Ei mitään yhteistä nimittäjää

Härregyyd mikä tauko! Ihan peestä! Hengessä kyllä ollut mukana ja parina iltana kävinkin jo kuulumisia lukemassa, mutta nukahdin ennen kuin ehdin omia naputella. Aika on taas mennyt töissä enkä vaan oo jaksanut enää niiden melko intensiivisten päivien päätteeksi omaa konetta avata. Mutta ihan peestä siis moinen tauko, ollut ikkis ja joku kieroitunut huono omatunto samalla kertaa. Pöh.

Oon ollut just noin paljon kotona.

Mistähän mä sitten naputtelisin, kun ei tosiaan oo töiden ulkopuolelta juur raportoitavaa. Kai mä nyt jotain muutakin oon tehnyt kuin muhinut töissä? Jooko? Pliis... No viime viikolla ainakin kävin moikkaamassa yhtä rakasta TYKSissä (no worries, ei mitään vakavaa) ja ihastelin sieltä käpytellessä ihanaa joki- ja kirkkomaisemaa. Sillon oli just ystävänpäivä (, jota niin piti täälläkin toivotella, mut jäi näköjään aikeeks) ja oli niin ihana näky, kun tuli siellä jokirannassa vastaan joku nuoripari ja tytöllä oli iiiisoo sydänilmapallo. Vähänks söpöä. ♥ 

Täytyis kyllä useammin käpytellä noissa maisemissa, tulee jotenkin niin hyvä ja kultturelli mieli. (Joo, siihen ei mulla näemmä kauheesti vaadita... :D) Oli niin kiva ilma ja hyvä mieli, että oisin voinut käpytellä siellä ihan loputtomiin, mutta eksyinkin siitä sitten kirjastoon ja tuli vielä vähän parempi mieli. Löysin pari ennen lukematonta teosta suosikeilta ja oli taas melkonen itsehillinnän paikka, että maltoin lopettaa siihen kuuteen kirjaan mitkä kassi veti. Poistuin sieltä lehtisalin läpi ja vastaan tuli vähemmän sydämellinen ystävänpäivän näky. Siellä istuskeli joku elämää nähneempi mies sanomalehti edessään muttei juur tainnut olla maailman tapahtumista kärryillä, hää tais vaan olla siellä lämmittelemässä. Just olin ihastellut, että kiva kun ei oo kauheesti pakkasta ettei MUN posket ja varpaat jäädy, mä nyt kuitenkin piipahdin ulkoilmassa ihan vapaasta tahdosta ja nimenomaan piipahdin. Huoh.

Kirjastossa on siis hyvä käydä lämmittelemässä, ei välttis kuivattelemassa.

Mitäs sit muuta? Pari kertaa tuli apehdittua ulkosalla ja kummallakin kerralla taas ihmetytti ja ärsytti miks ne tarjoilijat aina häviää siinä vaiheessa, kun pitäis saada lasku. Mikään ei oo raastavampaa kuin istuskella täysin lähtövalmiina odottelemassa että sais katsekontaktin johonkin toiseen tarjoilijaan, kun oma on hävinnyt kuin piip Saharaan tai että ylipäätänsä näkisi jonkun tarjoilijan, kun sali on yllättäen typötyhjä henkilökunnasta. Toisessa paikassa ei tosiaan näkynyt yhtäkään tarjoilijaa mailla eikä halmeilla ja laskua odoteltiin puolisen tuntia. Homma meni ensin ihan ok, tarjoilija tuli korjaamaan lautaset ja kysyi josko otamme jälkkäriä. Sanoin, että mietimme hetken, jonka jälkeen hän kävi viiden minuutin sisään kysymässä vielä kahdesti siitä jälkkäristä. Meillä oli siinä koko ajan juttu kesken, enkä vielä sillä kolmannellakaan tarkastuksella osannut sanoa josko otamme jälkkäriä. No, sitten sitä saatiinkin miettiä pitkään ja hartaasti, kun tytsyä ei näkynyt seuraavaan puoleen tuntiin. Myös viereisen pöydän väkin odotti laskua, tai siis mahdollisuutta pyytää lasku, ja tiskilläkin pyöri muutama ihminen ihmettelemässä mikä on meininki kun ei henkilökuntaa missään. Mulla sitten paloi käpy ja sanoin kamulle, että kai niillä on jotkut valvontakamerat ja aloin vetämään takkia päälle. Ilmeisesti siellä iski jonkun alertin päälle tai sitten niillä loppui se puolentunnin tiimipalaveri, kun tytsykin löysi vihdoin paikalle. Ihan hirveesti ei jätetty hälle tippiä.

Astetta kansainvälisemmin paikallisliikenteessä.

Siinähän sitä sitten olikin, laskiaspullaa nautittu sekä hillolla että mantelilla, oon kuvitellut etten yhtään tykkää siitä manteliversiosta, mutta eihän se ollutkaan ollenkaan hullumpi. Ainakaan se versio, jonka söin töissä, kun kaikki hillopullat oli loppu. (Ei siis ollut mikään vaihtoehto jättää pullaa syömättä... "Ai, kaikki hillot on loppu. No höh. En tykkää tosta mantelista. Mums, mums. Ihan hyväähän tää olikin.")

Leffassa oisin mieluusti käynyt katsomassa sen Marilynin, mut eihän se sitten enää näköjään pyörinytkään. Tää on niin tätä, oon aina joko liian ajoissa tai liian myöhässä. Nyt yritän tossa samalla silmäillä Finnkinon tarjontaa, mutta eihän se sivu nyt aukee ollenkaan... Ei siis vissiin leffaan huomennakaan. Täytyy sit vissiin vaan taas käydä kirjastossa. Eiku nyt se aukes, ootas, hmmm, ton Carnagen vois ehkä käydä päivällä katsomassa. Sit pitäis myös siivota, kun ei oo oikeen toi huushollaus ollut listalla ykkösenä viime aikoina. Tänään piti hoitaa kaikki alta pois, mutta päädyin vuorottelemaan torkkumisen ja lukemisen kanssa, tais tulla ihan tarpeeseen pieni huili. No, jos huomenna sitten aktivoituis ja tuntis ittes taas hetkellisesti ihmiseks...

Mut nyt syömään, kauhee nälkä! Teen ehkä taas tota maailman helpointa herkkua eli tuorejuusto, munat, ripsaus mausteita ja loraus kermaa sekaisin ja pannulle ja se on siinä. Ei mikään ensteks esteettisin näky, mut sitäkin herkumpi. Herkullista viikonlopun jatkoa!