Mutkalla

Ette tiedäkään minkä parissa oon viettänyt tänään hyvän tovin... Päätin viettää oikein ihanaa laiskottelupäivää, nukuin pitkään ja lueskelin kirjaa (en enää pysy laskuissa kuinka mones osa Unni Lindellin Cato Isaksen -sarjassa) sängyssä. Siinä välissä vähän kokkailin ja juorusin puhelimessa, mutta sen jälkeen keskityin olennaiseen eli... tididii... katsomaan tutoriaaleja juutuubista. :D 

It's a girl curl!

Tavoitteena siis astetta kikkurampi kutri ja aseena suoristusrauta. (Joo, ei oo maailman loogisin yhdistelmä. :)) Oon maailman huonoin kaikkien hiusvempeleiden kanssa eli mun käsi/silmä/peili/kuuma rauta -koordinaatio ei oo nollassa vaan lähinnä miinuksella. Mut OMG, FTW ja EOU (EnOisUskonut): mulla on kikkurat! Just sellasta loivaa, rentoa lainetta mitä hainkin, sellanen harkitun (jeah right) huoleton lopputulos. Symmetrisiä en ois noista saanut vaiks oisin mitä tehnyt, mutta kaikin puolin parempi näin, kun ei näytä niin väsätyltä, enempi semmosta bed head -luokkaa.

Laskeva aurinko näköjään päätti, että mulla on juuresta harmaa, puolivälistä punanen tukka ja blondit latvat, mut käsittääkseni siis ei. :D

Pikkasen Niin maan perketisti pitää kyllä reenata, ihan toi ei vielä synny työaamuna. Tai toki, jos tähtään lounaalle. Vielä täytyy testata kestävyys, yleensä mulla ei pysy minkään sortin kikkarat kuin sekunnin, ainakaan jos ees harkitsen ulkoilmassa liikkumista (ei ees mitään varsinaista ulkoilua, vaan ihan riittää että pistää pään ovesta ulos). Taidankin tästä siis siirtyä pienelle lenkille, niin tulee testittyä toi säänkesto. 

Edelleen to-del-la jännät sävyt, hyppäs noi auringonlaskun värit näköjään suoraan meitsin moppiin.

Mut oli siis pakko tulla hehkuttamaan tännekin, kun suoriuduin moisesta suuremmitta vammoitta (ihan pikkasen vaan palo etusormi) ja kerrankin sain aikaseks suunnilleen sitä mitä pitikin. Aiemmissa yritelmissä ko. raudan kanssa on vaan mennyt hermot, sormet ja se vähänenkin kiilto tukasta.

Jeps, nyt siis ylös ulos ja lenkille, pitäkääs peukkuja, että kotiin palatessa on ees joku laine jäljellä.

Edit 01.04. 10:55 Niii, mullahan tosiaan oli sen eilisen lenkin jälkeen suunnilleen yks suortuva inan mutkalla ja muissa kikkurat kaukainen muisto vain. :( Mut en luovuta vielä! Nyt hassaan omaisuuden kaikkiin kiharatöhniin, -tahnoihin ja -suihkeisiin - vinkkejä otetaan vastaan! 

Angry pötsi vol 2

Tää on kyllä ihan paras hetki illasta, kun kuuntelee mahansa solinaa ja pohtii joskohan sitä viettää yön sängyssä ja seuraavan päivän töissä vai yön wc:n puolella ja seuraavan päivän kotikonttorilla. Tuli ihan puskista tää vatsaissue, eikä oo mitään totaalisen kokonaisvaltaista laatua, mut olo vois olla parempikin. Ilmeisesti jotain moista nyt liikkeellä, kun siskollakin massu ollut vähemmän normi ja apteekissa olivat tuumanneet, että on yleistä. Mulla koko homma alkoi iloisesti, kun olin yhdessä kahvilassa muutama tunti sitten. Yhtäkkiä vaan tuli tosi huono olo ja tarve päästä raittiiseen ilmaan enkä oikein tiennyt mitä maha oli aikeissa tehdä, mutta siitä pulputuksesta päätellen hää oli aktiivisella päällä. Nou hätä, en aiheuttanut mitään pahennusta julkisella paikalla tms., mutta joku issue pötsillä (onks tää nyt se angry pötsi?) tuntuu olevan, olo edelleen kumma. Vetäsin salaatin just ennen kuin toi oireilu alkoi, mutta ilmaantui kyllä niin samantien etten oikeen usko, että se vika siinä salaatissa piili. Kai.

