Iisi(mpi)

Aika ihanaa istuskella erittäin monetta tuntia partsilla, kietoutua vilttiin (!) just sopivassa lämpötilassa, katsella kynttilöitä ja hiljalleen sammuvia naapuritalojen valoja, hörppiä teetä ja vaan olla. Pieni raukeus alkaa vallata ja tiedät, että pitäis mennä nukkumaan, mutta ihan vielä ei malttais. Hirvee hoppu tonne makkariin ei oo senkään takia, että sen lämpötila on jotain ihan muuta. Mun opiskelijakämppään kymmenen vuotta sitten ostettu tuuletin ei varmaan sillonkaan ollut ihan viimeisintä mallia. Ikä ei häntä muuten paina, mutta käyntiäänensä on kauniisti ilmaistuna varsin tehokas, moni ruohonleikkuri olisi kateellinen. Viime yönä oli aamun jo sarastellessa pakko turvautua häneen ja ilmeisesti olin muutaman huonomman yön jälkeen niin tattis, että nukuin ihan ongelmitta siinä möykässä totaalisesti pommiin. Huomenna olis työmenoa, jossa olis soveliasta olla paikalla just eikä useamman akateemisen vartin jälkeen. Ehkä täytyy jäädä tähän partsille, kallistaa vaan tuoli lähemmäs vaakatasoa.

Tänä kesänä ei taida enää saada aikaiseks, mut ens kesänä vois kyllä todellakin harkita jotain parvekepetiä. Tai no jos nyt aletaan toivomaan, niin sovitaan, että ens kesänä asun siinä mun omassa kodissa, joka säilyy kivan viileänä helteelläkin, joten ei oo tarvetta nukkua puutarhassa. Paitsi jos erityisesti haluaa niin. Ja se on aidattu. Ja siellä ei oo örkkejä.

Aamu alkoi erittäin maanantaimaisesti ja ekan puolen tunnin aikana olin ehtinyt todeta nukkuneeni pommiin, hikoilla noin 27 litraa suihkun jälkeen, unohtaa puolet eväistä kotiin ja huomata bussipysäkillä, että mielenterveyteni rippeitä vaalivat kuulokkeet olivat jääneet kotiin. Hieno aamu. Varsinkin, kun sitä seuranneen tunnin vietin enimmäkseen bussia odottaen. Ilman niitä kuulokkeita.

Jotenkin se suunta sitten kuitenkin kiepsahti nousujohteiseksi ja kotiutuessani olin jo vallankin hyvällä tuulella. Jotain osuutta tais olla taas kauppatorilla, jossa kävin tyhjentämässä pari kojua ja saamassa jälleen hyvää palvelua. Ostin ihan tolkuttoman kassillisen yhtä sun toista vihreää ja saattoi sieltä joku amppeli löytää tiensä partsillekin asti. Sorrilla oli pinaatti tarjouksessa ja nappasin sitä mukaan kunnon nyssäkän. Hiukan jo ripottelin sitä kesän ekojen kantarellien ja valkosipulin kera jauhelihan sekaan. Aikas toimiva kombo, vaiks tossa kuvassa näyttääkin jo kertaalleen syödyltä. Pöllin YP:ltä idean suikaloida porkkana kuorimaveitsellä salaatin joukkoon. On helpompi syödä kuin palana, vähemmän raastava työstää salaattiin kuin raaste + vielä aika kivan näköinenkin salaatin seassa. 

Iltaa piristi entisestään kutsu opiskelukamun nelikymppisille syyskuussa, ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Ja oli kiva huomata itsestään, että olin 100 % iloinen kutsusta, yleensä onnistun aina kehittämään pienen stressin varjostamaan kivojakin juttuja. Nyt ei ollut minkäänmoista havaittavissa, ehkä musta on tulossa iisi(mpi). Tai sit aloitan stressaamisen vasta viikkoa ennen.

Jos muuten oot yhtä ajan tasalla kuin allekirjoittanut, etkä oo lukenut Caitlin Moranin Naisena olemisen taitoa silloin kaks vuotta sitten, kun ihan kaikki muut luki sen, niin lukaise ihmeessä. Oon puolivälissä ja jos toi ei radikaalisti muutu loppua kohden, niin voin kyllä suositella. Ja pahoitella naapureille sitä partsihörinää, on siinä naisella sana hallussa. 

- Näin kolmekymmentäviisivuotiaana rintani ovat yhä kuin kaksi persikkaa. Persikat, jotka löytää kassin pohjalta unohdettuaan, että ne oli ottanut joskus mukaansa välipalaksi. Persikat, joiden toisella puolella on tarkka jälki avaimista ja tahmeaan kohtaan on litsaantunut bussilippu. Persikat, joita katsoo ruokakaupassa epäilevästi. Niitä saisi kymmenen yhdellä punnalla, mikä saa pohtimaan: "Kaipa näistä voisi tehdä smoothien..."

- Minulle kehkeytyy ihastus Joulupukkia kohtaan. Jos menisin naimisiin hänen kanssaan, minun ei ainoastaan odotettaisi pysyvän lihavana, vaan minä myös näyttäisin hoikalta seisoessani hänen rinnallaan. Perspektiivi olisi ystäväni.

                                                                 Caitlin Moran, Naisena olemisen taito