Sivut

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Huomenta

En ois varsinaisesti pahastunut, vaiks unta oiskin riittänyt pikkasen pidemmälle kuin varttia yli viiteen... Tässä aamu-unettomuudessa on se huono puoli, että ehtii tulla nälkä monesti ennen aamupalaa. Se puoli kuudelta nautittu rahka ei tuntunut enää missään, äsken kävin nyysimässä kylmälaukusta banaanin. Tai sit tää onkin taas vaan "nälkää" eli niitä mun epämääräisiä mahaoireita, nykyään enää oikein tiedä että onks oikeesti nälkä vai mikä sen kaiherruksen aiheuttaa. Gnrh.

Oon ilmeisesti skipannut keski-iän kokonaan ja hypännyt suoraan vanhuuteen, mitä tulee aamulla nukkumiseen. Herään nykyään viikonloppuisin (ja näemmä erityisesti lomalla) tosi aikaisin ja ihan turhan vaatimattoman tuntimäärän jälkeen. Arkeahan toi ei koske eli työaamuina unta kyllä piisaisi vaiks puolille päivin. Ei muuten mitään, mutta vähän toi tuppaa kostautumaan jossain vaiheessa päivää ja sitten alkaa pinna kiristyä, jos ei löydy päikkäriväliä.




Se raparperisiirappi muuten onnistui yli odotusten! Ohjehan (alla) siis oli ihan sairaan simppeli, mutta se ei vielä mun kohdalla takaa onnistumisprosentin suhteen mitään. Ripsasin sekaan vielä suunnilleen ruokalusikallisen kookossokeria (ja ehkä inan vähemmän varsinaista sokeria, noi mun mitat on aina vähän niin ja näin), tiedä sitten vaikuttiko makuun suuntaan tai toiseen. Oli ihan älyttömän hyvää ja oon jo maustanut sillä useamman kipollisen jogurttia. Siitä siirapista jäi jämäksi sellanen ihanan vaniljainen raparperimössykkä, joka ei sen siirapin, tuoreiden mansikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa ollut ollenkaan huono yhdistelmä. Toki unohdin tänne mökille aiotun siirappipurnukan kotiin, joten keittelen tänään uuden satsin täällä ja testin sen jämämössykän mansikoiden, rahkan, kermavaahdon ja marengin kera, toiminee niinkin. Pahoittelut ohjeen kuvanlaadusta, napsasin sen vaan kauppalistaksi mukaan (, kunnes tajusin, että raaka-aineet oli aika simppelit ja kaupasta tarvittiin vain vaniljatanko), on vähän epätarkka räpsäisy.




Mulla on käynyt hämmentävän hyvä munkki lomasäiden suhteen. Siis joo, keli ei oo ollut järin kesähelteinen, mutta vaiks Esteri on väijynyt nurkilla vähän väliä, niin ei oo ikinä tupannut seuraksi piknikille, puistohengailulle tai jokihortoilulle. Taivas on voinut roikkua koko päivän harmaana, mutta sade on joko jäänyt tyystin tulematta tai sitten ekat pisarat on ilmaantuneet, kun oon ollut jo kotimatkalla bussissa. Aika jeij, eli niin paljon kuin noita kelejä onkin parjattu, niin mun lomailua ne ei kyllä oo himmentäneet. Toki se aurinkokin on ihan tervetullutta ja nyt siitä toivottavasti päästään nauttimaankin, mutta ihan täydestä tää kesä on muhun näinkin mennyt.




Viikolla tuli hortoiltua jokirannassa ekaa kertaa tänä kesänä ihanaan Piccola Cantinaan ja kyllä se pähkinäjäätelö vaan osaa olla täydellisen hyvää. Jätskiä edeltänyt RantaKertussa nautittu lounas oli oikein passeli ja terassin täysin aidattu leikkipaikka keräsi kehuja kummipoitsun äidiltä. Sai hänkin haarukoitua muutaman suullisen rauhassa, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä, että toinen juoksee kadulle tai jokeen. Kerttu on yks lemppareista muutenkin, ruoka on konstailematonta ja annokset tosi reiluja, tunnelma rento ja kesäterassille yleensä mahtuu, kiitos sen mittavan koon. 

Kertusta saa myös tosi ystävällistä palvelua ja kiittelinkin tarjoilijaa perusteellisesta lounasohjeistuksesta. Ärsyttää sellaiset paikat, joissa lounasmaksua lunastava on kykenemätön kertomaan mitä kaikkea lounaaseen kuuluu ja mistä mikäkin löytyy. Monissa paikoissa salaattipöytä ja kahvitarjoilut on ripoteltu minne sattuvat mahtumaan ja jos moiset eivät osu silmään, niin saattaa salaattipöytä jäädä tyystin hyödyntämättä. Mur.

Näistä muisteloista provosoituneena mun pötsi on taas sitä mieltä, että banaanin ja rahkan lisäksi sinne sopis tuutata jotain muutakin. Aamu-uinnille siis ja sitten tän aamun kolmannen aamupalan kimppuun. Jiihaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)