MSF*

Voi iiiih, kun mulla on hyvä mieli! Ollut jotenkin aivan erityishyvä ja ihana viikko ja oon ihan fiiliksissä. Mulla on maailman ihanimpia ystäviä, jotka on taas tälläkin viikolla tuottaneet mulle pohjatonta riemua. ♥ 

Näin kohta 3-vee -lempparipoitsua maanantaina ja oli niin ihana huomata ettei hän vierastanut yhtään, vaikka viimeks nähtiin ennen joulua. Hän oli niin mussu, kun parkkeeras koko ajan ihan viekkuun ja viimeisen tunnin hengaili vaan sylkyssä. ♥ 

Tiistaina koin taas niitä leffahetkiä Erittäin hyvän ystävän kanssa, hitto että meillä kyllä menee jutut välillä niiiiin siististi, ihan kuin jossain astetta nokkelammassa sitcomissa. Ihan mahtia, kun toinen aloittaa lauseen "Mut mites..." ja keskeytät heti alkuunsa toteamalla vain "Joo!", jonka jälkeen kumpikin myhäilee tyytyväisenä. Tuli taas otettua muutama kunnon hepuli ja vaan käkätettiin täristen lounaalla työkamujen pyöritellessä silmiään ympärillä. Parasta. ♥

Keskiviikkona parannettiin maailmaa yhden ystävän kanssa ja tuli ulkoiltua siinä ohessa parisen tuntia. Siinä kyllä huvi ja hyöty yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla, happea ja huumoria samassa paketissa. Ja niin ihana huomata, että terveydellisiä haasteita kokenut ystävä on oikeinkin hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. ♥

Torstaina taas kummimussu hemmotteli mua ekalla ihkaomalla hymyllä. Voi löööv. Ei oo kyllä ihanampaa kuin vauvan hymyilevät silmät. Hän oli niin sulkku ja hassu tätinsä sai hänet hiukan hekottelemaankin välillä. Heitin bokseri on edelleen sitä mieltä, että oon senkin sylikummi ja hää tunki vähemmän sulavasti kainaloon, kun lirkuttelin poitsulle. Ihanat miähet. ♥ 

Eilen kävelin varta vasten kuskin puolelle, että pääsin halimaan yhtä kamua oikein kunnolla, siitä pelkääjän paikalta on niin hankala rutistaa. Ko. kamu aiheutti alkuillasta totaalirepeämisen bussissa, kun hirnuin tekstarillensa oikein kunnolla ja tiedostin vasta sen jälkeen ympäristöni. Hymyillen naputtelin vastinetta ja huomasin vasta lopuks, että kuski katteli mua hymyillen peilistä. Oltiin sitten yhtä hymyä. ♥ 

Tänään sain ihanan viestin serkulta ja vaihdeltiin sydämiä puolin ja toisin. Näitä tällaisia: ♥

Nyt pääsen rakkaiden kanssa mökille, perhe on paras. Tai ainakin siihen asti kunnes kiristää hermoa ekan kerran. No, suunnitelmissa hyvät eväät, hyvä ruoka ja parempi mieli - herkut vaan tulille jos alkaa tunnelma tiivistyä. Ei vaan, on ne ihkuja. ♥ 

Just yhtä ihanaa viikonlopun jatkoa myös sulle! 

*Maailmoja Syleilevä Fiilis
   

Mässäilevät munkit ja kummalliset kubistit

Uuh, onpas mulla taas ollut kiva viikko. Siis vapaa-ajan puitteissa, suotta mennä siihen työviikkoon... Sen verran pitkä viikko näemmä, että maanantaista ei enää mitään muistikuvia (siis oikeesti, ei minkäänmoista muistijälkeä mitä oon tehnyt töiden jälkeen), mutta tiistai-ilta kului teatterissa, keskiviikko kummimussun ja kumppanien parissa, eilen parannettiin maailmaa Erittäin hyvän ystävän kanssa ja tänään hengailin kummipoitsun äipän kanssa vimosilla ristiäishankinnoilla. Parasta. 

Vähemmän parasta on, että kiskastuani irtotiskistä ostamani salaatin, mulla on ollut erittäinkin huono olo viime tunnit. Otin pienet (ei ihan niin suunnitellut) unetkin, mutta olo ei helpannut yhtään. Nyt yritän kehitellä kaikenlaista sijaistoimintaa etten miettis tota massua. No, mitä ikinä, niin kunhan on ohi sunnuntaiks, ritiäisissä jänskätettävää ihan tarpeeks muutenkin, tarvi mitään pötsiä ressata siihen lisäks... 