Was it you?

No, oli mikä oli, mut toivottavasti on ohi aamuksi. Ois taas yhtä sun toista töissä ja ihan kaikkee ei pysty etänä sumplimaan. Pitäis myös päästä kirjastoon, kun yritin kuumeisesti lukea yhtä kirjaa, jossa oli vimppa palautuspäivä tänään, mut toi vatsasystis sitten hiukan sekoitti kuvioita. Nyt kirja on luettu ja pitäis käydä lainaamassa jatkoa, kun oli ihan sairaan hyvä. 

Eilisilta.

Jos hetkeks asiasta appelsiiniin mandariiniin. Ziisös, että voin vihata sellaisia mandariineja, joissa on ihan simotiukka kuori ja tota valkosta karstaa. Just zuumailin maanantaina kaupassa, et ai hitsi kun on hyvännäköisiä mandskuja ja erehdyin kahmimaan niitä pussillisen. Eilen meinas lähtee järki ja peukalon kynsi, kun yritin nyhtää kahta esille kuorestaan samalla, kun praattasin puhelimessa YP:n kanssa. Siinä oli koko tiskipöytä siinä mehussa, kynnenalus täynnä hedelmälihaa ja koko peukku sen myötä kipee ja lopputuloksena valkonen pallukka, jonka sai kuoria vielä kertaalleen, että sai suurimmat nöhdät veke. Sit ne toki oli vielä niin happamia, että meinas tulla hiki syödessä. Argh!

Tää ilta.

Mut juu, takaisin siihen kirjaan: Otin siis pienen lukukirin ja lukaisin Val McDermidin Piinapenkin. Kirjasarjaan perustuvaa sarjaa Murha mielessä on esitetty ykkösellä ja just alkoi kuudes kausi pari viikkoa sitten. Mulla on toi telkun kattelu jäänyt niin olemattomiin, että näitä en oo viimeisimpiä en oo seurannut, mutta ainakin aiemmin sarja oli toooosi hyvä (sillon siinä oli myös loistava Hermione Norris, sääli että hää jäi siitä veks, mutta toimii varmaan ilmankin), kannattaa siis tsekata, YLE 1 sunnuntaisin öbaut kympiltä. Ja kirja siis oli hyvä, suosittelen! Ei ehkä ihan herkimmille, oli melko yksityiskohtaisesti esitelty ne murhaajan kidutusmetodit...

Nojoo, ehkä koitan nyt vetäytyä tonne makkarin puolelle toivoen ettei tuu mitään äkillisempää asiaa wc:n puolelle... Pysykääs muut terveinä, toivottavasti tää munkin mikälie on ohimenevää laatua!

Whatta...

En tiedä mitä pahaa oon tehnyt, kun mua näin koetellaan... Bongasin tovi sitten tokan (!!!!) hämyrin mun sängystä. Siis kaks. Vuorokauden sisään. Mun sängyssä. MUN.

Todellista söpömpi hämppi täältä.

En tiedä mikä maihinnousu niillä on meneillään näin kevään kunniaks ja mikä pakko se on alottaa meitsin sängystä, mutta voin kertoo että ei kauheen kiva... Inhoon Pelkään hämyjä ihan sikana ja ihan vimpaks haluaisin löytää niitä sängystäni. (Okei, Nollis veti pohjat, en myöskään haluais juoda haudutettua hämppiä.) Sen eilisen hämpin kohdalla pystyin vaan karjumaan vähemmän naisellisesti ja sen selätykseen piti hakea äippä pihalta. (Juu, näin kaikki kypsät kolmekymppiset toimii.) Tänään äippä oli just mennyt ruokatorkuille eli oli pakko toimii itse. Olin ihan sankari ja eka huitasin sen hämpin sängyltä lattialle siskon protskupatukalla ja sit kiisin keittiöön hakemaan (reilusti) paperia ja kävin hämpin kimppuun. Hää vaeltaa nyt vehreämmillä nurmilla roskiksessa ja mulla on aika päällikkö-olo. Ei kuitenkaan tarvi lähetellä enempää niitä hämyjä mun reitille, ton adrenaliinihyöky piisas hetkeks.

