla potentiaalisia vetää huomenna päälle, naputella tätä, kuunnella ripiitillä tota Crystalised:ia Spotifystä, muokata kuvia PicMonkeyssä (still loving it!), naureskella muiden twiittejä jaksamatta kuitenkaan itse sanoa mitään ja miettiä mitäs yöpalaa sitä söis, kun on hippasen nälkä. Kauheeta multitaskingia siis.

Loma siis alkoi perjantaina (tarkalleen ottaen klo 22, kun oli pakko poistua hälyjen mennessä päälle), pari hommaa vielä pitäis ohjeistaa tuuraajille, mutta muuten oon frii seuraavat neljä viikkoa!!! Toi viikonloppu menikin oikeestaan ajatukseen totutellessa ja nyt alkaa olla aika vinkee fiilis.

Oon ollut sen verran rikkipoikkipuhki, että oon jaksanut vaan haaveilla viikkojen mökkikoomasta, mutta toi puolentoista viikon saikku tuli kyllä siinä määrin hyvään saumaan, että en oo ehkä ihan niin taju kankaalla kuin normaalisti lomalle jäädessä. Ehkä siis jopa päädyn tekemään jotain muutakin kuin kääntämään mökillä kylkee sohvannurkassa (laiturille arskanottoon ei taida tänä kesänä olla mitään asiaa). Ehkä.

Viime päivinä ei tosiaan juur ollut asiaa laiturille kuin ihailemaan vaahtopäitä, sunnuntaina tosin onnistuin syväjäädyttämään persiini, kun innostuin loiskuttelemaan aalloissa oikein urakalla. Lapsi on terve, kun se leikkii... Muuten lomaorientaatio on pitänyt sisällään erinäisiä grillin kautta lautaselle päätyneitä herkkuja, kantarellimetsästystä, yhden vahingossa sienestetyn etanan, yhden vapautetun etanan (se oli kyllä joku ihan amatööri, ojenteli niin sarviaan ja väitti, että huomenna tulee pouta, mut ei näkyny), sängyssä köllimistä, sohvalla köllimistä, porukoiden sängyllä köllimistä, mökille evakuoitujen parvekekasvien elvytystä, lättykestit, sateen kuuntelua, sateen haistelua, sateen väistelyä, lätäköissä (vahingossa) läiskyttelyä, muutaman lasillisen sangriaa, monta Mariannea ja Omaria, tangofinaalin (olosuhteiden uhri, olin vaan telkkarin kanssa samassa huoneessa, mut miks ne oli pilanneet sen voittajan tukan?? Siinä näin PekastaMarkostaMikosta mikä hitto sen nimi oli tuli voittaja -koosteessa sillä oli alkuun ihan ok tukka, mutta miks sillä tossa finaalissa oli joku kauhee näytän kakskyt vuotta vanhemmalta körttiläiseltä ja minulla on ju-ma-la-ton otsa -malli? Joku stailisti selkeesti yritti sabotoida sen voittoa. Tai sit se yritti kerätä säälipisteitä.), haaveilua, hymyilyä, pikaisen kohtaamisen Pörrin (se onkin supikoira eikä mäyrä, tai sit tää on eri tyyppi) kanssa, erinäisiä ähkyjä, Twitterissä luuhausta, Tallinnan leoja, ekan vastaanotetun Postcrossing-kortin (Minskin kansalliskirjasto on aika vau!) paljon pikkumansikoita ja muutaman mustikan. Oon tän myötä aika orientoitunut jatkamaan samalla linjalla seuraavat viikot.

Nyt on sellanen olo, että tekee mieli venytellä silleen pylly pystyssä kuin kissa, sanoo 'Purrrr' ja suunnata kehräten loikoilemaan lakanoihin eli käytännössä päätän, että nää varpaankynnet on kuivat, pylleröin hetken perä edellä ja meen sotkemaan mun lakanat lakkaan. Öitä!

