Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

It's alive!

Mjaaah... Kauheen kiireinen loma ollut, kun ei ehdi ees tänne naputella... Niin hirvee hoppu ollut kääntää kylkeä mökin aurinkotuolissa, ettei kertakaikkiaan oo pystynyt tänne siitä raportoimaan... Lomalla siis oltu ilmeisen kirjaimellisesti, puolet takana ja mun lasi niin on puoliks tyhjä... ;D


No, ei ehkä oo kauhee menetys, että ootte säästyneet niiltä hmmm, meniskö laiturille vai lökötuoliin - ja grillaisko itteään vai pekonia (same difference) -pohdinnoilta, viime viikko oli just noin hektinen... Sitä ennen olin muutaman päivän Helsingissä YP:n riesana, siitä ehkä sana tai kaksi myöhemmin jos ikinä saan kuvat puhelimesta koneelle. Sehän tässä on vähän tökkinytkin, kun unohdin sen piuhan kotiin enkä jaksanut mökillä lähetellä kuvia yksitellen sähköpostiin - lopputulos: ei voi postata jos ei oo kuvia. :D

Toinen bloggailua rajaava tekijä on ollut toi mun totaalikoukuttuminen Twitteriin. Tsiisös, että sinne voi jumahtaa! :D Tein tilin jo muutama kuukausi (?) sitten, mutta nyt vasta innostuin enemmän ja toki tässä lomalla on ollut aikaa siellä roikkuakin eri tavalla kuin töissä. Hitsi, että siellä on mahtavia tyyppejä, joiden kiteyttämistaitoja voi vaan kadehtia. Mulla enemmän on, no, enemmän eli se pähkinänkuoreen puristaminen on työn ja tuskan takana. Toisilta se onnistuu hienosti ja välillä saa repeillä niin totaalisesti, että se on melko kiusallista julkisella paikalla / mökillä muiden nukkuessa. Mii laik ö lot! (Tuu matz, meipipeipi... ;D)


Nyt pikapiipahduksella Turussa, piti vähän pyykätä ja tulla tsekkaamaan ettei noi huonekasvit totaalisesti nääkähdä. Parvekerehut vein jo evakkoon mökille, ois ollut pelkät kuivakukka-asetelmat vastassa jos oisin ne tänne jättänyt. En nyt ollenkaan fiilaa tätä Turkua, en ois millään halunnut lähteä mökiltä ja enkä oo juur ilmoillut, että oon maisemissa. Ilmeisesti toi mun virtuaalielo on sen verran aktiivista, etten tähän hätään kaipaa kontakteja irl. Hmmm, sehän kuulosti terveeltä. :DD En vaan jotenkaan nyt halua valua täällä Turussa, niin ihanaa todellisuuspakoa toi mökkeily, kun päivät vaan menee ihanassa sumussa (joo, oon mä sitä sangriaa välillä hörppinyt, mut en nyt tarkoita sellaista sumua) ja välillä saa ihan tosissaan miettiä onko nyt lauantai vai sunnuntai. Löööv. 

Piti parinkin kamun kanssa järkkäillä jotain lomakuvioita, mut nyt ajatuskin asian lukkoon lyömisestä ahdistaa. Ei siis mitään kamuja vastaan, mutten jotenkaan halua sitoa itteeni mihinkään "ens torstaiksi", jolloin mökiltä on tultava halusi tai ei ja oli sää mikä tahansa. Tää on varmaan sitä mun sitoutumiskammoa tai sit vaan pohjatonta itsekkyyttä tehdä vaan niitä juttuja, jotka just sillä hetkellä kiinnostaa ja just silloin, kun siltä tuntuu. ... Sitoutumiskammo kuulostaa kivammalta. 



Tuli muutenkin jotenkin ihan kumma olo kun tuli tänne kämpille. Jos nyt en mökilläkään oo mikään ihan tehopakkaus (hirn, toivottavasti siskolla ei oo mitään suussa tätä lukiessa, tulee vielä Pepsi Maxit näppikselle), niin täällä hyydyin eilen ihan totaalisesti. Oli taas ihan ylivoimaista punnertaa tästä sohvalta, väsytti ihan sairaasti ja aamulla posotin vaatimattomat viis tuntia pommiin. Meni vaan sellaset kaikennielevät uupumuksen aallot yli, kun yritin sängyssä räpeltää huomen-twiittiä (sanoinko jo, että oon koukussa), heräilin vaan toistuvasti puhelin kourassa, mutten saanut pidettyä silmiä tarpeeks pitkään auki. Mökillä ei moista ongelmaa, en mä nyt mikään peipponen oo aamuisin, mut kuitenkin suht tajuissani. Vasta tollasen pidemmän mökkijakson jälkeen tajusin, että mulla on tosiaan täällä kaupungissa aika eri fiilis. Ehkä mä asun jossain homekämpässä?