Tää paljon kivamman näköinen kaveri on täältä.

Nyt lenkille, pois tieltä risut ja männynkävyt + etenkin ne hämpit!

Yks ihanainen

Awwww... Sain jo aikaa sitten ihanan tunnustuksen Pepperiltä ja Hiilarihirmulta. En valitettavasti saanut tähän heti reagoitua, mikä ei ollenkaan tarkoita etteikö tunnustus olisi lämmittänyt mieltä. Niin se teki ja tekee edelleen, kiitokset kumpaisellekin! ♥ 

Vähänks söpö! Tunnustuksen saajan tulee kertoa seitsemän faktaa itsestään ja sillä mun tähän kestikin reagoida, kun oon niitä melko hiljattain listaillut jossain muussa yhteydessä. Mut katsotaans josko vielä keksisin kertoa jotain, mitä ette musta jo tiedä.

1. Yllättävänä faktana ei taatusti tuu mun univammaisuus eli mun rytmi on aivan arsesta ja nukun aivan turhan usein sohvalla ja kaiken kaikkiaan aivan liian vähän. Mut tiesittekö, että oon nukkunut mm. koulussa, palaverissa, puhelimessa, ruuhkabussissa, suolahuonehoidossa, leffassa, ravintolassa (päivällä, selvinpäin) sekä pari kertaa kynsihuollossa.

2. Näen tosi usein unia taloista, joita ei oo olemassakaan. Niissä unissa oon usein talonvahtina jossain kämpässä, josta puolen vuoden vahtimisen jälkeen löydänkin yllättäen viis uutta huonetta tai huomaan, että ai tää olikin paritalo, jossa on yhteiskeittiö, terve vaan naapurit siinä aamupalalla, mäpäs käyn hakemassa itselleni aamutakin. Tai ees yöpaidan. Välillä unissa muistan, että ai hitto, mullahan on vielä se kämppä opiskelupaikkakunnalla, pitäisköhän siitä näin viiden vuoden toisella paikkakunnalla asumisen jälkeen luopua... Monet niistä ventovieraista kämpistä on unissa ihan tuttuja ja muistan niiden sisustukset / puutarhat / tms. aiemmista unista. Nytkin saan silmiini pari unikämppää, joiden terassinoven, keittiökalusteet, parvekkeen ja kylppärin pyyhkeet muistan ihan selvästi. Näen noita kämppäunia tosi usein ja tää alkoi joskus lukioaikana, sillon ajattelin, että se liittyy johonkin oman kämpän hinkuun. Oliks ketään unikoodaria linjoilla?

3. Jos vielä pysytään unissa, niin tosi usein mun unissa myös esiintyy tyyppejä, jotka on olemassa vain mun unissa. Niissä unissa kuitenkin tiedän ko. tyypistä vaikka ja mitä ja kuten ne kämpätkin saatan muistaa tyypin jostain aiemmista unista. Ketä nää tyypit on? Miten niistä muotoutuu uniin niin yksityiskohtaisia persoonia?