Marenkii

Noni! Nyt löytyi vastaus viime vuosien haluan toteuttaa haaveeni, kun vaan eka keksin mikä se on -pohdiskelulle. Alan tehtailemaan köpsöjä muka naivistisia ja söpöjä oma elämä -perusteisia lausahduksia kivojen kuvien kera. Näistä voi sitten pykätä ylihintaisia sisustustauluja, tyynynpäällisiä, leipälaatikoita ja painettuja nenäliinoja. Tässä eka, ollos hyvä:

Tää lomailu on tosiaan aika rankkaa, nytkin pitäis käydä heittää grilli kuumaks ja pihviä parilalle. Huoks. Sen jälkeen käydään äipän kanssa kurkkaamassa josko lähimetsä tarjoais kantarelleja feikkicrocseilla saavutettavalla etäisyydellä, kun joku jätti lenkkarit kotiin. Mut sen jälkeen lupaan ihan ajan kanssa kurkata mitä kaikille kuuluu, hiukan söi toi 55 tuntinen viiminen työviikko tota vapaa-aikaa. Mut nyt siis vihdoinkin lomalla ja illalla lättykestit. Yritän nyt jotenkin selvitä tästä rankasta päivästäni.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

...sairasloma, mökkiviikonloppu, mun lempparivartalovoide... Oisin voinut lilliä mökillä taas ihan loputtomiin, kun mökkimoodiin perjantaina sujuvasti solahdin. Sunnuntain perusangstia ja ahdistusta sentään hillitsee aika roimasti, se että aamukammassa on jäljellä vaivaset viis piikkiä... .. . Oon vielä taktisesti buukannut ens viikon enempi vähempi täyteen yhtä ja toista eli en pysty vetäsemään mitään perinteistä 60 tunnin yritän epätoivoisesti jäädä lomalle -työviikkoa. Kjäh. 

Vähemmän kjäh on se, että oon ens viikon kahdestaan samassa huoneessa yhden turhan äänekkään kollegan kanssa. Hää on muuten jees, mutta hällä on melko raskas tapa lukea sähköpostejaan ja mutista jotain jatkuvasti puoliääneen. Ei niin paha, kun meitä on normit neljä jakamassa sitä melusaastetta, voi pyöritellä kahden muun kanssa sermien takana silmiään ja jättää ne mutinat noteeraamatta. Ei vaikuta ollenkaan niin tylyltä, jos ei kukaan meistä kolmesta reagoi niihin "Mitä tässäkin nyt on... siis voi että... mutinaa... mmm... ääni laskee niin hiljaiseksi ettei sitä voi kuulla... enää ei kuulu mitään... kunnes taas hetken päästä homma alkaa uudestaan" -raastavuuksiin, mutta kun ollaan kahdestaan huoneessa, niin tuntuu jotenkin tosi epäystävälliseltä päästää ne toisesta korvasta ohi vaikkei hää vissiin niin kauheesti siihen vastakaikua odota. Kai. 

Yleensä kahdestaan ollessa en kehtaa olla hiljaa vaan huikkaan sinne toiselle puolelle huonetta sermin taakse, että sanoitko jotain ja jään sitten ihan ääliönä kuuntelemaan hiljaisuutta. Hää on sitten jo niin keskittynyt siihen viestiin, jota alkoi ääneen lukemaan, ettei kuule mitään ympäriltään.  Toinen vaihtoehto on, että hää vastaa jotain, mutta niin hiljaa, ettei sitä muutaman metrin ja parin sermin taakse ja printterin hurinan yli kuule eli teen sen virheen, että nostan persiini penkistä ja lyllerrän hänen koppiinsa kurkkaamaan mistä oli kyse, vaikka tiedän 99,9 % varmasti ettei mistään, kun hää vaan mutisee itsekseen ja mä vaan yritän olla kohtelias. Hrngh. Ja tämän tiedostaen teen ton yhä uudestaan.

Jor, jos sitten siirtyis tonne makkarin puolelle, niin olis ees hiukan iisimpi toi huominen... Mut argh, pitääks huomenna laittaa jotain julkisiin tiloihin sopivaa päälle, oon valunut verskoissa ja pyjamahousuissa ja lörötopeissa viimiset puoltoista viikkoo... :/

Savagen ihanat tipuset täältä.

