Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mutkalla

Ette tiedäkään minkä parissa oon viettänyt tänään hyvän tovin... Päätin viettää oikein ihanaa laiskottelupäivää, nukuin pitkään ja lueskelin kirjaa (en enää pysy laskuissa kuinka mones osa Unni Lindellin Cato Isaksen -sarjassa) sängyssä. Siinä välissä vähän kokkailin ja juorusin puhelimessa, mutta sen jälkeen keskityin olennaiseen eli... tididii... katsomaan tutoriaaleja juutuubista. :D 

It's a girl curl!

Tavoitteena siis astetta kikkurampi kutri ja aseena suoristusrauta. (Joo, ei oo maailman loogisin yhdistelmä. :)) Oon maailman huonoin kaikkien hiusvempeleiden kanssa eli mun käsi/silmä/peili/kuuma rauta -koordinaatio ei oo nollassa vaan lähinnä miinuksella. Mut OMG, FTW ja EOU (EnOisUskonut): mulla on kikkurat! Just sellasta loivaa, rentoa lainetta mitä hainkin, sellanen harkitun (jeah right) huoleton lopputulos. Symmetrisiä en ois noista saanut vaiks oisin mitä tehnyt, mutta kaikin puolin parempi näin, kun ei näytä niin väsätyltä, enempi semmosta bed head -luokkaa.

Laskeva aurinko näköjään päätti, että mulla on juuresta harmaa, puolivälistä punanen tukka ja blondit latvat, mut käsittääkseni siis ei. :D
Pikkasen Niin maan perketisti pitää kyllä reenata, ihan toi ei vielä synny työaamuna. Tai toki, jos tähtään lounaalle. Vielä täytyy testata kestävyys, yleensä mulla ei pysy minkään sortin kikkarat kuin sekunnin, ainakaan jos ees harkitsen ulkoilmassa liikkumista (ei ees mitään varsinaista ulkoilua, vaan ihan riittää että pistää pään ovesta ulos). Taidankin tästä siis siirtyä pienelle lenkille, niin tulee testittyä toi säänkesto. 

Edelleen to-del-la jännät sävyt, hyppäs noi auringonlaskun värit näköjään suoraan meitsin moppiin.
Mut oli siis pakko tulla hehkuttamaan tännekin, kun suoriuduin moisesta suuremmitta vammoitta (ihan pikkasen vaan palo etusormi) ja kerrankin sain aikaseks suunnilleen sitä mitä pitikin. Aiemmissa yritelmissä ko. raudan kanssa on vaan mennyt hermot, sormet ja se vähänenkin kiilto tukasta.

Jeps, nyt siis ylös ulos ja lenkille, pitäkääs peukkuja, että kotiin palatessa on ees joku laine jäljellä.

Edit 01.04. 10:55 Niii, mullahan tosiaan oli sen eilisen lenkin jälkeen suunnilleen yks suortuva inan mutkalla ja muissa kikkurat kaukainen muisto vain. :( Mut en luovuta vielä! Nyt hassaan omaisuuden kaikkiin kiharatöhniin, -tahnoihin ja -suihkeisiin - vinkkejä otetaan vastaan! 

torstai 29. maaliskuuta 2012

Angry pötsi vol 2

Tää on kyllä ihan paras hetki illasta, kun kuuntelee mahansa solinaa ja pohtii joskohan sitä viettää yön sängyssä ja seuraavan päivän töissä vai yön wc:n puolella ja seuraavan päivän kotikonttorilla. Tuli ihan puskista tää vatsaissue, eikä oo mitään totaalisen kokonaisvaltaista laatua, mut olo vois olla parempikin. Ilmeisesti jotain moista nyt liikkeellä, kun siskollakin massu ollut vähemmän normi ja apteekissa olivat tuumanneet, että on yleistä. Mulla koko homma alkoi iloisesti, kun olin yhdessä kahvilassa muutama tunti sitten. Yhtäkkiä vaan tuli tosi huono olo ja tarve päästä raittiiseen ilmaan enkä oikein tiennyt mitä maha oli aikeissa tehdä, mutta siitä pulputuksesta päätellen hää oli aktiivisella päällä. Nou hätä, en aiheuttanut mitään pahennusta julkisella paikalla tms., mutta joku issue pötsillä (onks tää nyt se angry pötsi?) tuntuu olevan, olo edelleen kumma. Vetäsin salaatin just ennen kuin toi oireilu alkoi, mutta ilmaantui kyllä niin samantien etten oikeen usko, että se vika siinä salaatissa piili. Kai.

Was it you?
No, oli mikä oli, mut toivottavasti on ohi aamuksi. Ois taas yhtä sun toista töissä ja ihan kaikkee ei pysty etänä sumplimaan. Pitäis myös päästä kirjastoon, kun yritin kuumeisesti lukea yhtä kirjaa, jossa oli vimppa palautuspäivä tänään, mut toi vatsasystis sitten hiukan sekoitti kuvioita. Nyt kirja on luettu ja pitäis käydä lainaamassa jatkoa, kun oli ihan sairaan hyvä. 

Eilisilta.
Jos hetkeks asiasta appelsiiniin mandariiniin. Ziisös, että voin vihata sellaisia mandariineja, joissa on ihan simotiukka kuori ja tota valkosta karstaa. Just zuumailin maanantaina kaupassa, et ai hitsi kun on hyvännäköisiä mandskuja ja erehdyin kahmimaan niitä pussillisen. Eilen meinas lähtee järki ja peukalon kynsi, kun yritin nyhtää kahta esille kuorestaan samalla, kun praattasin puhelimessa YP:n kanssa. Siinä oli koko tiskipöytä siinä mehussa, kynnenalus täynnä hedelmälihaa ja koko peukku sen myötä kipee ja lopputuloksena valkonen pallukka, jonka sai kuoria vielä kertaalleen, että sai suurimmat nöhdät veke. Sit ne toki oli vielä niin happamia, että meinas tulla hiki syödessä. Argh!

