Hei mua harmittaa. :)

Onkohan tutkittu miten suuren osan elämästään nainen viettää sohvalla kynsien lakkauksen rampauttamana? Ainakin tää kyseinen nainen on taas kynsiensä panttivankina, eikä voi mennä pesemään naamaansa eikä nukkumaan, kun pitää kuivatella näitä kynsiä. Kun piti havahtua tähän projektiin puolenyön paikkeilla. Ois nälkäkin, mut minkäs teet. Ois sit ees hienot, mut en oo ihan varma tästä sävystä ja jälki on taas sellasta, että näyttää siltä kuin oisin vaan dipannut sormet ekaa niveltä myöden lakkapulloon. Just muuten se lopputulos, mitä tavoittelin.

Iskee aina ihan totaalinen uupumus siinä vaiheessa, kun veivaan sen lakkapullon korkin kiinni tokan kierroksen jälkeen. Niin nytkin ja vaiheikas viikonloppu luvassa, joten sille unelle ois ihan ollut käyttöä. Mut nyt en kyllä valita, viikonloppu näytti jo menevän yhdeltä osaltaan ihan pieleen, mut pelastui ja jopa koheni entisestään B-pläänillä, jeij. Kamu peruutti viime tipassa jo viime viikolla huomiseksi sovitun jutun ja kerrankin oikeesti hieman (*köh*) närästyin, kun syy ei mun mielestä ollut kovin pakottava. Tän närästykseni sitten yritin osoittaa hymiöitä vilisevällä tekstarilla, oon niin huono vähänkään negatiivisissa jutuissa. 

Ei se yks kerta mitään, mut ko. ystävän kanssa jää hommat valitettavan usein palaillaan/katellaan-tasolle ja jos se hänestä on kiinni, niin saan katella ihan keskenäni. Sitten vielä nää oho, tulikin muuta -systeemit niihin kattelua pidemmälle päätyneisiin juttuihin, niin mun kamelilla on taas yks korsi lisää kannettavanaan. En epäile etteikö ko. ystävä ihan haluaisi nähdä, ei siis peruuttele tai jätä roikkumaan menoja sen takia, mutta jotenkin vaan suhtaudutaan siihen sopimiseen eri tavalla. Tykkään suunnitella ees jossain määrin viikkoani ja buukkailla hommaa etenkin viikonlopuksi. Mieluusti päätän työviikon johonkin kivaan juttuun ja kyllä se sitten hiukan riipii torstaina kuulla, että jaa, eipä siitä sitten tullutkaan mitään, eli eipä ookaan sitten mitään tekemistä perjantaille. Nyt sain onneks järkättyä huomiselle muuta, kyllä vaan olis riipinyt jos oisin päätynyt sohvalle möllöttämään, kun laskin suunnitelmani ko. kamun varaan.

Tottakai aina joskus tulee peruutuksia, mut itse pyrin pitämään kiinni sovituista ja ne sen jälkeen tyrkylle tulevat menot vaan sumplitaan muuhun ajankohtaan. On ihan fine, jos tulee muutoksia, mutta niistä olis kauheen kiva saada infoa niin, että ehtii sitten järkkäillä sitä jotain varasuunnitelmaa jos niikseen. Myöskään parisuhteessa toisen menot ei oo mikään issue, kunhan niistä on jotain käryä niin, että voi halutessaan järkätä itselleenkin jotain menoa. Huvittavaa kyllä juurikin puhuin asiasta ko. ystävän kanssa, kun oli siellä päässä tullut pientä nappausta siipan muutettua suunnitelmia lennosta. No, ilmeisesti nyt laitettiin hyvä kiertämään. Tänks.

Nojoo, en jaksa tosta enää märistä, kun homman sai pelastettua erittäinkin parhain päin (tästä tulis loputon valitussaaga, jos mun huomisilta ammottais tyhjyyttään...), mut merkittäköön pöytäkirjaan, että peräänkuulutan toisten huomiointia ja sovituissa jutuissa pitäytymistä. Nih.

Tänään kävin taas esittelemässä noita poskionteloitani tohtorille ja voi toista, kun hän oli ihan yltiöväsyneen oloinen, oikeen sääliks kävi. Olin samalla tyypillä muutama viikko sitten ja sillon oli kyllä ihan eri habitus ja fiilis, nyt ilmeisesti olleet vähän rankemmat päivystysvuorot tms. vallalla. Mut söpö hän oli kaikesta väsymyksestään huolimatta, onneks mulla oli tollanen naisellinen ja viehättävä vaiva - aina hienoa päästä spekuloimaan nenäeritteensä väriä ja koostumusta. Mun täytyy ehkä vähän vielä harjoitella mun laineja, se "Mä en normaalisti kuulosta ihan näin mieheltä." ei ehkä kuitenkaan ollut se timanttisin veto.

Lääkärin jälkeen pillastuin H&M:n kotiosuudessa, ois niiiiin tehnyt mieli laittaa kaikki tekstiilit uusiks. Mut olin tooosiii maltillinen siihen mielitekoon nähden ja hassasin rahaa vaan yhteen tyynynpäälliseen, pöytäliinaks sittemmin muuntautuneeseen keittiöpyyhkeeseen, ihan järkyttävältä löyhkäävään tuoksukynttilään (älä osta kynttilää, joka on pakattu niin ettei sitä pääse haistamaan, siihen pakkaukseen on syy) sekä kynttilän alle passaavaan lautaseen. Sellanen semi-pillastuminen siis vaan, kun noi kaikki kuitenkin oli ehdottoman ja en voi elää ilman -tärkeitä. Parikin erilaista ihan jumalaisen pehmoista vilttiä jäi vielä kuuntelulle, hipelöitsin niitä kyllä antaumuksella, mutta joku järjen ääni sit sai estettyä niiden koriin pyrkimykset.


Jokohan nää kynnet vois olla kuivat? Mun kurkku ainakin on ja silmät, tahtoo vettä ja unta. Öitä!