Kesäkyssät

Imlacking paiskasi kesäisellä haasteella:

1. Mitä odotat eniten kesältä 2012?

- Eniten odotan lomaa ja lepoa mökillä. Kauheen kiva olis myös, jos vaikka lomalla keksisin mitä haluan tehdä isona ja missä sitä suorittaisi.

2. Joko olet tehnyt kivoja kesäjuttuja ja mitä?

- En oo tainnut vielä ehtiä, ihan käsittämätöntä, että huomenna on jo heinäkuu! En tiedä mihin tää kesäkuu sujahti, mutta on kyllä mennyt niin työpainotteisesti, että mitään kesäistä ei oo tullut suoriteltua. Paitsi, että käytiin yks ilta hengailemassa siskon kanssa kesäisessä Naantalissa, se oli kivaa. :)

3. Juhannussuunnitelmasi?  Mitä teit juhannuksena?

- Huushollasin 24/7 eli toimin mökillä muonavastaavana.

4. Onko sinulla jotain kesäperinteitä ja mitä?

- Ei mitään sen ihmeempiä. Perinteisesti sovin kesäksi sen seitsemänsataa juttua ja onnistun toteuttamaan murto-osan. Nyt en taida sen ihmeemmin ees viritellä mitään, vaan vietän suosiolla mökillä suunnilleen koko loman. 

5. Kesän ns. luottovaatteesi?

- Onko mulla sellasta? Kauheen kiva olis jos moinen löytyis, ettei tarttis joka päivä / monta kertaa päivässä ottaa kriisiä vaatekaapilla.

6. Parasta kesässä?

- Loma.

7. Ärsyttävintä kesässä?

- Se, että ennen lomaa on hirveä stressi ja sitten se (loma) kuitenkin loppuu ihan liian nopsaan. (Terveisin pessimisti ei pety... ;D)

8. Paras kesäruoka?

- Kaikki grillin kautta käynyt on hyvää.

9. Paras kesäjuoma?

- Alkottomista Pepsi Max ja alkollisista sangria.

10. Kuvaile kesääsi 5 sanalla (Voi liittyä oikeastaan mihin vaan esim. lomailuun, työhön, vaatetukseen jne..)

- Mulle kesä = loma eli mun kesä on 16.7.-13.8. kaikki sitä ennen ja sen jälkeen on vaan työntäyteistä peruspeetä. Tässä mun kesä=loma viidesti: laituri, hyvät kirjat, grilli, lepo, Hki (jos toivottavasti saadaan YP:n kanssa aikataulut natsaamaan ja pääsen kylään).

11. Paras kesälomakohde Suomessa? (esim. paikkakunta tai esimerkiksi joku huvipuisto ym..)

- Aika vähän on viime vuosina tullut Suomessa reissattua... Helsinkin on ihana ja Tampere myös, Fiskarsissa kannattaa piipahtaa ja onhan Turun jokirannallakin hetkensä.

12. Paras (kesä)lomakohde ulkomailla?

- Gdanskissa ja Riiassa on tullut käytyä kesäaikaan, molemmat ovat mahtavia paikkoja (toki hirveellä helteellä tukalia kuten kaikki kaupungit). Viimeksi sydämen vei Budapest, sinne lähden milloin vaan uudestaan! ♥

13. Paras kesälukeminen?(esim. kirja, lehdet)

- Seuraavien kirjailijoiden tuotokset toimivat vuoden ympäri: Tess Gerritsen, Meg Gardiner, Åsa Larsson, Karen Slaugther, Ann Cleeves, Jilliane Hoffmann, Val McDermid, Thomas Enger, Peter James, Giorgio Faletti, Simon Beckett, Nigel McCrery ja Johan Theorin. Ainaski.

14. Mitä sulle tulee mieleen sanasta kesä?

- Mökki.

15. Suosittele jotain kivaa tekemistä sun kotipaikkakunnalla tai syntymäpaikkakunnalla, esim. käymisen arvoinen kohde jne..

