Life sucks

Terkut mökiltä. Täällä ollaan vaikka tiukille otti. Ensin arvoin pari viikkoa (oikeesti, mun elämä on just näin vaikeeta) vietänkö vappua mökillä vanhusten kanssa (sisko töissä) vai kamujen kanssa Turussa. Oivia vaihtoehtoja kumpikin, mutta mökki veti lopulta voiton, kun oon vieläkin melkoisen heikossa hapessa ton flunssan jäljiltä. Vanhukset itse asiassa suuntas tänne jo eilen ja pääsin perässä vasta tänään, kun en eilen kyennyt mitään kahta metriä sänkyä kauempana suoritettavaa aktiviteettia työstämään. No, tänään sitten saavuin mökille LEPÄÄMÄÄN ja siinä vaiheessa kun bussin perävalot oli jo turvallisesti mun ulottumattomissa huomas isukki huomaavaisesti kertoa, että aijuu, mökkinaapurit sitten tulossa meille aattona. Ja heille sitten brunssille seuraavana aamuna. Aha.

Mun kaatuva maailma täältä.

Kuten kaikki kypsät, tasapainoiset ja alati aurinkoiset kolmikymppiset, vedin tietysti hirveet pultit. On se nyt perkele, että jos en jaksa viettää vappua omien kavereiden kanssa, niin totta maar oon ihan haltioissani, että pääsen viettämään sitä vanhempieni kavereiden kanssa. Not. Kirsikkana tän kuorrutetun ihanuuden päällä on vielä se huushollaus eli ruokavastaavana se toki on myös mun homma taikoa yhtä sun toista vappupöytään. Jos en muutenkaan oo mikään kokki kolmonen, niin erityisen paljon saatan vihata kokkailua täällä mökkioloissa ja etenkin useammalle hengelle.

Ilmoitin melkoisen jäätävään sävyyn, että seuraava bussi Turkuun lähtee 14:50, että sopii nakata mut takaisin sinne pysäkille. Tällä välin kiskottiin lähibaarin lounas kerrassaan viileissä tunnelmissa kitusiin, lähettelin siskolle "Vihaan mun elämää" -viestejä ja keskityin tylyttämään porukoita oikeen urakalla. (Okei, äiti oli, jälleen kerran viaton sijaiskärsijä, hää ei ollut naapureita kutsunut, mutta sattui nyt vaan istumaan väärällä puolella pöytää.) No, sitten käytiin ottamassa kiva disfunctional family -kohtaus lähimarketin parkkipaikalla ja isukki häipyi hampaitaan kiristellen nurkan taakse soittamaan naapureille ja perumaan vappukutsua mihin mä sain kirskuttua hampaiden välistä etten halua rajoittaa heitin vappua ja saattaa heitä vaikeaan tilanteeseen, mutten myöskään piruvie oo huushollaamassa koko vappua, kun nimenomaan vetäydyin mökille lepäämään. No, isukki ei saanut naapureita kiinni ja meikäläinen marssi markettiin täyttämään kärryt myös naapureiden mahdollista liittymistä silmällä pitäen. Ihan hyvää työtä ilmeisesti tein, koska kauppalasku oli suunnilleen kolminkertainen normaaliin viikonloppuapehdintaan verrattuna. Ihan kauheesti mulla ei oo käryä siitä mitä kaikkea kärryyni mätin, oli vähän vaikee nähdä siltä punaiselta raivon sumulta.

Meitsin henkisen iän ruumiillistuma täältä.

No, siitä sitten suunnattiin mökille jäätävän hiljaisuuden vallitessa enkä tästä oo juur puheliaammaks herennyt vieläkään. Naapurin mies piipahti pihalla isukin ollessa parkkeeraamassa ja hänen suunnatessaan kohti autotallia soitin isukille, että tekee kutsun suhteen miten parhaaksi näkee, mutta tietää sitten mikä ei mun mieleen ole. Tän jälkeen otin pienet rakentavat itkut ja sitten vedin puol levyä Fazerin uutta mansikkasuklaata (ei järin hyvää, mutta kyllä mä sen lopun puolikkaan vielä tähän kiukkuun vedän). En nyt sitten tiedä mikä on lopputulema eli millaisella kokoonpanolla vappua huomenna juhlitaan. Pirun raastava tilanne, kun en todellakaan haluaisi porukoiden vappua rajoittaa saati saattaa heitä hankalaan tilanteeseen, mutten millään jaksaisi mitään kestintää flunssasta vielä toipuvana + ennemmin sitten olisin viettänyt vappua omien kamujen kanssa, jos pelkkä perhepiirissä juhlistus ei ole vaihtoehto. Naapurit on oikeinkin mukavia, mut tälleen puolkuntoisena en tosiaan jaksanut lähteä vapunviettoon to-del-la hyvien kamujenkaan kanssa, joten ei oikeen hotsita tollanen vähän vähemmän tuttukaan seura. Eniten harmittaa se, ettei isukki voinut infota tosta ajoissa, vaikka varmasti tiesi mun suhtautumisen. Prkl.

No, ehkä käyn nyt marttyyrina hakemassa tippaleivän kahvipöydästä ja pidän mykkäkoulua vielä tovin. Loputtomiin, jos on vieraita tulossa huomenna ja vielä hetken jos kutsu on peruttu. Joo, oon ihana.

Indeed.

PS Jotta mun maljani olis ylitsevuotavainen, niin vi-haaaaaan tätä uutta Bloggeria + unohdin nenäkannun kotiin. Hrngh.