Miten sitä virtaa riittää perjantaina koko tähän astisen viikon edestä? Eilen olin kuin joku aivahalvauksen saanut, mutta tänään oon puuhastellut yhtä ja toista ja mieli on vallan pirteä. Eilen iski tosiaan joku totaalinen koomastus, joka alkoi jo töissä iltapäivän puolella. Mun on pitänyt jo viikon verran käydä hakemassa lisää kookosöljyä Ruohonjuuresta ja yks ilta jo pääsinkin sinne asti nykimään ovea kymmenen minuuttia sulkemisen jälkeen. Eilen sinne sitten piti tosiaankin suunnata, mutta iski niin kertakaikkinen väsymys, etten kyennyt kuin soittamaan porukoilta noudon (♥). He niin tarjoutuivat käyttämään mua esim. Myllyssä sen öljyn perässä (äippä inhoaa ostoskeskuksia, joten erityisen liikkistä), mutta olin niin tööt etten jaksanut kuin kiukutella hetken autossa ja sitten pikaisten sorien ja halien jälkeen painella sohvalle toipumaan. Olin sopinut Ystävistä parhaimman kanssa, että rimpauttelen jahka pääsen kotiin, mut tulin sitten ottaneeks lukua sohvalla pari tuntia ennen kuin sain tartuttua luuriin. Kuorsaisin samoilla torkuilla varmaan vieläkin, mutta sisko soitteli ja sen myötä pyörin ihan pihalla pitkin kämppää puhelimen perässä. Olin niin sekaisin, että menin kirjaimellisesti seiniä pitkin, oikee puoli takaraivosta oli ihan puutunut (melko mielenkiintoinen tunne) ja kun puhelimen vihdoin löysin, en kyennyt muodostamaan mitään järkevää lausetta vaan jätin suosiolla vastaamatta ja hoipuin takaisin sohvalle toipumaan.
Sain sitten vihdoin soitettua YP:lle, mut olin ihan pihalla koko ajan ja esim. eka kysyin mitä suunnitelmia viikonlopuksi, mihin hää kertoi että on perjantaina menossa syömään parin työkamun kanssa. Kysyin mihin ja vastauksen saatuani kysyin josko hällä on perjantaina jotain erikoista, että jos soitellaan illalla... XD Tän jälkeenhän mä sitten päätin piristyä ja päädyin taas haahuilemaan netissä ihan liian pitkään - vain nukahtaakseni uudelleen sohvalle... Tää on niin tätä. Vaan ei tänään, sillä nyt piisaa virtaa! Oon jopa saanut hiukan järjesteltyä (niin minimaalisesti ettei sitä voi kutsua varsinaiseksi siivoukseksi), tehnyt uuden ovikoristeen (se lumiukko alkoi olla vähän menneen talven lumia), kuunnellut kaikkia ikivanhoja biisejä ja hoilannut antaumuksella mukana (täytyy jakaa teillekin, siis ne biisit, ei mun hoilausta, se on varattu vaan naapureiden iloksi), lukenut yhden kirjan loppuun, pessyt pyykkiä, harkinnut tiskaamista ja luopunut ajatuksesta samantien, viikannut miljoona puhdasta paitaa yms. kaappiin, lajitellut lehtiä, maksanut laskuja ja syönyt kinuskimunkin.
Huomenna pitäis suunnata mökille ja sitä ennen vois koittaa oikeesti siivota, niin ois vähän kivampi palata. Pyöräkin pitäis fiksata kevätkuntoon (joku ystävällinen sielu oli vienyt mun etupyörästä venttiilin), jotta voin kerran vetästä pepun kipeeks ja toipua siitä seuraavat puoltoista kuukautta. Passikin pitäis uusia eli täytyy käydä taas ottamassa maailman epäonnistuneimmat passikuvat itsetunnon kohotukseks. Tää viimeisin kuva oli itseasiassa poikkeuksellisen onnistunut (=virkailijat ei naureskelleet suoraan päin naamaa kentällä), mutta se sitä edellinen oli jotain aivan jäätävää. Olin joku ykstoist vee ja näytän siinä kuvassa lähinnä siltä, että vedän ranteet auki heti sen kuvanoton jälkeen jollen sitä ennen vaivu koomaan kaikessa apaattisuudessani. Sitä on virkailijat repeilleet kentillä ja kerran hotellissa viikon varrella tutuksi tullut respan virkailija kutsui kollegatkin hirnumaan sille meitsin punottaessa hirveessä krapulassa vieressä. Et jos tällä kertaa ees pikkasen onnistuneempi otos. Jooko, pliis...
