Viikon vinkit

Niiii... Tän viikonhan piti jatkaa sitä viime viikon hyvää buustia ja hilpeetä mieltä... .. . Ehkä tää maanantai ei ollut mikään ihan varsinainen kliimaksi, mut jos ajatellaan, että tästä voi vaan parantaa, niin sit tää oli vallan oiva aloitus. ;) No joo, ei ees mitään erityisen peetä, perinteisen huonot su/ma unet ja siitähän se ajatus sitten lähti. Myöhässä töihin, kympiltä jo kauhee nälkä, kun viikonloppumahaa taas venytetty odottamaan ruokaa 24/7, töissä keskiverron kaoottista, yhtäkkiä kello seitsemän ja taas simomyöhään kohti kotia, kaupassa totaalinen repsahdus herkkuhyllyllä - sekä suolaisella että makealla, jing ja jang nääs, ja bussissa taas ihan käsittämätön kokoelma toinen toistaan raastavampia tapauksia. Sitäkin ilahduttavampaa oli lukea edellisen häpihäpizoizoi-postauksen iloa komppaavat kommentit. Ihanuutta! ♥

Tästä virkistyneenä täytyy laittaa jakoon pari piristävää tekijää elikäs viikon vinkit:

Hyvä kirja, parempi mieli. Oon taas löytänyt lukemisen riemun, jos se nyt ikinä ihan totaalisesti kadoksissa olikaan. En oo muutamaan kuukauteen katsonut telkkua ollenkaan, joten aikaa on jäänyt lukemiselle. Ihan parasta löytää joku toooosi hyvä kirjailija ja lukea useampi teos putkeen. Viimeksi ahmin Åsa Larssonin Rebecka Martinsson -sarjaa, josta hotkin neljä kirjaa putkeen. Nyt on ihan orpo olo, kun ei ole seuraavaa putkessa enkä äkkiseltään löytänyt tietoa useammista teoksista, ainakaan suomennetuista moisista. Toivottavasti tulis pian täydennystä, jäin totaalisesti koukkuun.

Hoidettu hipiä, levollinen mieli, karhee kylki, kiree pinna. Moniongelmaisen ihon omaavana en välttis kilju innosta pakkasen kiristyessä - tai näin ennen, nyt ei juurikaan hetkauta, kun vaan sivelee kookosta pintaan. Älyttömän monikäyttöinen (lisää infoa esim. täältä), enkä nyt ota kantaa sisäiseen käyttöön, kun sen hyödyistä ja haitoista ollaan niin montaa mieltä enkä itse ole aiheeseen tarpeeksi perehtynyt, vaan hehkutan tota töhnää nimenomaan ulkoisessa käytössä. Huulet, kasvot, kroppa, kynsinauhat, kantapäät - you name it... Kosteuttaa ihan älyttömän hyvin ja ainakin allekirjoittaneella myös rauhoittaa ärtynyttä ihoa. En oo suuren suuri kookoksen ystävä, mutten oo tuosta tuoksusta häiriintynyt, mun mielestä haihtuu melko nopsaan tai sitten musta on jo tullut immuuni. Oon koittanut kysellä lähipiiriltä josko löyhkään häiritsevästi kookokselta, muttei kukaan ainakaan oo kehdannut myöntää että haisen bountyltä... Ollakseen öljy toi imeytyy todella hyvin ja nopsaan ja sitä tosiaan sopii sutia ympäri ämpäri. Öljy on huoneenlämmössä kiinteää, mutta muuttuu käsissä lämmitettäessä juoksevaksi. Todella riittoisa ja kun aina ottaa purkista puhtaalla lusikalla, niin säilyy hyvänä koko purkillisen verran. 500 ml maksaa öbaut kympin ja sillä kyllä rasvailee tovin jos toisenkin. Kannattaa testiä, paitsi jos oot totaalinen kookosvihaaja, niin sitten tuskin pääset tuoksusta yli. (Yritin ottaa tähän "tutoriaalikuvia", jossa lämmitin öljyä kämmenissä ja sivelin pintaan, mutta lopputulos oli niin rivon oloinen, että ne kuvat olis sopineet paremmin sinne Nolliksen käsityöblogiin... Jätetään siis julkaisematta. ;D)

