Sivut

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Mauttoman tuuhee

Huh. Rankkaa tää lomailu. Oli ihan mahtavin ilta Ystävistä parhaimman kanssa ja nyt odottelen, että sisko tulee rääppimään tiramisun jämät ja sit suunnataan mökille. Autuus.

- Eiks nää uudet kynnet oo kivan hillityt?

- On ne kyl aika pitkät.
- No joojoo, en oo jaksanut viilata, mut eiks oo ihan tyylikkäät.
- On ne kyl aika pitkät.
- No nyt ne on vähän päässy pitkiks, mut eiks oo kivan luonnolliset muuten?
- On ne kyl aika pitkät.



Ystävistä parhain siis saapui ilokseni eilen ja parannettiin taas maailmaa oikein huolella. Niin intensiivisesti, että piti vielä siirtyä lähiräkälään, kun loppu juomat kesken. :D Mulla vipatti menojalka siihen malliin, että hetken jo mietin suuntaanko ihan keskustaan asti, kun sieltä lähijuottolasta suureksi yllätykseksi bongatut kamut suuntas kapikselle, mut luojan kiitos joku pieni järjen hiven oli siinä vaiheessa vielä tallella. Olin suunnattoman helpottunut aamulla, olo ois ollut huomattavasti huterampi, jos ois vielä jatkanut iltaa jossain luolassa. 

Loistava pastaohje Stockan Premiere-kuvastosta.

Tehtiin (YP tykkää käyttää me-muotoa, vaikka tosi asiassa mulla oli vain raastamis- ja pilkkomisvastuu) ihan jumalaisen hyvää rapupastaa. Ohje oli Stockan Premiere-kuvastosta, tuolla Stockan sivuilla ei näköjään vielä pääse sitä uusinta selailemaan, mutta ehkä tosta kuvasta saa jotain tolkkua, jos klikkaa isommaks...? Ohje oli vallan simppeli, kastikkeeseen tuli sitruunan kuorta ja mehua (ohjeen mukaan kahden sitruunan kuoret ja mehu, mut ykskin ois varmaan piisannut) ja mascarponea. Kaveriks tuorepastaa, basilikaa ja jättikatkanpyrstöjä ja salaatti romainesta, avokadosta ja sitruunalla maustetusta avokadoöljystä. Toimi.


Jälkkäriks herkuteltiin tiramisulla, laitan ohjeen heti kun saan aikaseks sen naputella. Oli kyllä ihan huippukiva ilta, vaiks taisin taas päätyä loppuyöstä tirauttamaan kyyneleen tai kaks (muistaakseni oikeesti vetistelin ihan suht hillitysti, enkä tällä kertaa ottanut mitään litroittain suolavettä ja räkää -kohtausta) mun loputtoman Tku/Hki-ristiriidan tiimoilta. Vähänkään tunteellisemmassa tilassa liikutun nykyään aina siitä, että Turussa mua ei pidättele kuin perhe ja niin haluaisin Helsinkiin. Normaalisti pystyn aika hyvin olemaan ajattelematta tota, mutta aina Hkissä tai YP:tä treffatessa toi todellakin nostaa päätään ja saa mut hinkumaan sinne ihan hirveesti. En vaan millään haluais enää olla eri kaupungissa kuin perhe, me kun ei tästä kukaan enää nuorruta ja muutaman vuoden useamman sadan kilsan päässä asuneena nautin nyt siitä, että kylään pääsee tarvittaessa vaikka vartissa. 
 


Tuntuu vaan, että täällä Turussa etsiskelen sitä elämää vielä viidentoista vuoden päästä ja Helsinki siintää haaveissa paratiisina, jossa ura urkenee ja päivät on nykyistä mielekkäämpiä. No, ehkä mä kipuilen tässä vielä sen viistoista vuotta ja muutan sitten Hkiin ja totean, että pikkasen oli epärealistiset odotukset... :D

YP was here.
Ei, YP:lle ei tullut Toppiksen Tenojen tarve, vaan hää kippas valkkarinsa johonkin muualle kuin kitusiinsa. Itse olin osuttanut viinit ilmeisen hyvin kurkusta alas, kun en a) ollut tosta moksiskaan ja b) kuvan otettuani sitä mieltä, että se oli ihan tarkka. :D No, nou worries, ei siitä jäänyt mitään jälkeä.

Tjoo, kai mun täytyy valua suihkuun ja sitten vähän iskeä kamaa kassiin etten oo ihan vaiheessa kun sisko kurvaa paikalle. Pitää vielä kastella rehutkin, nyt täytyy heitä vaalia, kun YP erehtyi eilen kehasemaan pariakin kasvia. Oon huomannut (tästä on useamman vuoden empiirinen tutkimustyö takana), että aina kun joku kehuu jotain mun kasvia, niin hää päättää sanoa sopimuksen irti ja kuolee muutaman viikon sisään. Ihan sama homma, jos joku kehuu mua, niin kämmään välittömästi sen jälkeen. Esim. jos pelataan siskon kanssa sulkkista ja hää kehasee mun lyöntiä, niin seuraavat seittemäntoista menee tasan tarkkaan ohi, pallo puuhun (mökillä) tai multa lentää maila kädestä. YP kyllä yritti paikata sitä kehua toteemalla, että ko. rehu on suorastaan mauttoman tuuhee, mut pelkäänpä, että se oli sen kasvin menoa...

