Epämaanantai

Onkohan juomavedessä jotain vai iskeeks se maanantai vyön alle ja puskista vasta huomenna? (Nyt on siis vielä minuutin vaille maanantai, puhutaan siis maanantaista.) Ollut ihan hämmentävän letkeen sujuva fiilis koko päivän, hymyilyttänyt sopivan usein ja jalka vispannut tän biisin tahdissa koko päivän. Musiikilla on kyllä ihan uskomaton vaikutus, kun osuu joku sopiva biisi kohdalle, niin veivaan sitä yleensä ripiitillä kyllästymiseen asti pari päivää ja kuljen sellasessa omassa kuplassani. Ne kuulokkeet (töissä ja kaikilla siirtymisillä, en mä sentään seurassa kuplaannu) auttaa kummasti, suosittelen jos joku vielä paarustaa tuolla ilman.

Osa epätavallisesta virtapiikistä selittyy varmaan yltiökivalla viikonlopulla, joka heijastelee vielä tänäänkin, mun puolesta sopii vaikuttaa vielä huomennakin, keskiviikkona päästäänkin sit jo nauttimaan vapusta. Viime perjantain suunnitelmat näytti jo uhkaavasti peruuntuvan, mutta päivittyivätkin sitten tosi kivaan ja toisenlaiseen versioon. Tutustuin hiukan paremmin yhteen tuttuun ja toivottavasti tutustuisin vielä lisääkin, ei noita uusia kavereita oo ihan joka nurkan takana tyrkyllä. Piristää kyllä heti, jos on jotain uusia ihmisiä, ei sillä että vanhoissa olis vikaa, mut tulee vähän jotain uutta ja vaihtelua (ja omat vanhat jutut menee taas hetken ihan täydestä uudelle yleisölle).

Lauantai olikin sit piknikpäivä, ulkoiltiin siskon kanssa ihan lähimaastossa ja ihmeteltiin, että vaikka se on niin lähellä, niin miks siellä tulee käytyä ihan liian harvoin. Sää sai välillä kaipaamaan takkia ja kaulaliinaa, mut pääsääntöisesti piknik meni hyvinkin keväisissä tunnelmissa. Oli ihana ekaa kertaa vilauttaa varpaita auringolle ja kyllä se ruoka vaan maistuu niin paljon paremmalta, kun sitä ulkosalla apehtii.

Meillä noi reissut aina jotenkin venahtaa siskon kanssa ja jotenkin sieltä piknikiltäkin kotiuduttiin erinäisten mutkien kautta vasta kympin jäljestä. Aika juoksee, kun on kivaa, mut meillä se tuntuu sisältävän myös pari selittämätöntä aikapoimua. Tai sukuvika toi oikeestaan on, meidän perheessä kaikki projektit on enempi vähempi aikasyöppöjä ja esim. siinä missä naapuri hulauttaa laiturin järveen tunnissa, meillä sitä ährätään sinne puoli vuorokautta. Meniskin niin, että siinä välissä hörpättäis kahvit ja heitettäis vähän tikkaa, mut kun koko ajan tehdään ja silti menee vuosi. Tai siis sisko ja iskä tekee, mun funktio on edelleen olla tiellä + osata olla ottamatta kantaa josko laituri on vinossa tahi ei rannasta katsottuna. 

Sunnuntai menikin sit yhtä hurmaavaa herraa ulkoiluttaessa. Oli kyllä niin kesy tapaus, nähty kahdesti eikä ollut moksiskaan vaikka äitinsä yhtäkkiä kippasi mun sylkkyyn. Löööv. ♥  Ollut kyllä ihan huiput kelit, toivottavasti jaksais nyt niitä vielä pidellä. Vappu menis kivammin jos Esteri ei liittyis seurueeseen kauheen intensiivisesti ja perjantaina pitäis suunnata mökille heti aamusta, senkin mieluusti tekis aurinkoisessa säässä. Hurjasti tulee kyllä virtaa lisää tosta auringosta, aamuisin ihan eri fiilis jos saa raahustaa töihin paisteessa ja viikonloppu tuntuu paljon pidemmältä jos siitä pääsee nauttimaan ulkona. Nyt alkaa kyllä vähän virtapiikki (ja juttu) hiipua, jos sit vaikka kokeilis sitä unta välillä.

En muuten oo näin vajakkihidas kirjoittaja eli aloitin joo maanantain puolella, mutta tässä välissä ehdin myös mm. ripustaa pyykit, pestä hampaat, viilailla kuvia ja kynsiä, miettiä tosi tärkeitä ja maailman rauhan kannalta olennaisia juttuja ja sen semmosta. Ihan vaan FYI.