Sivut

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pakahduttavaa

Mulla on varmaan joku D-vitamiinin yliannostus, joka oireilee pakahduttavana tyytyväisyytenä. Ollut jotenkin (tästä ei ollenkaan mun juttu -pakahduttavasta helteestä huolimatta) ihan hitsin ihanaa viime aikoina. Ei toki ihan 24/7, se nyt ois jo liiankin pakahduttavaa, mut hyvinkin suuren osan ajasta. Ja mikä siisteintä, niin mulla on ollut tositosi kivaa myös ihan itekseni. Ei siihen onneen aina tarvita muita, vaiks onnekas oonkin mitä tulee niihin muihin.



Nytkin on ihan tosi täydellistä istuskella kesäpesässä sulattelemassa aamiaista, kuunnella musiikkia ja naputella tätä. Tässä partsilla on vielä aamupäivän ihanan viileää, muuttuu pätsiks vasta iltapäivän puolella ja silloin ajattelin polkasta jonnekin varjoon jäähdyttelemään. Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita ja suunnitelmia.

Täydellistä oli myös mun minilomalla, kun suuntasin torstaina Helsinkiin Ystävistä parhaimman hoteisiin. Heilläkin on taloyhtiön puolesta kiva kesäpesä siinä pihalla ja oli ihan parasta grillailla ja istuskella siinä kynttilänvalossa pitkälle yöhön. Torstai-ilta hulahtikin siinä maailmaa parantaessa ja perjantaina suunnattiin Liuskasaareen nauttimaan vilvoittavasta merituulesta. Tosta on jo tullut vähän meidän kesätraditio, evästä, vähän vinhoa + viltti mukaan ja ihanainen kesäpäivä parhaassa seurassa on taattu. Onnistun vaan kehittämään noilla reissuilla ihan törkeät rajat, se tuuli puhaltelee siinä jotenkin niin petollisesti, ettei sitä porotuksen määrää oikein tajua. Palanut en oo koskaan, mut arska- ja olkainrajat on noiden reissujen jälkeen vähemmän hillityt. Siistii. Eilen yritin vähän tasoitella rajoja arskatta, kun käpyteltiin Seurasaareen. Toinen syy arskattomuuteen oli se keponen ulkolämpötila, jonka myötä mulle kehkeytyi lasien taakse kivan trooppiset kasvihuonetunnelmat heti, kun ne rillit oli hetkenkin päässä. Tää helle ei oikein pue mua.



Perjantai-iltana istuskeltiin taas yötä myöten Ystävistä parhaimman kesäpesässä ja saatiin pari YP:n ystävääkin seuraksi. Oon jotenkin perusnihkeä tutustumaan uusiin ihmisiin (tää on joku iän mukanaan tuoma valitettava juttu), kai siinä kohtaa laiskuus ja ujous vähemmän mairittelevalla tavalla. Ja 99 % tapauksissa nihkeily on ihan turhaa ja uusi seura + ilta osoittautuu tosi kivaksi, niin nytkin.

Ens viikollakin luvassa kivoja kohtaamisia, yks sellasen ystävän kanssa, jota en oo nähnyt varmaan viiteen vuoteen. Tiedä miten se aika niin on vierähtänytkin, mutta nyt pitäis ottaa vahinko takaisin. Kyseessä on sellainen tyyppi, jonka kanssa tulee yleensä muutamassa tunnissa suoritettua enemmän kuin jonkun muun kanssa kolmella treffikerralla. Ikinä tiedä mistä sitä päivän päätteks löytää ittensä, usein on tullut käytyä kaikki kaupunginosat ja muutama lähikuntakin läpi. Jatkuvasti en jaksais sellasta joka suuntaan sykkimistä, mut silloin tällön kivaa ja piristävää, kun poikkeaa siitä "peruskahvittelusta".



Nyt taidan lähteä lähikukkakauppaan amppeliostoksille. Oon tosi kiltisti hillinnyt itseni, kun päätin ostaa partsirehut vasta loman jälkeen, jotta niillä olis edes jotain saumaa selvitä ees hetki hengissä. Chili jo muutti mökiltä mukaan loman jälkeen ja nyt hän saa vihdoin pari kämppistä. Katotaan viikon päästä millasen kuivakukka-asetelman oon saanut aikaiseksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)