Bad breakup - it's not you, it's me

Oi oi, olipas siellä kerrassaan mahtava keli! Rannassa oli väkeä liikkeellä enemmänkin ja oli ihan mahtia käpytellä ekaa kertaa tänä vuonna arskat päässä auringon lämmittäessä nenänpäätä. (Mennessä toki paistoi aurinko vastaan eikä tuullut ja takaisin tullessa melkoinen vastatuuli, perinteistä...)

♥

Oli muuten melko harvakseltaan tolla reitillä roskiksia tai mä en ainakaan nähnyt siinä vaiheessa, kun toi sumppi oli hörpitty. Roskikset on lähinnä siellä ei talvikunnossa pidettävällä ihan joen viereisellä kaistaleella ja sinne en viitsinyt lähteä möyrimään, joten kanniskelin sitten tota tonkkaa mukanani tovin jos toisenkin. Olikin sitten hyvä syy piipahtaa terassille roskiksen perässä eli nyt on sitten terassikausikin virallisesti korkattu tältä vuodelta. Kai se lasketaan jos hörppii vissyä?

Ei se joki tuolta kauheesti kimalla, mutta rantaterassi siis kyseessä.

Oli kyllä ilmeisen tehokas annostus raitista ilmaa, sillä kotiin palatessa oli ihan hirmuinen nälkä. Kiskasin Kokkikartanon kana-kookos-keiton (parasta!) ens hätään kitusiin ja sit iskikin sippi eli simahdin tähän sohvalle ja iltapäivä/alkuilta-osuus lauantaista tuli tehokkaasti tuhistua. No, tuli ehkä ihan tarpeeseen, kun viime yö tuli taas vietettyä tässä sohvalla ja heräsin jo kuudelta, kun oli jäänyt automaattihälytys puhelimeen päälle ja se pirisi sitkeesti kassissa. Nyt oonkin sitten tällasessa ihanassa tokkurassa ja mietin miten sitä hyötykäyttäis loppuillan. No ainakin syömällä, se keitto ei enää kauheesti lämmitä...

Mulla on näköjään taas ollut melkoista hiljaiseloa blogin suhteen tää viikko... No, siellä töissä on taas tullut istuttua tovi jos toinenkin, mutta mahtui viikkoon sentään pari muutakin juttua. Yhtenä iltana sain mieluisia vieraita, kun kahvipöydän ympärille kerääntyivät yksi nykyinen, yksi entinen ja yksi pitkällä sairaslomalla oleva työkaveri. Oli kyllä ihan mahtia parantaa maailmaa ja purkaa stressiä. Toki perhe ja "nokukamutkin" ovat isona tukena, mutta kyllä noi työkamut ymmärtää ihan eri tavalla jos töissä on haastavaa. Tuli vallan hyvä mieli ja puhuttiin me sentään muustakin kun vaan töistä. Sain yhdeltä kamuista jättimäisen tulppaanikimpun ja tulee ihan hurjan hyvä fiilis aina kun osuu silmät siihen. ♥

Valitettavasti jouduin vähemmän kivaan tilanteeseen ton oivan lisäksi, sillä jouduin tekemään bänät mun kynsi-ihmisen kanssa. Oon maailman huonoin tollasissa tilanteissa, kun pitäis antaa ihan naamakkain huonoa palautetta (sähköpostireklamoinnissa taas oon ihan guru). Meillä on ollut hään kanssa hiukan laatuongelmaa + oon tosi niuho mitä tulee kynsiin (Ai mitä tulee kynsiin?! Heh, ihan mihin vaan... Esim. pomo on joskus sanonut yhdelle työkamulle, että oon liian tarkka. :D) ja nyt aattelin, että pakko testata jotakuta toista, kun en voi jatkuvasti juosta siellä korjauttamassa ilmenneitä ongelmia. Kauheeta vaan, kun se tekijä on tosi suloinen tyttö ja yrittäjyytensä alkumetreillä, joten mua kävi sitä todella surku. 

