Kahdeksansilmäinen kyklooppi, rommikaakaota ja giroilua

Terkut iiiiihanasta Helsingistä, iiiiiiihanan viikonlopun vietosta! Oli ihan mahtavat kolme päivää ja nyt oon taas ihan ranteet auki, kun pitäis orientoitua arkeen ja alkavaan työviikkoon. En ala.

Viikonloppu oli vallan monipuolinen ja aloitin sen vallan vaiheikkaasti jo junassa, kun lennätin limppani maahan, josta se kuohuten syöksyi edessä istuvan herran hienoja nahkakenkiä kohti. Kerrassaan suositeltavaa toimintaa, enkä onneks tuntenut itteäni ollenkaan ääliöks pylleröidessäni sen pullon perässä. En vieläkään tiedä mitä siinä kävi ja miks se pullo a) hyökkäs sinne lattialle ja b) miks siinä oli korkki auki, mut lopputuloksena c) päädyin konttaamaan sen perässä ja pahoittelemaan yhtäkkistä limu-Niagaraa vuolaasti edessä istuvalle herralle, joka d) osoittautui todelliseksi herrasmieheksi, joka ei ollut moisesta moksiskaan tai ei ainakaan näyttänyt sitä. 

No, koska reissu alkoi näin lupaavasti, niin pitihän sitä sitten jatkaa samaan malliin. Mulla oli matkustusasuna (trendikkäämpien blogeista bongattu termi) sellanen lörttökauluksinen neule ja se kaulus oli ilmeisesti niin hyvin tarjolla, että sinne piti Amarillossa jemmata osa annoksesta. En yleensä ikinä (kop-kop) pillaa (päälleni tai muutenkaan), joten toi oli hyvin poikkeuksellista - varsinkin kun harrastin samaa vielä kahdesti myöhemmin ko. viikonlopun aikana (kintsut huiviin ja salaattia toiseen lörttökaulukseen). 

No, ei tässä vielä kaikki... Varsinainen kliimaksi koettiin lounaalla, jossa tipautin oliiviöljypullon mun lautaselle sillä seurauksella, että lautanen halkes. Se oli ihan tosi hyvä hetki. Ei mitään käryä mitä siinä säädin, mutta lopputuloksena öljypullo läjähti mun ruokalautaselle, joka sen myötä oli viipaleina.

No, ton enempää en onneks täystuhoillut, hiukan jänskätti Ystävistä parhaimman luona, että mitähän tuhoa saan siellä aikaiseksi, mut olin loppuajan ihan hillitysti enkä ees tiskannut yhtään astiaa hajalle tms.

Perjantaipäivää vietettiin vallan raikkaassa ilmassa ulkoillen. Sää oli paikoitellen suorastaan hyytävä, mutta onneks meillä oli lämmittävää rommikaakaota matkassa. Mä taas kehittelin niitä mun omia sketsejä, kun hörpittiin sitä kaakaota ja se pintaan kertyvä ällöttävä nahka hulahti mun suuhun. Tsekkasin Ystävistä parhaimmalta josko sitä jäi huuliin ja hää katsoi mua hiukan pitkään, että ei noi huulet, mutta... Se koko hemmetin kelmu olikin mun etuhampaissa ja kuulemma vallan viehkeä näky. Tosta tuli sellanen Smack the Pony -henkinen tilanne mieleen, jossa nainen kysyy, josko huulissa on jotain, mihin toinen vastaa että ei ja nainen jatkaa tyytyväisenä matkaansa. Otin tosta taas sellasen hervottoman hepulin, mut ei se jotenkaan (taaskaan) oikeen aukee tässä. No, ehkä se vaatii tilkan rommikaakaota tuekseen.

No, tästä selvittiin suht kunnialla eli en katsonut tarpeelliseks turskia kaakoita nenän kautta ilmoille tms. enkä ees liukastunut missään vaiheessa, vaiks oli ihan simoliukasta. Käytiin lauantaina leffassa ja oikeen sattu jalkoihin sinne käpytellessä, kun piti koko ajan jännittää millon on nurin. Täällä Turussa (oho, yks piste Turulle) ei oo ollut ollenkaan noi liukasta, mutta tosiaan mennyt aikamuoto - nyt tais käydä nollassa eli huomenna sitten varmaan pääsee luistelemaan täälläkin. :/ Mut lauantaina tosiaan käytiin katsomassa Tompan tasapainoilua milloin missäkin eli nyt on nähty se viimeisin Mission Impossible. En normaalisti lämpee toimintapläjäyksille (vai voiko sanoo noin, jos niitä ei ees käy katsomassa?), mut pitihän toi nyt käydä Samulin takia tsekkaamassa. Yllätyin to-del-la positiivisesti ja oli ihan fiiliksissä a) leffasta, b) Tompasta ja c) Samulista. Toimi! Oon aina ihmetellyt Tompan megasuosion syytä eikä se nytkään mussa mitään ylimääräisiä läpätyksiä aiheuttanut, mutta kyllä se hommansa osas ja hoiti ton leffan vallan mallikkaasti. Itse leffa oli tällaiselle toimintapläjäyksiin (oisko tähän ollut katu-uskottavampaa termiä?) tottumattomalle melkoisen huikaiseva kokemus - sorit vaan sille viereisen penkin tädille, joka varmaan hätkähti enemmän niitä mun reaktioita, kuin valkokankaan käänteitä (toteaa nimimerkki 'Leffassa on ihan hyvä puuskahtaa ääneen, että 'Ei h**vetti' ja ottaa jatkuvasti hirveitä säpsyjä'... ;D). Ja sit se Samuli. Vähäks oli mainiota, kun Samulin tullessa ekan kerran kuvaan joku huusi "Hyvä Samuli!" ja porukka hurras ja taputti. :) :) Mulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä sen roolista etukäteen, mutta se oli ihan kunnon rooli ja hyvin hää veti. Ei siis ollut mikään "puolikas Samulin poskea vilahtaa kolmensadan hengen joukkokohtauksessa ja tästä revitään hirveät lööpit" tyyppinen setti vaan oikeesti ihan kunnon rooli. Siistii!