4. Okei, mulla on tää nukkumisteema näköjään... Varmaan joskus kuorsaankin nukkuessani, mutta useimmiten pidän kuulemma sellasta naksutusääntä. Äipän mukaan mummukin naksutti unissaan ja Ystävistä parhaimman mukaan se kuulostaa siltä kuin joku lintu nokkasis siemenen jostain. Kauheen kiva, viehättävä ja kanssanukkujien varmasti arvostama piirre. XD

5. Nukun aina joskus kädet puuduksiin niin etten meinaa saada kännykän hälytystä stopattua, kun en saa otettua puhelinta niihin tunnottomiin händyihin. Kerran heräsin vielä kotona asuessani poikkeuksellisesti selältäni (nukun yleensä kyljelläni, selälläni näen painajaisia) ja tunsin, että mulla oli otsalla jotain. Kuvittelin siinä pöpperössä, että isukki on laittanut mun otsalle hernepussin* (sellasen, joita ala-asteen liksatunneilla heiteltiin) ja ärtyneenä heilautin päätä, että se pussi tippuis veke. Meinasin saada slaagin, kun mun käsi hervahti totaalisen tunnottomana sängyn laidan yli. En tiedä miten pitkään olin nukkunut käsi otsalla, mut ilmeisesti tarpeeks pitkään, sillä se oli ihan puutunut ja hetken tosiaan kuvittelin, että mun käsi on halvaantunut. *Ihan looginen päätelmä, meidän isällä tosiaan on tapana tolleen keppostella... Not, himmeitä juttuja sitä unenpöpperössä keksii. :D

6. Nukun aina miljoonan tyynyn kanssa, mun pahin painajainen on pieni, litteä tyyny. Hotelleissa usein viikkaan päiväpeitteen lakanan alle ja tyynyn siihen päälle, jotta saan kasvatettua korkeutta. 

7. Jos joku on vielä hereillä, niin voin kertoa että huolimatta kyvystäni nukkua ongelmitta julkisella paikalla, en kovin mieluusti nuku muualla kuin omassa sängyssäni. Hotellit vielä menevät, mutta jonkun kamun luona yöpyessäni nukun pääsääntöisesti todella huonosti ja heräilen jatkuvasti. Oma peti kullan kallis.

Tää tunnustus pitäis tuutata viiteentoista blogiin, mut veikkaanpa, että se on ehtinyt useimmat kiertää sillä välin, kun sitä itselläni haudoin. Oon siis itsekäs ja pidän tän ihan vaan itelläni, kjäh kjäh.

Öitä!

Gimme, gimme

Miten sitä virtaa riittää perjantaina koko tähän astisen viikon edestä? Eilen olin kuin joku aivahalvauksen saanut, mutta tänään oon puuhastellut yhtä ja toista ja mieli on vallan pirteä. Eilen iski tosiaan joku totaalinen koomastus, joka alkoi jo töissä iltapäivän puolella. Mun on pitänyt jo viikon verran käydä hakemassa lisää kookosöljyä Ruohonjuuresta ja yks ilta jo pääsinkin sinne asti nykimään ovea kymmenen minuuttia sulkemisen jälkeen. Eilen sinne sitten piti tosiaankin suunnata, mutta iski niin kertakaikkinen väsymys, etten kyennyt kuin soittamaan porukoilta noudon (♥). He niin tarjoutuivat käyttämään mua esim. Myllyssä sen öljyn perässä (äippä inhoaa ostoskeskuksia, joten erityisen liikkistä), mutta olin niin tööt etten jaksanut kuin kiukutella hetken autossa ja sitten pikaisten sorien ja halien jälkeen painella sohvalle toipumaan. Olin sopinut Ystävistä parhaimman kanssa, että rimpauttelen jahka pääsen kotiin, mut tulin sitten ottaneeks lukua sohvalla pari tuntia ennen kuin sain tartuttua luuriin. Kuorsaisin samoilla torkuilla varmaan vieläkin, mutta sisko soitteli ja sen myötä pyörin ihan pihalla pitkin kämppää puhelimen perässä. Olin niin sekaisin, että menin kirjaimellisesti seiniä pitkin, oikee puoli takaraivosta oli ihan puutunut (melko mielenkiintoinen tunne) ja kun puhelimen vihdoin löysin, en kyennyt muodostamaan mitään järkevää lausetta vaan jätin suosiolla vastaamatta ja hoipuin takaisin sohvalle toipumaan.