Njöö, nyt on pakko ryhtyä raivaamaan tätä kämppää ennen kuin homehtuu kirjaimellisesti. Lähdin hitusen kiireellä sinne Hkiin ja sitten vaihdoin lennossa mökille, niin tää on kuin pommin jäljiltä. Nyt joku tehoputsaus päälle ja sit takaisin sumuilemaan mökille, kokeillaan saada jotain kuulumisia aikaseks taas lähihetkinä! 


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Purrr


Oooo. Täydellisen raukeen rento ja kuitenkin hiukan levoton olo. Toisaalta tekis mieli jo kellahtaa sänkyyn ja vaikka hetki kölliä näiden levottomien ajatustensa kanssa, mutta toisaalta on ihan fine lakata varpaankynsiä, muistella mitkä vaatteet on vielä pyykkikopassa ja mitkä oikeesti vois olla potentiaalisia vetää huomenna päälle, naputella tätä, kuunnella ripiitillä tota Crystalised:ia Spotifystä, muokata kuvia PicMonkeyssä (still loving it!), naureskella muiden twiittejä jaksamatta kuitenkaan itse sanoa mitään ja miettiä mitäs yöpalaa sitä söis, kun on hippasen nälkä. Kauheeta multitaskingia siis.


Loma siis alkoi perjantaina (tarkalleen ottaen klo 22, kun oli pakko poistua hälyjen mennessä päälle), pari hommaa vielä pitäis ohjeistaa tuuraajille, mutta muuten oon frii seuraavat neljä viikkoa!!! Toi viikonloppu menikin oikeestaan ajatukseen totutellessa ja nyt alkaa olla aika vinkee fiilis.

Oon ollut sen verran rikkipoikkipuhki, että oon jaksanut vaan haaveilla viikkojen mökkikoomasta, mutta toi puolentoista viikon saikku tuli kyllä siinä määrin hyvään saumaan, että en oo ehkä ihan niin taju kankaalla kuin normaalisti lomalle jäädessä. Ehkä siis jopa päädyn tekemään jotain muutakin kuin kääntämään mökillä kylkee sohvannurkassa (laiturille arskanottoon ei taida tänä kesänä olla mitään asiaa). Ehkä.


Viime päivinä ei tosiaan juur ollut asiaa laiturille kuin ihailemaan vaahtopäitä, sunnuntaina tosin onnistuin syväjäädyttämään persiini, kun innostuin loiskuttelemaan aalloissa oikein urakalla. Lapsi on terve, kun se leikkii... Muuten lomaorientaatio on pitänyt sisällään erinäisiä grillin kautta lautaselle päätyneitä herkkuja, kantarellimetsästystä, yhden vahingossa sienestetyn etanan, yhden vapautetun etanan (se oli kyllä joku ihan amatööri, ojenteli niin sarviaan ja väitti, että huomenna tulee pouta, mut ei näkyny), sängyssä köllimistä, sohvalla köllimistä, porukoiden sängyllä köllimistä, mökille evakuoitujen parvekekasvien elvytystä, lättykestit, sateen kuuntelua, sateen haistelua, sateen väistelyä, lätäköissä (vahingossa) läiskyttelyä, muutaman lasillisen sangriaa, monta Mariannea ja Omaria, tangofinaalin (olosuhteiden uhri, olin vaan telkkarin kanssa samassa huoneessa, mut miks ne oli pilanneet sen voittajan tukan?? Siinä näin PekastaMarkostaMikosta mikä hitto sen nimi oli tuli voittaja -koosteessa sillä oli alkuun ihan ok tukka, mutta miks sillä tossa finaalissa oli joku kauhee näytän kakskyt vuotta vanhemmalta körttiläiseltä ja minulla on ju-ma-la-ton otsa -malli? Joku stailisti selkeesti yritti sabotoida sen voittoa. Tai sit se yritti kerätä säälipisteitä.), haaveilua, hymyilyä, pikaisen kohtaamisen Pörrin (se onkin supikoira eikä mäyrä, tai sit tää on eri tyyppi) kanssa, erinäisiä ähkyjä, Twitterissä luuhausta, Tallinnan leoja, ekan vastaanotetun Postcrossing-kortin (Minskin kansalliskirjasto on aika vau!) paljon pikkumansikoita ja muutaman mustikan. Oon tän myötä aika orientoitunut jatkamaan samalla linjalla seuraavat viikot.