Jeps, mutta nyt eka kastelemaan itseä ja sit kasveja, ihanaa lauantain jatkoa!

Edit: Eihän tosta ohjeesta mitään selvää saa. XD

14 kommenttia:

  1. Joo nuo kasvit on kyllä perkeleitä! Ei niitä tartte ku kattoo ja ajatella, että ihme et tuokin on vielä hengissä, ni se on menoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Juu, kauheen epästabiileja tyyppejä. Sitten vasta kusessa ollaankin jos alkaa jotain nuppua pukkaamaan, se on yhtä kuin sen rehun kuolinlaulu.

      Poista
    2. Juu ei kaivata nuppuja tänne, aivan tuhoon tuomittua!

      Poista
  2. oinam! herrrrkulisen näköisiä ruokia! Mä taidankin tulla teille seuraavaks syömään! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sit hoitaa se YP:kin paikalle, mä hanskaan vaan sen pilkkomisen... ;D

      Poista
  3. Kantsii kanssa olla varovainen lannoitusjuttujen käytön suhteen (kasviravinteiden?). Onnistuin joukkomurhaamaan kaikki kasvit kun laitoin niille liian vahvaa liuosta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei mitään dopingia, mennään ihan luomuna! On mulla jotain kasvien poretabletteja, mut muistan antaa niitä öbaut kolmen kuukauden välein, niin eivät oo ainakaan vielä saaneet mitään yliannostusta.

      Poista
  4. Onpa paha toi Hki-Turku-dilemma. Ei tää Helsinki mikään paratiisi ole mutta ehkä sun pitää muuttaa tänne ja kokea se itse. Voithan sit vkonloppuisin mennä perheen kanssa mökille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on. :( Jotenkin vaan aina tykästyn Hkiin kerta kerralta enemmän ja kun tää (toi, oon mökillä) Turku ei ikinä oo ollut mulle mikään taivaspaikka, niin se kummasti edesauttaa sitä ihastumista. Työmahdollisuudet ei voi olla Turun olemattomia huonommat ja sosiaalista verkostoakin löytyisi.

      Siellä toisessa päässä vaakaa tosiaan painaa toi perhe, ja se onkin melkoinen punnus. Tiedän kyllä, että Tku-Hki etäisyys ei oo mikään huima ja muualla asuneena tiedän kokemuksesta, että sillon ne näkemiset on paljon laadukkaampia, ts. isukki ei vetäydy koneen/telkun ääreen tai äippä puutarhaan, mutta jotenkin vaan ahdistaa se ajatus olla taas toisella paikkakunnalla, kun noi vanhukset ei tosiaan tosta enää nuorru. Mut en toisaalta mäkään ja kai sitä sitten pitäis viime kädessä itteensä miettiä eikä vaan pillittää sitä parin skumpan jälkeen YP:lle. ;)

      Poista
  5. Ihanalta kuulosti tuo ilta rakkaan ystävän kanssa :) Hyvät ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimmat! Ja vau mitä herkkusafkaa, ei ole kunnon tiramisun voittanutta jälkkäriä! Viimeksi kun itse tein, muistin tuon alkon suhteen vähän pepulleen ja se torttu ui konussa :D Voin samaistua tuohon Tku-Hki-dilemmaan...Itseänikin kiehtoo helsinki, mutta samalla tavoin tunnen että on hyvä olla lähellä porukoita, kun he eivät tuosta enää nuorene ja kun on kanssa ollut pitkään ulkomailla, on joteskin vaan kiva että ne tärkeät ovat siinä käden etäisyydellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana ilta. :) Mulla on sellanen vähemmän perinteinen tiramisuohje, koitan naputella sen tänne jossain välissä. Alkon suhde on siinä helppo muistaa, kun on suunnilleen sellanen pikkupullollinen tai vähän alle - noi muistisäänöt on tarpeen, kun oon ihan ylihuono hahmottamaan mitään suhteita. XD

      Juu, aika kipuilua se on tällä hetkellä. Ei mun normielossa siis mitään järisyttävää valittamista oo, mutten haluais havahtua viidentoista vuoden päästä, että katos vaan, sohva vaan vaihtunut uuteen kun edellinen kulutettu loppuun, mutta muuten same old same old. Mut tärkeät tosiaan haluaisin pitää mahd. lähellä ja nopeasti tavoitettavissa. Huoh.

      Poista
  6. Mä oon aika rakastunut Turkuun, ollaan käyty siellä muutamat kerrat siskon kanssa keikoilla, TVO:lla öriöri-keikoilla. Mut elämä on lyhyt, kandee tehä unelmistaan totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on Turussa ehdottomasti puolensa, mutten jotenkaan oo ikinä kokenut tätä just omaksi kaupungikseni vaikka täällä oon kolmestakymmenestä vuodesta kakskytkuus asunut - tiedä sitten josko sellasta just omaa kaupunkia onkaan, oon niin perus valivali-ihminen, että taidan löytää naristavaa jokaisesta. :D

      Mut tosiaan, eniten pelkään, että havahdun jossain vaiheessa, että ai pee tässähän menikin parikyt vuotta sohvalla, jeppajee. Vähän sama, kun ton kämpän kanssa eli ihan jees vuokrakämppä toistaiseksi, mitään omaa viitti hankkia, jos vaikka muutan Hkiin ja jos sillä herra X:llä, joka mut sohvalta noutaa, kuitenkin on se kartano... Ens kuussa tulee viis vuotta siinä kämpässä. XD

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)