Tää ilta.
Mut juu, takaisin siihen kirjaan: Otin siis pienen lukukirin ja lukaisin Val McDermidin Piinapenkin. Kirjasarjaan perustuvaa sarjaa Murha mielessä on esitetty ykkösellä ja just alkoi kuudes kausi pari viikkoa sitten. Mulla on toi telkun kattelu jäänyt niin olemattomiin, että näitä en oo viimeisimpiä en oo seurannut, mutta ainakin aiemmin sarja oli toooosi hyvä (sillon siinä oli myös loistava Hermione Norris, sääli että hää jäi siitä veks, mutta toimii varmaan ilmankin), kannattaa siis tsekata, YLE 1 sunnuntaisin öbaut kympiltä. Ja kirja siis oli hyvä, suosittelen! Ei ehkä ihan herkimmille, oli melko yksityiskohtaisesti esitelty ne murhaajan kidutusmetodit...

Nojoo, ehkä koitan nyt vetäytyä tonne makkarin puolelle toivoen ettei tuu mitään äkillisempää asiaa wc:n puolelle... Pysykääs muut terveinä, toivottavasti tää munkin mikälie on ohimenevää laatua!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Whatta...

En tiedä mitä pahaa oon tehnyt, kun mua näin koetellaan... Bongasin tovi sitten tokan (!!!!) hämyrin mun sängystä. Siis kaks. Vuorokauden sisään. Mun sängyssä. MUN.

Todellista söpömpi hämppi täältä.


En tiedä mikä maihinnousu niillä on meneillään näin kevään kunniaks ja mikä pakko se on alottaa meitsin sängystä, mutta voin kertoo että ei kauheen kiva... Inhoon Pelkään hämyjä ihan sikana ja ihan vimpaks haluaisin löytää niitä sängystäni. (Okei, Nollis veti pohjat, en myöskään haluais juoda haudutettua hämppiä.) Sen eilisen hämpin kohdalla pystyin vaan karjumaan vähemmän naisellisesti ja sen selätykseen piti hakea äippä pihalta. (Juu, näin kaikki kypsät kolmekymppiset toimii.) Tänään äippä oli just mennyt ruokatorkuille eli oli pakko toimii itse. Olin ihan sankari ja eka huitasin sen hämpin sängyltä lattialle siskon protskupatukalla ja sit kiisin keittiöön hakemaan (reilusti) paperia ja kävin hämpin kimppuun. Hää vaeltaa nyt vehreämmillä nurmilla roskiksessa ja mulla on aika päällikkö-olo. Ei kuitenkaan tarvi lähetellä enempää niitä hämyjä mun reitille, ton adrenaliinihyöky piisas hetkeks.

Tää paljon kivamman näköinen kaveri on täältä.

Nyt lenkille, pois tieltä risut ja männynkävyt + etenkin ne hämpit!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Yks ihanainen

Awwww... Sain jo aikaa sitten ihanan tunnustuksen Pepperiltä ja Hiilarihirmulta. En valitettavasti saanut tähän heti reagoitua, mikä ei ollenkaan tarkoita etteikö tunnustus olisi lämmittänyt mieltä. Niin se teki ja tekee edelleen, kiitokset kumpaisellekin! ♥ 


Vähänks söpö! Tunnustuksen saajan tulee kertoa seitsemän faktaa itsestään ja sillä mun tähän kestikin reagoida, kun oon niitä melko hiljattain listaillut jossain muussa yhteydessä. Mut katsotaans josko vielä keksisin kertoa jotain, mitä ette musta jo tiedä.

1. Yllättävänä faktana ei taatusti tuu mun univammaisuus eli mun rytmi on aivan arsesta ja nukun aivan turhan usein sohvalla ja kaiken kaikkiaan aivan liian vähän. Mut tiesittekö, että oon nukkunut mm. koulussa, palaverissa, puhelimessa, ruuhkabussissa, suolahuonehoidossa, leffassa, ravintolassa (päivällä, selvinpäin) sekä pari kertaa kynsihuollossa.

2. Näen tosi usein unia taloista, joita ei oo olemassakaan. Niissä unissa oon usein talonvahtina jossain kämpässä, josta puolen vuoden vahtimisen jälkeen löydänkin yllättäen viis uutta huonetta tai huomaan, että ai tää olikin paritalo, jossa on yhteiskeittiö, terve vaan naapurit siinä aamupalalla, mäpäs käyn hakemassa itselleni aamutakin. Tai ees yöpaidan. Välillä unissa muistan, että ai hitto, mullahan on vielä se kämppä opiskelupaikkakunnalla, pitäisköhän siitä näin viiden vuoden toisella paikkakunnalla asumisen jälkeen luopua... Monet niistä ventovieraista kämpistä on unissa ihan tuttuja ja muistan niiden sisustukset / puutarhat / tms. aiemmista unista. Nytkin saan silmiini pari unikämppää, joiden terassinoven, keittiökalusteet, parvekkeen ja kylppärin pyyhkeet muistan ihan selvästi. Näen noita kämppäunia tosi usein ja tää alkoi joskus lukioaikana, sillon ajattelin, että se liittyy johonkin oman kämpän hinkuun. Oliks ketään unikoodaria linjoilla?

3. Jos vielä pysytään unissa, niin tosi usein mun unissa myös esiintyy tyyppejä, jotka on olemassa vain mun unissa. Niissä unissa kuitenkin tiedän ko. tyypistä vaikka ja mitä ja kuten ne kämpätkin saatan muistaa tyypin jostain aiemmista unista. Ketä nää tyypit on? Miten niistä muotoutuu uniin niin yksityiskohtaisia persoonia?

