Jeba

Noni, päästy pääsiäisen puoliväliin ja mä oon ihan piipussa. Hiton sitkeessä kyllä tää tauti, pari päivää ollut taas yltiötukkoinen olo ja krooninen pääjomotus. Okei, torstai-illan YP-treffit saattoi hitusen vaikuttaa eilen asiaan, kun piti hiukan kippistää jälleennäkemisen kunniaks, mut eilisillan olin niin maltillisesti kamuilla, että mikään jomotus ei kyllä enää tänään selity sillä. Eilen illalla iski grillikauden korkkauksen päätteeks hiipumus ihan puskista ja hyvä, että pysyin kotimatkan hereillä. Välitön piristyminen toki löi päälle heti, kun mun ahteri tapas sohvan ja siinä sitten muhinkin aamuun asti torkkuen, kääntyillen ja vääntyillen - tolkuttoman laadukkaat yöunet takana siis. Nyt on vahva luotto tuleviin uniin, oon viime aikoina nukkunut mökillä tosi hyvin, toivottavasti olis taas luvassa täydellinen tajuttomuus aamu-uintiin asti.

Viime päivien kuvasaldon mukaan oon lähinnä syönyt läpi pääsiäisen ja täytyy kyllä todeta, että äärimmäisen hyvin. Tänään tekaisin niin onnistuneet lohkoperunat täällä mökillä, että olin ihan otettu itekin. Siskokin oli ihan rikki, että eikö oo tarpeeks perunoita toiseen satsiin vaikka huomenna, mut yritin lohdutella, että ei ne toiste noin hyvin onnais... Ainakaan mulla. 

YP:n kanssa testailtiin paria uutta reseptiä ja maidossa ennen pannulle päätymistään uinut ahven oli oikein onnistunut kokemus. Eilisessä kyläpaikassa taas emäntä oli loihtinut ihan jumalaisen kookoskakun ja YP:n kanssa tehtiin (= YP teki, tällä kertaa en tosiaan tehnyt mitään muuta kuin ojennellut kippoja koko kokkauksen ajan) ihanan raikasta sitruunarahkaa. Eilinen grillikauden startti oli oikein onnistunut ja huomenna pitäis päästää grilli kesälaitumille täällä mökilläkin. Olis jo huominen.

Eilen näin kummipoitsuakin ihan liian pitkän tauon jälkeen, ollaan sairasteltu vuoron perään ja peruuteltu näkemisiä puolin ja toisin. Voi kun toinen oli taas niin kasvanut ja oppinut vaiks mitä uutta. Esim. sytyttämään ja sammuttamaan valot, sitä taitoa sit kelpaskin esitellä. Toistuvasti. Herran kutrit oli myös kasvaneet kerrassaan hurmaavaan mittaan, yhdessä syynättiin niitä äitinsä kanssa ja todettiin ettei niitä missään nimessä voi leikata, pitää nyt kunnon pelimiehellä hurmauskiehkurat olla. Onneks ens viikolla pitäis päästä näkemään ihan ajan kanssa, jos ei taas iske joku tauti jollekin osapuolelle.

Ens viikosta näyttäis muutenkin olevan rakentumassa aikas kiva, mulla on niin hirveet ihmisviekkarit päällä, että pian varmaan soittelen kaikki random-tututkin läpi, jotta saan tätä vajetta paikattua. Alkoi kyllä olemaan ihan hitsin yksinäistä siinä sairasloman loppuvaiheilla, kun muhin siellä sohvalla ties monettako viikkoa. Se saikku siis ei kestänyt kuin reilun viikon kaikkinensa, mut piti peruutella menot ties moneltako viikolta, kun kunto loppui heti työpäivän päätteeks, tai jo ennen sitä. Hrngh.

No, toivottavasti tää olo nyt kohenis lepäilemällä, saatoin ehkä innostua tuuttaamaan siinä seinät kaatuu -syndroomassani tän viikon turhankin täyteen kaikkea. Ens viikolla en kyllä enää suostu potemaan, tää tauti on niin nähty. Mut jos nyt sitä unta, niin jaksaa huomenna sit taas kokkailla ja syödä. Jeba.


Edit: Eikueiku, kyllähän mä huuhtelin kikherneet! Ja hämmensin yhtä keitosta ainakin kerran. Ja lisäsin keitinvettä! Joo, täysin mun ansioo ne kolme onnistunutta ruokalajia.