Ohi syyskuun...

Lokakuuta!!! Ihan himmeetä, että syyskuu meni jo! No, onneks vimpan päivän kunniaks sää oli suorastaan kesäinen, tässä teillekin terkkuja illansuussa suoritetulta syyslyllerrykseltä:

Tää viikko on mennyt pitkälti akkuja ladatessa (ziisös, että hain tota sanaa, mulla oli koko ajan vaan mielessä 'ladellessa', mut jotenkin se ei kuulostanut ollenkaan oikeelta... ilmeisen pitkä viikko takana), melko tahattomasti tosin eli tarkoitus on ollut tännekin surffailla, mutta yhtäkkii oonkin herännyt sängystä (!!! edistystä = ei sohvalta) neljän maissa ja todennut, että jaa, eiks se ollut jotain seiskan maissa kun tänne käperryin lehden kanssa, taju vissiin lähtenyt melko välittömästi. Eilen (= to) sentään sain hiukan harrastettua (tästä lisää myöhemmin) ja siitä virtaa saaneena sain jopa suoritettua pienen happihyppelyn illan päätteeksi. Bongasin tien laidasta kerrassaan sympaattisen sienen, mutta siinä vaiheessa oli jo melko pimeetä eli en ollenkaan nähnyt mihin puhelimella zuumailin, salaman välähtäessä vaan näin, että sieni on oikeessa laidassa, vasemmassa laidassa, alareunassa, yläreunassa... No, tossa se on suunnilleen keskellä, ei takerruta siihen, että itse otos on melkoisen epätarkka. :)

M'ooon niiiiin söpö.

Viikko siis meni pitkälti koomassa ja sinällään nopsasti, kun ilta hujahti tajuttomuudessa ja neljän maissa vaan heräs sammuttelemaan valoja ja kaivelemaan melko muuraantuneita piilareita simmuista. Tokihan siis onnistuin nukkumaan jokaisena aamuna pommiin eli todellakin jatkoin silloin neljältä unia, tullut mieleenkään, että niiden parhaimmillaan yhdeksän tunnin unien jälkeen vaikka nousis ajoissa ja menis kerrankin varsin varhain töihin. Eip. Mitä suotta, kun on paljon rentouttavampaa nukkua vielä pari tuntia, ja torkuttaa tunti päälle ja sitten syöksyä tukka pystyssä kauheessa ressissä töihin. Mut onneks tänään oli niin ihana ilma, ettei ees tehnyt mieli tirsoilla, vaan suuntasin mulle epätyypillisen reippaasti pihalle. Sää oli kerrassaan hurmaava ja syksyisessä miljöössä kelpasi löntystää. Joku muukin (sininen mies) siellä oli lönkötellyt, vaikka itse reissulla ei tullut kuin pari pyöräilijää vastaan ja oli ihan hämmentävän hiljaista hienon illan huomioiden.

Paavo Nurmi was here?

Harmittaa, kun mun piti testailla Toppiksen pakuriakin, mut enhän mä sitä sillon aamuyöstä viittinyt alkaa keittelee. Mut ens viikolla LUPAAN pistää kattilan tulelle ja pakurit perässä! Katotaan sitten millaset supervoimat siitä saan, tai jos ees inan virkeyttä ettei menis kaikki illat nukkuessa.

Ooks joskus ihmetellyt mitä niissä tienvierustan metallitötsissä on? Ton sisällä oli tommosta. Kellään käryä mitä? (Huom: satuin vain paikalle, en käynyt siihen ite käsiks.)

Nyt oonkin jo mökillä, villikset jalassa, makkaraa mahassa ja takkatulen ääressä. Vähän se sänky taas jo houkuttelee, mut nyt kyllä jumantsui käyn syynäämässä mitä kaikille kuuluu, mähän oon jo ihan kehällä. :(

Älykkäämpi olis ehkä osannut yhdistää syyn ja seurauksen eikä olis yllättynyt ihan niin totaalisesti hurjaa vauhtia hiipivästä hämärästä ihailtuaan ensin auringonlaskun hienoja sävyjä. No, mä en ja tulikin hitonmoinen hoppu, että ehti valoisalla himaan, ei meinaan ollut heijastimet mukana, kun piti vaan tehdä pieni pyrähdys, mut innostuinkin nauttimaan happea ihan reilusti.

Mut hei sen on syksy nyt ja lokakuu, koitetaan ottaa siitä kaikki irti eikä muhjata siellä sängyn tai sohvan nurkassa niinku määäää tein koko tän viikon. Just katselin tänään lenkillä kaipaavasti metsään ja mietin mihin hävisi se tyyppi, joka paineli laulaen menemään pitkin mökkimetsiä sulkkismailan (= kitara) kera. Ei siitä oo kuin joku 20 vee ja risat, mut johonkin on noina vuosina hävinnyt se luonnonlapsi ja tilalle tullut urbaani sohvaperuna. Mä en ees uskalla mennä metsään yksin, jos siellä ei oo jotain potentiaalisia raiskaajia/ryöstäjiä niin sitten jotain hiton hirviä tai ainakin niitä hirvikärpäsiä. Onks olemassa mitään uusavuttomien aikuisten partioo tai jotain?