4. Okei, mulla on tää nukkumisteema näköjään... Varmaan joskus kuorsaankin nukkuessani, mutta useimmiten pidän kuulemma sellasta naksutusääntä. Äipän mukaan mummukin naksutti unissaan ja Ystävistä parhaimman mukaan se kuulostaa siltä kuin joku lintu nokkasis siemenen jostain. Kauheen kiva, viehättävä ja kanssanukkujien varmasti arvostama piirre. XD

5. Nukun aina joskus kädet puuduksiin niin etten meinaa saada kännykän hälytystä stopattua, kun en saa otettua puhelinta niihin tunnottomiin händyihin. Kerran heräsin vielä kotona asuessani poikkeuksellisesti selältäni (nukun yleensä kyljelläni, selälläni näen painajaisia) ja tunsin, että mulla oli otsalla jotain. Kuvittelin siinä pöpperössä, että isukki on laittanut mun otsalle hernepussin* (sellasen, joita ala-asteen liksatunneilla heiteltiin) ja ärtyneenä heilautin päätä, että se pussi tippuis veke. Meinasin saada slaagin, kun mun käsi hervahti totaalisen tunnottomana sängyn laidan yli. En tiedä miten pitkään olin nukkunut käsi otsalla, mut ilmeisesti tarpeeks pitkään, sillä se oli ihan puutunut ja hetken tosiaan kuvittelin, että mun käsi on halvaantunut. *Ihan looginen päätelmä, meidän isällä tosiaan on tapana tolleen keppostella... Not, himmeitä juttuja sitä unenpöpperössä keksii. :D

6. Nukun aina miljoonan tyynyn kanssa, mun pahin painajainen on pieni, litteä tyyny. Hotelleissa usein viikkaan päiväpeitteen lakanan alle ja tyynyn siihen päälle, jotta saan kasvatettua korkeutta. 

7. Jos joku on vielä hereillä, niin voin kertoa että huolimatta kyvystäni nukkua ongelmitta julkisella paikalla, en kovin mieluusti nuku muualla kuin omassa sängyssäni. Hotellit vielä menevät, mutta jonkun kamun luona yöpyessäni nukun pääsääntöisesti todella huonosti ja heräilen jatkuvasti. Oma peti kullan kallis.


Tää tunnustus pitäis tuutata viiteentoista blogiin, mut veikkaanpa, että se on ehtinyt useimmat kiertää sillä välin, kun sitä itselläni haudoin. Oon siis itsekäs ja pidän tän ihan vaan itelläni, kjäh kjäh.






Öitä!

Gimme, gimme


Miten sitä virtaa riittää perjantaina koko tähän astisen viikon edestä? Eilen olin kuin joku aivahalvauksen saanut, mutta tänään oon puuhastellut yhtä ja toista ja mieli on vallan pirteä. Eilen iski tosiaan joku totaalinen koomastus, joka alkoi jo töissä iltapäivän puolella. Mun on pitänyt jo viikon verran käydä hakemassa lisää kookosöljyä Ruohonjuuresta ja yks ilta jo pääsinkin sinne asti nykimään ovea kymmenen minuuttia sulkemisen jälkeen. Eilen sinne sitten piti tosiaankin suunnata, mutta iski niin kertakaikkinen väsymys, etten kyennyt kuin soittamaan porukoilta noudon (♥). He niin tarjoutuivat käyttämään mua esim. Myllyssä sen öljyn perässä (äippä inhoaa ostoskeskuksia, joten erityisen liikkistä), mutta olin niin tööt etten jaksanut kuin kiukutella hetken autossa ja sitten pikaisten sorien ja halien jälkeen painella sohvalle toipumaan. Olin sopinut Ystävistä parhaimman kanssa, että rimpauttelen jahka pääsen kotiin, mut tulin sitten ottaneeks lukua sohvalla pari tuntia ennen kuin sain tartuttua luuriin. Kuorsaisin samoilla torkuilla varmaan vieläkin, mutta sisko soitteli ja sen myötä pyörin ihan pihalla pitkin kämppää puhelimen perässä. Olin niin sekaisin, että menin kirjaimellisesti seiniä pitkin, oikee puoli takaraivosta oli ihan puutunut (melko mielenkiintoinen tunne) ja kun puhelimen vihdoin löysin, en kyennyt muodostamaan mitään järkevää lausetta vaan jätin suosiolla vastaamatta ja hoipuin takaisin sohvalle toipumaan.


Sain sitten vihdoin soitettua YP:lle, mut olin ihan pihalla koko ajan ja esim. eka kysyin mitä suunnitelmia viikonlopuksi, mihin hää kertoi että on perjantaina menossa syömään parin työkamun kanssa. Kysyin mihin ja vastauksen saatuani kysyin josko hällä on perjantaina jotain erikoista, että jos soitellaan illalla... XD Tän jälkeenhän mä sitten päätin piristyä ja päädyin taas haahuilemaan netissä ihan liian pitkään - vain nukahtaakseni uudelleen sohvalle... Tää on niin tätä. Vaan ei tänään, sillä nyt piisaa virtaa! Oon jopa saanut hiukan järjesteltyä (niin minimaalisesti ettei sitä voi kutsua varsinaiseksi siivoukseksi), tehnyt uuden ovikoristeen (se lumiukko alkoi olla vähän menneen talven lumia), kuunnellut kaikkia ikivanhoja biisejä ja hoilannut antaumuksella mukana (täytyy jakaa teillekin, siis ne biisit, ei mun hoilausta, se on varattu vaan naapureiden iloksi), lukenut yhden kirjan loppuun, pessyt pyykkiä, harkinnut tiskaamista ja luopunut ajatuksesta samantien, viikannut miljoona puhdasta paitaa yms. kaappiin, lajitellut lehtiä, maksanut laskuja ja syönyt kinuskimunkin.



Huomenna pitäis suunnata mökille ja sitä ennen vois koittaa oikeesti siivota, niin ois vähän kivampi palata. Pyöräkin pitäis fiksata kevätkuntoon (joku ystävällinen sielu oli vienyt mun etupyörästä venttiilin), jotta voin kerran vetästä pepun kipeeks ja toipua siitä seuraavat puoltoista kuukautta. Passikin pitäis uusia eli täytyy käydä taas ottamassa maailman epäonnistuneimmat passikuvat itsetunnon kohotukseks. Tää viimeisin kuva oli itseasiassa poikkeuksellisen onnistunut (=virkailijat ei naureskelleet suoraan päin naamaa kentällä), mutta se sitä edellinen oli jotain aivan jäätävää. Olin joku ykstoist vee ja näytän siinä kuvassa lähinnä siltä, että vedän ranteet auki heti sen kuvanoton jälkeen jollen sitä ennen vaivu koomaan kaikessa apaattisuudessani. Sitä on virkailijat repeilleet kentillä ja kerran hotellissa viikon varrella tutuksi tullut respan virkailija kutsui kollegatkin hirnumaan sille meitsin punottaessa hirveessä krapulassa vieressä. Et jos tällä kertaa ees pikkasen onnistuneempi otos. Jooko, pliis...