Nyt on sellanen olo, että tekee mieli venytellä silleen pylly pystyssä kuin kissa, sanoo 'Purrrr' ja suunnata kehräten loikoilemaan lakanoihin eli käytännössä päätän, että nää varpaankynnet on kuivat, pylleröin hetken perä edellä ja meen sotkemaan mun lakanat lakkaan. Öitä!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Marenkii

Noni! Nyt löytyi vastaus viime vuosien haluan toteuttaa haaveeni, kun vaan eka keksin mikä se on -pohdiskelulle. Alan tehtailemaan köpsöjä muka naivistisia ja söpöjä oma elämä -perusteisia lausahduksia kivojen kuvien kera. Näistä voi sitten pykätä ylihintaisia sisustustauluja, tyynynpäällisiä, leipälaatikoita ja painettuja nenäliinoja. Tässä eka, ollos hyvä:



Tää lomailu on tosiaan aika rankkaa, nytkin pitäis käydä heittää grilli kuumaks ja pihviä parilalle. Huoks. Sen jälkeen käydään äipän kanssa kurkkaamassa josko lähimetsä tarjoais kantarelleja feikkicrocseilla saavutettavalla etäisyydellä, kun joku jätti lenkkarit kotiin. Mut sen jälkeen lupaan ihan ajan kanssa kurkata mitä kaikille kuuluu, hiukan söi toi 55 tuntinen viiminen työviikko tota vapaa-aikaa. Mut nyt siis vihdoinkin lomalla ja illalla lättykestit. Yritän nyt jotenkin selvitä tästä rankasta päivästäni.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Gou mii!

Sairasloman ja lomaloman välisestä viidestä työpäivästä on suoritettu yksi. One down. Ei ehkä liehuvin lipuin, mutta tulipahan puudutettua persusta ja syötyä askillinen Sisuja pahimpaan nälkään (virhe!). Ja kehuttua yllättäen paikalle pöllähtäneen pomon uusia pokia. Ja bongattua yks aika melkoinen (ei oma) kämmi ennen kuin ehti tapahtua vahinkoa. Ihan hyvin käytetty minuutti pomon seurassa siis. ;D

Venähti kotiutuminen taas turhan pitkään, kun jotenkin onnistuin muhimaan töissä lähemmäs kuuteen ja sitten näppärästi missasin kaks bussia, niin siinähän se ilta sitten kivasti menikin... Oli ihan törkynälkä, kun pääsin kotiin ja kiskoin apetta ilmeisesti sellasella kiukulla, että tulin ihan ökytäyteen hämmentävän pienestä kohtuullisesta määrästä. No, kai se oli se ruoka loppuu maailmasta just tällä sekunnilla kaikki mulle heti nyt -tahti, mistä pötsi oli hiukan näreissään. Sen operaation jälkeen olin taas perinteisen pellit kiinni, mut kerrankin (iso ruksi seinään, tää tuskin toistuu) sain vyöryttyä pihalle haistelemaan heinäkuista hyvinkin kauniiksi muuttunutta iltaa sen sijaan, että oisin sammunut ton massuni viereen tähän sohvalle ja herännyt parin tunnin päästä ihan hirveessä pöhnässä. Gou mii, vähänks oon hyvä!



Vielä kun saisin repästyä huomiset eväät kasaan (kauhee annoskateus tänään tauoilla, kun muilla oli vaiks mitä ja mulla joku ennen saikkua jääkaappiin unohtunut pähkinäjuoma), niin sit vois hyvillä mielin navigoida makkariin. Puuuh. Nyt älä hyydy, jaksaa jaksaa... .. .

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

...sairasloma, mökkiviikonloppu, mun lempparivartalovoide... Oisin voinut lilliä mökillä taas ihan loputtomiin, kun mökkimoodiin perjantaina sujuvasti solahdin. Sunnuntain perusangstia ja ahdistusta sentään hillitsee aika roimasti, se että aamukammassa on jäljellä vaivaset viis piikkiä... .. . Oon vielä taktisesti buukannut ens viikon enempi vähempi täyteen yhtä ja toista eli en pysty vetäsemään mitään perinteistä 60 tunnin yritän epätoivoisesti jäädä lomalle -työviikkoa. Kjäh. 