- Turussa kannattaa suunnistaa Aurasillalta kohti pääkirjastoa ja piipahtaa sillä reissulla Blankossa, Tintåssa, Cafe Artissa ja E. Ekblomissa, kirjaston ohitettuaan voikin suunnata (pöytävarauksen) kera Mamiin ja jos sinne ei mahdu, niin viereiseen Paniniin. Jälkkärikahvit voi juoda Tuomiokirkkosillan ylitettyään Hus Lindmanin ihanaisella terassilla ja sen jälkeen ihastella kirkkopuiston ja vanhan suurtorin maisemia. Sillä suunnalla kun liikkuu, niin kannattaa käväistä Bremerissä yhdellä, tai kahdella. Viereinen Pinella on myös miljööltään mukava, mutten ollut järin vaikuttunut siellä apehdittuani. Drinksut siellä ainakin kannattaa napata, terassi on kovasti kiva.  Tämän lisäksi kannattaa piipahtaa Vaakahuoneella kuuntelemassa (ilmaista!) livejazzia, kannattaa siellä apehtiakin jos sattuu hiukomaan. Keskustan ehdottomasti paras terassi löytyy Koulusta, sen pihalta löytyy niin paistetta kuin varjoa, oman panimon tuotteita ja taatusti täyttävää ja maukasta naposteltavaa. Ruissalo on myös ihana kesäkohde, siellä kannattaa napata munkit mukaan Ruissalon kahvilasta ja suunnata luonnonhelmaan niistä nauttimaan. Seuraava (sunnuntai)aamu käynnistyy leppeästi Fontanan tai Blankon brunssilla. Mjaah, ehkä tää Turku ei ookaan ihan niin peestä... Noiden lisäksi kunnon turisti käy toki Turun linnassa, Aboa Vetus & Ars Novassa, Käsityöläismuseossa ja Forum Marinumissa. Ainaski. Lisää kohdevinkkejä Turku Touringin mun mielestä to-del-la sekavilta sivuilta. Aijuu, täytyyhän tässä yhteydessä mainita, että täältä Turusta lentää edullisesti mm. Gdanskiin, Riikaan ja Budapestiin eli Turun reissun voi päättää jonnekin ihan muualle. :)

Tjoo, tässäpä näitä. En nyt lähde ketään erikseen haastamaan, mutta napatkaa ihmeessä tästä, jos innostuitte! Tohon vimppaan kyssään ois kiva saada vastauksia ympäri ämpäri Suomen! :)

Lompsis

Tää lähtis nyt lomalle ja sanois tosi pikaisesti moi, koska on ehkä ihan vaan hitusen vaiheessa toi pakkaus... ;D

Palataan sunnuntaina, ihanaa viikkoa!

Not.

Mauttoman tuuhee

Huh. Rankkaa tää lomailu. Oli ihan mahtavin ilta Ystävistä parhaimman kanssa ja nyt odottelen, että sisko tulee rääppimään tiramisun jämät ja sit suunnataan mökille. Autuus.

- Eiks nää uudet kynnet oo kivan hillityt?

- On ne kyl aika pitkät.

- No joojoo, en oo jaksanut viilata, mut eiks oo ihan tyylikkäät.

- On ne kyl aika pitkät.

- No nyt ne on vähän päässy pitkiks, mut eiks oo kivan luonnolliset muuten?

- On ne kyl aika pitkät.

Ystävistä parhain siis saapui ilokseni eilen ja parannettiin taas maailmaa oikein huolella. Niin intensiivisesti, että piti vielä siirtyä lähiräkälään, kun loppu juomat kesken. :D Mulla vipatti menojalka siihen malliin, että hetken jo mietin suuntaanko ihan keskustaan asti, kun sieltä lähijuottolasta suureksi yllätykseksi bongatut kamut suuntas kapikselle, mut luojan kiitos joku pieni järjen hiven oli siinä vaiheessa vielä tallella. Olin suunnattoman helpottunut aamulla, olo ois ollut huomattavasti huterampi, jos ois vielä jatkanut iltaa jossain luolassa. 

Loistava pastaohje Stockan Premiere-kuvastosta.