Sain sitten vihdoin soitettua YP:lle, mut olin ihan pihalla koko ajan ja esim. eka kysyin mitä suunnitelmia viikonlopuksi, mihin hää kertoi että on perjantaina menossa syömään parin työkamun kanssa. Kysyin mihin ja vastauksen saatuani kysyin josko hällä on perjantaina jotain erikoista, että jos soitellaan illalla... XD Tän jälkeenhän mä sitten päätin piristyä ja päädyin taas haahuilemaan netissä ihan liian pitkään - vain nukahtaakseni uudelleen sohvalle... Tää on niin tätä. Vaan ei tänään, sillä nyt piisaa virtaa! Oon jopa saanut hiukan järjesteltyä (niin minimaalisesti ettei sitä voi kutsua varsinaiseksi siivoukseksi), tehnyt uuden ovikoristeen (se lumiukko alkoi olla vähän menneen talven lumia), kuunnellut kaikkia ikivanhoja biisejä ja hoilannut antaumuksella mukana (täytyy jakaa teillekin, siis ne biisit, ei mun hoilausta, se on varattu vaan naapureiden iloksi), lukenut yhden kirjan loppuun, pessyt pyykkiä, harkinnut tiskaamista ja luopunut ajatuksesta samantien, viikannut miljoona puhdasta paitaa yms. kaappiin, lajitellut lehtiä, maksanut laskuja ja syönyt kinuskimunkin.

Huomenna pitäis suunnata mökille ja sitä ennen vois koittaa oikeesti siivota, niin ois vähän kivampi palata. Pyöräkin pitäis fiksata kevätkuntoon (joku ystävällinen sielu oli vienyt mun etupyörästä venttiilin), jotta voin kerran vetästä pepun kipeeks ja toipua siitä seuraavat puoltoista kuukautta. Passikin pitäis uusia eli täytyy käydä taas ottamassa maailman epäonnistuneimmat passikuvat itsetunnon kohotukseks. Tää viimeisin kuva oli itseasiassa poikkeuksellisen onnistunut (=virkailijat ei naureskelleet suoraan päin naamaa kentällä), mutta se sitä edellinen oli jotain aivan jäätävää. Olin joku ykstoist vee ja näytän siinä kuvassa lähinnä siltä, että vedän ranteet auki heti sen kuvanoton jälkeen jollen sitä ennen vaivu koomaan kaikessa apaattisuudessani. Sitä on virkailijat repeilleet kentillä ja kerran hotellissa viikon varrella tutuksi tullut respan virkailija kutsui kollegatkin hirnumaan sille meitsin punottaessa hirveessä krapulassa vieressä. Et jos tällä kertaa ees pikkasen onnistuneempi otos. Jooko, pliis...

Joskohan vaikka sit saisin haettua sitä kookosrasvaakin ja arskojakin pitäisi katella. Mulla on yhdet ihan lempparit ja pelkään koko ajan millon ne hajoo / häviää / tms. Ajattelin ostaa toiset varalle, jos se suojelis niitä ykkösarskoja vähän, tyyliin jos on sateenvarjo mukana niin ei tasan ala satamaan - jos ostaa toiset arskat, niin ekat ei hajoo, eik jeh? Vähän jo syynäilinkin muutamia malleja Stockalla ja yksien kanssa kävin kassalla asti. Niissä arskoissa on ilmoitettu vaan hintakategoria, joka sitten täytyy syynätä sen arskatelineen kyljestä. No, mähän olin tyytyväisenä katsonut linssissä olevasta tarrasta, että ryhmä 2 eli 15 €. Lasit ei olleet hullummat ja koska ne ei olleet ton tyyriimmät, niin ajattelin napata ne varaprilleiksi. No, kun pääsin kassalle niin myyjä ilmoitti summaksi 40 euroo ja risat ja olin ihan monttu auki. Tai siis yritin olla olematta monttu auki ja mietin, että mitä hittoa tässä kävi ja mitä mä teen. Mikä siinä onkin muka niin noloa tarkistaa hintaa, oli oikeesti aika vähällä etten vaan ottanut niitä sillä hinnalla ja koittanut sitten bussissa vakuutella itelleni koko kotimatkan, että ovat ihan tosi kivat ja varmasti sen neljänkympin arvoiset. No, rohkenin sitten kuitenkin kysäistä hintaa ja kävi ilmi, että se linssissä ollut kategoria kaks merkkaskin jotain UV-suojaa ja siinä lapussa ollut kirjain olikin hinnan koodi... Kerrankin olin järkevä ja jätin lasit kassalle, koska eivät kuitenkaan olleet ihan unelmaiset. Kyllähän lasit maksaa ja niistä täydellisistä oon valmis maksamaankin, mutta noi oli vaan melkeen eikä just ja neljäkymppiä sellasista marketti- (vaiks Stocka onkin) laseista on turhan paljon jos eivät oo just passelit. Metsästys siis jatkuu, tarttisin sellaset kivan beiget, jotka rimmais mun uuteen kevättakkiin (, jonka korkkasin tänään ja oli ihan ihku). Harmi vaan, että monessa rusehtavassa lasissa on jotain kullertavaa metallia ja se kulta/kullertava ei oo ollenkaan mun juttu eli hiukan haasteellisempi etsiskely kyseessä.

