Realitya ja jotain ihan muuta

Tää on ollut todellinen leffaviikonloppu, oon möllöttänyt kaikkiaan kuus (6) hömpänpömppää aivot narikassa ja sopivissa väleissä itkua tihrustaen. Parasta ja just nyt tuli niin tarpeeseen. Viikko oli perinteistäkin stressaavampi ja nelipäiväisenäkin onnistui uuvuttamaan totaalisesti. Tiistaina otin jonkun ihmekipeilyn, oli parina aamuna ollut vähän kurkku kipeä ja tiistain sitten niiskuttelin töissä (sellasta ihanaa pientä niiskutusta, joka ei vielä anna aihetta varsinaiseen niistämiseen, mutta voi kollegoiden iloksi kolmenkymmenen sekunnin välein vähän niiskasta) ja illalla olikin sitten täys jöö päällä. Mulla oli kuumetta joku 37,3 ja mulla toi siis tosiaan on jo ihan kuumetta eikä mitään pientä lämmönnousua. Olin ihan hiton sippi ja viluissani ja ihmettelin, että miten selviän loppuviikosta kun en kertakaikkiaan voi olla poissa (joo, oon yks niitä kiireisiä, tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä). No, menin aikasin nukkumaan särkkärin ja Duactin kera ja aamulla olo ei ollutkaan hullumpi. Ihan poikki oon koko viikon ollut, mutta ei siitä ainakaan vielä (kop, kop) sen kummempaa kehkeytynyt. 

No, long story short (nii vissiin, en oo pähkinänkuoreen puristamisen mestari kuten ehkä ootte huomanneet), perjantaina olin aika onnellinen siitä, että lauantaille ei ollut mitään suunnitelmia, joten tyhjensin lähiÄrrän hömpästä ja linnottauduin sohvalle. Ihan parasta, möllöttelin perjantaina pari leffaa ja lauantaina kaiken torkuttelun lomassa kolmannen, kävin illalla palauttamassa ja lainasin toisen samanmoisen hömppälastin. Toimii.

Kukaan ei kysynyt, mut kerron silti (okei, Fcookie kysyi ja kerroin jo, mut kerron nyt uusiks) mitä tuli syynättyä ja millaisia olivat:

Joo, ei tää ihan mikään Kieslowskin Kolmeen väriin verrattavissa oleva satsi oo... Mut just sitä ei Ärrällä ollut, joten piti ottaa vähän kevyempää... ;D Ei vaan, kaipasin kunnon aivot narikkaan huttua ja sain just sitä, ihan loistavia rankasta viikosta / krapulasta / flunssasta / tms. peestä palautumiseen.

Jos edetään pohjalta huipulle, niin toi I don't know how she does it oli just niin huono kuin kuvittelinkin. Jos siinä Sinkkuelämää-leffassa (ykkönen, kakkosta en ees oo jaksanut katsoa) tuli suurimmat myötähäpeän hetket siinä, kun Charlotte paskoi housuunsa ja se koira nylpytti kaikkea mahdollista, niin tän leffan lowest point oli se, kun täitartunnan saanut SJP hinkkaa bisnesneuvottelussa päätään tuolin selkämykseen ja lähettää vahingossa jonkun suihinottoviestin asiakkaalleen. Haahaa, että osas olla hauskaa. Not. Leffan ainoa anti on charmantisti ikääntynyt Greg Kinnear, jossa ehkä tossa iässä alkaa olla aavistus sitä jotain. Ainakin ne lasit päässä. (SJP taas on ikääntynyt vähemmän mairittelevasti, luuta ja nahkaa koko nainen ja kokonaisvaltaisen beige + ne maaaailman raastavimmat Carrie-maneerit, yöks.) Yksi tähti *. (Ja toi tulee Gregille.)