Tehtiin (YP tykkää käyttää me-muotoa, vaikka tosi asiassa mulla oli vain raastamis- ja pilkkomisvastuu) ihan jumalaisen hyvää rapupastaa. Ohje oli Stockan Premiere-kuvastosta, tuolla Stockan sivuilla ei näköjään vielä pääse sitä uusinta selailemaan, mutta ehkä tosta kuvasta saa jotain tolkkua, jos klikkaa isommaks...? Ohje oli vallan simppeli, kastikkeeseen tuli sitruunan kuorta ja mehua (ohjeen mukaan kahden sitruunan kuoret ja mehu, mut ykskin ois varmaan piisannut) ja mascarponea. Kaveriks tuorepastaa, basilikaa ja jättikatkanpyrstöjä ja salaatti romainesta, avokadosta ja sitruunalla maustetusta avokadoöljystä. Toimi.

Jälkkäriks herkuteltiin tiramisulla, laitan ohjeen heti kun saan aikaseks sen naputella. Oli kyllä ihan huippukiva ilta, vaiks taisin taas päätyä loppuyöstä tirauttamaan kyyneleen tai kaks (muistaakseni oikeesti vetistelin ihan suht hillitysti, enkä tällä kertaa ottanut mitään litroittain suolavettä ja räkää -kohtausta) mun loputtoman Tku/Hki-ristiriidan tiimoilta. Vähänkään tunteellisemmassa tilassa liikutun nykyään aina siitä, että Turussa mua ei pidättele kuin perhe ja niin haluaisin Helsinkiin. Normaalisti pystyn aika hyvin olemaan ajattelematta tota, mutta aina Hkissä tai YP:tä treffatessa toi todellakin nostaa päätään ja saa mut hinkumaan sinne ihan hirveesti. En vaan millään haluais enää olla eri kaupungissa kuin perhe, me kun ei tästä kukaan enää nuorruta ja muutaman vuoden useamman sadan kilsan päässä asuneena nautin nyt siitä, että kylään pääsee tarvittaessa vaikka vartissa. 

 

Tuntuu vaan, että täällä Turussa etsiskelen sitä elämää vielä viidentoista vuoden päästä ja Helsinki siintää haaveissa paratiisina, jossa ura urkenee ja päivät on nykyistä mielekkäämpiä. No, ehkä mä kipuilen tässä vielä sen viistoista vuotta ja muutan sitten Hkiin ja totean, että pikkasen oli epärealistiset odotukset... :D

YP was here.

Ei, YP:lle ei tullut Toppiksen Tenojen tarve, vaan hää kippas valkkarinsa johonkin muualle kuin kitusiinsa. Itse olin osuttanut viinit ilmeisen hyvin kurkusta alas, kun en a) ollut tosta moksiskaan ja b) kuvan otettuani sitä mieltä, että se oli ihan tarkka. :D No, nou worries, ei siitä jäänyt mitään jälkeä.

Tjoo, kai mun täytyy valua suihkuun ja sitten vähän iskeä kamaa kassiin etten oo ihan vaiheessa kun sisko kurvaa paikalle. Pitää vielä kastella rehutkin, nyt täytyy heitä vaalia, kun YP erehtyi eilen kehasemaan pariakin kasvia. Oon huomannut (tästä on useamman vuoden empiirinen tutkimustyö takana), että aina kun joku kehuu jotain mun kasvia, niin hää päättää sanoa sopimuksen irti ja kuolee muutaman viikon sisään. Ihan sama homma, jos joku kehuu mua, niin kämmään välittömästi sen jälkeen. Esim. jos pelataan siskon kanssa sulkkista ja hää kehasee mun lyöntiä, niin seuraavat seittemäntoista menee tasan tarkkaan ohi, pallo puuhun (mökillä) tai multa lentää maila kädestä. YP kyllä yritti paikata sitä kehua toteemalla, että ko. rehu on suorastaan mauttoman tuuhee, mut pelkäänpä, että se oli sen kasvin menoa...

Jeps, mutta nyt eka kastelemaan itseä ja sit kasveja, ihanaa lauantain jatkoa!

Edit: Eihän tosta ohjeesta mitään selvää saa. XD