Pinkkiä

Öh... Etsiskelin alkuillasta hetken läppäriäni kunnes tajusin, että se on vielä mökkireissun jäljiltä repussa... Ei oo taas juuri tullut koneella notkuttua ja nytkin pitäis jo laskeskella lampaita, mutta piti torstain kunniaks pikkasen kurkata. Avasin koneen itseasissa jo ysin maissa, mutta innostuin juoruumaan kamun kanssa pari tuntia puhelimessa, joten hiukan viivästyi tää nörtteily.


Tähän viikkoon on taas mahtunut oma annoksensa ressiä, hampaiden kiristelyä ja tukan tempomista, mutta onneks välissä on ollut pari hyvääkin hetkeä. Näin pitkästä aikaa todella hyvää ystävää, joka parhaillaan painiskelee rintasyövän kanssa. Ei voi kuin nostaa hattua hänen urheudelleen ja huomata sen oman navan olevan taas turhan lähellä. Vaikka kaikenlaista peetä mahtuu omaankin eloon, niin kovin on silti pientä hänen tämänhetkiseen tilanteeseensa verrattuna. On se vaan niin hiton epäreilua miten sitä paiskataan niitä vähemmän kivoja juttuja joidenkin osalle isommallakin kauhalla. Kauhulla vaan odottaa milloin oma vuoro alkaa lusikoimaan sitä scheissea. Ystävä on kyllä ihan uskomattomalla asenteella liikenteessä, en valitettavasti jaksa uskoa, että itse olisin vastaavassa tilanteessa ihan niin valoisa.

Titityy, täältä.

Voi muuten raastaa ihmiset, jotka tulevat kipeinä harrastuksiin, jonnekin, julkiselle paikalle, ihan mihin tahansa. Olimme juurikin tämän roosanauhaisen ystävän kanssa eilen yhdessä harrastustoiminassa, jonne oli tiensä löytänyt myös todella yskäinen ja nuhainen nainen. Sitä niiskutuksen ja köhimisen määrää! Hää iloisesti yskähteli koko ajan kämmeneensä ja sen jälkeen klähmi niitä harrastusvälineitä, että kiitos vaan siitä taudista jo etukäteen. Teki mieli ottaa laukusta suihkutettava käsidesi ja ruikkia rouvaa kohti ja sumuttaa ne välineet sillä. Eniten ketutti ystävän puolesta, hänellä kun ei hoitojen myötä vastustuskyky ole ihan parhaimmillaan. Mikään ei oo ärsyttävämpää (okei, monikin juttu on, mutta tää on myös toooosiii ärsyä) kuin mennä jonkun kamun luo kylään ja todeta että toinen on hirveessä räkätaudissa tai että "meillä on mies / lapsi / koira / undulaatti / akvaariokala / tms kauheessa mahataudissa. Kiitos kun kerroit, oisinko ehkä voinut jättää tulematta. Pistää vihaksi myös ne ihmiset, jotka roudautuu hirveessä taudissa töihin tartuttamaan muutkin. Pysytään jumantsui siellä peiton alla pärskimässä ja köhimässä, tarvi tulla muita tartuttamaan! Mur! 

Alfred J. Kwak ja sen pinkki avecci, täältä.

Nyt vaan oon kovasti onnellinen että on jo torstai, tai perjantain puolellahan tässä jo ollaan. On tätä viikonloppua jo odotettukin... Huomenna taas mökille lataamaan akkuja. Täytyy käydä syynämässä josko vielä löytyis suppiksia ja muutenkin vois koittaa ulkoilla, kun on taas tyystin jäänyt tältä viikolta. Eiku kyllähän mä taas aamulla venasin bussia 25 minuuttia hiukan rapsakammassa säässä. 


Oikeesti kivaa, kun on hiukan vilposempaa ja huomattavasti vähemmän harmaata. Parina päivänä on suorastaan paistanut aurinko. Ois kyllä joskus kiva päästä ihailemaan sitä muutenkin kuin ikkunasta, hiukan taas venähtäneet päivät ja tulee niin hitsin aikaisin pimeetä, että ei mitään jakoo päästä nauttimaan auringosta. Tajusin vasta tänään, että huominen menee pitkälti palavereissa ja maanantai koulutuksessa, joten ens viikko kiritäänkin sitten vielä vähän lisää rästejä - ootan jo innolla. :/ No, sitä ehtii vielä murehtia, mut jos nyt vaikka jääkaapin kautta (iski yhtäkkiä ihan järkyttävä nälkä) makkarin puolelle. Nyt petollisesti ei väsytä yhtään, mutta kokemus on osoittanut, että viimeistään vartti palaverin alkamisen jälkeen alkaa leukoja repivä haukottelu ja raastava pilkkiminen. Ou joy. ;D

Tsirp, täältä.