Vähemmän kjäh on se, että oon ens viikon kahdestaan samassa huoneessa yhden turhan äänekkään kollegan kanssa. Hää on muuten jees, mutta hällä on melko raskas tapa lukea sähköpostejaan ja mutista jotain jatkuvasti puoliääneen. Ei niin paha, kun meitä on normit neljä jakamassa sitä melusaastetta, voi pyöritellä kahden muun kanssa sermien takana silmiään ja jättää ne mutinat noteeraamatta. Ei vaikuta ollenkaan niin tylyltä, jos ei kukaan meistä kolmesta reagoi niihin "Mitä tässäkin nyt on... siis voi että... mutinaa... mmm... ääni laskee niin hiljaiseksi ettei sitä voi kuulla... enää ei kuulu mitään... kunnes taas hetken päästä homma alkaa uudestaan" -raastavuuksiin, mutta kun ollaan kahdestaan huoneessa, niin tuntuu jotenkin tosi epäystävälliseltä päästää ne toisesta korvasta ohi vaikkei hää vissiin niin kauheesti siihen vastakaikua odota. Kai. 

Yleensä kahdestaan ollessa en kehtaa olla hiljaa vaan huikkaan sinne toiselle puolelle huonetta sermin taakse, että sanoitko jotain ja jään sitten ihan ääliönä kuuntelemaan hiljaisuutta. Hää on sitten jo niin keskittynyt siihen viestiin, jota alkoi ääneen lukemaan, ettei kuule mitään ympäriltään.  Toinen vaihtoehto on, että hää vastaa jotain, mutta niin hiljaa, ettei sitä muutaman metrin ja parin sermin taakse ja printterin hurinan yli kuule eli teen sen virheen, että nostan persiini penkistä ja lyllerrän hänen koppiinsa kurkkaamaan mistä oli kyse, vaikka tiedän 99,9 % varmasti ettei mistään, kun hää vaan mutisee itsekseen ja mä vaan yritän olla kohtelias. Hrngh. Ja tämän tiedostaen teen ton yhä uudestaan.


Jor, jos sitten siirtyis tonne makkarin puolelle, niin olis ees hiukan iisimpi toi huominen... Mut argh, pitääks huomenna laittaa jotain julkisiin tiloihin sopivaa päälle, oon valunut verskoissa ja pyjamahousuissa ja lörötopeissa viimiset puoltoista viikkoo... :/


Savagen ihanat tipuset täältä.


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Onni onnettomuudessa

Mainitsinkin aiemmin tänään, että illalla oli tarkoitus tarjota pizzaa, mutta piti hiukan soveltaa, kun kaupasta mökille löysivät kaikki muut ainekset paitsi tomaattikastike. Oon yleensä käyttänyt pizzaan esim. Felixin tomaatti-chilikastiketta, en tykkää mistään pyreestä, kun se tuimuudessaan hukuttaa kaikki muut maut. No, kyseinen ainesosa siis unohtui ostaa, mutta onneksi kaapista löytyi purkki ananassalsaa. Onni onnettomuudessa - niin käytän tota jatkossakin! Sopi just passelisti pohjalle, suosittelen lämpimästi ja hyvin kauppansa tehneestä pizzasta päätellen muut apehtineet myös!

Pohja oli, kuten yleensäkin, Vyötärön metsästäjän pizzapohja* eli:

2 munaa
1 prk rahkaa
3 rkl ruisjauhoja
4 rkl vehnäleseitä
1 tl leivinjauhetta
150 g juustoraastetta

Kaikki sekaisin, pellille ja uuniin 200 asteeseen öbaut kymmeneksi minuutiksi.

Päällehän voi lätätä mitä vaan, mutta tän äskeisen perusteella suosittelen siis seuraavaa:

Santa Marian ananassalsaa
kuivattua sipulia
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
salamia
persikkaa
mausteita
+ jokerina syömättä jääneiden ja jo varsin nahistuneiden nachojen jämät pienenä rouheena, nää toimi kerrassaan hyvin ;)

Koko komeuden päälle reilusti juustoraastetta ja takaisin uuniin edelleen siihen pariinsataan ja ulos jahka juusto on sulanut + saanut hiukan väriä. 




* Itsepetos on avain onneen.

Ykkösestä kymppiin

Puh mökiltä. Puh siksi, että oon pystyn vain puhisemaan -täynnä ja silti on pakko vielä rapistella puoli pussia pari Omaria menemään. Itsekuri? En tunne.




Tultiin eilen mökille ja oon aika fiiliksissä siitä, että viikon päästä täällä saa olla kuukauden verran niin paljon kuin sielu sietää. Ja sietäähän se. Eilen oli ihan mahtia juoda kaffet terassilla (vaikka se aurinko toki meni pilveen noin 28 sekuntia sen jälkeen, kun päästiin perille), korkata tikkakausi ja käydä ekaa kertaa uimassa ilman, että aivot jäätyi (+19,5 C). Ihan putkeen ei mennyt se mun tuntuman otto tikkoihin, muistin kyllä, että ne ekat heitot on aina ihan jäätävää räpellystä (, jos se sihti nyt missään vaiheessa ihan hirveen huimaks muuttuu), mutta täytyy tota ehkä pikkasen vielä reenata...