Joskohan vaikka sit saisin haettua sitä kookosrasvaakin ja arskojakin pitäisi katella. Mulla on yhdet ihan lempparit ja pelkään koko ajan millon ne hajoo / häviää / tms. Ajattelin ostaa toiset varalle, jos se suojelis niitä ykkösarskoja vähän, tyyliin jos on sateenvarjo mukana niin ei tasan ala satamaan - jos ostaa toiset arskat, niin ekat ei hajoo, eik jeh? Vähän jo syynäilinkin muutamia malleja Stockalla ja yksien kanssa kävin kassalla asti. Niissä arskoissa on ilmoitettu vaan hintakategoria, joka sitten täytyy syynätä sen arskatelineen kyljestä. No, mähän olin tyytyväisenä katsonut linssissä olevasta tarrasta, että ryhmä 2 eli 15 €. Lasit ei olleet hullummat ja koska ne ei olleet ton tyyriimmät, niin ajattelin napata ne varaprilleiksi. No, kun pääsin kassalle niin myyjä ilmoitti summaksi 40 euroo ja risat ja olin ihan monttu auki. Tai siis yritin olla olematta monttu auki ja mietin, että mitä hittoa tässä kävi ja mitä mä teen. Mikä siinä onkin muka niin noloa tarkistaa hintaa, oli oikeesti aika vähällä etten vaan ottanut niitä sillä hinnalla ja koittanut sitten bussissa vakuutella itelleni koko kotimatkan, että ovat ihan tosi kivat ja varmasti sen neljänkympin arvoiset. No, rohkenin sitten kuitenkin kysäistä hintaa ja kävi ilmi, että se linssissä ollut kategoria kaks merkkaskin jotain UV-suojaa ja siinä lapussa ollut kirjain olikin hinnan koodi... Kerrankin olin järkevä ja jätin lasit kassalle, koska eivät kuitenkaan olleet ihan unelmaiset. Kyllähän lasit maksaa ja niistä täydellisistä oon valmis maksamaankin, mutta noi oli vaan melkeen eikä just ja neljäkymppiä sellasista marketti- (vaiks Stocka onkin) laseista on turhan paljon jos eivät oo just passelit. Metsästys siis jatkuu, tarttisin sellaset kivan beiget, jotka rimmais mun uuteen kevättakkiin (, jonka korkkasin tänään ja oli ihan ihku). Harmi vaan, että monessa rusehtavassa lasissa on jotain kullertavaa metallia ja se kulta/kullertava ei oo ollenkaan mun juttu eli hiukan haasteellisempi etsiskely kyseessä.



Mjoh, eipä kai tässä tähän hätään muuta. Nyt taidan vetäytyä sänkyyn (!!! ei sohvalle!) Me naisten kera, hyviä unia sulle ja mulle ja RIP Whitney.



Kauheen kiva fläshbäkki tuli tosta Britneystä... Jos en ihan väärin visioi, niin oon vissiin tanssahdellut tän parissa varsin nostalgisissa fiiliksissä pari vuotta sitten kamujen häissä. Siinä vaiheessa olin jo nauttinut baarin antimista melko hartaasti ja tossa 'Gimme gimme' -kohdassa taisin nytkähdellä silleen liukuen eteenpäin ja heittää jakun rytmikkäästi (juu) pois siinä joutessani... Joo, se on kyllä näyttänyt hyvältä. Ou lord.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Upeeta

Vallan kivaa on, kun:

- Edellisestä kuntosalikäynnistä on niin paljon aikaa, että toteat ovella ettei avainkorttisi enää toimi. Soittaessasi ja ihmetellessäsi asiaa seuraavana päivänä respan pirteä tyttö toteaa, että "Ai kato, tää oli mennyt voimasta jo hetki sitten, aktivoin sen uudestaan." Krhm.

- Soitat kiinalaiselle tavarantoimittajalle, mutta päädyt keskustelemaan kiinankielisen nauhoitteen kanssa - ainakin oletat sen olevan nauhoite, kun sinnikkäät "Hello..." -huhuilut eivät tuota tulosta.

- Kaupassa kassantäti on jotenkin kommunikaatiollisesti rajoitteinen eikä sano loppusummaa ääneen, ts. pakkailet kaikessa rauhassa ja havahdut jäätävään hiljaisuuteen ja jonon vihamieliseen tuijotukseen, kun et ole huomannut heti tunkea korttia masiinaan.

- Annat periksi spagettihimolle jahkailtuasi ensin useamman tovin jaksatko tiskata kattilaa ja siivilää sitä varten vai pitäisikö apehtia jotain, joka ei edellytä välitöntä tiskausta. Tiskaat kattilan ja siivilän ja odotat vuoden (= 12 min), että spagu on valmista ja sitten tajuat keittäneesi sitä ihan liian vähän.

- Saat vihdoin kiinalaisen tavarantoimittajan sähköpostitse kiinni, muttet tule ihan hirveästi viisaammaksi vastauksesta: "The Nina is you office co-works. The she work with me for paper bag. I am not sure should one thing." I hear you sister...
 
-  Olet matkalla naistenhuoneeseen liiallisen kahvinjuonnin kannustamana, kun joudut ohimennen tempaistuksi palaveriin, jossa istut seuraavan puoli tuntia rakko ratkeamaisillaan. 

Että semmosta. Jos nyt sitten sinne salille, kun on se avainkin aktivoitu...

 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Angry pötsi

Heh, tää on pakko jakaa:


Hyvä huomen!

Mulla on taas ollut kunnon hiljaiselo päällänsä, en käsitä mihin nää päivät oikein menee, kun arkena ei kykene tänne ollenkaan. No, tällä viikolla tuli suoritettua Gilmoren tytsyjen vimppa kausi eli koneelle ehtiessäni keskityin Lorelain ja Roryn kuulumisiin enkä naputellut omista. Hiukan toi on vieläkin paikotellen ylinokkela mun makuun, mut sinällään kivaa (ja opettavaista) sanailua, kun keskittyy siihen ja syynää tekstittä. Ja olihan mun pakko pikkasen poratakin, kun lopussa kävi just niinkuin pitikin. :)


Muutenkin viikko on mennyt mukavissa merkeissä, alkuviikolla treffattiin yhtä asiakasta ja tuli kirjaimellisesti ruusuja risujen sijaan, kun sain ihanan tulppaanikimpun kiitoksena hyvästä yhteistyöstä. Tällasta konkreettista palautetta kiitos jatkossakin. :) Tai siis niitä ruusuja, ei tarvi mitään karahkaa tai Koivuniemen herraa roudata paikalle, jos palaute on vähemmän positiivista.