Ton Change-Up:in valkkasin siihen "silmät pysyy melkein auki, ei niin nuukaa jos vähän lupsuu" -hetkeen, johon ei mitään liian tasokasta kannata tuhlata. Palveli siinä ihan tosi jees, ei mitään erikoista, mut kyllähän sitä Ryania ihan ilokseen kattelee. Liian kiiltokuvapoju mun makuun, mutta oli sillä pari hyvää hetkeä. En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään tollasista roolit vaihtuu -jutuista, kai niistä on niin helppo repiä kiusallisia tilanteita ja väärinkäsityksiä tai sitten palvelee jotain mun kaipuuta vaihtaa roolia. ;D Kaksi tähteä **. (Pitkälti siks, että jos toi edellinen leffa sai yhden, niin oli tää ainakin tuplasti parempi.)

Friends with benefits oli just sellanen kuin kuvittelinkin eli hyvää perushuttua vaikken liiemmälti kemiaa pääparin välillä havainnutkaan. Oli sitä kuitenkin enemmän kuin tismalleen vastaavassa leffassa Ashtonin ja Natalien välillä, heillä sitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Muutenkin parempi kuin toi identtinen kaksosensa, Mila Kunis oli rooliinsa oikein passeli ja miksei se Justinkin vaikka totaalisen seksitön mun mielestä onkin. Kaks ja puol tähteä **½. (Puolikas maailman sympaattisimmalle Justinin iskälle.)

Sitten tuleekin tiukka matsi, tää One Day tulee kolmanneks pitkälti siksi, että katsoin sen aiemmin ja muistan sen tokaks tulevan tätä paremmin. Tykkään Anne Hathawaysta kovasti ja hää oli tässäkin hyvä. Jim Sturgess myös, mutta eipä heidän välillään juuri säkenöinyt eli alun "olemme vain platonisia ystäviä" -tilanne oli muita viritelmiä uskottavampi. Kiva idea kuitenkin, yhdessä kohtaa paruin silmät päästäni, Rafe Spallilla jäätävin tukka ja mitä hurmaavin hymy + iki-ihana Ken Stott = kolme tähteä ja plussa ***+.

Kakkoseksi kiilasi Country Strong, joka olikin todellinen yllättäjä. Vuokrasin sen vähän pitkin hampain, kun se Ärrän anti ei tosiaan oo loputtoman monipuolinen, mutta toi olikin oikeinkin katsottava. Tykkään Gwynethistä toisinaan (Sliding Doors on ihana ja hää siinä myös) ja tässä hää oli oikeinkin inhimillinen ja raastava kaikessa inhimillisyydessään. Molemmat miekkoset, Tim McGraw ja Garret Hedlund oli mulle ihan harmaata aluetta, mut olivat tossa ihan hitsin hyviä. Eikä se Gossip Girlin pahis (? en seuraa ko. sarjaa) Leighton Meesterkään huono ollut. En oo mikään country-fani (kokemukset ko. genrestä melkoisen nolla), mutta tossa oli kyllä ne musakohtaukset tehty hyvin. Oikein jees ja taas sai pikkasen itkeä tihrustaa. Kolme ja puol tähteä ***½ ja papukaijamerkki mustalle hepalle.

Ykkönen siis oli Love and other drugs, mikä sinällään ei yllättänyt, koska oon nähnyt ton ennenkin. (Mulle siis ei oo mikään ongelma katsoa leffoja / lukea kirjoja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.) Sillon ekalla kerralla yllätyin tosi paljon, kun kuvittelin ton olevan ihan totaalihömppä, mutta oli siinä vähän vakavampaakin virettä = taas sai porata ja ihan kunnolla. Anne Hathaway vaan on mun suosikki ja Gyllenhaal yllätti positiivisesti. Laatuhömppää pienellä twistillä, suosittelen! Neljä ja puol tähteä ****½.

Ja kun eka oli levittänyt persustaan vuorokauden verran sohvalla oli hyvä suunnata Fontanan brunssille maksimoimaan maksimointi. No, korkkasin mä sentään tänään pyöräkaudenkin eli huomenna persus on paitsi entistä leveempi, niin myös kipee...

Hömpänpömpän ohella oon tiiviisti seurannut aivan ihaninta tositv:tä, kiitos vielä Tiinalle linkkivinkistä. :)

HUOM: Tähtiasteikko hömppäkategoriassa, ei mennä missään ihan Oscar-asteikolla. ;)