Etsi viisi virhettä.
No, sain mä seuraavilla kierroksilla pari osumaan tauluunkin, mut ei toi ihan riemuks revennyt. Siskolla sentään meni paremmin, pelattiin 'Ykkösestä kymppiin' ja tossa vaiheessa haettiin ykköstä. :)



Eipä tässä sit juur muuta. Syöty on melkoisen alati, kannustaa kummasti kokkaamaan toi grillin välitön läheisyys. Illalla olis tarkoitus tehdä pitkästä aikaa pizzaa, mut unohdin toki sen tomaattikastikkeen kauppaan, et kattoos ny mitä löytyy kaapeista korvikkeeks vai muuttuuko menyy lennossa.

Juhannuksena siskon ylläpitämien oravien seisovassa pöydässä vieraili myös mäyrä ja olin satavissi, että törmäsin häneen, kun eilen suunnistin puolenyön paikkeilla pihan perälle. Joku siellä hengaili pihalla ja pinkas (käpälä)mäkeen, kun törmäsin paikalle nurkan ympäri. No mä taas rynnistin (yks ihminen pystyy ihan uskottavasti kuulostamaan hurjistuneelta sonnilaumalta) takaisin sisälle raportoimaan tästä kohtaamisesta, ja kun hetken päästä uskaltauduin uudestaan pihalle, niin huomasin, että joku tumma mötti istuu pihan reunassa mäen juurella. Suuntasin vessavalon sinne ja sieltä kiilui kaksi silmää vastaan. En tiedä miten mäyrän silmät käyttäytyy moisessa tilanteessa, mutta vähän kyllä iski epäilys, että se vierailija olikin kissa, koska a) sieltä kiilui vastaan kirjaimellisesti kaksi kissansilmää ja b) hää ei ollut moisesta moksiskaan vaan killitti vaan vastaan, veikkaan, että mäyrä ei ois jäänyt siihen poseeraamaan...? Kai.

No, kävin taas väliraportoimassa tilanteen ja vinguin isukin saatille, kun ei kauheesti hotsittanut hengailla sen kiiluvan kanssa kaksin. Kolmannen kerran kun tultiin nurkan ympäri pihalle, niin se mötti oli mäen juurella edelleen ja taas kun sinne valaisin, niin sain kiilluvan silmäparin vastaan. Hetken siinä heiluttelin valoa, niin hää hävis pusikoihin. Hurjan jännää täällä villissä luonnossa siis, se naapurin kissakin oli varmaan tosi innoissaan. XD



Jaa, kai sitä täytyy vähän lähteä käpsyttelemään ja tsekkaamaan josko ois muutama mansikka punastunut eilisestä. Täällä on melkoisen muhiva keli ja pikkasen tossa ripsotti aikaisemmin - hyvä syy datailla sohvannurkassa. Äsken jo isukki kävi ärisemässä etten voi koko päivää muhia sisällä, joten tuumasta toimeen ja happihyppelylle. Tän reissun mieluusti tekisin ilman karvaisia kavereita, eli kissat, koirat (erityisesti se naapurin collie, joka lähtee haukkuen seuraamaan jos pääsee vapaaksi), mäyrät ja hirvet: Stay still ja antakaa mun nauttia luonnosta ilman sen luonnonläheisempää kosketusta, kiitos! 




PS Kaks ekaa Postcrossing-korttia on löytänyt perille, jei! :)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Sairaslomalla on ei ihan niin parasta, kun



Lähdet hieman ulkoilemaan viikon totaalitoimettomuuden jälkeen 
ja hiki tulee jo eteisessä.




 Menet päivätorkuille ja sen puolen tunnin aikana naapurin koiralla on 
todella paljon asiaa, joku lähinaapureista siirtää lattiaa pitkin jotain 
todella raskasta ja puhelin soi todella usein kahdesti. 
Tämän johdosta nukutkin kaksi tuntia kolmen minuutin välein soivan torkkuherätyksen säestämänä ja lyöt epähuomiossa ystävälle luurin korvaan, kun et erota unenpöpperössä soittoääntä torkusta.



Muut päivittävät blogejaan aivan liian harvoin ja olet nolon aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Jos Facebookiin, Twitteriin ja LinkedIniin tarvitaan promilleraja, niin poistetaan sairaslomalaisilta se tykkää-namikka.



