Luottohelyt ja -möttönen

Huomisen kun vielä rutistaa, niin sitten saa neljä päivää lököillä hyvällä omatunnolla. Siis siinä tapauksessa, että huomenna rutistaa kunnolla. Ollut kyllä melkonen viikko, mutta kai tästä ehkäkentiesmahdollisesti hengissä selvitään, sormet ristiin ja peukut pystyyn...

Eilen vietin laatuaikaa äipän ja iskän kanssa ja se oli ihanan terapeuttista ja rentouttavaa melkoisen intensiivisen työpäivän päätteeks. Oli niin auvoa vaan olla kotikotona ja nauttia Rainbown seitileikkeitä ja sympatiaa. Parasta. ♥ Illalla sain kyydin kotiin ja puhelin alkoi puolivälissä pirisemään takapenkillä. Arvasin, että se oli äippä ja mietin mitäköhän multa oli unohtunut... Tajusin heti kotona, että kas vaan sormukset, kello ja rannerengas jäi sinne, kun ennen ruoanlaittoa ulkoistin ne käsistä pöydänkulmalle. Käytän aina noita samoja (käsi)koruja ja oon melko ehdollistunut niihin eli olo on todella alaston ilman niitä. (Siis ihmisten ilmoilla, kotona otan heti kaikki korut pois korviksia ja kaulakorua myöden. Ja miks mä kerron tätä näin yksityiskohtaisesti? Tai ollenkaan?) Isukki tarjoutui tekemään uuden reissun, mutta kielsin ettei tuu ihan turhaa ajoa ja päätin sinnitellä. (Okei, koska mä nyt näköjään jaan to-del-la yksityiskohtaisesti mun pakkomielteeni tunnesiteeni näihin helyihin, niin kerrottakoon, että kerran tajusin opiskelupaikkakunnaltani Turkuun suunnatessani, että voi pee, korut jäi kotiin. Mietin jo hetken, että jäänkö suosiolla pois ja lähden Turkuun vasta seuraavana päivänä vai sinnittelenkö viikon ilman koruja. Sinnittelin sitten ja ostin sillä viikolla varmaan kolme sormusta ja muitakin halpiskoruja Henkasta tms. Seppälästä, mut mikään ei korvannut noita just oikeita. Ja tän mun blogin nimi siis oli...) No, päätin siis sinnitellä ja aloin tyhjentää kauppakasseja, kun isukki soitti vartin päästä ja pyysi tulemaan toisen vartin päästä alaovelle. Vähänks hää oli ihku, kun ihan vartavasten lähti tuomaan rinsessan helyjä. ♥ (Sillä, että hällä on kaks viikkoo vanha auto allansa ei varmaan ollut mitään tekemistä ton innokkuuden kanssa. ;D)

Tänään oli vakaa aikomus tehdä yhtä sun toista, mutta jotenkin vaan päädyin muhimaan tässä koneella ja kokkaamaan yhtä sun toista ja sen jälkeen ahmimaan yhtä sun toista, aika paljon sitä toista. Se toinen nimittäin oli kovasti kehuttu Aamiaismöttönen, joka osoittautui todella täyttäväksi. Ja todella hyväksi!

Oon tehnyt noita joskus aikaisemminkin, mutta sillon mulla ilmeisesti oli suhteissa jotain häikkää (ylläri) tai jtn, kun maistuivat vaan hämmentävästi munakkaalta ja jäivät ihan totaalisesti paperisiin muffinssivuokiin kiinni. Nyt iskin ne silikonivuokaan, josta irtosivat ihan loistavasti. Toki unohdin voidella ton vuoan, mutta ei se sitten onneks haitannut ollenkaan. Olin melko uskollinen tolle alkuperäiselle ohjeelle, mutta laitoin vain kolme munaa ja hiukan varioin täytteitä. Seuraavalla setillä tuli toooooosiiiiiii hyviä:

Möttöset mun makuun

3 munaa

loraus kermaa

juustoraastetta

ruokalusikallinen soijajauhoja

paprikaa

kesäkurpitsaa

salamia

mustapippuria

viherpippuria

roasted garlic & pepper (Santa Marian mylly)

Kaikki vaan sekaisin, vuokiin ja uuniin pariinsataan kunnes saa väriä. Saa olla aika tankeroa se "taikina" eli reilusti sitä juustoa. Suosittelen lämpimästi tota silikonivuokaa, siinä ammoisessa versiossa ne paperiset lörpähteli ja se setti tosiaan takertui niihin kuin tauti. Täytteitähän tossa voi varioida loputtomiin, seuraavaks vois kokeilla jotain feta-pesto-aurinkokuivattu tomaatti -henkistä hässäkkää. Kannattaa myös antaa vetäytyä rauhassa, lienee parhaimmillaan huomenna. Tosta satsista tuli yks vuoallinen (12 kpl) ja ovat varsin tuhtia kamaa - oon illan mittaan syönyt kolme ja nyt ihan ähkyssä.

Joo, hää ei oo kauheen valokuvauksellinen, mut sitäkin herkumpi. Mulla on kova luotto, että häästä tulee mun eväspelastus että voi vetää hätävälipalana muutakin kuin rahkaa tai pussipuuroa. Mun aamut on niin kaoottisia, etten oikein ehdi sen ihmeempiä väsäillä, joten olis erinomaisen ideaalia, jos ois moinen möttönen minkä napata ylityöevääks tai kahvitauon piristykseks jääkaapista tai pakkasesta. Aika luotto sen möttösen lisäksi meitsiin, tää nyt siis edellyttäis, että saisin tehtailluks näitä toistekin ja että en mähkis kaikkea jo kotona, vaan jotain säästyis evääkskin... Hmmm...