Sivut

lauantai 8. lokakuuta 2011

Hän ei halunnut hankoa

Mööh... Musta on näköjään tullut viikonloppubloggari. :( Monena iltana on ollut tarkoitus naputella, mutta jotenkin oon vaan laonnut sohvalle ja se on sitten ollut siinä. No, myönnettäköön, että kaikkina iltoina oon kotiutunut vasta joskus kasin, ysin jälkeen ja siinä vaiheessa prioriteetti on vaan ollut saada apetta ja lepoa, siinä järjestyksessä. Mut harmittaa kuiteski, kun olis ollut ihan kiva olla tännekin suuntaan sosiaalinen. No, jos nyt viikonloppuna viikonkin edestä? :)


En oo ees räpsinyt mitään kuvia viikon varrelta kevennykseks, joten pistetään toi possu nyt uusiks rauhoittelemaan sponsoreita... Ei siellä nyt sentään blogilakkoon tarvi ruveta, vaiks en ookaan ehtinyt Tenaan verhoutua. :D

Muutenkaan ei oo juur verhouduttu tällä viikolla. En siis oo mitenkään pahennusta herättävästi vilautellut liikenteessä, mut en vaan oo jaksanut sitäkään vähää keskittyä asuun vaan päättänyt vaan, että huivin ja aluspaidan (ja toki myös alusvaatteiden) vaihtaminen riittää... Tänään oli pakko hiukan panostaa yhteen tilaisuuteen, mutta kuitenkin metodilla "ei, en usko silitysrautaan", sillä huomasin vasta paitaa päälle vetäessä sen näyttävän lähinnä jonkun puristimen läpi tulleelta. Siinä vaiheessa ei todellakaan ollut aikaa silitellä, elättelin vaan toiveita ettei se mustassa paidassa niin näy... Eipä.

Mulla nää koomaviikot vaan näköjään jatkuu, mitenköhän muhun saatais vähän virtaa? Töissä on taas (okei, aina, mutta nyt erityisen) tunkusta ja siellä vois kevyesti istua seitsemän päivää viikossa ilman, että hommat loppuis kesken. Pari iltaa onkin mennyt turhan pitkäks, vaikka oon luvannut että ylitöitä en enää entiseen malliin tee. Ei se työ tekemällä lopu. No, edelleenkään ei pitäisi valittaa, sen verran taas on tällekin viikolle mahtunut noita lomautus-, irtisanomis, velkasaneeraus- ja konkurssiuutisia. Eniten mua vaan jälleen syö se, että hommia ei pysty tekemään niin hyvin kun haluais ja jatkuvissa priorisointiyrityksissä menee itsekin sekaisin.

Mut se ei valittamalla parane (vain vaihtamalla), joten sepä siitä. Muuten mulla ei juur ookaan naputeltavaa, viikko on ollut varsin työpainotteinen ja jos ei siitä sovi ruikuttaa, niin vähän niukasti on sitten sanottavaa. Nyt mulla on vastuullinen (ja turhan haasteellinen) tehtävä vahtia tulta tässä samalla, hää on jo muutaman kerran nyykähtänyt uhkaavasti. Ekalla kerralla riitti, kun sisko vilautti sille hankoa metrin päässä, niin hää heti leimahti iloisempaan liekkiin, mutta pari kertaa sisko on saanut sorkkia oikeen urakalla, että on saatu jotain tanssia aikaiseksi. Ilmeisesti hää ei kuitenkaan oo järin innostunut hangosta. Tuli siis, ei sisko. Tai en mä nyt tiedä miten tohkeissaan se siskokaan on hangosta. Hangossa hää kyllä viihtyi toissakesänä. Mä myös, käytiin syömässä jossain kivassa paikassa, joka muistaakseni oli tää. Jos nyt ollaan samassa ravintelissa, niin oli jees perusmättöä, auki näköjään seuraavaks kesällä 2012, suosittelen! Mun takkametodi on savustaa koko kämppä ja saada lopputulokseks öbaut viis puoliks palanutta karahkaa + tosi monta tuhkakasaa poltetusta paperista ja pahvista. Jännää kyllä en oo ollut viime vuosina tulivastuussa ja ammoinkin se on tainnut olla mun huki vaan, kun oon ollut ainoo sisällä. Go figure.



No joo, ei se ajatus taida tästä sitten lähteä, nörttinurkka kiittää ja kuittaa, kauniita unia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)