Ehdit kikkailla uuden kuvankäsittelyohjelman kanssa sydämesi kyllyydestä
ja muokkaat kaikki kuvasi tekotaiteellisuuden tuolle puolen.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Mun tukka ja muuta tärkeetä

Oon ilmeisesti ollut tarpeeks monta päivää saikulla, kun pitää jakaa tääkin asia... Oon siinä hämmentävässä tilanteessa (buahhah, tässä vaiheessa vois kuvitella, että tota pohjustusta seuraa joku tosi mehukas paljastus... no, ei seuraa), että 1/4 tukasta on ihan luomua. Tai siis tukka on kokonaisuudessaan luomua, mutta nyt lähemmäs kymmenen senttiä juuresta on myös värin osalta. (Ja ton mukaan mun tukka on 40 senttiä pitkä. Hmmm, oon tosi huono noissa murtoluvuissa ja mun tukka ei oo 40 cm pitkä, ehkä ennemminkin 35 cm ja toikin riippuu kauheesti siitä mistä kohdasta mittaa. Enkä mä nyt sit kyllä enää yhtään tiedä montaks osaa toi juurikasvu on siitä. Tai oliks toi 1/4 / 40 cm sekään oikeen. No, juurikasvua on kuitenkin REILUSTI.)

Ja se hämmentävä tilanne oli se että... Nyt mä hämmennyin itekin, eiku mähän tässä olin alkujaankin hämmentynyt. Tai siis hämmentävässä tilanteessa. Joka oli siis se, että nyt pääsen syynäilemään tota luomuväriä noin monen sentin matkalta, mitä ei oo tapahtunut sitten kasiluokalla alkaneen värjäyskierteen. Oon ollut aika yllättynyt tosta sävystä, sillä se on yllättävän vähän paha. Oon aina ollut sitä mieltä, että oon perusmaantienharmaa kuontaloltani, eikä toi väri nyt vieläkään oo mitään nimetkää hiusväri mun mukaan -kaliiperia, mut oikeesti kyllä aika kiva. Ja oon tosi ylpee itestäni, että oon malttanut olla värjäämättä sitä piiloon. Vielä kun aurinko suuteloi siihen vähän tollasta naturaalia raitaa, niin mii kinda laik!

Sii! Its ool nätsural mii! *

Jos joku naapuri väijyy mun partsihengailua (täähän on tosi todennäköistä), niin pitää mua varmaan hirveenä narsistina, kun hiplaan ja syynään tota mun tukkaa koko ajan luonnonvalossa. (Niin, sehän ei tosiaan oo vainoharhaisen narsistisen luonteenlaadun merkki, että ajattelee naapureita kiinnostavan...)

Vähemmän siisti (täähän olikin tosi siisti) juttu on mun sairaslomalla ilmiömäisesti psorista parantunut hiusraja. Siis siinähän ei oo mitään pahaa, päin vastoin, mutta siinä on se pikku juttu, että niihin parantuneisin kohtiin ei tartu aurinko. (Ainakaan vielä, kyllä se pigmentti siitä ajan kanssa normalisoituu.) No, tämä sillä seurauksella, että mun hiusraja näyttää siltä kuin mulla ois ollut joku isompikin issue itseruskettavan kanssa. Nice.

Sii vat ai miin?


Että semmosta. Aika rankkaa mulla on tässä saikulla. Pitäisköhän ottaa taas tirsat.

Mut ou mai gaad mitä löysin sieltä PicMonkeystä... Tuolta löytyy kaikki mahdolliset airbrushit, spray tanit, blush boostit, teeth whiten, eye brighten, eye tint, lip tint, highlights ja sokerina pohjalla WEIGHT LOSS! Siis wtf, omg ja lol, tässähän menee kaikki Facebook-kuvat uusiks... ;)

Siriösli? **


* Siis ekat öbaut kymmenen senttiä.
** Nää kuvat on ihan luomua, mut ehkä testaan ekaks tota weight loss -toimintoa mun sormiin...

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sairaslomalla on parasta, kun


Ehtii/jaksaa pyykätä niin, että pyykkikopan pohja melkein häämöttää. 
(Mut vaan melkein, koska se yltiönöhtäävä pyyhe ei vissiin 
poistu sieltä ikinä. Tai jos, niin roskiin, ei pesukoneeseen.)



Muistaa kastella huonekasveja sen verran, että ne jopa kasvaa. 



Ehtii kerrankin lakata varpaankynnet rauhassa ilman, että täytyy jännittää 
kenkiä jalkaan tunkiessaan menikö homma heti ihan ketuiks.



Voi syödä kahtena päivänä päivälliseks varrasleipää, 
Oivaa, Oltsua ja kymmenen minsan munia.