Aivan ihanaa, kun alkaa aamut ja illat olemaan jo niin valoisia. Käytiin yks ilta kamun ja heitin koiruuden kanssa käpyttelemässä ja jaksoin äimistellä ihan loputtomiin miten pitkään piisas valoa. Muutenkin oli kivan leppeä ilma, vaiks melko tuulista olikin. Nyt täytyy pian suunnata lenkille täälläkin (=mökillä), ihan huikaiseva paiste ja äsken kun kävin rannassa fiilistelemässä, niin tuntui vallan lämpöiseltä.


Happihyppelyiden lisäksi on nautittu myös kulttuurielämyksistä, sillä kävin Linnateatterissa revittelemässä poskilihaksia virtuoosimaisen Ilmari Saarelaisen tahtiin. Ihan uskomaton tapaus, jonka parissa vierähti pari tuntia kerrassaan hulvattomissa merkeissä. Valitettavasti noi vierailuesitykset on tyystin loppuunmyydyt, muuten olisin ehdottomasti hankkinut vanhuksille liput. Vaikken itse oo ihan kohderyhmää, niin osui ja upposi - epäilemättä iskis vielä paremmin hiukan elämää nähneemmälle. Mut suosittelen lämpimästi kaikenikäisille, toi näköjään pitää kotiaan Tampereen Työväen Teatterissa ja oli tosiaan ihan ehdoton.

Mut juu, nyt ulos, aurinkoisen ihanaa sunnuntaita kaikille! Yritän kasailla hieman laveampaa ja johdonmukaisempaa kuulumista jossain välissä... :)

 

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mielihyvää, hyvää mieltä ja hyvän mielen haaste 2012

Nollis heitti mua Hyvän mielen haasteella jo viime kuussa, mutta saan vasta nyt toimeksi tarttua siihen. Kai mulla nyt on tarpeeks hyvä mieli, jotta voi moisen aiheuttajia listata. :) Idis siis on listata kymmenen hyvän mielen aiheuttajaa ja sen jälkeen haastaa viisi muuta bloggaajaa samaan savottaan.

Järjestys on satunnainen eli lista etenee sitä mukaa, kun näitä mieleen juolahtaa.

1. Perhe... on toki toisinaan pahin, mutta 99,9 prosenttia ajasta parasta maailmassa. Ei oo vanhuksia ja siskoa rakkaampia ja kukin heistä tuottaa loputonta iloa ja hyvää mieltä. ♥

 2. Itsensä ylittäminen... on harvinainen, mutta sitäkin palkitsevampi tunne. Allekirjoittaneen mukavuusalueeseen ei montaa neliötä mahdu, joten on todella poikkeuksellista, mutta sitäkin hienompaa, jos uskaltaudun kokeilemaan jotain ja huomaan siitä selviytyneeni. (Ja nyt ei siis puhuta mistään "pelasimme venäläistä rulettia lentokoneessa ja hyppäsin ehkä-toimivalla laskuvarjolla kuudesta kilometristä" -tyylisistä suorituksista, vaan meikäläisen mittapuulla itsensä ylittämistä voi olla esim. värillisen timangin valinta kynsikoristeluun kirkkaan sijaan tai muuta yhtä hurjaa. Jeah babe, I live on the edge... :D)

3. Ystävistä parhain... saa allekirjoittaneen aina hyvälle mielelle. YP:n seurassa saa myös tarvittaessa olla vähemmän hyvällä mielellä, ts. ei tarvitse esittää mitään. Mii laik!

4. Ystävät ylipäätänsä... ovat pääsääntöisesti hyvän mielen lähde. Se on uskomatonta miten nopsaan rankempikin työpäivä voi unohtua, kun pääsee sen päätteeksi ystävän kanssa sumpille ja miten paljon energiaa voikaan saada yhteisistä nauruista. Parasta.

5. Hyvä kirja... vie omaan maailmaansa ja saa hyvälle mielelle (toki hieman riippuen siitä mitä lukee). Ihan ykköstä on käpertyä hyvän kirjan, teekupposen (ja suklaan) kera viltin alle ja ahmia luku tai kaks lempparikirjailijan hengentuotosta (ja suklaata).

6. Hyvä ruoka... parempi mieli. Piste. (Yritin etsiä tähän sitä ammoista Heikki Hela/Hyvä ruoka, parempi mieli -mainosta, mutten löytänyt kuin ton kimaran, jossa ko. mainos on loppupäässä, 2:15->. Missähän noi Sotkan miehet on nykyään?)




7. Jaettu ilo... on ainakin kaksinkertainen, usein enemmänkin. On sitten kyse karkkipussin, elämyksen tai salaisuuden (oman, ei muiden) jakamisesta, on lopputulos kerrassaan palkitseva. Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka saavat toimeksi reissata itsekseen ja nauttivat siitä. Itse oon (niin nössö, etten taitaisi kovin pitkälle uskaltaa lähteä) kokenut reissuilla nimenomaan antoisimmiksi ne jaetut elämykset ja kokemukset eli silmiä hivelevä ja sielua viiltävä auringonlasku, huippuillallinen, maailman yököttävin vessa tai halvaannuttavan kokoinen ötökkä on aina vaikuttavampi, jos sitä pääsee ihmettelemään yhdessä jonkun kanssa.

