Ukkosta odotellessa osa 2

Että osaa olla seisova keli. Lehtikään ei värähdä ja ukkonen kyörännyt järveä jo pari tuntia. Ei oo kyllä mun juttu tämmöset kelit ollenkaan, aurinkoa saa olla ja kohtuullisen lämmintä, mut tämmönen painostava tropiikki on jotain ihan hirveetä. Innolla odotan tulevaa viikkoa, kun luvassa on +30 useampanakin päivänä. Mun kämpässä on sitten siihen vielä rapiat päälle, jipii.
  

Ömm, unohdetaan se seisova ilma. Täällä meni hetki sitten tuulikone päälle kuin napista painamalla, joku laittoi valot pois ja järvi muuttui ihan harmaaksi. Ukkonenkin otti harppauksen likemmäksi ja tänne tuli syksy. Toivottavasti toi nyt sais ärjyttyä aika pikasesti, mun pitäis vielä hakee parit kantarellit ojajemmasta ja mustikkaakin pitäis kerätä. Sen poiminta ei oo kyllä mun laji ollenkaan, kauheeta pylleröintiä ja vartin päästä kasassa on ihan onneton rippunen. Sienestys on paljon palkitsevampaa, muutama kantsu tai suppis pussissa näyttää jo kunnon saaliilta.
  

Just. Äsken hosuttiin kaikki istuinpehmusteet sisälle ym., mut nyt siitä tuulikoneesta loppui puhti ja toi ukkonen vaan jymyää taustalla. Tulis nyt vaan kunnon mäiske, että puhdistuis ilma ja olis sit joskus ohikin. Evakuoiduin tähän verannalle grillin viereen lakkailemaan kynsiä, kun kuvittelin, että vettä tulee ku aisaa ja ihan just, mut nyt tää homma hyytyi taas tyystin.
  

Aamulla oli muuten vinkeetä herätä siihen, että repesin unessa ihan totaalisesti. Heräsin (kuten kuulemma siskokin) omaan nauruuni ja oli täys työ yrittää tukahduttaa se hirnunta peittoon. Rupes vielä naurattamaan lisää, kun tajusin miten epämääräiseltä se yhtäkkinen korskahdus ja sitä seurannut tukahtunut ähinä varmaan kuulosti toiselle puolelle huonetta. Ei ookaan pitkään aikaan tullut tollasta hervotonta kohtausta, joka naurattaa vieläkin. Ja nauratti aamullakin uusiks, kun nukahdin vielä ja selostin seuraavassa unessa työkamulle ko. episodia. Naurujatkumo.
  

Nyt ei kyllä ihan hirveesti naurata, kun mietin tulevaa työaamua. Mennyt ihan käsittämättömän nopeesti nää neljä viikkoa. Tuntuu ihan kuin kesä ois jo vahvasti loppusuoralla, kun yleensä oon vasta aloitellut lomaani näillä main enkä suinkaan palaillut jo töihin. Onneks ens viikko on vaan nelipäiväinen ja karkaan jo torstaina Ystävistä parhaimman hoiviin. Jeij.

Ei sieltä sit vissiin oo sitä sadetta tulossa ihan just eli mustikat ja kantarellit kutsuu. Johan tässä tulikin joristua säistä ummet ja lammet, vähän vähissä noi puheenaiheet täällä mökkikoomassa.

 

Edit: En oo edelleenkään ihan vakuuttunut tästä kännyappsista... Tsekkasin tän naputuksen eilen vaan kännystä ja asemoitui siinä ihan nätisti, mutta nyt koneelta totesin, että kappalejako oli joko tosi olematon tai puuttui tyystin riippuen selaimesta ja kuvakoko oli luokkaa megalomaaninen. Sori, nyt viilattu hiukan vähemmän silmää särkeväksi.