 
Viittii huushollata vähän. 
Silleen tosi maltillisesti.



Voi puhua viinitilalta soittelevan Ystävistä parhaimman 
kanssa melkein katkeroitumatta. Melkein.



Mut päivän kyllä kruunas ihanan Jennin vinkkaama PicMonkey
jolla kaikki nää kuvat on muokattu. 



Lööv!

 

Mää ku muutki

Siihen tarvittiin vaan tarpeeks aikaa (jep, saikku jatkuu tän viikon) ja ärsykkeitä (kiitos Jenni ja littleB) ja meitsi on ihan koukussa. Joskus ammoin yks ammoinen ei ihan niin hip-pop-cool työkamu sanoi harrastavansa tota ja muistan asiaan sen ihmeemmin perehtymättä ajatelleeni, että ziisös mikä nörtti, mut jos toi tekee nörtiks, niin sit mä niin oon!

Voin yrittää ottaa vielä vähän epätarkemman kuvan.


Juu, Postcrossing it is, mää niin tykkään! Just kirjottelin ekat kortit ihan fiiliksissä, ainoo ongelma oli, kun meinas tila loppuu kesken joka kortista... :D Kivaa oli jo aamulla lääkärireissulla kirjakaupassa, kun yritin vastaanottajien toiveet huomioiden valkata mahdollisimman passelit kortit. Äsken niitä kirjottelin ja asiaa oli tosiaan niin kauheesti, että hyvä että mahtui se tunnistenumero ja osoite mukaan. Pari pyysi maisema- tai reseptikortteja ja kun jälkimmäisiä en löytänyt, niin otin maisemakortin ja kirjoittelin oman reseptin taakse. Täytyy vissiin laittaa sinne omaan profiiliin, että reseptit ois kivoja, vähänks ois siistii saada joku hyvä resepti testinkiin tota kautta! Tilaa noissa korteissa on onneks siinä määrin rajalllisesti, että mitään ihan 27 vaiheen ohjetta sinne ei saa skriivailtua. (Eli mäkin saattaisin onnistua toteutuksessa.) Sit kun joku kehaisis sun uutta bravuuria, niin vois todeta, että joo, sain tän ohjeen Papua-Uusi-Guineasta.

Yks vastaanottajista oli (profiilin perusteella) ihan sairaan suloinen 16-vuotias tyttö Venäjältä, vai päteeköhän tässä sama kuin deittipalstoissa ja hää onkin todellisuudessa joku karvanen kuuskymppinen setä? No, setä saa sitten kattavan selostuksen muumeista. :) Yhdessä profiilissa ei ollut muuta infoa kuin kuva ja sille oli vähiten kiva kirjoitella, kun ei tiennyt vastaanottajasta mitään (paitsi että kuvan perusteella oikeinkin hehkeä neitokainen). No, jorisin sitten itsekkäästi itestäni, kun en tiennyt mistä hää olisi halunnut lukea. (Jos sitä ei määritellä, niin luonnollinen otaksumahan on, että kaikki haluaa lukea musta. :D)

Voi kun tuli hyvä mieli, huomenna sit kortit postiin ja jään innolla odottamaan millon löytävät perille ja milloin saan ekan ihka oman kortin. Ihii, mun onneen ei näemmä tarvita ihan kauheesti. ;)


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Nolon nopee pasta

1. Keitä rasiallinen tortellineja. Vastaa puhelimeen juuri kun olet heittänyt tortellinit kiehuvaan veteen ja kuule iskältä, että ovat äiskän kanssa lähdössä kauppaan. Tilaa jätskiä ja jugurttia kotiinkuljetuksena. 

2. Muista tortellinit. Valuta kypsät tortellinit siivilässä ja kippaa takaisin kattilaan ja mieti mitä hitsiä niillä tekisi, kun ei niitä nyt enää tee mieli kun on jätskiä tulossa.

3. Jäähdyttele tortellinit ja nakkaa kattila jääkaappiin, kun et muutakaan keksi. Syö jätskiä.

4. Muista tortellinit seuraavana päivänä. Kurkkaa kattilaan ja mieti mitä sille jämähtäneelle klimpille tekisi.

5. Bongaa jääkaapista maustetun tuorejuuston (Creme Bonjourin Kreikkalainen valkosipuli) jämät. Kaaputa osa tortelliniklimpistä lautaselle ja lisää päälle muutama nokare tuorejuustoa. 

6. Lämmitä pari minuuttia mikrossa, sekoita välillä.

7. Mausta mielimausteilla ja ripottele päälle parmesaania.

8. Apehdi hyvällä ruokahalulla. Mieti mikset kaaputtanut kattilasta suurempaa annosta ja onko pakkasessa vielä jätskiä...?