8. Blogit... niin oma kuin muidenkin. Oon jauhanut tästä ennenkin, mutta pistetään vielä kerta kiellon päälle: En olisi ikuna uskonut miten paljon tästä on iloa ja miten mahtaviin tyyppeihin täällä "tutustuu". Kommentit lämmittävät mieltä ihan hurjasti ja on mahtavaa päästä kurkistamaan muiden ilon (ja toisinaan surunkin) hetkiin. Ootte te ihania! Ja mulla niin hyvä mieli! :)

9. Lahjakkuus... oma tai muiden. No, omasta lahjakkuudesta (ai mistä?) ei loputonta mielihyvää ammenneta, joten sen suurempaa iloa tuottaa päästä nauttimaan muiden lahjakkuudesta. Loistava näyttelijä, hyvä musiikki, mukaansa tempaava kirja, herkullinen jälkkäri, neuvokas ystävä, hauska kaveri... Oijoi.

10. Koti... ja mökki ja kotikoti. Ei oo paikkaa parempaa päällä maan, ja oma soppi takaa hyvän mielen ja mielenrauhan. Mut toisaalta se matkustelukin on ihan ihanaa, höh, loppu (taas) kohdat kesken, mut jos olis pitänyt luetella 11 asiaa, niin toi reissaus olis ehdottomasti ollut mukana. Tahtoo maailmalle! (Ja sit taas kotiin.)

Tjoo, tossapa noita. Kylläpäs tuli hyvä mieli, kun moisia mietti - haaste siis ajoi asiansa. Toivotan vastaavaa mielihyvää kaikille, erityisesti seuraaville, jotka haastan omat hyvän mielen edesauttajansa listaamaan:


:)

Zen

Öhöm... Mites hitsissä se on taas viikonloppu? Ei mitään käryä mihin toi viikko taas hujahti, vaiks joskus keskiviikon tienoilla olikin fiilis ettei tää (työ)viikko lopu ikuna. Nyt mökillä ja olo kerrassaan sees, näin zen en ookaan hetkeen ollut - mää ♥ mökki. Eilen tosin taas tuntui totaalisen ylivoimaiselta se töiden jälkeen ruokakaupan kautta mökille suuntaaminen, mut onneks mun ihanainen siskoni hemmotteli mua Kupittaan Cittarin salaatilla, niin pysyin yhteistyökykyisenä ja tajuissani tänne asti.


Toi business-zen on vielä saavuttamatta, ollut taas melkoista myllytystä, mut hiukan helpotti, kun oksensin työtilanteen mun esinaiselle - jaettu vastuu on puolitettu sellainen tai jtn. Pari yötä mennyt sen jälkeen töittä eli en oo paiskinut hommia myös unissani, ainakaan ihan kauheesti. Ja oli kyllä niin ihana herätä täällä mökillä (tosin ihan hirveeseen veskihätään, mikä tälleen ulkohuussillisessa residenssissä ei oo paras mahdollinen herätys, mut kuiteski), iiiiiiihan liian pitkä tauko oli tässä välissä.

No, mahtui viikkoon sentään jotain muutakin kuin sitä itteään, yks ilta näin pitkästä aikaa hyvää ystävää ja käytiin Rocassa apehtimassa. Pöperöt oli kaikin puolin jees, mutta erityisen mainitsemisen arvoista oli siellä tarjottu leipä. Se oli jotain rosmariinifocacciaa ja ihan älyttömän hyvää. Päällä vielä suolakiteitä ja kylkeen kun sipas ihan ehtaa voita, niin jo vaan kelpas. Jostain syystä en oo tonne osunut aiemmin ja myönnettäköön, että nytkin menin sinne pitkälti Cityshopparin kannustamana. Shopparilla sai kaks pääruokaa yhden hinnalla ja sehän meille passas. Annokset oli ilo silmälle ja vallan maistuviakin, mutteivät ehkä ihan lunastaneet miljöön ja tosiaan sen visuaalisen viehättävyyden aikaansaamia odotuksia. Laskun tullessa olin kieltämättä tyytyväinen, että pääruoan hinta puolittui, mun maissikana oli kyllä lähempänä sitä yhtätoista kuin kahtakymmentäkahta euroa. Mut tosi kiva miljöö ja eri herkkua leipää siis! :)


Mitäs sit muuta? Pari iltaa tais mennä töissä ja yks ilta yritin hiukan ulkoilla ja päädyin liukastelemaan jäisillä kaduilla. Ihan yliarvostettua joku hiekoittaminen, kauheen paljon siistimpää oli edetä noin kilometrin tuntivauhtia, jalat jännityksestä kipeinä ja selkä kaikesta nytkähtelystä nokkiinsa ottaneena... Oli niin virhe oikasta yhden omakotitaloalueen poikki, siellä kun hiekotus on asukkaiden vastuulla, niin ei ollut monikaan sitä velvollisuudekseen kokenut. Mur.

Mut pysyin silti pystyssä, tolle yhdelle tytsylle ei käynyt ihan yhtä hyvin. Niin feel for her, mä en saa korkkareilla kuin nilkkani hajalle. Mut way to go Suvi Koponen, to-del-la esimerkillisesti toimittu, hyvä Suvi, hyvä Suomi, hyvä me!


Nyt taidan painua laittelemaan perheelle apetta ja sen jälkeen käyn vihdoin kurkkaamassa mitä tänne kuuluu, kauhee uutispimento päällä. :/

Oikein oivaa lauantain jatkoa, olkoon se kaikin puolin zen!


PS Kuis siistii: Kaks uutta lukijaa! Ollos sydämellisesti tervetulleet Tahdon Kokoon ja (uus-vanha) Jenni! ♥

PS2 Kuvat täältä ja täältä.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hyytyi sohvalle - RIP

Tolleen kivan pirteesti taas korkkasin viikon 12 tunnin työpäivällä. Hrngh. Mut niin päätin, että jotain tänne naputan vaiks väkisin, etten taas havahdu viikonloppuna toteemaan, että oho, siinäpä taas hujahti viikko blogitta. Ei se laatu, vaan se määrä... ;D

Aamulla oli taas kertakaikkisen ylivoimasta se tyynystä luopuminen ja torkuttelin kevyet puoltoista tuntia. Sen hienompi olikin hampaita harjatessa tajuta, että katos vaan juu, tänäänhän olikin se palaveri heti kasilta. Ei muuta kuin köyhät kyykkyyn ja taksilla töihin. Kauheen kiva oli siinä vaiheessa todeta, että yks sun toinenkin oli ko. paltsun unohtanut ja vimpat saapuivat yli puoli tuntia mun (, joka siis olin melkein kymmenen minuuttia etuajassa) jälkeen eli ihan oisin ehtinyt bussillakin paikalle. Hmph.

