Viilan viemää

Buuuuh, miniloma on pian ohi. :( Edessä kammottavan pitkiä viikkoja ilman loppiais- tms. vapaita. En kestä. Nelipäiväinen työviikko olis enemmän kuin jees, oon taas niin päässyt tähän mökkimoodiin, että voisin jäädä tänne loppukuuksvuodeks.

Tänään pitäis siis vielä suunnata Turkuun (mur) ja illalla työstää kynnet kuntoon (tupla-mur). Tää on nyt tosi neiteilyä, mut edessä oikeesti ihan miehen työ, kun nää on päässeet ihan ylipitkiksi. Ostin viimeksi huollon yhteydessä uuden viilan, mut oon onnistunut jemmaamaan sen jonnekin ihan liian tehokkaasti eli joudun hinkkaamaan vanhalla, viilausteholtaan olemattomalla viilalla. Ei nyt tartte ollenkaan pyöritellä silmiään siellä, tää on vakava asia, tulee vielä joku rasitusvamma. Nää ei oo vielä koskaan olleet näin pitkät, ihan järkyt. Jopa näpyttely on hiukan haastavaa, piilareiden laitosta puhumattakaan. Kai se sit vaan täytyy ottaa viila vähemmän kauniiseen käteen ja pistää hinkaten, tulee muuten noottia kollegoilta, kun eivät jaksa kuunnella näppiksen ropinaa... :D On se vaan välillä niin vaikeeta olla nainen mää.

Mitäs muuta? Tällä viikolla en tosiaan ihmeitä puuhaillut, vietin laatuaikaa maailman rumimman kaulaliinan parissa ja kävin syöpöttelemässä (indeed, Fontanassa on melkoisen mittavat annokset, ei ees mahtunut jälkkäriä kyytiin) työkamun kanssa. Tän lisäksi pääsin irti Stockan kosmetiikassa ja pukin sponssaaman hajuveden lisäksi mukaan tarttui heleyttävä (I wish) kasvorasva, meikkivoide + erinäisiä näytteitä. Stockalla on kyllä palvelu kohillaan, asioin kolmen (ei ollut kyse mistään kilpailutuksesta, kuvittelin vaan aina kassalle päästyäni jo lopettaneeni asioinnin, kunnes taas eksyin hyllyjen väliin ja bongasin uuden myyjän avuksi) eri myyjän kanssa ja kaikilta sain erinomaista palvelua. Pitäis vaan rohkeemmin muistaa hyödyntää toisten ammattitaitoa eikä ensimmäiseks hymistä että "mä vaan katselen", kun joku tarjoaa jeesiä.

Tänään tein vahingossa tosi hyvää ruokaa (joo, joskus näköjään heilahtaa noinkin päin, yleensä ne oho:t on vähemmän onnistuneita), kun jouduin hiukan soveltaan kanafileiden kanssa. Meillä oli lähimarketissa kerrassaan onneton valikoima torstai-iltana ja olin pakotettu ottamaan filerasian, jossa oli päivämäärä aika likellä. No, tän toki autuaasti unohdin ja sittemmin paistelin ne fileet hätäpäissäni, että sain hiukan armonaikaa. Tänään mulla sitten oli käsissäni valmiiks paistetut fileet ja ihmetys miten ne tarjoillaan perheelle ilman, että ovat totaalisen kuivahtaneita. No, ladoin ne vaan vuoan pohjalle ja kippasin päälle Skånemeijerin maustettua mössöä (feta/aurinkokuivattutomaatti tms.), hiukan mausteita ja juustoraastetta. Koko höskä uuniin pariin sataan parikskymmenenks minuutiksi (= kunnes juusto on saanut väriä) ja homma bueno! Oli tosi hyvää, niiiiiin helppoa, ja kyytipojaks riitti raikas salaatti.

Tjoo, nyt taidan vielä ottaa ton luomukseni käteen ja vedellä pari kierrosta ennen kamojen pakkausta, ei tosin taida toi huivi ehtiä tän talven pakkasiin, sen verran hidasta toi mun tikutus... :D No, ajatus on tärkein, eikä toi toisaalta taida katseita kestää muutenkaan eli taitaa toimia vaan mun terapialuomuksena.

Loputtoman pitkää sunnuntain jatkoa + mahdollisimman leppoisaa alkavaa viikkoa!