Jep

Voisko mun saikku jatkua loputtomiin? Vietän neljättä päivää sängyssä (tosin siirryn partsille heti, kun siihen alkaa paistaa) ja oon saanut aikaseks mm. seuraavaa:

- Useammat kymmenen tunnin yöunet ryyditettynä kahden-kolmen tunnin tirsoilla. Miten sitä näkeekin niin skitsoja unia, kun nukkuu kipeenä ja/tai päivällä? Oon mm. mökkeillyt kahden ei ihan niin hyvän ystävän kanssa ja se oli ei ihan niin kivaa. Meillä oli myös totaalisen hämmentävät jatkot mökillä ja yritin jotain täydellisen ällöttävää miestä, joka siis oli niin ällöttävä, että itsekin kinda tajusin sen, mutta yritin silti. Eikä se ees lämmennyt. Hajottanut totaalisesti yhden henkilöauton, koska se tippui mun kädestä (jep) kaltevalla (jep) tiellä. Jep. Majoittunut jossain ihme heimossa, jossa piti käydä vessassa pytyn päällä seisten. Jep. Kämmännyt öljyn yhteisoston, unohdin koko oston sen jälkeen, kun tilallisena (jep) olin ehdottanut sitä muille tilallisille. Jep.

- Saanut kotiinkuljetuksena kaupasta jätskiä ja jugurttia. (Mää ♥ äiskä & iskä.)

- Harkinnut tekeväni yhtä sun toista, mutta jättänyt sitten tekemättä.

- Möllöttänyt romanttista hömppää enemmän kuin laki sallii. Toi Just like heaven oli entuudestaan tuntematon tapaus eikä järin häävi, mut voiko olla parempaa laatuhömppää ja romcom-aatelia kuin Odottamaton ehdotus ja How to loose a guy in 10 days. Noi on mun nollauslemppareita ja vihdoin kyllästyin metsästämään niitä kaiken maailman vuokraussysteemeistä ja tilasin ne ihkaomaksi. Parhautta! ♥ Oon nähnyt noi öbaut seitsemänsataa kertaa (aina kipeenä, krapulassa tms.) ja vieläkin toimii. Lööv.

Joo, mun henkinen ikä on 13 ja risat.

- Katsonut myös erinäisiä Frasier-uusintoja ja ehkä parit Frenditkin... Näitähän ei oo tosiaan ennen nähty.

- Väijynyt Tallinnan leoja melkoisen alati. No, tää ei kyllä mitenkään poikkea normaalista, oon koukussa. Äsken yks pentu nappas toista hännänpäästä kiinni ja toinen kosti samalla mitalla eli siinä sitten kieppuivat kumpikin toisen hännänpää suussa. :D Nyt kolmaskin heittäytyi geimeihin mukaan, ja nyt ne on vaan yks täplikäs kerä, josta ei oikeen ota tolkkua mikä on kenenkin pää ja häntä. ♥

- Pessyt pyykkiä, unohtanut ne koneeseen ja pessyt ne seuraavana päivänä uudestaan. Check.

- Viettänyt aivan liian paljon aikaa koneella, ne fanaattisimmat teininörtitkin kalpenee mun rinnalla.

- Haaveillut uudesta työstä ja stressannut nykyistä.

- Haaveillut ylipäätänsä uudesta elosta ja uudesta pirteästä itsestä. Joojoo, sanoista tekoihin, mutta miten?

- Hoitanut ihoa uusituilla resepteillä ja todennut niistä olevan tällä kertaa ehkä ihan pikkasen apua. Tai sit se on toi saikku. Tiedä siitä, mutta iho on promillen verran parempi. Iso jei! :) (Aiempaan marinaan postaukseen liittyen: kutsu TYKSiin tuli ja syyskuussa sitten arvotaan josko saan sen B-todistuksen tai en. Mun tuurilla iho paranee just sen verran lomalla, että meinaavat, etten oo tarpeeks huonossa hapessa...)

- Syönyt liikaa hunajavohveleita. Röyh.

- Toivonut tän olotilan (okei, olo itsessään ei vielä ihan paras mahdollinen, mut tila erittäinkin jees) jatkuvan loputtomiin.

Kauhee sinällään toi merikotka-juttu, mutta muutama "hupaisa" kohta siinä oli: "Kotkanuorison norkoilu luodon ympärillä..." ja "Merikotkien ja munarosvojen yhteistyö kylvää tuhoa..." Kovin on inhimillistä menoa tuolla luonnonhelmassakin.