Meillä oli siinä pari kansainvälisempää vierasta ja kyllä taas osoittautui toi mun Suomi / Turku -tuntemus heikoksi, kun jotain yleispätevää kyselivät. Ei kyllä ollut kollegallakaan ihan hanskassa (, kun nyt hiukan googlettelin), melko kummalta kuulostivat parit jutut jo aamulla, mut ilman Googlea en tohtinut suutani aukaista... No, täytyy googlailla vähän lisää ja verestää muutenkin tota kotimaa-tuntemusta, jotta voi ottaa seuraavaks vähän enempi kantaa.

Nyt alkaa hiukka kone hyytyy, taidan könytä makkarin puolelle ennen kuin taas tipahdan tähän sohvalle. Sitä ennen vielä yks vinkki, jonka parissa meni lauantai-ilta vallan kivasti. Olin jo päivällä miettinyt josko menisin leffaan, mutta se sitten hiukan kariutui, kun hyydyin sohvalle (ton voi sitten joskus kaivertaa mun hautakiveen "Hyytyi sohvalle. RIP"). Kello rupes olemaan turhan paljon, jotta olis ollut järkeä enää suunnata vuokraamoonkaan, mutta surffailin silti Makuunin sivuille, vissiin ajatuksena tsekata mistä jäin vaille. No, sielläpä olikin mainos Makuunin uudesta 24h-palvelusta, kui siistii! 

Valikoima (oletan että toistaiseksi, kai se tosta kasvaa jos homma ottaa tulta alleen) ei vielä ollut huima, mutta kyllä sillä mun lauantai-ilta saatiin pelastettua. Onneks valkkasin hömpänpömpän, sillä siinä yhteydessä oli ihan tarpeeks jännittämistä. Alkuun näytti aika heikolta, kun filkka jäi koko ajan junnaamaan paikoilleen, mut sit mun kiroukseni rukoukseni ilmeisesti kuultiin ja homma pelas ihan ongelmitta loppuun asti. (Tässä vaiheessa toki olin siirtynyt sohvalta vähemmän ergonomisesti ruokapöydän ääreen, kun siinä tuntui olevan inan parempi yhteys). Mut siis palvelu itsessään on tosi jees, katselukoodi pasahtaa sähköpostiin ja leffaa on aikaa katsoa 24 h. Toi mun filkka kustansi 2,95 € eli ei tossa kauheesti köyhtynyt. Ainoo jännitysmomentti on tosiaan se yhteys, Makuunin mukaan nopeuden tulis olla vähintään 2 Mbit/s ja Saunalahti lupaa mun liittymän nopeudeksi "jopa 15 Mbit/s", mutta "tyypillinen vaihteluväli 3G-verkossa on 0,4 - 6 Mbit/s", Makuunin testin mukaan nopeus oli 0,5 Mbit/s eli jippajei. Tässähän vaiheessa olin jo sen leffan lunastanut eli tokikin testailin sitä nopeutta vasta, kun katsomisesta ei meinannut tulla mitään. :D No, onneks tuli joku buusti ja se takkuilu lakkas, vaiks en tosiaan sitten enää uskaltanut keikuttaa venettä ja siirtyä mukavampaan asentoon sohvalle / sänkyyn vaan istuin siinä ruokapöydän ääressä vähemmän lökösästi. Mut siis suosittelen lämpimästi testaamaan, eri näppärä!

Juuh, mut nyt petiin, jos huomenna sit vaikka töihin ihan perinteisesti bussilla...





Aijuu: Kommenteissa esittäytynyt Someday ollos eri lämpimästi tervetullut mukaan! :)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Bad breakup - it's not you, it's me

Oi oi, olipas siellä kerrassaan mahtava keli! Rannassa oli väkeä liikkeellä enemmänkin ja oli ihan mahtia käpytellä ekaa kertaa tänä vuonna arskat päässä auringon lämmittäessä nenänpäätä. (Mennessä toki paistoi aurinko vastaan eikä tuullut ja takaisin tullessa melkoinen vastatuuli, perinteistä...)

Oli muuten melko harvakseltaan tolla reitillä roskiksia tai mä en ainakaan nähnyt siinä vaiheessa, kun toi sumppi oli hörpitty. Roskikset on lähinnä siellä ei talvikunnossa pidettävällä ihan joen viereisellä kaistaleella ja sinne en viitsinyt lähteä möyrimään, joten kanniskelin sitten tota tonkkaa mukanani tovin jos toisenkin. Olikin sitten hyvä syy piipahtaa terassille roskiksen perässä eli nyt on sitten terassikausikin virallisesti korkattu tältä vuodelta. Kai se lasketaan jos hörppii vissyä?

Ei se joki tuolta kauheesti kimalla, mutta rantaterassi siis kyseessä.
Oli kyllä ilmeisen tehokas annostus raitista ilmaa, sillä kotiin palatessa oli ihan hirmuinen nälkä. Kiskasin Kokkikartanon kana-kookos-keiton (parasta!) ens hätään kitusiin ja sit iskikin sippi eli simahdin tähän sohvalle ja iltapäivä/alkuilta-osuus lauantaista tuli tehokkaasti tuhistua. No, tuli ehkä ihan tarpeeseen, kun viime yö tuli taas vietettyä tässä sohvalla ja heräsin jo kuudelta, kun oli jäänyt automaattihälytys puhelimeen päälle ja se pirisi sitkeesti kassissa. Nyt oonkin sitten tällasessa ihanassa tokkurassa ja mietin miten sitä hyötykäyttäis loppuillan. No ainakin syömällä, se keitto ei enää kauheesti lämmitä...