Joskohan vaikka sit saisin haettua sitä kookosrasvaakin ja arskojakin pitäisi katella. Mulla on yhdet ihan lempparit ja pelkään koko ajan millon ne hajoo / häviää / tms. Ajattelin ostaa toiset varalle, jos se suojelis niitä ykkösarskoja vähän, tyyliin jos on sateenvarjo mukana niin ei tasan ala satamaan - jos ostaa toiset arskat, niin ekat ei hajoo, eik jeh? Vähän jo syynäilinkin muutamia malleja Stockalla ja yksien kanssa kävin kassalla asti. Niissä arskoissa on ilmoitettu vaan hintakategoria, joka sitten täytyy syynätä sen arskatelineen kyljestä. No, mähän olin tyytyväisenä katsonut linssissä olevasta tarrasta, että ryhmä 2 eli 15 €. Lasit ei olleet hullummat ja koska ne ei olleet ton tyyriimmät, niin ajattelin napata ne varaprilleiksi. No, kun pääsin kassalle niin myyjä ilmoitti summaksi 40 euroo ja risat ja olin ihan monttu auki. Tai siis yritin olla olematta monttu auki ja mietin, että mitä hittoa tässä kävi ja mitä mä teen. Mikä siinä onkin muka niin noloa tarkistaa hintaa, oli oikeesti aika vähällä etten vaan ottanut niitä sillä hinnalla ja koittanut sitten bussissa vakuutella itelleni koko kotimatkan, että ovat ihan tosi kivat ja varmasti sen neljänkympin arvoiset. No, rohkenin sitten kuitenkin kysäistä hintaa ja kävi ilmi, että se linssissä ollut kategoria kaks merkkaskin jotain UV-suojaa ja siinä lapussa ollut kirjain olikin hinnan koodi... Kerrankin olin järkevä ja jätin lasit kassalle, koska eivät kuitenkaan olleet ihan unelmaiset. Kyllähän lasit maksaa ja niistä täydellisistä oon valmis maksamaankin, mutta noi oli vaan melkeen eikä just ja neljäkymppiä sellasista marketti- (vaiks Stocka onkin) laseista on turhan paljon jos eivät oo just passelit. Metsästys siis jatkuu, tarttisin sellaset kivan beiget, jotka rimmais mun uuteen kevättakkiin (, jonka korkkasin tänään ja oli ihan ihku). Harmi vaan, että monessa rusehtavassa lasissa on jotain kullertavaa metallia ja se kulta/kullertava ei oo ollenkaan mun juttu eli hiukan haasteellisempi etsiskely kyseessä.
Mjoh, eipä kai tässä tähän hätään muuta. Nyt taidan vetäytyä sänkyyn (!!! ei sohvalle!) Me naisten kera, hyviä unia sulle ja mulle ja RIP Whitney.
Kauheen kiva fläshbäkki tuli tosta Britneystä... Jos en ihan väärin visioi, niin oon vissiin tanssahdellut tän parissa varsin nostalgisissa fiiliksissä pari vuotta sitten kamujen häissä. Siinä vaiheessa olin jo nauttinut baarin antimista melko hartaasti ja tossa 'Gimme gimme' -kohdassa taisin nytkähdellä silleen liukuen eteenpäin ja heittää jakun rytmikkäästi (juu) pois siinä joutessani... Joo, se on kyllä näyttänyt hyvältä. Ou lord.
Ou mai gaad. Britni on mutkin joskus villinnyt karaokessa (ei kuitenkaan julkisessa vaan ihan kaverin luona)..:D
VastaaPoistaJoo, sen on täytynyt olla aika OMG, FTW ja LOL... :D Luojan kiitos oon säästänyt sen laulelun vaan naapureiden iloks ja noi rytmilliset ilmaisutkin vois pitää ihan kotiseinien sisällä... ;D
VastaaPoista