Mässäilevät munkit ja kummalliset kubistit

Uuh, onpas mulla taas ollut kiva viikko. Siis vapaa-ajan puitteissa, suotta mennä siihen työviikkoon... Sen verran pitkä viikko näemmä, että maanantaista ei enää mitään muistikuvia (siis oikeesti, ei minkäänmoista muistijälkeä mitä oon tehnyt töiden jälkeen), mutta tiistai-ilta kului teatterissa, keskiviikko kummimussun ja kumppanien parissa, eilen parannettiin maailmaa Erittäin hyvän ystävän kanssa ja tänään hengailin kummipoitsun äipän kanssa vimosilla ristiäishankinnoilla. Parasta. 

Vähemmän parasta on, että kiskastuani irtotiskistä ostamani salaatin, mulla on ollut erittäinkin huono olo viime tunnit. Otin pienet (ei ihan niin suunnitellut) unetkin, mutta olo ei helpannut yhtään. Nyt yritän kehitellä kaikenlaista sijaistoimintaa etten miettis tota massua. No, mitä ikinä, niin kunhan on ohi sunnuntaiks, ritiäisissä jänskätettävää ihan tarpeeks muutenkin, tarvi mitään pötsiä ressata siihen lisäks... 

Keskiviikkona oli ihan huippua, kun oltiin yhden kamun ja jälkikasvunsa kanssa kummimussulla kylässä. Ko. kamulla on kaks aivan ihanaa tyttöstä ja olin ihan fiiliksissä, kun nuorempi ja ujompi heistä turvautui muhun ja sittemmin vapautuikin illan mittaan. Hää oli niin suloinen, kun kiehnäsi vieressä koko ajan ja esitti vaikeesti saatavaa, syliin sai maanitella öbaut puol tuntia, vaiks näki että mieli teki tulla. Sen palkitsevampaa olikin, kun hää loppuillasta rötväs sylkyssä varmaan tunnin ja sitten piti jo letittää tukkaa ja piirellä selkään, kutittaa kylkiä ja juoksuttaa sormia käsivarsia pitkin. Ehkä liikkiksintä oli, kun osan hengatessa olkkarissa, hää toistuvasti kuiskas "tuu mun kaa", kun ei yksin tohtinut liittyä seuraan. Meillä oli sellanen oma salaseura (päätin suosiolla säästää sen "seurassa ei saa kuiskia" -muistutuksen toiseen kertaan) ja liikuttiin tiiminä koko ilta. Ihana pieni. ♥ 

Kummimussukin oli taas niin vieraskorea ja esitteli parhaimpia puoliaan. Toivon tosiaan, että on yhtä hyvällä päällä sunnuntaina ettei kummitätsy oo ihan helisemässä. Hän seuraa jo niin kovasti kaikkea ympärillään ja interaktiivisuus on kova juttu, saattaa olla että se passiivinen köllöttely ristiäisrituaalien aikana ei oo ihan niin siisti homma... *gulps* No, täytyy siinä vaiheessa ulkoistaa hänet kummisedälleen, en oo kovin mustis siitä sylikummeudesta. :D

Mitäs sit muuta? Tällä viikolla oon virittäytynyt talviloman tunnelmiin, kun YP sai vihdoin postitettua Mondon Praha-oppaan, jota on ollut toimittamassa mulle viimeiset kolme kuukautta. Ensiselailulla aivan mahtava opus, joka virittelee tunnelmaan ja saa matkakuumeen nousemaan. Tästä on näköjään just tullut uusi painos, toi mulla oleva on vuodelta 2004 eli jokunen paikka on saattanut hitusen muuttua. Mut tärkeintä tossa onkin se tunnelma ja yleisinfo, jos ei joku pulju oo enää pystyssä, niin sitten mennään johonkin toiseen. Mut voiko Antti Helinin esipuhe enää paremmin nostaa odotuksia:

"Praha on niin keskellä Eurooppaa, sen sydämessä, kuin vain voi olla. Kaikki, mitä Keski-Euroopassa on koskaan ollut, löytyy Prahasta: murhatut marttyyrit, keskiyön kummitukset, mässäilevät munkit, paholaisen palvelijat, absinttihöyryiset taiteilijat, kummalliset kubistit, vainotut juutalaiset, sosialismin saarnamiehet ja kiihkeäsieluiset opiskelijat."
_ _ _

"Ketkä asuttaisivatkaan paremmin tätä ihmeellistä kaupunkia kuin tšekit, jotka rakastavat satuja. Tarinoiden lisäksi prahalaiset rakastavat mustaa huumoria ja olutta. Sen parempaa yhdistelmää voi kaupungille tuskin löytää."

Siihen perään vielä Ilkka Kariston Prahaan sijoittuva (tosi)tarina Kaksikymppiset niin oon ihan myyty ja nyhdän aamukampaani fanaattisesti. 

"Kello oli jo yli kaksi. Baarimikko tahtoi ajaa meidät kadulle. "Haluaisitko mennä katsomaan paikkaa nimeltä Nový Svět, Uusi Maailma?" Martina kysyi. Vain idiootti kieltäytyisi. Minua ei häirinnyt edes tieto aikaisesta aamuherätyksestä - olin seuraavana päivänä jatkamassa matkaani Venetsiaan. Martina osti baarimikolta vielä viinipullon mukaamme. Selitin, että moinen ei olisi Suomessa mahdollista. "Täällä palveltiin janoisia jo 1300-luvulla", baarimikko vastasi."

Oih.

Mondon oppaat on kyllä olleet ihan huippuja, Roomassa ja Barcelonassa ois jäänyt paljon kokematta ilman oppaan vinkkejä, harmittaa ettei Budapestiin tullut moista hankittua. Parhainta noissa kyllä on se tunnelman luonti ja maalailu, joka saa odottamaan reissua kahta kiihkeämmin. Nyt taidankin käpertyä Praha-oppaan viereen ja sukeltaa "maagisen kaupungin salaisuuksiin", ne mysteerit saa tulla uniin asti.