Mulla on näköjään taas ollut melkoista hiljaiseloa blogin suhteen tää viikko... No, siellä töissä on taas tullut istuttua tovi jos toinenkin, mutta mahtui viikkoon sentään pari muutakin juttua. Yhtenä iltana sain mieluisia vieraita, kun kahvipöydän ympärille kerääntyivät yksi nykyinen, yksi entinen ja yksi pitkällä sairaslomalla oleva työkaveri. Oli kyllä ihan mahtia parantaa maailmaa ja purkaa stressiä. Toki perhe ja "nokukamutkin" ovat isona tukena, mutta kyllä noi työkamut ymmärtää ihan eri tavalla jos töissä on haastavaa. Tuli vallan hyvä mieli ja puhuttiin me sentään muustakin kun vaan töistä. Sain yhdeltä kamuista jättimäisen tulppaanikimpun ja tulee ihan hurjan hyvä fiilis aina kun osuu silmät siihen. ♥


Valitettavasti jouduin vähemmän kivaan tilanteeseen ton oivan lisäksi, sillä jouduin tekemään bänät mun kynsi-ihmisen kanssa. Oon maailman huonoin tollasissa tilanteissa, kun pitäis antaa ihan naamakkain huonoa palautetta (sähköpostireklamoinnissa taas oon ihan guru). Meillä on ollut hään kanssa hiukan laatuongelmaa + oon tosi niuho mitä tulee kynsiin (Ai mitä tulee kynsiin?! Heh, ihan mihin vaan... Esim. pomo on joskus sanonut yhdelle työkamulle, että oon liian tarkka. :D) ja nyt aattelin, että pakko testata jotakuta toista, kun en voi jatkuvasti juosta siellä korjauttamassa ilmenneitä ongelmia. Kauheeta vaan, kun se tekijä on tosi suloinen tyttö ja yrittäjyytensä alkumetreillä, joten mua kävi sitä todella surku. 

Pääsääntöisesti hää on tehnyt todella hyvää ja huolellista jälkeä, mutta valitettavasti on ollut aina jotain pientä ongelmaa + hällä menee siihen operaatioon nelisen tuntia (ei, mulla ei oo mitään ylenpalttisia koristeluja vaan hyvinkin pelkistetty linja), mikä jo alkaa käydä allekirjoittaneen aikatauluille ja etenkin persiille (neljä tuntia 45 minuuttia on melko pitkä aika istua paikallaan). Tämän johdosta kurkkaan josko nurtsi olis vehreämpää jossain muualla, mutta tänä kertominen oli kerrassaan sydäntäsärkevää, vaiks hää sen hirveen kivasti ja ymmärtäväisesti ottikin. Mulla oli niiiiiin huono omatunto, että selittelin asiaa parhain päin eteisessä varmaan vartin (en voinut paukauttaa sitä paljastusta heti kärkeen, kun aattelin että hiton kiusallista sit sen loppuajan, vaan säästin sen viimeiseen puoleen tuntiin ja siihen asti kiemurtelin kuin tulisilla hiilillä) ja koska mun kävi niin surku, niin ostinpa sitten vielä käsihoitolahjakortin äipälle, jotta ei asiakassuhde tyystin katkeisi. Ei nyt takerruta siihen, että meitin mama ei oo mikään hemmotteluhoitojen suurkuluttaja vaan tulee luultavasti olemaan tosta lahjakortista melko kummmissaan eikä siihen, että otin toki sen simokalliin version, kun ois ollut pari huokeempaakin vaihtoehtoa tarjolla. Mä oon niin huono tässä. :D


Oon siis maailman huonoin sanomaan kellekään mitään negatiivista ja tottunut sietämään milloin mitäkin epämukavuutta (fyysistä tahi henkistä), jotta ei vaan tarvi sanoa mitään vähemmän positiivista. Esim. joskus ala-asteella kun olin kampaajalla, niin se kampaaja ensin jynssäs päänahan kynsillä hiuksia pestäessä (ehkä se oli joku versio stimuloivasta juurihoidosta) ja sitten föönas mun kuontalon tulikuumalla puhalluksella ja se fööni parin sentin päässä päänahasta. Ei mikään varsinaisen rentouttava kokemus, mutten kehdannut sanoa, että voitko ottaa hiukan etäisyyttä ja vähän säätää lämpöä ennen kuin päänahka on ilmiliekeissä, ei, se oli paljon helpompi kärvistellä siinä tuolissa ja toivoa ettei tukka tipu tyystin moisen käsittelyn jälkeen. En myöskään oo vielä koskaan pystynyt sanomaan yhdellekään miehelle ettei mua kiinnosta (ei sillä, että joutuisin moisiin tilanteisiin turhan usein), vaan tempasen aina esiin jonkun mystisen eksän, joka on esim. palannut ulkomaankomennnukselta tai ihmeparantunut tappavasta taudista tai vapautunut jostain tropiikista, jossa ollut vangittuna vuosia ja haluaa vielä yrittää uudestaan tms. It's not you, it's me.



Eipä sit vissiin juur muuta. Oon taas vaan jotenkin tosi kypsä kaikkeen ja niin haluaisin jotain uutta. Aamu tuli taas surffailtua mm. Oikotiellä niin uuden kämpän kuin työnkin perässä. I wish. Oon vaan niin kertakaikkisen kypsä tähän sohvalla muhimiseen, mutta kun oma aloitteellisuus on luokkaa nolla, niin harvoinpa tästä saan persustani ylös jos ei oo mitään sen ihmeempää luvassa. Edelleen toivoisin, että ois sitten kiikkustuolissa muutakin muisteltavaa kuin jumittuneet niskat ja kroonisen krapulainen olo jatkuvasta sohvalla torkkumisesta, tää blogin nimi vaan on turhan osuva. :( No, jos huomenna vaiks käväsis leffassa ja hetken eläis jonkun muun elämää ja itsekin kuvittelis omaavansa moisen... 

Tjooh, taidan nyt jäädä pohtimaan syntyjä syviä ja jotain uusia kuvioita, jotain uutta, ihanaa ja ihmeellistä, kaikkihetimullenyt, kiitos!

Ylös, ulos ja...

... lyllertämään jokirantaan! Ihan mahtava sää, nyt vaan aamupalat naamaan ja pihalle!




Tahtoo ihmisten ilmoille, kohti keskustaa siis. Missä mun arskat on? Onkohan Wayne jo auki, karamellilatte vois olla aika kiva käpyttelykaveri... Noni noni, ulos jo, palataan!

Valoa myös sisäisesti.
Mut miks toi lappu aina haluu heittäytyy uimaan, kun kaadan vettä kuppiin?