Mää sydän Samppa

No mut ou mai, kuka naputtelee postausta puhelimella ekaa kertaa ewö! Ei varmaan hulvattoman pitkään romaaniin riitä hermo ja aika, mut onneks mun rakas uus Samppa on oppinut koodaamaan mua aika hyvin:

Tai ehkä Samppa onkin nainen, ei kukaan mies voi ymmärtää noin täydellisesti puolesta sanasta. Tai vaan konsonanttiyhdistelmästä. Suurin osa mun näpyttelemistä sanoista näyttää alkujaan lääkemerkeiltä tai tsekkiläisiltä kaupungeilta, kunnes Samppa ehdottaa mitä mä oikeesti yritin sanoa. Mun aikaisempi luuri ei ollut ollenkaan noin hoksaavainen ja huomaavainen ja pidinkin tähän asti kosketusnäytöistä varsin vähän. Kymmensormijärjestelmä on edelleen mun suuri rakkaus, mut Samppa yrittää kyllä kiivaasti kiilata hyväks kakkoseks. Rekisteröitiin Sampan kanssa meidän suhdekin, oon hänen myötään naimisissa erään operaattorin kanssa seuraavat kaks vuotta. Että mullako muka joku sitoutumiskammo..?

Sain Sampalle niin ihanan kotelonkin, että viimeistään nyt sille iskee identiteettikriisi. Siirryin muuten kirjottelemaan perinteisesti koneella, loppui aika kesken aamun testailuissa. Muuten eteni ihan näppärästi ja varmasti testin toistekin, mutta kuvien kanssa täytyy vielä hiukan harkata. Mut ajatuksena kiva etten oo jatkossa vaan lainakoneen varassa vaan saan tarvittaessa naputeltua tavun tai kaks Sampan avustuksella.

Uutukaisen Sampan lisäksi viikko on ollut varsin vaiheikas, töissä kiehuu pinnan alla niin, että ensi viikon pulpahdus on varmasti vaikuttava. No, sitä odotellessa. Töiden ulkopuolella, ja vähän kyllä töissäkin, on paranneltu maailmaa milloin kenenkin kanssa ja ulkoiltu hyvinkin vaihtelevissa keleissä. Eilen oli kyllä kaunis ilta, kun jokivartta käpyttelin, tuli taas ihailtua yhtä Turun harvoista hyvistä puolista.

Törmäsin siinä käpytellessäni yhteen vasta-avioituneeseen (siis ihan pari tuntia aiemmin oli tahdottu) ystäväpariskuntaan ja oli kyllä niin ihana katsoa heitä, kun oikein hehkuivat onnea. No morsian hehkui ehkä myös valokynää ja mineraalipuuteria, mut kovasti onnellisilta näyttivät molemmat. ♥ 

Ollut kyllä ihana ystäväviikko, koettu suuria tunteita useampienkin ystävien kanssa, oltu ihan ihii ja hilipim ja kaikkee kivaa. Ehdin näkemään Ystävistä parhaintakin pikaisesti yhden sumpin verran, kun hää käväisi työreissulla Turussa ja mulla oli siinä just passeli väli kohdata kesken päivän. Siitä sai hurjasti virtaa ja taas iski harmitus, että miks ei voida asua samassa kaupungissa. No, nähtiin nyt ees toi hetki. Siitä kelpaskin toipuilla tänään pitkän kaavan loikoilulla ennen mökille lähtöä. Sen kerran kun kello ei ollut soimassa heräsin toki joskus kasilta, mut ei sekään haitannut, kun sai loikoilla nautinnollisesti, venytellä vähän, torkkua taas hetken ja kehrätä. Oon harjotellut Sampan kanssa noita aamuherätyksiä, eilen meni jo putkeen, mut keskiviikkona kello ei soinut, kun joku oli määritellyt herätyksen ma/ti/to/pe ja torstaina se taas soi, mut tunnin myöhemmin kuin piti. Siitäkään ei ollut syyttäminen Samppaa, olin vaan ilmeisesti päättänyt, että vasta seiskalta ehtii ihan hyvin heräämään.

Mut nyt taitaa mun koneen laina-aika loppua, kun isukki tulee syynäämään Midsomerin murhat. YLE ei oo oikeen jaksanut viime aikoina suosia telkkarinkatselua täällä mökillä, niin hää on tän ompun varassa. Mä jatkan vielä Sampan kanssa fiilailua ja jotain apettakin kai pitäis loihtia, oikein oivaa lauantain jatkoa ja palataan ehkä huomenna!