Eniten harmittaa kaikki

Voi höh. Tää sunnuntai oli varsinainen antikliimaksi. Enkä nyt tarkoita noita vaaleja, vaan ihan henk.koht. eloa. Tai sen puutetta. Viime viikot on taas olleet vallan työkeskeiset ja nyt onnistuin jotenkin sunnuntain kunniaks taas saamaan itteni melkoisen kokonaisvaltaiseen stressitilaan. Ei kiva. Ei sit yhtään.

Näissä epätoivon hetkissä on se viehättävä piirre, että vetää ihon aina tosi huonoon kuntoon eli pian on sitä ressattavaa kaksin verroin. Seepran iho-oireet täältä.

Hiukan tää tuli puskista, kun eilen vielä tsemppasin uuden työn ihmeitä opettelevaa siskoa ja sitä aiemmin viikolla lohdutin vessassa stressinsä kourissa nyyhkinyttä uutta työntekijää. Hälle koitin tolkuttaa ettei tää oo niin vakavaa, ja että ajan myötä hommiin saa eri tavalla perspektiiviä eikä enää niin ressaannu. Muahhahhah. Oikeesti oon jo kuvitellut oppineeni kantapään kautta (niistä miljoonista kerroista), mutta näköjään sitä vieläkin solahtaa hyvinkin sujuvasti työahdistuksen syviin pyörteisiin. Höh.

Omakuva täältä.

Eilen kaikki oli vielä hyvin, vietettiin laatuaikaa siskon kanssa mm. leffan, pitsan ja jätskin merkeissä eikä ollut huolta huomisesta. No ei kai, kun se huominen oli siinä vaiheessa sunnuntai. Kummasti muuttui ääni kellossa, kun tänään huominen olikin maanantai. Gaah! Ottaa niin päähän, kun jotenkin vaan luovutin ja lähdin siihen imuun mukaan enkä kyennyt kuin a) kiukuttelemaan perheelle puhelimessa ja livenä b) lukemaan yhden kirjan c) torkkumaan aina lukemisen välillä. Toi kirja ja uni oli siinä määrin tehokasta todellisuuspakoa, etten saanut aikaiseksi tarttua mihinkään muuhun ettei vaan olis ajatus karannut Jimmy Perezin sielunmaisemista, murhista, Kari Ketosesta ja LKHM:stä mihinkään todenperäisempään. Ärsyttää niin tää oma "heikkous", kun jää pyörittelemään ties mitä pienessä päässään eikä voi vaan antaa olla ja miettiä työjuttuja vaan töissä. Mur.

Kohtalotoveri täältä.

To-del-la ärsyttävää on myös se, että tää on ehkä seitsemässadas kerta, kun ruikutan asiasta täällä, vähänkö oon raskas. (Itse asiassa taas reilusti raskaampi, tää ressi ei juur suosi terveellisiä elämäntapoja...) Äärimmäisen peestä, että huonot hallintakeinot heijastuu tännekin, mutta tää nyt vaan helpottaa oloa ees hitusen, kun saa täysin subjektiivisesti oksentaa pahaa oloaan tänne. En jotenkaan jaksa tosta useimmille ystäville avautua, mulla on ollut sama virsi niin pitkään, etten enää oikeen kehtaa sitä hoilata. Nytkin on huono omatunto siitä, etten jaksanut parille kamulle ees vastata puhelimeen + se krooninen mielipaha siitä, että vietin taaaaaas koko hemmetin päivän vaakatasossa, ryssin vuorokausirytmini entistä pahemmin, kiukuttelin rakkaille ja ties mitä muuta negaa vielä. Ihan sunnuntaista parhain siis. 

Paniikkibuttoni täältä.

Ahdistavinta tässä on se, että oon taas jotenkin niin lamaantunut, etten saa oikeen mitään toimeksi. Istun iltaa myöden töissä, mutta työteho on jossain max. 60 prosentissa. Tuijotan vaan ahdistuneena pursuavaa sähköpostia ja klikkailen 'lähetä/vastaanota'-namikkaa, mutten saa oikein tartuttua mihinkään. Se on pirullista miten vaivihkaa ja valon nopeudella tohon kehään päätyy ja miten hiton hankalaa siitä on murtautua ulos. Kaiken aikaa takaraivossa vaan kaikuu "Souuu naat wöööörth iiiiit" - tässä hommassa ei oo ihmishenget kyseessä, joten hittoako mun täytyy omallani leikkiä. Öööh. Toi kuulosti turhan traagiselta. En siis oo (vielä) missään itsetuhoisessa tilassa, mutta tuskin toi mitään elinajanennustetta (kirjotetaanks se yhteen, näyttää ihan kummalta) kauheesti kasvattaa.

Eniten harmittaa se, etten tällä hetkellä ees pysty odottamaan innolla tulevaa viikonloppua Ystävistä parhaimman seurassa, kun ahdistaa se, että työt täytyy suoria entistä lyhyemmässä ajassa. Ihan peestä. Älä nyt ees hyvä ihminen nauti siitä (uskoakseni ansaitusta) lomasta, vaan ota ihmeessä stressiä siitäkin. Good girl, well done.

Elämän totuudet täältä.

Mjaah. Tossa taiskin tulla kurnutettua suunnilleen kaikki ja siinä määrin tunteella, että oon (taas) ihan poikki. Ja nälkäinen, kun en juur oo jaksanut tänään kokkailla. Jääkaapille siis, hyvä ruoka, parempi mieli.