Keskiviikkona oli ihan huippua, kun oltiin yhden kamun ja jälkikasvunsa kanssa kummimussulla kylässä. Ko. kamulla on kaks aivan ihanaa tyttöstä ja olin ihan fiiliksissä, kun nuorempi ja ujompi heistä turvautui muhun ja sittemmin vapautuikin illan mittaan. Hää oli niin suloinen, kun kiehnäsi vieressä koko ajan ja esitti vaikeesti saatavaa, syliin sai maanitella öbaut puol tuntia, vaiks näki että mieli teki tulla. Sen palkitsevampaa olikin, kun hää loppuillasta rötväs sylkyssä varmaan tunnin ja sitten piti jo letittää tukkaa ja piirellä selkään, kutittaa kylkiä ja juoksuttaa sormia käsivarsia pitkin. Ehkä liikkiksintä oli, kun osan hengatessa olkkarissa, hää toistuvasti kuiskas "tuu mun kaa", kun ei yksin tohtinut liittyä seuraan. Meillä oli sellanen oma salaseura (päätin suosiolla säästää sen "seurassa ei saa kuiskia" -muistutuksen toiseen kertaan) ja liikuttiin tiiminä koko ilta. Ihana pieni. ♥ 

Kummimussukin oli taas niin vieraskorea ja esitteli parhaimpia puoliaan. Toivon tosiaan, että on yhtä hyvällä päällä sunnuntaina ettei kummitätsy oo ihan helisemässä. Hän seuraa jo niin kovasti kaikkea ympärillään ja interaktiivisuus on kova juttu, saattaa olla että se passiivinen köllöttely ristiäisrituaalien aikana ei oo ihan niin siisti homma... *gulps* No, täytyy siinä vaiheessa ulkoistaa hänet kummisedälleen, en oo kovin mustis siitä sylikummeudesta. :D

Mitäs sit muuta? Tällä viikolla oon virittäytynyt talviloman tunnelmiin, kun YP sai vihdoin postitettua Mondon Praha-oppaan, jota on ollut toimittamassa mulle viimeiset kolme kuukautta. Ensiselailulla aivan mahtava opus, joka virittelee tunnelmaan ja saa matkakuumeen nousemaan. Tästä on näköjään just tullut uusi painos, toi mulla oleva on vuodelta 2004 eli jokunen paikka on saattanut hitusen muuttua. Mut tärkeintä tossa onkin se tunnelma ja yleisinfo, jos ei joku pulju oo enää pystyssä, niin sitten mennään johonkin toiseen. Mut voiko Antti Helinin esipuhe enää paremmin nostaa odotuksia:

"Praha on niin keskellä Eurooppaa, sen sydämessä, kuin vain voi olla. Kaikki, mitä Keski-Euroopassa on koskaan ollut, löytyy Prahasta: murhatut marttyyrit, keskiyön kummitukset, mässäilevät munkit, paholaisen palvelijat, absinttihöyryiset taiteilijat, kummalliset kubistit, vainotut juutalaiset, sosialismin saarnamiehet ja kiihkeäsieluiset opiskelijat."
_ _ _

"Ketkä asuttaisivatkaan paremmin tätä ihmeellistä kaupunkia kuin tšekit, jotka rakastavat satuja. Tarinoiden lisäksi prahalaiset rakastavat mustaa huumoria ja olutta. Sen parempaa yhdistelmää voi kaupungille tuskin löytää."

Siihen perään vielä Ilkka Kariston Prahaan sijoittuva (tosi)tarina Kaksikymppiset niin oon ihan myyty ja nyhdän aamukampaani fanaattisesti. 

"Kello oli jo yli kaksi. Baarimikko tahtoi ajaa meidät kadulle. "Haluaisitko mennä katsomaan paikkaa nimeltä Nový Svět, Uusi Maailma?" Martina kysyi. Vain idiootti kieltäytyisi. Minua ei häirinnyt edes tieto aikaisesta aamuherätyksestä - olin seuraavana päivänä jatkamassa matkaani Venetsiaan. Martina osti baarimikolta vielä viinipullon mukaamme. Selitin, että moinen ei olisi Suomessa mahdollista. "Täällä palveltiin janoisia jo 1300-luvulla", baarimikko vastasi."

