Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Satunnaisia tosia

Oi söpöä ja ihanaa, sain littleB:ltä kerrassaan suloisen tunnustuksen:

Ihan ilmaiseksi tää ei tohon sivupalkkiin kilahda eli tunnustus edellyttää seuraavia toimia:


The Rules
1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.
 
1. Täytyy sanoa, että tollanen "nimeä 378,5 bloggaajaa" hiukan syö tunnustuksen spesiaaliutta (oh, miten hyvää suomea taas haluankaan tänään tuottaa), joten karsin oma-alotteisesti määrän viiteen ja annan näille viidelle tunnustuksen täydestä sydämestä. ♥ Olkaatte niin hyvät: Jenni, Erkki, Tiina, Fcookie ja Pepper

2. Juu, heti, kun saan tän ilmoille.

3. Vieläkö näitä joku jaksaa lukea (/ vieläkö mä jaksan näitä keksiä), on tullut muutamaan otteeseen näitä listattua. No, katotaan mitä keksin tohon alle.

4. ISO kiitos pienelle B:lle. Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa hään blogia, hyvän mielen juttuja + ehkä suloisin blogipohja ikinä. :)

5. Ks. kohta 2.

 Jos sitten sitä randomia faktaa pöytään:

1. Oon tästä Twitterissä möyhkännytkin, mutta alleviivataan vielä täälläkin. Oon totaalisen koukussa tohon Tallinnan eläintarhan leopardipentueen elämää kuvaavaan webbikameraan ja oon jo valmiiksi rikki siitä hetkestä, kun toi kamera joskus lakkaa tallentamasta heitin vaiheita. Tällä hetkellä oon tosi stressissä siitä, että vajaa tunti sitten emo liiskas yhden pennuista ittensä ja seinän väliin eikä se pentu oo kauheesti aktivoitunut sittemmin. Se emo vaan kyylää välillä hölmistyneenä persustaan ja tuntuu miettivän, et "onkohan mulla siellä joku kasvain, kun jotain ylimääräistä tuntuu olevan"... No ei oo daiju, ku se on yks sun pennuista! Move your ass!

2. Mitä enemmän sairastan, sitä huonommin syön. Tällä viikolla en oo laittanut ruokaa ollenkaan vaan kurkusta on uponnut mm. nuudeleita, mikropuuroa, popcornia, jätskiä, valmissämpylöitä, mikrolasagne, mikrokeitto, valmissalaatti, kasvispyöryköitä, karjalanpiirakoita, turkkilaista, makkaraa, suklaata ja purkkiananasta. Feel for you suolisto.

3. Kipeenä oon myös totaalisen kykenemätön huushollaamaan vähimmässäkään määrin eli tällä viikolla oon mm. syönyt loppuviikosta yhtä sun toista lusikalla, kun puhtaat välineet loppuivat kesken ja käyttänyt todella hämmentäviä sukkia (viis minuuttia jalassa ja kantapää jalkapöydän päällä / rullalla kantapään alla), kun kaikki normit on olleet pyykissä. Ei ees mennä kämpän muuhun ylläpitoon toteaa nimimerkki 'Älä vaan anna huoltomiehelle aihetta tulla ilmoittamatta käymään.'

4. Pystyn ilmeisesti nukkumaan hämmentävän pitkiä aikoja täysin paikallani. Kerran heräsin kahdeksan tunnin unien jälkeen illalla luettu kirja edelleen kädessäni (ei ollut ees paikka hävinnyt) ja edellisyönä nukuin ilmeisen hievahtamatta, mikä oli ihan kiva juttu, kun nukahdin sänkyyn läppärin viereen (siis ihan kiva etten huitassut unissani konetta alas). Toisaalta tunnun paikoitellen harjoittavan ties mitä aurinkotervehdyksiä unissani, ainakin päätellen siitä, että tukka on välillä totaalisen pystyssä ja siitä ylös kootusta "yösykeröstä" on jäljellä kaks hiusta ristissä ponnarilenksussa. 

5. Saan aina välillä vitamiini- tms. tämätekeesinullehyvääjaonniinterveellistä-inspiraation ja hamstraan yhtä sun toista purkitettua hyvinvoinninedellytystä. Puolen vuoden päästä hävitän vähin äänin ne vanhentuneet D-vitamiinit, vehnänorasjauheet, aloe vera -juomat ja jättihelokkikapselit ja aloitan projektin sitten taas hetken päästä uudelleen. Mä en vaan muista syödä niitä. (Okei, se vehnänorasmikälie vaan oli ällöä.)

6. Haaveilen ihkaomasta kodista ja vietän erinäisiä tunteja viikossa Oikotiellä ja Jokakodissa, mutten saa mentyä pankkiin tsekkaamaan onko edellytyksiä asua ikiomasti veneen alla vai oisko ihan mahiksia johonkin järkevään luukkuun. Toisaalta en oo ihan vissi sijaitseeko se mun unelmakoti Turussa vai Helsingissä, mikä ehkä hiukan myös hankaloittaa tätä hommaa...

7. Mitäs vielä? Kerrottakoon vaikka, että myöhästyn välillä töistä sen takia, kun joudun himmailemaan eteisessä ja odottamaan että mun naapuri palaa roskisreissultaan. Naapuri on ihan vaan pikkasen raskas enkä ihan joka aamu jaksa sen kanssa rapussa praatata. Onneks hällä on kivasti sama rytmi kuin allekirjoittaneella ja turhan monena aamuna kuulen kun vedän kenkiä eteisessä jalkaan, että jaaha, taas lähdettiin viemään roskista. Rouvasta ei meinaa millään päästä eroon eli koska myöhästyisin bussista joka tapauksessa, valitsen useimmiten sen vaihtoehdon, että venaan hikipäässä takki päällä eteisessä, kuin että kohtaan hänet puolivälissä pihaa ja kuuntelen ummet ja lammet v*ttumaisesta (rouvan oma termi) miesystävästä ja tyttären työtilanteesta. Evil me.

Tjoo, tässäpä näitä. Kiitos vielä tunnustuksesta, pistäkääs muut sen saaneet paremmaksi! :)

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ei sentään, kyllä se sieltä persiin alta sit kömpi. Mut se emo oli kyllä jotenkin ihan kuutamolla tai sit se homma vaan näytti tiiviimmältä kameran välityksellä.

      Poista
  2. Oi kiitos tunnustuksesta! Ihania noi paljastukset :D

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos kovasti tunnustuksesta!! :) Tämä oli nopea kurkkaus, palaan lukemaan ja poimimaan tämän itselleni vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
  4. Nyt vasta ehdin tänne kiittelemään ja kumartelemaan, eli kiitos ystäväiseni ihanasta tunnustuksesta :) Se löytää taas jossain vaiheessa tiensä mun blogiin. Hah, nauratti niin noi sun oman elämän faktat...lukiessa täällä melkein ääneen komppasin, niin samoja ovat sairausajan ruokavaliosta yllättäviin terveysintohyväolo-kampanjoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä vaan! :) Kiva kuulla, etten oo ainoo, joka turhan usein kuvittelee terveyskamppiksen kestävän enemmän kuin kaks päivää... ;D

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)