Muuten aika meni hengaillessa ja surffaillessa. Tähän aamuun asti oli vakaa aikomus piipahtaa moikkaamassa Ystävistä parhainta Barcelonassa kesällä, kun Ryanair lentää jatkossa sinne Turusta suoraan. Tai niinhän mä siis luulin. Oli jo saatu kämppä valkattua miljoonista vaihtoehdoista ja lentolippu napin painallusta vaille ostettu, kun vielä syynättiin niitä lentotietoja. Mietin ihan läppänä Ystävistä parhaimmalle, että kai toi Gironan kenttä nyt sitten on se sama millä oltiin viimeks eikä mikään halpislentoyhtiöversio kolmen tunnin matkan päässä Barcelonasta, mihin YP totes, että on se se, mut voithan sä vielä mielenrauhan vuoks sen googlata. Niii. Sehän ei sit todellakaan ei ollut se kenttä 14 km Barcelonasta vaan joku ihan muu 100 km päässä. No, ihan kiva, että selvis tässä vaiheessa eikä puolenyön aikaan siellä kentällä sadan kilsan päässä varsinaisesta kohteesta... Mut ei kyllä mun mielestä tarttis mainostaa tota Barcelonan lentona, jos oikeesti lentää sadan kilsan päähän siitä. Mur. Eli sepä siitä reissusta, ois ollut niin näppärä jos olis Turusta päässyt SUORAAN Barcelonaan, mut tuskin jaksan muutaman päivän takia sinne Helsingin saati Gironan kautta sahata. Muutenkin täytyy antaa kritiikkiä siitä perinteisestä halpalentohinnoittelusta eli kulut nousi koko ajan tilauksessa edetessä ja loppulasku oli 80 euroa alkuperäistä isompi. Pöh.

Viikonlopun mittaan Ystävistä parhain myös lanseeras termin 'kahdeksansilmäinen kyklooppi', kun näytin sille minkä kuvan olin laittanut aamiaistarjoilusta tänne. YP:n silmissä ne kurkuilla katetut leivät ei olleet ollenkaan edukseen vaan muistuttivat siis kasisimmuista kyklooppia, mikä käsitteenä on ihan mielenkiintoinen. :D Muuten ei tehty mitään kummempia, käytiin mättöilemässä kintsussa, liukastelemassa kaduilla, Kappelissa kuohuvalla ja tosiaan kasvatettiin persusta kiinni YP:n sohvaan sitä reissua suunnitellessa. Oltiin kerrankin fiksuja (näin me toisillemme vakuuteltiin, mutta tosiasia taitaa olla ettei vanhat enää jaksa) eikä lähdetty sen ihmeemmin viihteelle, ja vaikka perjantaiyö venähtikin aamuun ennen nukkumaanmenoa ei olo lauantaina ollut perinteisen hutera vaan jopa normi. Jee - vanhuus ei tule yksin vaan villasukkien ja mukavuudenhalun kera. 

Tuli tosiaan nukuttua suorastaan poikkeuksellisen hyvin tänä viikonloppuna, mutta onnistuin silti ottamaan kevyet neljän tunnin tirsat kotiin päästyäni, oli vissiin jotain pientä jet lagia ilmassa... Olin kotona poikkeuksellisen aikaisin jo kolmelta ja mietin siinä pitäisikö soitella jollekin kamulle ja ehdotella treffejä vai mitä tekis. No, koska ramas ihan hiukan (siis oikeesti vaan vähän), niin päätin ottaa puolen tunnin torkut. Niiltä sitten heräsin neljä tuntia myöhemmin, hajanaisia muistikuvia kellon soinnista ja useammista torkutuksista, mutta mikään niistä ei ilmeisesti saanut havahtumaan oikein toden teolla. No, kai se tarpeeseen tuli ja nyt voi näköjään taas kekkuloida hyvällä omatunnolla ja vesittää taas tän vuorokausirytminsä.

Nyt taidan käydä hakemassa jääkaapista jotain apetta ja kurkkaamassa miten muiden viikonloppu on sujunut. Sit pitäis vielä miettiä huomista verhoiluaan, kun on taas luvassa asiakastapaamista maailmalla. Plus täytyy koittaa psyykata tulevaan aamuun ilman valmiiks rakenneltua aamiaista. Eiku mähän voin syödä junassa. Mulla on peräti käteistä. Todellisuuspakoa saa jatkettua päivällä. Huh.