Mjoh, eipä kai tässä tähän hätään muuta. Nyt taidan vetäytyä sänkyyn (!!! ei sohvalle!) Me naisten kera, hyviä unia sulle ja mulle ja RIP Whitney.

Kauheen kiva fläshbäkki tuli tosta Britneystä... Jos en ihan väärin visioi, niin oon vissiin tanssahdellut tän parissa varsin nostalgisissa fiiliksissä pari vuotta sitten kamujen häissä. Siinä vaiheessa olin jo nauttinut baarin antimista melko hartaasti ja tossa 'Gimme gimme' -kohdassa taisin nytkähdellä silleen liukuen eteenpäin ja heittää jakun rytmikkäästi (juu) pois siinä joutessani... Joo, se on kyllä näyttänyt hyvältä. Ou lord.

Upeeta

Vallan kivaa on, kun:

- Edellisestä kuntosalikäynnistä on niin paljon aikaa, että toteat ovella ettei avainkorttisi enää toimi. Soittaessasi ja ihmetellessäsi asiaa seuraavana päivänä respan pirteä tyttö toteaa, että "Ai kato, tää oli mennyt voimasta jo hetki sitten, aktivoin sen uudestaan." Krhm.

- Soitat kiinalaiselle tavarantoimittajalle, mutta päädyt keskustelemaan kiinankielisen nauhoitteen kanssa - ainakin oletat sen olevan nauhoite, kun sinnikkäät "Hello..." -huhuilut eivät tuota tulosta.

- Kaupassa kassantäti on jotenkin kommunikaatiollisesti rajoitteinen eikä sano loppusummaa ääneen, ts. pakkailet kaikessa rauhassa ja havahdut jäätävään hiljaisuuteen ja jonon vihamieliseen tuijotukseen, kun et ole huomannut heti tunkea korttia masiinaan.

- Annat periksi spagettihimolle jahkailtuasi ensin useamman tovin jaksatko tiskata kattilaa ja siivilää sitä varten vai pitäisikö apehtia jotain, joka ei edellytä välitöntä tiskausta. Tiskaat kattilan ja siivilän ja odotat vuoden (= 12 min), että spagu on valmista ja sitten tajuat keittäneesi sitä ihan liian vähän.

- Saat vihdoin kiinalaisen tavarantoimittajan sähköpostitse kiinni, muttet tule ihan hirveästi viisaammaksi vastauksesta: "The Nina is you office co-works. The she work with me for paper bag. I am not sure should one thing." I hear you sister...

 

-  Olet matkalla naistenhuoneeseen liiallisen kahvinjuonnin kannustamana, kun joudut ohimennen tempaistuksi palaveriin, jossa istut seuraavan puoli tuntia rakko ratkeamaisillaan. 

Että semmosta. Jos nyt sitten sinne salille, kun on se avainkin aktivoitu...

 

Angry pötsi

Heh, tää on pakko jakaa: