Täystuho irrallaan

Sovitaanko, että lasikulhon hajoittaminen ja siihen itsensä viiltely ja vaniljasokeripurkin leväyttäminen keittiötason kautta hellalle riittäis tän viikonlopun säädöksi? Jos vielä lisään, että yhdellä kädellä (toisessa oli tuppo sen verenvuodon tyrehdyttämiseksi) kokkaaminen oli vähän normaaliakin vaikeampaa, joten vahingot ei jääneet ihan tohon (toteaa joku, joka koki esim. kananmunien rikkomisen ja pinaatin ryöppäämisen yhdellä kädellä hitusen haasteelliseksi). Viimekshän räjäytin vanhentuneen tomaattipyreepurkin silmän kautta kattoon isänpäivänä noin vartti ennen vieraiden tuloa. Tänään olis tarkoitus saada rakkaat siskon synttärikahville, joten sovitaanko, että tossa eilisessä shöyssä oli ihan tarpeeks ja tänään ei tarvitse räjäyttää / rikkoa / sytyttää / polttaa / tms. mitään. Jooko?

Sisko tilasi synttärikahville tiramisua ja oon siitä tainnut täälläkin joskus horista ja ohjetta lupailla. Ohjetta on kyllä saanut jaella kaikille, jotka on tätä maistaneet, samalla tavalla ohje aikoinaan päätyi allekirjoittaneellekin, kun se oli pakko saada tuota ihanuutta ystävän luona maistettuani. Ohjeen alkuperä on tuntematon.

Tässä siis, ei voisi juurikaan simppelimpi (taaskaan) olla:


Pikainen tiramisu

1-2 pkt LU Bastogne -keksejä 
1 prk Flora vanillaa (tms. vaahtoutuva vaniljakastike)
3/4 rs mascarponea (noin 200 g)
n. 50 ml Amarettoa (hiukan vajaa pikkupullo)
kahvia
tummaa kaakaojauhetta

Lado keksit kahteen kerrokseen laakean tarjoiluastian (piirakkavuokaan tulee nätti) pohjalle. Kostuta kumpikin kerros kahvilla, voit lirauttaa hiukan Amarettoa jo kahvin joukkoon.

Vatkaa Vanilla todella kovaksi vaahdoksi. Vatkaa niin pitkään, että kyllästyttää ja käsi puutuu ja siitä vielä noin viisi minuuttia yli. Lisää joukkoon melkein koko rasiallinen mascarponea, hurauta vielä kierros, jotta mascarpone sekoittuu tasaisesti vaahtoon.

Lorauta joukkoon Amaretto ja rukoile, että vatkasit vaahdon tarpeeksi kovaksi, muuten tulee velliä. Kääntele Amaretto varovasti vaahdon joukkoon.

Levitä vaahto kostutettujen keksien päälle ja ripottele päälle kaakaojauhetta siivilän läpi. Anna maustua jääkaapissa mahdollisimman pitkään. 

Tarjoile hyvän kahvin kera. Kesäaikaan tuoreet mansikat sopivat seuraksi erinomaisen hyvin. Tosta tulee suunnilleen 6 annosta - riippuu toki vieraista, makeasta ei ihan niin kovasti välittävä YP esim. veti tota puolet yhdellä istumalla ja otti vielä jämät mukaansa. :)

Sanoista tekoihin sitten vaan... Toi on tosiaan sitä parempaa, mitä pidempään ehtii jääkaapissa maustua, työn alle siis, jotta on edukseen siskon kahvituksessa. (Kuvat jostain aiemmasta toteutuksesta, ohje on ollut tuloillaan tovin...) Edit: En oo tainnut ihan koko pikkupulloa hulauttaa mukaan, tainnut mennä reilu puolet ja loput voi lirauttaa sitten kahvin joukkoon. Edit 2: Joanna ystävällisesti vinkkas, että suhteissa pientä viilattavaa... Amarettoa ei siis tule puoli litraa, vaan 50 ml (tai oikeastaan vähän vajaa eli noin 35 ml). Ilmankos se mun vaahto onkin ollut välillä vähän velliä... ;D Tjoops, pieni näpy, mutta kiva tietää, että joku lukee ihan ajatuksella. :)


Ja tälleen peeässänä, mitä peetä, miks tuolla tulee lunta taivaan täydeltä? Eiks ois jo voinut olla kevät?

  
Turnerin ja Hoochin kuvat täältä.
 

♥

Voiiiiiii.... Ollut ihan mahtavin ystäväviikko. Tai oikeestaan pari viikkoa. Tai kai aina on enempi vähempi ystäväviikko, mutta nää pari viikkoa on olleet jotenkin erityisen mahtavat. Parhautta. ♥

Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:

Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥ 

Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥ 

Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥ 

Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥ 

Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥ 

Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥ 

Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥ 

Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥ 

 

Iloa Oulalle

Edit 070212 15:22 Ja täyskäännös takaisin, hyvästä ajatuksesta kasvoi ilmeisesti hurja vyöry ja homma kääntyi itseään vastaan:

 

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/aiti_pyytaa_syopasairaan_pojan_tukemiseksi_tehdyn_viestin_levitys_pitaa_lopettaa_3238035.html

Kiitokset kommenteissa asiasta vinkanneille, itse en ajatellut asiaa sen pidemmälle (as usual), vaan innostuin ikihyviksi mahdollisuudesta tuottaa iloa. Positiivistahan tässä jutussa on se, että ihmisillä tuosta vyörystä päätellen on ilmeisen paljon auttamishalua ja hyvää tahtoa, tällä kertaa ilmeisesti jopa liiaksi asti.
 

Poistan tämän postauksen kokonaisuudessaan illemmalla, jottei jää tänne kummittelemaan. Nyt sitten vaan toivotaan Oulalle pikaista paranemista ja pitkää iloa saapuvista korteista – toivottavasti niitä ei tule riesaksi asti!

Edit2 080212 23:15 Ähäps, en poistakaan. Eilen tipahdin totaalisesti kotiin päästyäni enkä ehtinyt saada konetta auki, kun jo nukahdin. Nyt on sellanen fiilis, että jätetään tää tänne todisteeksi mun lyhytnäköisyydestä ja (sosiaalisen) median kriittisestä lukutaidosta - tai tässä tapauksessa sen puutteesta. Tän jutun luettuani oli erityisen fiksu olo... :D No joo, yritys hyvä kymmenen ja ajatus oli tärkein. Yritän saada näistä mun sinivihreistä simmuista vähemmän siniset ja jatkossa suhtautua bongattuun tietoon hiukan kriittisemmin. Edelleen kuitenkin toivon, että Oulalle ehti lähteä muutama kortti päivää piristämään, omani tuon tiedon jälkeen hyllytin.