Aamukampani hajasijoitetut piikit

Tää vaihtunut kuu selkeesti tekee mulle ihan ihmeitä, kun mulla on näköjään jatkuvasti asiaa. Tai no, tiedä sitten miten paljon asiaa, mut tulipahan tarve taas tarttua näppikseen. Ollut kyllä kovasti kiva viikonloppu vaiks en mitään sen ihmeempää tehnytkään. Ollut jotenkin ihana löllötellä ja surffailla täällä ja vähän ulkoilla ja pikkasen lukea ja syödä paljon ja hiukan pyykätä ja juoruta melkoisesti puhelimessa. Lööv. ♥ 

Kerrankin en oo ihan ranteet auki vaiks onkin sunnuntai, kummasti lämmittää noi kaks tulevaa nelipäivästä viikkoa. Saan vielä Ystävistä parhaimman ilokseni perjantaina ja lauantaina suunnataan kolmeksi päiväksi mökille, niin ei voi kyllä valittaa. :) Päätin tänä vuonna hiukan palastella talvilomani ja luvassa on noita vajaita viikkoja enemmänkin. Yhden päivän pidän vappuaattona ja toisen helatorstaita seuraavana perjantaina, niin siinä tulee kivasti pari pidempää viikonloppua (ja lyhyempää työviikkoa!!!), loput kolme päivää pidän toukokuussa, kun suunnataan pieneen reissuun YP:n kanssa. Caaaan't wait! Sit onkin jo kesä ja voi alkaa odottelemaan sitä kesälomaansa. :)

Tällä hetkellä ei ees ahdista se, että yks meidän tiimistä (meitä on neljä) on seuraavat kaks viikkoo lomalla ja hään hommat sitten meillä muilla ihmeteltävänä. Nimenomaan ihmeteltävänä, sillä hällä tuppaa olemaan hiukan jännempiä ratkaisuja ja osa hommista on usein hiukan jäänyt ajatuksen tasolle. No, onneks näin lomien yhteydessä väki on pääsääntöisesti vallan lupsakalla päällä eli toivottavasti kunnialla selvitään vaiks muutaman kevätjuhlaliikkeen joutuiskin suorittamaan. Ja muutenkin ihan luksusta, että yhden hommat jakaantuu kolmelle, oon turhan usein ollut siinä tilanteessa, että kolmen hommat jakaantuu yhdelle, kun pari on lomalla ja yks ex tempore kipeenä tms...

Oon jostain löytänyt viime viikkoina sisäisen kahvisiepponi uudelleen. Mulla jäi enin kahvinjuonti silloin ammoin tupakan (siinä vaan on niin match made in heaven - kahvi & tupakka) myötä, enkä oo yleensä juonut kahvia kuin seurassa. Kahvilassa yleensä otan laten, ja työsumppia oon vältellyt jo pitkään. Paitsi viimeaikoina. En tiedä mistä se mun kahvinlipitys töissä alkoi, mutta nyt hörpin monta (kylläkin vajaata) mukillista päivässä ja tänään koettiin se ihme, että ihan itsekseni ja ihan vaan itselleni keittelin kahvia näin kotioloissa. Perin poikkeuksellista. En edelleenkään oo mitenkään loputtoman tohkeissani kahvin mausta, mut joku mukillisen mentävä kolo ilmeisesti on nykyrutiineissa, kun sitä täytyy hörppiä. Täytyy kyllä harkita keittimen päivitystä uuteen jos tästä oikein tapa tulee, toi mun opiskelijakämppään aikoinaan hankittu Gigantin halvin malli ei taida oikeen katu-uskottavaa litkua keitellä.

Nii. Mähän sitten olin suihkussa ovikellon soidessa eli ilmeisesti sillon olis joku ollut tulossa virpomaan... Päivällä olin parisen tuntia veke eikä sen jälkeen oo ollut pikkuisia noitia tyrkyllä. Onneks olin tosiaan varannut noita suklaamunia... Onneks nyt ei oo ollenkaan huono olo... Tää on niin tätä, jos varaan virpomispalkkaa niin täällä ei käy ketään / missaan virpojat, mutta jos päätän että en hanki mitään, kun viime vuonnakin ne tuli mähkittyä itse, niin eikös sitä vaahtosammuttimen kokoista väkeä oo oven takana jonoksi asti. Ei voi voittaa.

Vähemmän keväinen pääsiäisfiilis kylläkin tällä hetkellä, ainakin Turkuun tuli takatalvi ja moista ollut vissiin vallalla muuallakin. Onneks just laitettiin isukin kanssa mun pyörä kuntoon, että pääsen korkkaamaan pyöräkauden illalla. Don't think so:

Sulasulasula! Tahtoo kipeyttää persiinsä niin ettei taas hetkeen haaveile pyöräilystä!