Sivut

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kyl mää siit nii pal kauhiast tykkään

Krääh. Tänään on räydytty karussa arkeen paluussa, mutta toisaalta menty eilisen jäljiltä vielä hiukan ylikierroksilla eli reality bites on täydessä purennassa vasta huomenna. Sit voikin jo onneks alkaa odottelemaan viikonloppua.


Eilen oli ihan huippumahtava päivä, kun ensin inspiroiduin (siis ihan oikeesti, tää ei oo mitään kettuilua) koulutuksessa ja sitten vietin perinteisen mahtavan illan Ystävistä parhaimman parhaimmassa seurassa. <3

Koulutuspaikka sai kuolaamaan kateudesta, sillä meillä ei esim. oo taukotilassa kylmäkaapillista limua ja vissyä, hedelmiä ja keksejä, vessassa kaikkea mahdollista hiuslakasta, laastareista ja hajuvesistä lähtien ja kahdella Fatboy:llä sisustettua huonetta, jossa voi makoilla läppärin kanssa ja etsiä inspiraatiota. Kelpais, toimis, tahtois, haluis. 


Koulutuksen jälkeen venailin Ystävistä parhainta missäpä muuallakaan kuin Stockan kellon alla. Siinä hyvin konkretisoitui Turun ja Hkin ero: sen kymmenen minuutin aikana mitä siinä pojotin, virtasi siinä väkeä enemmän kuin varmaan koko päivän aikana Turussa keskustan kävelykadulla. Helsingissä on jotenkin tosi vapauttavaa se, että tusinaan mahtuu niin monenmoista hiihtäjää, ettei ehdi kauheasti kiinnittää itseensä huomiota. Kyllä taas näytti ko. kaupunki mulle parhaita puoliaan enkä olis millään malttanut lähteä kotiin. (Näin jälkeenpäin ajatellen oli kuitenkin ihan hyvä etten jäänyt punkkaamaan Ystävistä parhaimmalle ja suunnannut aamujunalla suoraan töihin. Ois voinut siinä aamujunassa tuntua vähemmän hyvältä idealta.... ;D)

Helsingissä olis kyllä ihanaa se, että a) Ystävistä parhainta näkis muutenkin kuin poikkeuksellisesti ja b) työtilaisuuksia ei vois olla ainakaan vähemmän kuin Turussa, jossa niitä on ihan olemattomasti + c) edelleenkään tää Turku ei herätä mussa mitään ihan karrelle polttavaa roihua, vaan oon kerta kerralta ihastuneempi Hkiin. Suuri miinus Hkissä (tai missä tahansa muussa kaupungissa) taas on se, että perhe on muualla ja mökkimatka pitenisi öbaut 130 km. Nää faktat pitää mut toistaiseksi aikas tiiviisti täällä, mutta toivon että voisin lämmetä tälle Turulle inan enemmän. Huomenna täytyy taas koittaa käydä vähän ihastumassa, kun suuntaan kamun kanssa kohti keskustaa.


Eilen käytiin Ystävistä parhaimman kanssa apehtimassa Vapianossa, josta joku vinkkasi jossakin blogissa (nice to meet you nuoruusiän dementia). Olin alkuun hieman epäluuloinen naama nurin ja valittamassa rasittavuuteen asti (Jos Ystävistä parhain on mulle Ystävistä parhain, niin oonkohan mä sille Ystävistä raskain? Niin fyysisesti kuin henkisestikin... :D) siitä miten paikka ei ollut tolkuttoman tunnelmallinen ja miten kummallinen formaatti siellä oli. No, en tiedä josko vieläkään lämpenin ihan totaalisesti sille tilausmetodille, mutta ainakin ruoka oli to-del-la hyvää ja sehän se on tärkeintä. Tuolla siis ruoka noudetaan itse tiskiltä, eri ruoat "ladataan" korttiin, joka laskutetaan poistuessa. Laiskanlötkeänä ja mukavuudenhaluisena luonteena arvostan eteen kannettua ruokaa ja jotenkin se alkupalalajitelma olisi ehkä vaikuttanut hieman spesiaalimmalta, jos se olisi tuotu pöytään enkä olisi ensin odotellut, kun eri laatuja lapattiin rasioista lautaselle ja kantanut sitten lajitelmaa pöytään itse. Toisaalta pastan valmistumista oli vinkeä seurata ja todella soisin, että se omassakin keittiössä valmistuisi yhtä nopsasti (+ olisi yhtä hyvää). Tollasenaan homma toimi, mutten tiedä miten siistiä on ruuhka-aikaan venailla siellä tiskillä että se oma annos päätyy valmistukseen asti. 

