Hah!

Heh. Kahden tunnin yöunet ryyditettynä kolmentoista tunnin työpäivällä saa ihmeitä aikaan seuraavana päivänä. Oon tänään repeillyt pitkin päivää mitä milloinkin ja illan hohottanut ääneen enemmän tai vähemmän (= enemmän) kroonisesti. Naapurit on varmaan melko vakuuttuneita, että mulla on jäänyt joku olennaisempi lääkesatsi väliin, viimeks räkätin vessassa, jossa on aikas kiva akustiikka eli ilo tuli jaettua lähinaapureihinkin.

Aloitin mallikkaasti ensin hymähtelemällä Nolliksen sanailua ja sitten jo räkätin ääneen. Siis oikeesti: "Yleensähän vanhempi arvioi nuorempiaan entistä nuoremmiksi, kun taas nuorempien mielestä vanhemmat ovat jo räkäänsä kompastuvia vanhuksia, vaikka olisivat vasta hehkeitä keski-ikäisiä." - räkäänsä kompastuva vanhus, hyvä ettei ollut Pepsit näppiksellä, nenässä ne jo kävi. :D Siitä päästiinkin Nolliksen ihanat käsityöt -blogiin ja taas hirnutti. Että tattis vaan Nollikselle, tiedän ketä kiittäminen, kun naapurit katsoo kieroon rappiksessa.

Ton jälkeen olikin aika ottaa poskilihastreeni kertauksen muodossa, aloin siis uusintarepeilemään jo päivällä naurettua. Meillä on kestoläppänä työkamun kanssa "bad line, bad line" -visio, kommunikeerataan kyllä kansainvälisesti päivittäin sähköpostitse, mutta silloin harvoin kun tulee internationaali puhelu, niin hetken kestää se käynnistyminen in English. Ei ehkä muuten niinkään, mutta mulla ainakin tulee "esiintymispaineita" kämppiksistä eli ei ois mitään ongelmaa jos ois oma huone, mutta kun niitä ummm, jees, juu nou, ummm, oukei -käynnistelyitä on aina kuuntelemassa useampi kollega, niin ei oo ollenkaan niin luonnikasta. No, tänään taas näistä jauhettiin ja vedin sitä perinteistä krhhhhrrrr, bad line, zzzhouyyikrrr, bad line, bad line, send me an e-mail, shrrrouuuumrk -rotlaa, niin lisäsin siihen "I'm going through a tunnel'-osan ja lisää räjähdysääniä, ja tuli mieleen, että toi vois olla joku Ketosen ja Myllyrinteen sketsi, jossa sermin takaa vaan kuuluis moista mesoomista ja niitä suhina- ja räjähdysääniä ja sit tyyppi vaan kävelis sieltä ihan muina miehinä / naisina kommentoimatta moista kollegoille sen ihmeemmin. Tai sit vaan toteais lakonisesti "Tunneli." ja suuntais kohti kopiokonetta. Tjoo, tän hauskuus ei nyt ehkä ihan aukee tässä, mutta iskee ihan kympillä mun väsyneeseen mieleen. Edelleen ja äsken vessassa.

Tiettekö tunteen, kun joskus tulee sellasta ihan hervotonta naurua. Silleen, että meinaa melkein fysiikka pettää (ei, en puhu rakon toiminnasta eli unohda Toppis ne Tenat), tulee ihan hervoton olo ja vähän hävettääkin että miten mä tälleen räkätän eikä vaan voi lopettaa. Tänään otin moisen kohtauksen kymmenen minuuttia sen tunneli-repeämisen jälkeen, kun käytiin työkamun kanssa lounaalla. Siinä kassaneiti heitti hyvää läppää ja kamu komppas enkä mä pystynyt kuin räkättämään siinä kassalla suunnilleen ilmat pihalle. Yritin siitä sitten vähin äänin navigoida tarjottimen kanssa kohti pöytää kamun jäädessä vielä maksamaan ja hekottelin siinä sitten itekseni kuin enemmänkin vajaa. Toisaalta tosi vapauttavaa, mut toisaalta ei ehkä ihan huomenna tarvi mennä siihen paikkaan uudestaan.

Joskus taas tulee joku niin totaalisen onnistunut tilannekoominen hetki, joka ei aukea muille ollenkaan. Muistan kun ysillä kirjoitettiin jotain ruotsin ainetta ja ope kierteli luokassa, jotta hältä sai tarvittaessa pyydettyä apua. Mulla oli tarve sanoa lemmikkieläimistä jotain muttei mitään käryä mitä se olis toisella kotimaisella (eikä oo muuten vieläkään). Kysäisin sitten opelta puoliääneen hään osuessa kohdalle, että mikä on lemmikkieläin ja hää vastas mulle että santmikkel (S:t Michel) ja mää tartuin tyytyväisenä uudelleen kynään. Pikkasen kyllä iski epäilys josko tässä oli jotain väärinymmärräyksen varaa ja vilkaisin opea tuumivasti. Hää tarkisti mitä olin kysynyt ja kun kerroin tiedustelun koskeneen lemmikkieläintä kertoi hää kuulleensa, että kyse oli Mikkelistä. Tuijotettiin hetki toisiamme ja revettiin ihan täpöllä. Allekirjoittanut tärisi pulpetin ääressä pää käsissä ja ope hoippui pitkin luokkaa suorastaan ulvoen. Muu luokka seurasi lievästi sanottuna hämmentyneenä, kun eivät olleet käytyä keskustelua kuulleet. Eikä sillä, tuskin olisi heitä niin huvittanut vaikka olisivat kuulleetkin, tää oli taas niitä juttuja, jotka aukee vain siinä hetkessä. (Ja silti mun oli pakko jaaritella siitä täällä näin viitisentoista vuotta myöhemmin.)

No joo, nää muistelut on tainneet naurattaa vain allekirjoittanutta, joten laitetaan jakoon muiden tuottamaa hauskaa, jos vaikka huvittais muitakin...

Jos haluat kokea live-hauskaa, niin käy katsomassa Kiviä taskussa Studio Pasilassa. Ihan uskomatonta työtä Martti Suosalolta ja Mika Nuojualta, toi on nyt nähty kahdesti ja naurettu niin, että meinas tulla jo lirah revähdyksiä. Toi on pyörinyt täysille katsomoille vuodesta 2002 ja nytkin näyttäis olevan loppuunmyyty toukokuulle. Suosittelen lämpimästi!

Loppuun vielä:  http://youtu.be/ON4ECUkK_xI, hää ei halunnut upota tohon nätisti.

Hauskaa viikon jatkoa!

PS Oi! Tervetuloa lukijaksi Joanna! :)

PS 2 Tiedätte sitten keneltä oli idea lähtösin jos jossain vaiheessa tulee eetteriin joku toimisto/huono linja/hämmentyneet kollegat -sketsi.

PS 3 Ottaisin Ketosen enitaim, hää on niin kuuma!