It's alive!

Mjaaah... Kauheen kiireinen loma ollut, kun ei ehdi ees tänne naputella... Niin hirvee hoppu ollut kääntää kylkeä mökin aurinkotuolissa, ettei kertakaikkiaan oo pystynyt tänne siitä raportoimaan... Lomalla siis oltu ilmeisen kirjaimellisesti, puolet takana ja mun lasi niin on puoliks tyhjä... ;D

No, ei ehkä oo kauhee menetys, että ootte säästyneet niiltä hmmm, meniskö laiturille vai lökötuoliin - ja grillaisko itteään vai pekonia (same difference) -pohdinnoilta, viime viikko oli just noin hektinen... Sitä ennen olin muutaman päivän Helsingissä YP:n riesana, siitä ehkä sana tai kaksi myöhemmin jos ikinä saan kuvat puhelimesta koneelle. Sehän tässä on vähän tökkinytkin, kun unohdin sen piuhan kotiin enkä jaksanut mökillä lähetellä kuvia yksitellen sähköpostiin - lopputulos: ei voi postata jos ei oo kuvia. :D

Toinen bloggailua rajaava tekijä on ollut toi mun totaalikoukuttuminen Twitteriin. Tsiisös, että sinne voi jumahtaa! :D Tein tilin jo muutama kuukausi (?) sitten, mutta nyt vasta innostuin enemmän ja toki tässä lomalla on ollut aikaa siellä roikkuakin eri tavalla kuin töissä. Hitsi, että siellä on mahtavia tyyppejä, joiden kiteyttämistaitoja voi vaan kadehtia. Mulla enemmän on, no, enemmän eli se pähkinänkuoreen puristaminen on työn ja tuskan takana. Toisilta se onnistuu hienosti ja välillä saa repeillä niin totaalisesti, että se on melko kiusallista julkisella paikalla / mökillä muiden nukkuessa. Mii laik ö lot! (Tuu matz, meipipeipi... ;D)

Nyt pikapiipahduksella Turussa, piti vähän pyykätä ja tulla tsekkaamaan ettei noi huonekasvit totaalisesti nääkähdä. Parvekerehut vein jo evakkoon mökille, ois ollut pelkät kuivakukka-asetelmat vastassa jos oisin ne tänne jättänyt. En nyt ollenkaan fiilaa tätä Turkua, en ois millään halunnut lähteä mökiltä ja enkä oo juur ilmoillut, että oon maisemissa. Ilmeisesti toi mun virtuaalielo on sen verran aktiivista, etten tähän hätään kaipaa kontakteja irl. Hmmm, sehän kuulosti terveeltä. :DD En vaan jotenkaan nyt halua valua täällä Turussa, niin ihanaa todellisuuspakoa toi mökkeily, kun päivät vaan menee ihanassa sumussa (joo, oon mä sitä sangriaa välillä hörppinyt, mut en nyt tarkoita sellaista sumua) ja välillä saa ihan tosissaan miettiä onko nyt lauantai vai sunnuntai. Löööv. 

Piti parinkin kamun kanssa järkkäillä jotain lomakuvioita, mut nyt ajatuskin asian lukkoon lyömisestä ahdistaa. Ei siis mitään kamuja vastaan, mutten jotenkaan halua sitoa itteeni mihinkään "ens torstaiksi", jolloin mökiltä on tultava halusi tai ei ja oli sää mikä tahansa. Tää on varmaan sitä mun sitoutumiskammoa tai sit vaan pohjatonta itsekkyyttä tehdä vaan niitä juttuja, jotka just sillä hetkellä kiinnostaa ja just silloin, kun siltä tuntuu. ... Sitoutumiskammo kuulostaa kivammalta. 

Tuli muutenkin jotenkin ihan kumma olo kun tuli tänne kämpille. Jos nyt en mökilläkään oo mikään ihan tehopakkaus (hirn, toivottavasti siskolla ei oo mitään suussa tätä lukiessa, tulee vielä Pepsi Maxit näppikselle), niin täällä hyydyin eilen ihan totaalisesti. Oli taas ihan ylivoimaista punnertaa tästä sohvalta, väsytti ihan sairaasti ja aamulla posotin vaatimattomat viis tuntia pommiin. Meni vaan sellaset kaikennielevät uupumuksen aallot yli, kun yritin sängyssä räpeltää huomen-twiittiä (sanoinko jo, että oon koukussa), heräilin vaan toistuvasti puhelin kourassa, mutten saanut pidettyä silmiä tarpeeks pitkään auki. Mökillä ei moista ongelmaa, en mä nyt mikään peipponen oo aamuisin, mut kuitenkin suht tajuissani. Vasta tollasen pidemmän mökkijakson jälkeen tajusin, että mulla on tosiaan täällä kaupungissa aika eri fiilis. Ehkä mä asun jossain homekämpässä?

Njöö, nyt on pakko ryhtyä raivaamaan tätä kämppää ennen kuin homehtuu kirjaimellisesti. Lähdin hitusen kiireellä sinne Hkiin ja sitten vaihdoin lennossa mökille, niin tää on kuin pommin jäljiltä. Nyt joku tehoputsaus päälle ja sit takaisin sumuilemaan mökille, kokeillaan saada jotain kuulumisia aikaseks taas lähihetkinä!