Kun nyt tuli tosta hipiästä juttua, niin sitähän voi kosteutuksen lisäksi myös värjätä. Oltiin yhdellä asiakkaalla viime viikolla piipahtamassa ja poikkeuksellisesti tuli pistettyä nokka ulos ihan päivänvalolla. Itseäni en nähnyt, mutta pomo ja esimiesnainen näyttivät siinä kirkkaassa tammivalossa niin kertakaikkisen valjuilta ja rähjähtäneiltä, että todella toivoin noiden rasvojen parin viikon säännöllisen käytön tehneen ihmeitä. No, viikonloppuna onnistuin syynäämään nassua päivänvalossa eikä se nyt ihan pahalta näyttänyt. En sitä nyt mitenkään hehkeäksi lähtis väittämään, mutten ehkä ollut ihan niin harmaa kuin pomo siinä hankien keskellä. Noi on siitä kivan mietoja, että noilla ei voi kauheesti kämmätä eli yhdessä yössä ei saa muututtua oranssiksi. (Ja toi mun käsi tossa edellisessä kuvassa ei oo oranssi oikeesti, toi on joku valoissue...) Tossa Acossa on ehkä paras päivettävässä rasvassa kohtaamani (trust me, näitä on testailtu) tuoksu, ei mitään ruskettajan jälkihönkyä vaan täydellisen neutraali, jopa raikas tuoksu. Toi Garnier taas lupaa kymmenen hyvää ja ykstoista kaunista, ei se nyt mikään tajunnanräjäyttäjä oo, mutta kyllä sen voimin kehtaa lähikaupassa käydä jos ei jaksa sen ihmeemmin nassuaan sutia. Melkein jopa sillon kun hyvännäköinen mies on vuorossa. (Kun mä nyt näköjään mainitsen ton herra hyvännäköisen toistuvasti, niin keksitäänkö jooko hälle joku lyhennys, kun on muuten niin kielen lamauttavan pitkä... LKHM? Siis LähiKaupanHyvännäköinenMies, joo, sillä mennään.)

Koska ulkoinen hehkeys kuitenkin lähtee kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta, kannattaa sen naamankuorinnan lisäksi viritellä verenkiertoa muussakin päin kroppaa. Itse pyrin pötköttelemään piikeillä silloin tällöin - jos ei muuta, niin tulee itseään hemmotteleva olo siitä, että varta vasten makaa piikeillä itseään kiduttamassa. No joo, ei toi mitään kidutusta oo niin kauan, kun köllii ton kanssa sängyssä. Ihan heti en kyllä kävis lattialla ton päälle, täytyy siellä alla olla pientä joustoa ja pehmustetta. Ton maton tuotekuvassa se muikki makaa poski tota vasten, mutta mun nähdäkseni siinä saa kyllä jo olla melkoinen fakiiri. Mulle riittää, että piikit kaivautuu patjan ja allekirjoittaneen välissä selkään, niskaan ja päänahkaan, siinä on jo ihan tarpeeks stimulointia mulle. Mut kivan lämmin siis tulee ja silleen vallan rento fiilis.

Kun yöpuulle on siirrytty piikkien rentouttamana ei aamua kannata ryssiä jollain sydänkohtausherätyksellä. Sarastusvalo virittelee kivasti kohti aamua niin ettei eka kiekasu tuu ihan puskista. Tossa versiossa on sellanen kivan kumea hiljalleen voimistuva plong-plong, jota voi jopa hetken kuunnellakin, jos ei ihan heti jaksa kurottaa kohti katkaisijaa. Paha vaan, että siitä katkaisijasta löytyy myös torkkuvipu eli sitä lempeää heräämistä voi harjoitella vaikka seuraavan tunnin. Ja sitä seuraavan puolituntisen viettää vähemmän leppeissä merkeissä pommiin nukkuneena tukka pystyssä pitkin kämppää ryntäillen. 

Mielen ja hipiän lisäksi tulee helliä myös simmuja. Pyyhkimättä jääneet pölyt unohtuvat äkkiä, kun pöydälle hankkii eläviä kukkia. Pienikin live-kimppu tuo kummasti väriä ja jaksaa ilahduttaa - ainakin siihen "voi pee, nää varrethan on totaalisesti mädäntyneet tänne maljakkoon, hyi hitto" -hetkeen asti.

Kaunista, virkistävää ja kaikin puolin hehkeää viikkoa!

PS Toi 'viikon vinkit' on lainakäytössä. Eräs jokaiseen tilanteeseen mielipiteen omaava kollega suosii termiä ja tällä pohjustuksella saa yleensä kattavan selvityksen siitä mitä olisi pitänyt tehdä, huomioida, mitä seuraavaksi, mitä hän olisi tehnyt, kuinka tämä olisi voitu estää, mitä maksaa, kuka maksaa... Kaikki tämä täysin pyytämättä kuten nää munkin vinkit, mut meitsin versio toivottavasti vähemmän raastavassa haastavassa sävyssä. :)

PS 2 Heijee, uus lukija! Terrrrrvetuloa Linda! :)