No, as said, tää on tätä mun mukavuudenhalua ja peruspessimististä nillitystä, homma pelasi hyvin ja sekä ruoka että juoma olivat todella hyviä. Harmittaa olla näin hiton ennakkoluuloinen, olisi varmaan Ystävistä parhaimmallakin alkanut ruokailu hiukan kivammin, jos en olisi ensin naputtanut ja ollut naama väärinpäin vähän ihan kaikesta. My bad, veri sori.


Oon käytettävissä jos tarvitaan jotain maisema- tms. kuvausta. Erityisesti jos on haussa arkkitehtoonisiin yksityiskohtiin keskittyvä ikuistus ja todellisuudelle uskollinen kuvaus...


Ei nyt tarvi ollenkaan takertua siihen, että tossa ylemmässä kuvassa on oikeesti tää


, toi yläkuva antaa paljon mielenkiintoisemman kuvan mun Helsingin visiitistä. :) Mainitsinko jo, että ne Ifolorin kuvakirjat on tosi kivoja lahjaideoita. Voi tehdä vaikka 'Arvaa mikä tässä on' -teemalla... 

No, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös mun Hkin visiitti. Loppu aika taas ihan kesken, itse asiassa niin tyystin etten ehtinyt mahduttaa itteeni jälkkäriä, OMG. Aikaa oli kyllä pastan jälkeen hetki, mutta ei niin tarpeeks, että oisin saanut sen laskemaan ja tekemään tilaa esim. Torta Americanalle (Pieni tummasta suklaasta valmistettu kakku yhdessä pähkinävoin, cashew-pähkinöiden ja banaanin kera. Koristeltuna tomusokerilla sekä tuoreella mintunlehdellä.). Hiukan (eikä ihan vähänkään) jäi kaivelemaan eli tonne todellakin täytyy mennä uudestaan. (Nyt voin sit jo olla ihan prona tiskillä ja ehkä ymmärtää jonkun tarkentavan lisäkysymyksen ykkösellä toivoo nimimerkki 'Ai säkö et yllättynyt että oon täällä ekaa kertaa'...)


En sentään joutunut suorimaan apostolinkyydillä kotiin (noi tosin on Ystävistä parhaimman kintut), mutten myöskään päässyt raiteita pitkin vaan jälleen bussikyydillä. VR rukkaa rantarataa 26.11. asti, joten iltavuorot korvataan bussilla. Mulla siis ei oo mitään bussilla matkustamista vastaan ja usein valitsen sen ennemmin kuin junan, ihan fine, kunhan saan päättää siitä ite. Hiukan riipi, kun oli jo valmiiks bussiin mennessä veskihätä ja inhoon (jos mahdollista) bussien vessoja vielä enemmän kuin junan saniteettitiloja (mut hyvä mää, sain sinniteltyä kotiin asti). Tokihan toi bussi myös tuli sen verran täyteen, että joku täti punki mun viereen useamman nyssykän kera. No, poor her, olin varmaan parasta mahdollista vierusseuraa parin viinilasillisen ja valkosipulipastan jälkeen. :D

Mut siinä oli tosiaan Helsingin ihanuudet, toivottavasti löytyis huomenna jotain kivaa Turusta, pitäis käydä jossain apehtimassa / sumpilla. Miks tässä vaiheessa ei ikinä muista niitä kymmeniä vielä kokematta olevia paikkoja to do -listalla?

7 kommenttia:

  1. Siis onko ystävistä parhain MIES? Joo hyviä kuvia on ku ei helsinkiläinenkään melkeen tunnista mestoja. ;D

    VastaaPoista
  2. Juu, hän on MIES. :) Täytyy varmaan laittaa työn alle 'Helsinki kuvin', tms. -valokuvateos. ;D Mulla on myös erinäisiä pippalokuvia, joissa kohteelta pääsääntöisesti puuttuu pää tms. vähemmän olennaista...

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, nyt kyllä epäilen että onkohan ihan pelkkää ystävyyttä..;P En tykkää Vapianosta, ärsyttävää hakea ne ruoat ite..

    VastaaPoista
  4. On se, ihan, vain ja ainoastaan. :) Joo, ei ollut ehkä ihan täysin munkaan juttu se noutosystis, mutta se ruoka oli kyllä vallan hyvää.

    VastaaPoista
  5. Mielettömiä kuvia! Huh huh!! Tää räjäyttää sun modernin kuvaustyylin aivan uudelle levelille (pohjakerrokseen)! Ja kyl mies voi olla ihana ihana ystävä, mä tiijän :*

    VastaaPoista
  6. No uskotaan, pitäähän sitä nyt vähän kiusata..;)

    VastaaPoista
  7. Toppis: No eikö! Kyllä nyt täytyy pistää se kuvateos työn alle ja lähettää portfolio jollekin kustantajalle. Juu, tää miäs on ihanista ihanin YSTÄVÄ. <3

    Fcookie: No tän kerran. :)

    VastaaPoista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)