Pääsääntöisesti hää on tehnyt todella hyvää ja huolellista jälkeä, mutta valitettavasti on ollut aina jotain pientä ongelmaa + hällä menee siihen operaatioon nelisen tuntia (ei, mulla ei oo mitään ylenpalttisia koristeluja vaan hyvinkin pelkistetty linja), mikä jo alkaa käydä allekirjoittaneen aikatauluille ja etenkin persiille (neljä tuntia 45 minuuttia on melko pitkä aika istua paikallaan). Tämän johdosta kurkkaan josko nurtsi olis vehreämpää jossain muualla, mutta tänä kertominen oli kerrassaan sydäntäsärkevää, vaiks hää sen hirveen kivasti ja ymmärtäväisesti ottikin. Mulla oli niiiiiin huono omatunto, että selittelin asiaa parhain päin eteisessä varmaan vartin (en voinut paukauttaa sitä paljastusta heti kärkeen, kun aattelin että hiton kiusallista sit sen loppuajan, vaan säästin sen viimeiseen puoleen tuntiin ja siihen asti kiemurtelin kuin tulisilla hiilillä) ja koska mun kävi niin surku, niin ostinpa sitten vielä käsihoitolahjakortin äipälle, jotta ei asiakassuhde tyystin katkeisi. Ei nyt takerruta siihen, että meitin mama ei oo mikään hemmotteluhoitojen suurkuluttaja vaan tulee luultavasti olemaan tosta lahjakortista melko kummmissaan eikä siihen, että otin toki sen simokalliin version, kun ois ollut pari huokeempaakin vaihtoehtoa tarjolla. Mä oon niin huono tässä. :D

Oon siis maailman huonoin sanomaan kellekään mitään negatiivista ja tottunut sietämään milloin mitäkin epämukavuutta (fyysistä tahi henkistä), jotta ei vaan tarvi sanoa mitään vähemmän positiivista. Esim. joskus ala-asteella kun olin kampaajalla, niin se kampaaja ensin jynssäs päänahan kynsillä hiuksia pestäessä (ehkä se oli joku versio stimuloivasta juurihoidosta) ja sitten föönas mun kuontalon tulikuumalla puhalluksella ja se fööni parin sentin päässä päänahasta. Ei mikään varsinaisen rentouttava kokemus, mutten kehdannut sanoa, että voitko ottaa hiukan etäisyyttä ja vähän säätää lämpöä ennen kuin päänahka on ilmiliekeissä, ei, se oli paljon helpompi kärvistellä siinä tuolissa ja toivoa ettei tukka tipu tyystin moisen käsittelyn jälkeen. En myöskään oo vielä koskaan pystynyt sanomaan yhdellekään miehelle ettei mua kiinnosta (ei sillä, että joutuisin moisiin tilanteisiin turhan usein), vaan tempasen aina esiin jonkun mystisen eksän, joka on esim. palannut ulkomaankomennnukselta tai ihmeparantunut tappavasta taudista tai vapautunut jostain tropiikista, jossa ollut vangittuna vuosia ja haluaa vielä yrittää uudestaan tms. It's not you, it's me.

Eipä sit vissiin juur muuta. Oon taas vaan jotenkin tosi kypsä kaikkeen ja niin haluaisin jotain uutta. Aamu tuli taas surffailtua mm. Oikotiellä niin uuden kämpän kuin työnkin perässä. I wish. Oon vaan niin kertakaikkisen kypsä tähän sohvalla muhimiseen, mutta kun oma aloitteellisuus on luokkaa nolla, niin harvoinpa tästä saan persustani ylös jos ei oo mitään sen ihmeempää luvassa. Edelleen toivoisin, että ois sitten kiikkustuolissa muutakin muisteltavaa kuin jumittuneet niskat ja kroonisen krapulainen olo jatkuvasta sohvalla torkkumisesta, tää blogin nimi vaan on turhan osuva. :( No, jos huomenna vaiks käväsis leffassa ja hetken eläis jonkun muun elämää ja itsekin kuvittelis omaavansa moisen... 

Tjooh, taidan nyt jäädä pohtimaan syntyjä syviä ja jotain uusia kuvioita, jotain uutta, ihanaa ja ihmeellistä, kaikkihetimullenyt, kiitos!