Oih.

Mondon oppaat on kyllä olleet ihan huippuja, Roomassa ja Barcelonassa ois jäänyt paljon kokematta ilman oppaan vinkkejä, harmittaa ettei Budapestiin tullut moista hankittua. Parhainta noissa kyllä on se tunnelman luonti ja maalailu, joka saa odottamaan reissua kahta kiihkeämmin. Nyt taidankin käpertyä Praha-oppaan viereen ja sukeltaa "maagisen kaupungin salaisuuksiin", ne mysteerit saa tulla uniin asti.

♥

Voiiiiiii.... Ollut ihan mahtavin ystäväviikko. Tai oikeestaan pari viikkoa. Tai kai aina on enempi vähempi ystäväviikko, mutta nää pari viikkoa on olleet jotenkin erityisen mahtavat. Parhautta. ♥

Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:

Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥ 

Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥ 

Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥ 

Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥ 

Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥ 

Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥ 

Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥ 

Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥ 

 

Mutaa ja muiskis

Vietin viime(kin) viikolla paljon aikaa yhden erityisen hyvän ystävän kanssa (jos Ystävistä parhain on YP, niin olkoon hän jatkossa EHY) ja sain taas nauraa melkoisen 24/7. Meillä on EHY:n kanssa jotenkin ihan erityistä läppää, jollaista en tavoita muiden ystävien kanssa. Hän jotenkin saa hauskimmat puoleni esiin (tai ainakin saa mut kuvittelemaan niin) ja ajoitus vaan toimii hänen kanssaan loistavasti. Niin loistavasti, että viime viikolla oon esim. hoippunut lähikaupan (juu, LKHM toki oli vuorossa) hyllyjen välissä naurusta hervottomana EHY:n naurattaessa puhelimitse sekä virnuillut itsekseni kanssa-asioijia hämmentäen julkisessa vessassa EHY:n heitettyä erityisen hyvän läpän (jäljempänä EHL) juuri ennen vessaan menoa.

Hymyilen nytkin kuin vähämielinen muistellessani kaikkia hänen kanssaan räkätettyjä EHL:iä, onneksi nyt virnuilen privaatisti kotisohvan uumenissa. Tää ystävyys on rakentunut jotenkin ihan huomaamatta, alku ei ollut järin ruusuinen ja pitkään oltiin vaan työkamuja, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tää ihminenhän on mulle ihan hiton tärkeä. Niin se vaan voi ensivaikutelma pettää - kerrankin positiivisesti! ♥

Olikohan mulla joku pointti tässä jaarittelussa..? Tuskin. No, ainakin se, että on kyllä ihan käsittämätöntä miten paljon energiaa ja hyvää mieltä voikaan ystävistä saada. Toivon vastavuoroisesti tarjoavani sitä nauruterapian merkeissä ko. ystävälle, jolla nyt on surua ja murhetta. Oon kyllä etuoikeutettu omatessani niin ihania ja ihanan erilaisia ystäviä, harmi vaan että osa heistä ei oo ihan alvariinsa saatavilla ts. asuvat kauempana, toki onneksi puhelimitse tavoitettavissa. Se hyvä puoli tosin siinäkin, että näkeminen on sitten entistäkin ihanampaa. Ooo, onpas nyt ihanaa. Mulla on varmaan joku tikkariyliannostus ja sen myötä maailmoja syleilevä sokerihumala. Thih. Tai joku vastareaktio maanantaiangstille. Maanantaiangstille, joka olisi yltynyt hallitsemattomiin mittoihin ilman EHY:n EHL:iä. Joo, noi lyhenteet raastaa muakin. Sorppa.

 
Tjoo, ei mulla muuta, kunhan viettelen etukäteistä ystävänpäivää ja koitan muistaa kertoa kaikille ihanille ystävilleni miten tärkeitä ovat. Myös sulle! ♥ Muista säkin!

PS Kuvitus muuten ihanasta löydöstä eli Candyshopin herkuista. Tohon Butter Londonin "Mutaan" on ihan parasta upottaa varpaat. Lööv. 


Aijuu... Laitaks fcookie mulle privameiliä jos oon tervetullut, en tiedä miten saan yhteyttä. :(